Bassot ›

Niin, mulla on itellä natural satin lakka bassossa ja kiiltää vähiten kielien alta. Viisteet ym. pinnat kiiltää eniten kun niihin tulee hankausta esim. vaatteista. Bodia en ole joutunut hoitamaan millään vielä sen kummemmin, kun siihen ei ole cacca tarttunut kiinni toistaiseksi.
 
Mutta jos siihen tulis jokin tahra (olutta, verta, visvaa tms.), koittaisin aavistuksen kostealla rätillä vetää tahran veks. Ja sitten jotain plediä suihkuttaa ja kiillottaa pinnan. Luulis et toi Pled ei ainakaan vaurioita mitään puupintoja. Eiks se oo jokin huonekalujen puupintojen hoitospray?

Jos pinta tosiaan on öljytty aiemmin niin Liberonin Finish oil ja 0000 teräsvilla. Hiot öljy nesteenä sen basson tuolla teräsvillalla. Annat kuivua pari päivää ja kiillotat kuivalla teräsvillalla ja laitat päälle jotain huonekaluvahaa. Ei ole soitin tukossa ja pinta on siisti.
Marko
 
Teräsvillan tilalla voi myös käyttää kivituhkaa ja liberonin tilalla kiinanpuuöljyä.
 
Ja vahaksi suosittelisin itse carnaubaa sisältävää kovempaa vahaa, ja itse välttäisin mehiläisvahan laittamista soittimiin. Carnauba muodostaa ennemmin kalvon kuin tunkee puuhun sisälle. Tehdastekoiset vahatut bassot on tietenkin tehty kovemmista puista jotka muutenkin toimivat tuossa suhteessa paremmin, mutta jos monet ite tekevät käyttävät vaikkapa yhdistelmää leppä + mehiläisvaha, ja siitä on itselläkin huonoja kokemuksia. Kantapään kautta niinsanotusti.

Niin, mulla on itellä natural satin lakka bassossa ja kiiltää vähiten kielien alta. Viisteet ym. pinnat kiiltää eniten kun niihin tulee hankausta esim. vaatteista. Bodia en ole joutunut hoitamaan millään vielä sen kummemmin, kun siihen ei ole cacca tarttunut kiinni toistaiseksi.
 
Mutta jos siihen tulis jokin tahra (olutta, verta, visvaa tms.), koittaisin aavistuksen kostealla rätillä vetää tahran veks. Ja sitten jotain plediä suihkuttaa ja kiillottaa pinnan. Luulis et toi Pled ei ainakaan vaurioita mitään puupintoja. Eiks se oo jokin huonekalujen puupintojen hoitospray?
 
Kaikki hoitoaineet missä on sitruunäöljyä on huonohkoja siitä, että niissä oleva öljy tunkeutuu lakan läpi puulle, ja jos korjauslakkausta joutuu joskus tekemään, on vaikea saada sitä enää tarttumaan kiinni. Yleiseen lakkapinnan putsaamiseen kannattaa käyttää ihan nihkeää mikrokuituliinaa.

Kaikki hoitoaineet missä on sitruunäöljyä on huonohkoja siitä, että niissä oleva öljy tunkeutuu lakan läpi puulle, ja jos korjauslakkausta joutuu joskus tekemään, on vaikea saada sitä enää tarttumaan kiinni. Yleiseen lakkapinnan putsaamiseen kannattaa käyttää ihan nihkeää mikrokuituliinaa.
 
OK, hyvä tietää. Kiitti vinkistä. Onneks en oo viel kerinny tuhrimaan runkoa millään aineilla. Ainoostaan otelautaa oon öljynny. Yllättävän vähän toi runko paskoontuu, enemmänkin siihen tulee kolhuja kuin tahroja.

En oikein usko että on satiinilakattu kokonaisuudessaan. Se on hankala materiaali koska kiillottuu niistä kohdista joista peliä hinkataan. Myös Bass Playerin artikelissa pintakäsitelyksi mainitaan öljy http://www.bassplayer.com/article/update-peavey-cirrus/Jul-04/774
 
Soitin on kiillottunut juurikin noin 5 centtiä G-kielestä etelään pieneltä alueelta, voisin kuvitella että edellinen soittaja on ollut varsinainen himosläppääjä ja kädet räpsivät jatkuvasti siitä kohdasta tai jotain.
 
