Kitarat: soittaminen ›

Ynkän vibrato on sietämätön. Pilaa muuten ihan toimivan soundin.

Ynkän vibrato on sietämätön. Pilaa muuten ihan toimivan soundin.
 
Katoin jonkun Alcatrazzin keikkapätkän ja sen perään G3 dvd:n ja jälkimmäisessä pisti todellakin korviin se joka väliin ängetty ylänauhalta vedetty skriik-bendi. Mistähän se on saanut päähänsä että tuo kuulostaa hyvältä? Ei se sitä nuorena viljelly ja silloin se kuulosti muutenkin vielä hyvältä.

Sitä kasari beniä. Ja oli muuten mainio pari. Muta & Beni
 
http://www.youtube.com/watch?v=-OfOAMQWiAA

Ynkän vibrato on sietämätön. Pilaa muuten ihan toimivan soundin.
 
kuse pulloon
 
http://www.youtube.com/watch?v=a4l1Jk3ZCb4

Mä luulin et tääl olis ollu keskustelua aiheesta Kitaraklubi, mut täällä kokoontuukin joku puhupaskaaklubi.

Ynkän vibrato on sietämätön. Pilaa muuten ihan toimivan soundin.
 
Yllä melkeinpä kehystämisen arvoinen esimerkki väärästä mielipiteestä.

Täältä tulee tekstiä jälkeenjääneeltä!
Kaverilta sain k-klubeja lainaksi DVD:llä, kun oli niitä maxilta tallentanut. Muutaman jakson tuossa kuumepäivän iloksi kahlasin läpi ja tykkäsin kyllä erittäin paljon.
 
Tyylisuuntia oli tarjolla aikalailla laidasta laitaan ja samaten henkilöitä sekä soittimia. Mulle esimerkiksi Nikku jakso oli erityisen antoisaa katseltavaa. Siitä henkii sellaista meininkiä, että toivois tuollaisen asenteen tarttuvan toisillekkin.
 
Soitteli ME-50:n läpi! Mies jolla on Se_Soundi ja kertoi, että ihan sama ei sitä livenä erota. Tosi mukava kuulla joskus rehellistä kommentointia kitaristilta. Ei aina tarvi sitä viiskitseiskaa, että saa sopiva soundin.
 
Mulle, tämmöselle peräkammarin nakkisormelle, riittää kyllä hämmästeltävää noiden videoiden kera. Voi vaan ihmetellä, että kaikkea ne nuo nimimieheet osaa.
 
Euge Valovirta. Ensin ajattelin olla otsakurtussa, että mitäs vi**a? Mutta ei nyt sentään. Kyllä tänne sopii. Hyvällä asenteella ja show-miehiä ehdottomasti. Vaikken soitosta erityisesti tykännytkään niin tuli vaan mieleen että jos ei tuota "siedä" niin pitää kiertää pipoa pari kierrosta vastapäivään. Eli siinä se menee muiden seassa.
 
On vain niin valtavaa kontrastia jos on joku opiskellut Jazz muusikko vieraana joka maalailee hämmästyttäviä soitumaailmoja kitarastaan - tyylillä ja pieteetillä. Sitten seuraavana tulee Euge ja polttaa hihat Stadionsoololla!
 
Parempaa juontajaa ei ohjelmaan varmaan olisi ollut! Marazi on kyllä loistotyyppi ja hieno soittaja. Tässä sopassa hyvänä kokkina.
 
Nikusta täytyy vielä kertoa, että täällä pers-hikiällä kun ei maailman staroja usein nähdä, niin olihan mahtava elämys kun erään Silvennoisen keikan jälkeen yritin päästä soittajia jututtaan. No, kukaan muu ei ollut kiinnostunut keskustelemaan (olin selvinpäin! ) kuin Nikku. Ja mikäs siinä. Istuttiin siinä sitten parilla tuopilla varmaan liki pari tuntia. Jarmo kertoi omista soittokamoistaan kaikkea mitä mulla tuli mieleen kysyä. Todella sympaattinen ja miellyttävä henkilö. Nousi kitaristinakin mun asteikolla potenssiin kymmenen. Vaatimattomuus kaunistaa.
 
Ja mun suosikki uudeksi vieraaksi ois ehdottomasti Heikki Silvennoinen.

Sitä kasari beniä. Ja oli muuten mainio pari. Muta & Beni
 
http://www.youtube.com/watch?v=-OfOAMQWiAA
 
Mulla oli aikanaan tuo keikka videolla, olin silloin jotain 11-vuotias. Kattelin sen nauhan puhki. Ben & Muta oli mun sankarit.
 
