Lyriikka ›

Millainen on mielestänne se paljon puhuttu hittikaava noin niinkuin sanoituksellisesti. Riittääkö Aristoteleen; alku-keskikohta-loppu -ajattelu vai pitäisikö tämänpäivän lyriikassa mennä jo vähän syvemmälle (kuten elokuvateollisuudessa on menty). Eli pitäisikö tämänpäivän lyriikassa jo vähän sekoitella totuttuja dramaturgisia rakenteita ettei homma käy tylsäksi?
 
Entä raamit; kertsihässäkkä ja aaba? Onko näille vielä tilausta vai viestiikö tälläisten perusraamien suosiminen laiskuudesta?
 
Entä riimit? Onko kunnon hittibiisissä aina riimit kohdallaan vai ei? (vai olisiko niin että vain hyvässä iskelmässä ne on paikallaan?).
 
Mistä asioista ihmiset haluavat kuulla biisejä laulettavan? Onko suomen kokoisessa maassa tilaa enää yhdellekään imelälle rakkauslaululle? Perustele.

Heititpä sellaisen kysymyksen ilmoille, mihin uskoakseni löytyy yhtä monta vastausta kuin on ollut aikojen saatossa hittejä eli aikas paljon.
 
Pizza Enrico - Selkeä, vahingossa bongattu juttu -> ja siitä tehty hitti. Uppoaa yliampuvassa, totuuden siemenen sisältävässä huumorissaan lähes kaikkiin sen aikaa, että se platinalevy on taattu. Nettipromootio jyllää tällaisissa.
 
Smurffit - Sesonkihitti. Lainattua biittiä, huumorikäännöksiä hassulla äänellä. Skidit tykkäilee, ja vanhemmat kestää tammikuun puoleen väliin kunnes levy on heidän onnekseen niin naarmuilla ettei enää soi.
 
Black night
Easy living
yms.
- Perusrokkia, perus hittikaavalla tehtynä.. toimii varmaan tänäkin päivänä aika ajoin.
 
Stairway to Heaven - Lähes varttitunnin hitti;) ..siihen ei moni pysty, kauanko lie tekemiseen kulutettu aikaa:)
 
..äh, lopetan listauksen tähän, ymmärrät varmaan mitä ajan takaa.
 
En mä uskalla lähteä moista analysoimaan, mutta kyllähän hitintekijät tietää mikä milloinkin menee kansaan ja se on varmaan pitkälti riippuvaista asioiden ajankohtaisuudesta.
 
Mä vaan skulaan ja synnytän biisejä tunteen palolla:)

Stairway to Heaven - Lähes varttitunnin hitti;) ..siihen ei moni pysty, kauanko lie tekemiseen kulutettu aikaa:)
 
Mä tein kerran parin sivun mittaisen sanoituksen yhdelle säveltäjälle. Olin rakentanut tekstin niin että se veti kuin junan vessa ja rakenne oli muutenkin aika eheä ja magee.. Säveltäjä jätti muutaman säkeistön biisistä pois, koska "siitä olisi tullut jo liian pitkä". Eihän se lopputulos sitten tietenkään oikein pelittänyt kun dramaturgia hajosi.
 
Kuinkahan usein tätä tapahtuu, että biisi menee sen takia pilalle että se koitetaan väkisin vääntää sellaiseen muottiin, joka noudattelee ehkä yleisiä normeja mutta ei teoksen omaa luonnetta.

Mä tein kerran parin sivun mittaisen sanoituksen yhdelle säveltäjälle. Olin rakentanut tekstin niin että se veti kuin junan vessa ja rakenne oli muutenkin aika eheä ja magee.. Säveltäjä jätti muutaman säkeistön biisistä pois, koska "siitä olisi tullut jo liian pitkä". Eihän se lopputulos sitten tietenkään oikein pelittänyt kun dramaturgia hajosi.
 
Kuinkahan usein tätä tapahtuu, että biisi menee sen takia pilalle että se koitetaan väkisin vääntää sellaiseen muottiin, joka noudattelee ehkä yleisiä normeja mutta ei teoksen omaa luonnetta.
 