Tää ei myöskään vaikuta olevan ihan standardipeli, joten pintakäsittely voi olla jotain ihan muuta kuin mitä BP:n referenssiyksilössä.
A) Myyjä sanoi tän tullee Peaveyn custom shopista, body ja pinta onkin korinaa, kaula jotain vaaleampaa ja otelauta en tiedä mitä. Paljon vaaleampaa kuin ruusupuu jokatapauksessa, enemmän tuollaista maitosuklaan väristä.
B) Mid-sweep puuttuu joten tää on aika paljon vanhempi kuin toi BP:n yksilö.

Ostin mun ensimmäisen oman basson (Warwick Corvette Standard), jossa "coloured oil finish" vaikuttaa et joku punasen petsin tapanen ja ohut lakka päälle. Käytön kannalta aivan surkea pinnoite.
 
Aloin huolestua, kun siihen bassoon ilmesty tosi haalee vaalee läikkä siihen kohtaa, missä normaalisti pidin kättä (varmaan hiestä johtuvaa) ja sitten huolestuin kun käsistä jäi kiiltäviä rasvaläikkiä niihin kohtiin bodya, joihin kädet kävi normaalin käytön aikana. Mailailin sit Musamaailmaan ja tilasin kaikenlaisia myrkkyjä: Warwickin mehiläisvahaa ja jotai tarvikevalmistajan otelautaöljyä. Kehottivat myös hakee hienoo teräsvillaa, jolla vois kevyesti pyyhkii noita rasvoja pois. Noita myrkkyjä työnsin siihen bassoon ja kyl se jonkun pari päivää näytti taas kauniilta. Joidenkin vuosien jälkeen ostin sarjan jotai Dunlopin mömmöjä: kahdenlaista otelaudan käsittelyainetta, carnaubavahaa bodylle, everyday-polish-tököttiä bodylle ja sit jotai fast fretin kaltasta mömmöö kielille.
 
Mitä mä tästä opin?
 
Käytin hyvää treeniaikaa siihen soittimen paapomiseen, joka ei kaikkien noiden mömmöjen jälkeen alkanu soimaan yhtään paremmin saati tuntunu paremmalta soittaa, jolla nyt ois musiikin kannalta merkitystä. Toki ois kiva, jos se soitin näyttää hyvältä, mut mä toivon et ihmiset mittaa mua basistina enemmän mun soittotaidon mukaan eikä sen, miten mun basso kiiltää.
 
Nyt ku alotin ammattiopinnot syksyllä niin oon alkanu nähdä sen oman soittimen enemmän työkaluna ja mä arvostan sitä et se soitin näyttää siltä et sillä on treenattu satoja tunteja ja heitetty noin sata keikkaa. Siitä kielii kaulamikin vieressä peukalonkynnen jättämä jälki ja G-kielen kohdalla bodyssa oleva kolo, johon slap-pop-tekniikkaa hioessa etusormen kynsi on osunu.
 
Jos haluu et se soitin näyttää neitseelliseltä ja säilyttäs mahdollisimman hyvin arvonsa niin kannattaa laittaa se suoraan sinne vitriiniin ja vahata sitä kerran viikossa ja soittaa sellasella soittimella, jossa ne jäljet saa näkyä.
 
Saatto kuulostaa vähä offtopicilta, mutta tälläsiä ajatuksia basson pinnan hoito mussa herättää :)

Pitäähän tähän omakin mielipide heittää, itse tykkään että soitin on siisti, varsinkin jos on ostaessa ihan priima kunnossa niin ien pyri sitä saamaan siihen kuntoon jotta näyttää siltä että olisi vedetty soitinta auton perässä. MUTTA en myöskään vahaile ja hiero että duunaile, hiet ja paskat pyyhkäisen joskus pois ja soittaessa pidän sellaista vaatetusta että takaosa pysyy kunnossa. Tässäkin voi mennä äärimmäisyyksiin joko sitä potkii ja "raiskaa" tai vahaa ja lakkaa kerran viikossa, itse olen valinnut sen keskitien :)

Itseltähän löytyy tuollainen warren bubingabasso, jota nyt on tullut mehiläisvahalla silloin tällöin hinkattua. Voisiko tuohon sitten vetää carnaubat päälle, vai aiheuttaako tämä jonkinlaisia komplikaatioita yms. tms.? Tai siis seuraavan kerran kun vahailu on ajankohtainen (kuukausien päästä) laittaisikin mehiläistökötin sijaan carnaubaa?
 
Bubingahan on toisaalta erittäin kova puu (empiiristen tutkimustenkin perusteella), joten en ainakaan uskoisi tuon mehiläisvahan sitä tukkivan, eikä sen saundi ainakaan tähän mennessä ole mihinkään muuttunut. Toki kohtuus kaikessa.

Voisiko tuohon sitten vetää carnaubat päälle, vai aiheuttaako tämä jonkinlaisia komplikaatioita yms. tms.?
 