Joskus huvittaa ajatella, että harva edes muistaa jotain Gringos Locosia, niin meikä pystyy edelleen muistamaan niiden kaikki biisit ihan tosta vaan :)

Täältä tulee tekstiä jälkeenjääneeltä!
Kaverilta sain k-klubeja lainaksi DVD:llä, kun oli niitä maxilta tallentanut. Muutaman jakson tuossa kuumepäivän iloksi kahlasin läpi ja tykkäsin kyllä erittäin paljon.
 
Tyylisuuntia oli tarjolla aikalailla laidasta laitaan ja samaten henkilöitä sekä soittimia. Mulle esimerkiksi Nikku jakso oli erityisen antoisaa katseltavaa. Siitä henkii sellaista meininkiä, että toivois tuollaisen asenteen tarttuvan toisillekkin.
 
Soitteli ME-50:n läpi! Mies jolla on ja kertoi, että ihan sama ei sitä livenä erota. Tosi mukava kuulla joskus rehellistä kommentointia kitaristilta. Ei aina tarvi sitä viiskitseiskaa, että saa sopiva soundin.
 
Mulle, tämmöselle peräkammarin nakkisormelle, riittää kyllä hämmästeltävää noiden videoiden kera. Voi vaan ihmetellä, että kaikkea ne nuo nimimieheet osaa.
 
Euge Valovirta. Ensin ajattelin olla otsakurtussa, että mitäs vi**a? Mutta ei nyt sentään. Kyllä tänne sopii. Hyvällä asenteella ja show-miehiä ehdottomasti. Vaikken soitosta erityisesti tykännytkään niin tuli vaan mieleen että jos ei tuota "siedä" niin pitää kiertää pipoa pari kierrosta vastapäivään. Eli siinä se menee muiden seassa.
 
On vain niin valtavaa kontrastia jos on joku opiskellut Jazz muusikko vieraana joka maalailee hämmästyttäviä soitumaailmoja kitarastaan - tyylillä ja pieteetillä. Sitten seuraavana tulee Euge ja polttaa hihat Stadionsoololla!
 
Parempaa juontajaa ei ohjelmaan varmaan olisi ollut! Marazi on kyllä loistotyyppi ja hieno soittaja. Tässä sopassa hyvänä kokkina.
 
Nikusta täytyy vielä kertoa, että täällä pers-hikiällä kun ei maailman staroja usein nähdä, niin olihan mahtava elämys kun erään Silvennoisen keikan jälkeen yritin päästä soittajia jututtaan. No, kukaan muu ei ollut kiinnostunut keskustelemaan (olin selvinpäin! ) kuin Nikku. Ja mikäs siinä. Istuttiin siinä sitten parilla tuopilla varmaan liki pari tuntia. Jarmo kertoi omista soittokamoistaan kaikkea mitä mulla tuli mieleen kysyä. Todella sympaattinen ja miellyttävä henkilö. Nousi kitaristinakin mun asteikolla potenssiin kymmenen. Vaatimattomuus kaunistaa.
 
Ja mun suosikki uudeksi vieraaksi ois ehdottomasti Heikki Silvennoinen.
 
Noniiiiii, tämmöstä kommenttia sitä soisi useamminkin kuulevansa, näin juuri näen itsekin koko ohjelman pointin - täysin erilaisia soittajia, täysin erilaisia persoonia, kaikki omalla tavalla kiinnostavia henkilöitä, jotka ovat vakiinnuttaneet asemansa ammattimaailmassa.
 
Itse toivoisin Juha Björnisen tulevan vieraaksi, kaverilla on kuitenkin vissiin öbaut toisiks eniten nauhoitettuja raitoja Suomen kitaristeista, siinä ois sitä Suomen Lukatheria kylliksi.

Itse toivoisin Juha Björnisen tulevan vieraaksi, kaverilla on kuitenkin vissiin öbaut toisiks eniten nauhoitettuja raitoja Suomen kitaristeista, siinä ois sitä Suomen Lukatheria kylliksi.
 
Erittäin samaa mieltä. Olikohan 90-luvun alkupuolella yhtään tv:n livebändiä, joissa ei Björninen & Nikku-kaksikkoa olisi löytynyt rivistöstä:)
 
Itsekin koetan katsoa KK:ta avoimin mielin, mutta mielestäni perusteltuja negatiivisia kommentteja vieraiden soitosta ja esiintymisestä pitäisi silti voida antaa. Sekä "jazzi"-, että "hevi"-miesten.
 