Kuka jaksaa kuunnella laulun tekstiä, joka on romaanin mittainen, olkoon kuinka hyvä tahansa?
Oleellisen kiteytys on taito tarinankerronnassakin lauluja luodessa.
 
Itselläni onnistuu huomattavasti paremmin säveltäminen kuin sanoittaminen, vaikka joitain niitäkin on tullut tehtyä aina ääniteille asti.

Kuka jaksaa kuunnella laulun tekstiä, joka on romaanin mittainen, olkoon kuinka hyvä tahansa?
Oleellisen kiteytys on taito tarinankerronnassakin lauluja luodessa.
 
Itselläni onnistuu huomattavasti paremmin säveltäminen kuin sanoittaminen, vaikka joitain niitäkin on tullut tehtyä aina ääniteille asti.
 
Homman nimi ei ole siinä pituudessa, vaan siinä kuinka jännite on tekstiin rakennettu. Silloin kun Sormusten herra tuli leffateattereihin, niin monet sanoivat ettei kukaan jaksa katsoa kolmen tunnin leffaa. Se kuitenkin osoitettiin pelkäksi luuloksi.
 
Mun käsittääkseni suurin syy siihen ettei vartin mittaisia hittejä ole, on se että sen pituisia biisejäkään ei tehdä. Lisäksi mainosten upottaminen ohjelmavirtaan kaupallisislla radiokanavilla ei onnistu ihan yhtä helposti jos listalla on 20 min biisi ja mainoksia on tarkoitus esittää 10 min. välein.
 
Leffojen ohella esimerkiksi voisi ottaa kirjat. Kirjastossa on monen mittaisia kirjoja. On sadan sivun romaaneita ja viiden sadan sivun romaaneita, eikä siltä kukaan valita, että ne on liian pitkiä. Päin vastoin. Hyvin kirjoitettu kirja tuntuu aina lyhyeltä. Se tempaa mukaansa ja tarina menee eteenpäin sillä tavalla että ajantaju katoaa lähes täysin.
 
Stairway to heaven on toki se kaikkein tunnetuin onnistuminen. Bluesia Pieksämäen asemalla on sellainen mitä on usein pidetty esimerkkinä siitä että bitkäkin biisi voi olla hyvä.. Se kuitenkin kuulostaa (mun mielestä) täytebiisiltä (jota taitaa ollakin) ja jää musta vielä vähän (onnistuneen) kokeilun asteelle. Anssi Kelalta biisi: 1972 sen sijaan jo potkii ihan hyvn, noin niinkuin dramaturgisessa mielessä. Siitä ei vaan huomaa että se on pitkä biisi kun juttu pysyy kasassa kokoajan. En nyt sano että se ois mikään om favourite, mutta toimii kummiski, ja soi radiossakin :)

Tekotaiteellista huuhaata on myös musiikissa ja etenkin muodissa.
Hittikaava... luovan ihmisen sielussa oleva haava, joka ei parane koskaan.

Tekotaiteellista huuhaata on myös musiikissa ja etenkin muodissa.
Hittikaava... luovan ihmisen sielussa oleva haava, joka ei parane koskaan.
 
Tuo on niin hyvin sanottu että kelpais vaikka allekirjoitukseksi.
Naulan kantaan.. Plussa siitä :D

Hyvin kirjoitettu kirja tuntuu aina lyhyeltä. Se tempaa mukaansa ja tarina menee eteenpäin sillä tavalla että ajantaju katoaa lähes täysin.
 
Musiikissa tempo kuitenkin pysyy yleensä aika tavalla samana joka soittokerralla, joten
vaikka sanat olisivat kuinka hyvät, ei biisi etene nopeammin.
 
Lisäksi ensimmäisillä kerroilla sanat jäävät yleensä lähes täysin huomioimatta, jolloin
pitkän biisin sattuessa tielle ei sitä moni jaksa kuunnella loppuun asti.
Metallimusiikissa lyriikat yleensä jäävät taka-alalle ainakin itselläni, aivan loppuun asti,
kunnes kaikki muu on musiikista kulutettu.
 