Pistä carnaubaa...Jos se syövyttää sun basson lähes olemattomaks niin kerro missä asut ja tuun osottaa sormella ja nauraa :)
 
Let's get serious...
 
Mä uskon et Dunlop on testannu ja suunnitellu noi mössönsä niin hyvin, että jos se pilaa sun basson niin ainakin jenkeis olisit nopeesti miljonääri. Esimerkiks Dunlopin otelautaöljys lukee et sitä ei saa käyttää vaahteraotelautoihin. Sinuna kokeilisin tota Carnaubaa, mut en tiedä onko se sit parempaa kui se Warwickin beewax. Mitä ite oon lukenu sen beewaxin purkin ja Dunlopin carnaubawaxin purkin niin kyl se beewax vaikuttas soopivan tolle sun bassolles paremmin.
 
Ja by the way...
Käykääpä kattoo www.kitarapaja.com/bass.htm noit vanhoja Fendereitä, missä kunnossa ne on, eikä varmaan oo työnnetty mitää carnauba/beewaxeja paitsi varmaan viimevuosina jos niinäkään. Tota vois sanoo jo sellaseks laaduks, mitä ite arvostan :)

Pistä carnaubaa...Jos se syövyttää sun basson lähes olemattomaks niin kerro missä asut ja tuun osottaa sormella ja nauraa :)
 
Let's get serious...
 
Mä uskon et Dunlop on testannu ja suunnitellu noi mössönsä niin hyvin, että jos se pilaa sun basson niin ainakin jenkeis olisit nopeesti miljonääri. Esimerkiks Dunlopin otelautaöljys lukee et sitä ei saa käyttää vaahteraotelautoihin. Sinuna kokeilisin tota Carnaubaa, mut en tiedä onko se sit parempaa kui se Warwickin beewax. Mitä ite oon lukenu sen beewaxin purkin ja Dunlopin carnaubawaxin purkin niin kyl se beewax vaikuttas soopivan tolle sun bassolles paremmin.
 
Ja by the way...
Käykääpä kattoo www.kitarapaja.com/bass.htm noit vanhoja Fendereitä, missä kunnossa ne on, eikä varmaan oo työnnetty mitää carnauba/beewaxeja paitsi varmaan viimevuosina jos niinäkään. Tota vois sanoo jo sellaseks laaduks, mitä ite arvostan :)
 
Fendereissä on lakkaa, kun taas noissa warreissa mihin tarjotaan vahaa on öljykäsittely. Ei niitä nyt vaan voi sotkea tässä mielessä toisiinsa. Ne kaipaa eri käsittelyä. :)

Olinpa kömpelö. Joo siis oon ite kattelemassa USA Fenderi Jazzia mm. sen helppohoitoisuuden (mukaanlukien toi pinnan hoito) ja "yleispätevän" soundin takia. Pidän tommosta muovilakkapintaa käytön kannalta parempana vaihtoehtona nimenomaan sen takii ku sitä ei tarvi hoitaa. Tietyllä tavalla laatua sekin.
 
Noi isot nimet, jotka soittaa esim. Warwickin vehkeil saa varmaan vähintään kerran vuodes diiliin kuuluvana uuden basson, jolloin se pinta näyttää aina hyvältä. Kyl tossa tapauksessa kärsii jo niitä öljykäsiteltyjä yms. pintoja käyttää. Ja jos niitä joku öljyää tai vahaa niin tuskin ne itse ainakaan.
 
Ja kaiken varalta ettei kukaan käsitä väärin, niin en halua näillä omilla kommenteillani antaa kenellekkään sellaista kuvaa, että toi öljykäsitelty pinta ois tota kestävämpää kiiltolakkapintaa huonompi vaihtoehto. Kyllä uusi tai hyvin hoidettu öljykäsiteltypintainen soitin on kaunis näky :)

Olinpa kömpelö. Joo siis oon ite kattelemassa USA Fenderi Jazzia mm. sen helppohoitoisuuden (mukaanlukien toi pinnan hoito) ja "yleispätevän" soundin takia. Pidän tommosta muovilakkapintaa käytön kannalta parempana vaihtoehtona nimenomaan sen takii ku sitä ei tarvi hoitaa. Tietyllä tavalla laatua sekin.
 
Noi isot nimet, jotka soittaa esim. Warwickin vehkeil saa varmaan vähintään kerran vuodes diiliin kuuluvana uuden basson, jolloin se pinta näyttää aina hyvältä. Kyl tossa tapauksessa kärsii jo niitä öljykäsiteltyjä yms. pintoja käyttää. Ja jos niitä joku öljyää tai vahaa niin tuskin ne itse ainakaan.
 