Onkos kukaan kerinnyt katselemaan eilistä Sariolan jaksoa?
 
Äärimmäisen taitavaa soittoa oli, mutta itseäni jäi häiritsemään jotenkin vähän kökkö taimi hänen soitossaan. Vai oliko sittenkin kyse vain biiseihin liittyvistä kikoista? Tuskimpa. Liekö kaverilla huono päivä... Tosin samaa ongelmaa olen ollut havaitsevani myös muissa töllöstä ja netistä näkemissäni pätkissä

Just tuli Sariola-pätkä uusintana. Sanotaanko vaikka, että esimerkiksi se hänen soittamansa oma biisi "Stomp" kuulostaisi/olisi kuulostanut huomattavasti vaikuttavammalta, jos taimi ei olis ollut ihan siellä ja täällä. Sanoi kyllä itse haastattelussa, että tärkeämpää hänelle itselle on fiilis.
 
Björninen, Silvennoinen - i second that, olisivat mielenkiintoisia vieraita varmaankin.
 
Ja sitten kun sarja päättyy, toivottavasti viimeisessä jaksossa Nyman haastattelee itseään, kommentoiden "Ymh. Joo! Niin niin." omia juttujaan, esittelee omat kamat itsellensä, ja soittaa lopulta itsensä kanssa battlen.

Heikki Laurila ois kyllä kova vieras. Tuhansien ja taas tuhansien raitojen mies.
 
Markku Kanerva, Seppo Tyni ja Raoul Björkenheim olisivat varmasti myös mielenkiintoisia vieraita.

Nyt tulee väsynyt läppä: Sepi Kumpulainen vieraaks... Mut juu, Raul Björkenheim ois kiintoisa, Krakataussa veteli niin hienoja överijuttuja.

Mut juu, Raul Björkenheim ois kiintoisa, Krakataussa veteli niin hienoja överijuttuja.
 
Kävin laittamassa Kitaraklubin sivuilla Björnisen ja Lerchen vierastoivelistaan, mutta Björkenheim ois myös kelpo vieras. About 15 vuotta sitten RB oli Helsingin rautatieasemalla vetämässä Radion Sinfoniaorkesterin kanssa vetämässä klassista (kappaleen nimi oli Vocalese, säveltäjää en enää muista), olin katsomassa kenraaliharjoituksia ja esitys tuli myöhemmin töllöstä (se on vanhempien luona jollain videokasetilla luultavasti vieläkin). Ihokarvat nousee pystyyn -mahtava esitys ja melko erilaista kuin Krakatau, heh.

Oliko muidenkin mielestä tuossa viimeisimmässä jaksossa äänet jotenkin tosi oudosti hoidettu? Tuntu, että miksaus oli tehty ihan vasemmalla kädellä tai jotain, vaikea selittää.
 
Tai sitten menee oman väsymyksen piikkiin vain?

Niin olikohan sitä jaksoa tulossa jakoon jos saa kysellä...? Kyllähän se Tolonen olisi ehdottomasti kotimaisten vierailijoiden kunkku mutta mahtaako ukko olla soitellut viime aikoina paljoakaan...

Olikos ambitusta houkuteltu ollenkaan vieraaksi?

Oliko jonkun muunkin mielestä tätä Sariolan Petteriä jotenkin hankala katsella/kuunnella? Joku semmonen ahistus hiipi koko ajan mieleen varsinkin jutustelusta ja lavapreesenssistä. Soitto oli kyllä hienoa, vaikka tempot huojuivatkin biiseissä. Granfelt edusti taas toista ääripäätä, miekkosen tarinointia olisi jaksanut kuunnella pitempäänkin.

Just tuli Sariola-pätkä uusintana. Sanotaanko vaikka, että esimerkiksi se hänen soittamansa oma biisi "Stomp" kuulostaisi/olisi kuulostanut huomattavasti vaikuttavammalta, jos taimi ei olis ollut ihan siellä ja täällä. Sanoi kyllä itse haastattelussa, että tärkeämpää hänelle itselle on fiilis.
 
En oo tätä uutta jaksoa vielä nähnyt, mutta jostain luin Petterin lähteneen kesken Tommy Emmanuelin viime(?) keikalta, kun oli liian sujuvaa viihdyttämistä, eikä kestänyt moista seurata. Ehkä sitten hakee tällä tekniikka- ja teoriajannuja vieraannuttavalla epätarkkuudella jotain sellaista mikä mielestään Tommyn showsta ja soitosta puuttui?