Sanat ovat kyllä hyvin tärkeä osa kappaletta, mutta väittäisin, että sävellys on
ensimmäisillä kuuntelukerroilla vaa'assa painavampi.

Musiikissa tempo kuitenkin pysyy yleensä aika tavalla samana joka soittokerralla, joten
vaikka sanat olisivat kuinka hyvät, ei biisi etene nopeammin.
 
Kirjassa sivujen kääntäminen vie yleensä ihan yhtä paljon aikaa. Harva pystyy lukemaan nopeammin kuin lukee. Eikös :)
 
Puhuin ajantajun katoamisesta, en siitä kuinka paljon oikeasti aikaa kuluu. Mä kyllä olen kadottanut ajantajuni monen levyn kanssa. Hyvä musiikki aiheuttaa ihan saman efektin. Ensi sitä kuuntelee yhen biisin ja meinaa että kuuntelen vielä yhen ja sit kohta on hurahtanu 40 minsaa se lätyn kanssa ja vieläkin kuunteluttais.
 
Radiohitin tekeminen tietysti vaatii mun mielestä hiukan erilaista lähestymistapaa.
 
Sanat ovat kyllä hyvin tärkeä osa kappaletta, mutta väittäisin, että sävellys on
ensimmäisillä kuuntelukerroilla vaa'assa painavampi.
 
Tämä saattaa olla ehkä tämän foorumin yleinen mielipide, mutta lienee täysin makuasia. itse en saa mitään kiksejä instrumentaalimusiikista. Se on vain taustaääntä, samoin vieraskielinen musa, siihen asti kunnes alkaa ymmärtää mitä siinä sanotaan. Lajityypillä mulle ei sen sijaan ole tipan tippaa merkitystä.
 
Mä nautin biisien kuuntelussa lähtökohtaisesti hyvästä stoorista ja melodiasta. Sikäli sovituksellisetkin jutut on mulle silleen yhdentekeviä että parhaat kiksit olen saanut trubakeikoilta. Makunsa kullakin.

Rohkenen väittää, että sielustaan ammentava luova ihminen, ei paljon hittikaavoista perusta, välitä, edes ajattele sellaista.
 
Hittikaava on kaupallisen musiikkiteollisuuden keksimä idiotismin korreloituma.
 
:D Joo... Mä näkisin että maailmassa on niin monta tuhatta, täysin eri metodein luotua hittiä, että mitään yksittäistä, yleispätevää formulaa ei ole. Ainoa yhdistävä tekijä niissä biiseissä lienee juurikin se että ne on jossain suhteessa osuneet nailan kantaan.

Rohkenen väittää, että sielustaan ammentava luova ihminen, ei paljon hittikaavoista perusta, välitä, edes ajattele sellaista.
 
Hittikaava on kaupallisen musiikkiteollisuuden keksimä idiotismin korreloituma.
 
Mitään kaavoja en ajattele minäkään musaa tehdessäni, mutta olisihan se hienoa saada joku hittikin vaikka iskelmärintamalla tehtyä sielunsa luovuudella. Mitä vikaa kaupallisuudessa on?
Minä teen musaani ja kauppaan sitä eteenpäin ja olen jopa onnistunut siinä joiltain osin. No, rikastunut en ole noilla, mutta ovatpahan pois pöytälaatikosta ja tekijäinoikeuskorvauksia tulee jonkin verran vuosittain.
Sitää hittiä en tosin ole saanut vielä aikaiseksi.

Hittikaava... luovan ihmisen sielussa oleva haava, joka ei parane koskaan._
 
Tämä lause. Mielestäni luovalla ihmisellä, sielulla, haavoilla ja tuolla käsitteellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Henk.koht. tasolla taas en kommentoi tuntemattomia ihmisiä täällä tai heidän valintojaan elämässä. Tämä on vain minun mielipiteeni musiikkkiin liittyen hittikaavasta, jonka jo sanana voi puolestani ampua eetteriin.