Ja kaiken varalta ettei kukaan käsitä väärin, niin en halua näillä omilla kommenteillani antaa kenellekkään sellaista kuvaa, että toi öljykäsitelty pinta ois tota kestävämpää kiiltolakkapintaa huonompi vaihtoehto. Kyllä uusi tai hyvin hoidettu öljykäsiteltypintainen soitin on kaunis näky :)
 
Warwickilla ilmeisesti on tässä öljykäsittelyssä ollut jonkinlainen saundiparannus hakusessa. Saa noita toki sitten ihan lakkapintaisina tai värillisellä öljyviimeistelyllä, joka ei tarvitse vahausta. Toisaalta uskon tuon öljypinnan olevan myös halvempi.
 
Omaan silmään tuo öljyviimeistely on ehkä nätimpi kuin lakkapinta. Lisäksi se tuntuu näpeissä mukavemmalta, mutta tämähän on toki makuasia. Ei tuosta loppupeleissä niin suurta vaivaa ole, kielet vaihtaessa vahailee, jos niinkään usein.

Warwickilla ilmeisesti on tässä öljykäsittelyssä ollut jonkinlainen saundiparannus hakusessa. Saa noita toki sitten ihan lakkapintaisina tai värillisellä öljyviimeistelyllä, joka ei tarvitse vahausta. Toisaalta uskon tuon öljypinnan olevan myös halvempi.
 
Omaan silmään tuo öljyviimeistely on ehkä nätimpi kuin lakkapinta. Lisäksi se tuntuu näpeissä mukavemmalta, mutta tämähän on toki makuasia. Ei tuosta loppupeleissä niin suurta vaivaa ole, kielet vaihtaessa vahailee, jos niinkään usein.
 
Minä juuri öljykäsittelin kontran kaulan viimein. Monta vuotta tulikin lakkapintaisena sitä käyteltyä. Tein sen tuon viulunrakennuskoulukunnan mukaan kivituhkalla ja kiinanpuuöljyllä ja ainakin nyt tykkään lopputuloksesta kovin. En ole ikinä tykästynyt noihin mehiläisvahalla käsitellyihin. Jotenkin omissa näpeissä tuntuu tahmelta se kaula. Tekisi mieli tota kokeilla joskus sähköpuolenkin soittimeen. Jos se on satoja vuosia kelvannut viulisteille niin...

Kunnollinen öljypintakäsittely on huomattavasti hitaampi ja työläämpi tehdä kuin lakkaus. Lakkaus taas vaatii työskentelytilalta enemmän.
Marko

Hehe, sitäkö ei sitten periaatteessa hoidella millään ainehilla?
 
Uusimalla toi käsittely tarpeen mukaan.
 
Mä en ainakaan ole tahmaiseksi saanut tolla mehiläisvahalla bassoa,
 
Hiki - erittäin monimutkainen kemiallinen yhdiste joka on lähes yhtä yksilöllinen kuin sormenjäljet. Siksi näet joku toimii yhdellä ja joku toinen toisella.

Kunnollinen öljypintakäsittely on huomattavasti hitaampi ja työläämpi tehdä kuin lakkaus. Lakkaus taas vaatii työskentelytilalta enemmän.
Marko
 
Oon just päinvastaista mieltä. Kunnon lakkaukseen menee mulla huomattavasti kauemmin kuin öljypintakäsittelyyn. Mutta teenkin näitä vain huonekalupintakäsittelijän koulutuksella. Soitinpuoli aika itseopiskeluna. Mitä nyt tota viulunrakennusta oon ohjatusti vähän aikaa opiskellut harrasteena.

Milläs mä saisin Warwickin vissiinkin satiinilakatusta (vai öljytystä, mistä tän erottaa?) soitetuimmille osille ilmaantuneet tummentumat pois?
 
Ei sillä että mua ne erityisesti häiritsee, mutta puuhastelu rules.

Milläs mä saisin Warwickin vissiinkin satiinilakatusta (vai öljytystä, mistä tän erottaa?) soitetuimmille osille ilmaantuneet tummentumat pois?
 
Ei sillä että mua ne erityisesti häiritsee, mutta puuhastelu rules.
 
Jos se on lakattu, käyttäisin nihkeää mikrokuituliinaa. Jos öljytty, käyttäisin kivituhkaa ja samaa öljyä millä se on alunperin öljytty.

tuohon aiempaan melkein offtopicciin viitaten, kyll soittimessa pitää se käytön jälki näkyä. mut ns. käytännön hoito tietenkin pitää muistaa ainakin tossa otelauta osastolla...