Tämä lause. Mielestäni luovalla ihmisellä, sielulla, haavoilla ja tuolla käsitteellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Henk.koht. tasolla taas en kommentoi tuntemattomia ihmisiä täällä tai heidän valintojaan elämässä. Tämä on vain minun mielipiteeni musiikkkiin liittyen hittikaavasta, jonka jo sanana voi puolestani ampua eetteriin.
 
Ammutaan hittikaava sanana vain eetteriin ja pitäkööt vain räätälit tarvitessaan paperiset sellaiset työvälineinään :D

Hittikaava on kaupallisen musiikkiteollisuuden keksimä idiotismin korreloituma.
 
Hmmmm... Ei- kaupallista hittiä ei kait oikein voi tehdä. Mikä hitti se semmoinen on, joka ei myy?
 
Muutenkin, melko moni hitti on melko kaavamainen renkutus, johon on saatu aikaan se koukku, mistä yleisö tykkää. Musiikki ny on muutenkin kaavamaista. Humpan tarttee kuulostaa humpalta ja rähinäpunkissa tarttee olla sitä rähinää.
 
Noin niinko verrokkina jos bändissä vaikkas runpali kolistelee niitä peltejä, bassaria ja virveliä vähän kaikkialle muualle ko säännönmukaisille iskuille, ni yleensä kyseessä ei ole luovaa taidettaan tekevä ja rajoja rikkova runpali, vaan huono runpali.
 
Lyriikassakaan tolla sanoituksen syvällisyydellä ei aina hiteissä herkutella. Sana "daa" menköön esimerkistä. Daa-daa- daada- daada ja toi daa- dirlan- dirlan-daa. Hittejä vissiin molemmat, mut meikäläiselle noiden säkeiden syvällisempi sanoma ei o vieläkään auennut. Orbisonillakin on tuosta "dam"- muunnos. Se menee: dam- dam- dam - damdiduaa...
 
Mut ei kait tuossa mitään kaavaa ole. Kukaan ei kumminkaan voi tietää mimmoisesta hokemasta tulee hitti. Kait se vaan on niin, että artisti maksaa. Se on siinä.

Hmmmm... Ei- kaupallista hittiä ei kait oikein voi tehdä. Mikä hitti se semmoinen on, joka ei myy?

 
Eikös tässä puhuta hittikaavasta, eikä hitin myynnistä? Tottakai hitti myy. Eihän se muuten olisi hitti.
 
Hittikaava on keinotekoisten hittien valmistukseen pyrkivälle apuvälineeksi tekaistu sapluuna jolla pyritään kusettamaan jengiltä rahat pois. Siitä se negatiivinen kaupallisuuden leima. Vaikka "ammattilaisillehan" se leima ei ole negatiivinen, koska homma toimii ja leipää tulee pöytään.
 
Hitti taas on hitti ilman kaavaa.
 
Mutta onhan näitä, kaiketi, kaavallakin todistetusti hitiksi nostettuja biisejä nähty ja kuultu.
 
Matematiikkaa kaikki tyynni, sano mummo kun hittejä kaavasta napsi.

Hittikaava on keinotekoisten hittien valmistukseen pyrkivälle apuvälineeksi tekaistu sapluuna jolla pyritään kusettamaan jengiltä rahat pois.
 
Mistä ton saisi ostaa?

Hitti taas on hitti ilman kaavaa.
 
Tai sitten Hitti on Hitti - kaavaa tai ei?
 
..melko moni hitti on melko kaavamainen renkutus, johon on saatu aikaan se koukku, mistä yleisö tykkää.
 
Tää on kyllä hyvinkin pitkälti totta. Uskon kuitenkin että paljolti vain siitä syystä että kaavamaisia renkutuksia tehdään myös enemmän kuin kokeilevampaa ja silti onnistunutta musiikkia. Monestihan "kokeellisuus" vain kaunis sana "opettelemiselle". Tuntuu että kokeileva hitti voi päätyä niiden elämää suurempien kappaliden joukkoon, kun taas tyypillinen iskelmä hitti jää hitiksi muiden joukkoon. Daadirlandaa ja Daadaadadaadadaada on niin tasapäisiä ne syö toisiaan kun taas joku Stearway to heaven on ainan (tai aika pitkään) ihan oma lukunsa.