Kitarat: kitarakamat ›

Ihan vain tiedustelisin tietävämmiltä, että mikä kitaroissa käytännössä paranee kun mennään 200€-400€ kitaroista sinne 1000€-1500€ kitaroihin? Ihan vain mietityttänyt että mikä tekee niistä paremman, vaikka jo jokin 400€ keppi toimii hyvin.

Työnlaatu on parempi, usein myös sointi. Osat ovat kestävämpiä eivätkä vaadi välttämättä niin paljoa huoltoa.
 
Plussana myös kasvava mojo joilla voi aiheuttaa kateutta musanetissä.

Puumateriaali on parempaa ja tarkemmin valittua (lue: soi paremmin kuin samasta puusta oleva huonompi kohta), hardware on laadukkaampaa (ei mitään muljuilevaa halpametallia) ja muutenkin laatukriteerit ovat yleensä tarkempia, tosin ei aina (*köh* Gibson *köh*).

Materiaaleissa on iso ero. Paremmat (kevyemmät, nätimmät, paremmin soivat ja isommat yhtenäiset palaset jne.) puut säästetään kalliimpiin malleihin.

Ihan vain tiedustelisin tietävämmiltä, että mikä kitaroissa käytännössä paranee kun mennään 200€-400€ kitaroista sinne 1000€-1500€ kitaroihin? Ihan vain mietityttänyt että mikä tekee niistä paremman, vaikka jo jokin 400€ keppi toimii hyvin.
 
No tuota:
 
-Laadukkaammat puut
-Laadukkaammat osat
-Laadukkaampi työnjälki
 
-->Parempi sointi, parempi soitettavuus, mojon kasvu
 
400 euron keppi toimii hyvin, eikä 1000 euron keppi välttämättä toimi 2,5 kertaa paremmin, mutta ero on kyllä selkeä!

Hienompi/parempi viimeistely on ilmeisesti ainakin se mikä nostaa hintaa eniten?

Ihan käytännössä se omasta mielestäni toimii niin, että parempaa kitaraa on helpompi soittaa ja sillä soittaa myös paremmin. Etenkin jos siirtyy hyvästä kitarasta takaisin huonoon, tulee sellainen olo että kitara haraa soitettaessa vastaan. Kaulan tuntuma on huono, sointi ei kuulosta riittävän vireiseltä, sustain on huono, soundi tukkoinen tai epäselvä, kitaran soitto tuntuu "väkinäiselttä". Kaikkea tällaista jännää tuntemusta. Syitä voi olla monia, mutta tosiaan paremmat puulaadut, parempi työjälki ja paremmat rauta/elektroniikkaosat (etenkin mikrofonit) vaikuttavat varmasti.
 
Kallis kitara on myös usein namukkaamman näköinen ;).

1000 eurolla on helpompi rakentaa "hyvä" kitara kuin 400 eurolla --> Laatu on tasaisempaa ja pääsääntöisesti parempaa. Toki 400 euron kitara voi olla jonkun kouraan se täydellinen soitin, eikä siinä mitään vikaa ole.

(*köh* Gibson *köh*).
 
Mun hallussa on tähän mennessä ollut yli 25 Gibsonia ja testannut olen vielä paljon isompaa määrää (jos se vielä mikään otanta on) ja huonoinkin niistä oli aivan kelpo soitin, josta nauharemppa olisi tehnyt erinomaisen.
 
Hevimiesten kateutta kun on resursseja vain rumiin suunnikkaisiin? Tai sit vähän perusteellisempaa omakohtaista faktaa tiskiin, kitossh... Harmittaa, jos oikeasti pelkkiin kuulopuheisiin perustuen käytät yhtä maailman arvostetuimmista, perinteikkäimmistä ja taatusti parhaita soittimia tekevää firmaa esimerkkinä kehnosta laadusta. En ole nähnyt sinun omistaneen kovin montaa Gibsonia, joten kerro oikeasti edes muutama (sovitaan, että 10 riittää) Gibsonista, jotka olet ihan itse todennut huonoiksi.
 
Ai niin, tää on Muusikoiden.net: täällä Gibson on ylihintaisten ja susilaatuisten soittimien valmistaja. Osta ennemmin Tokai: saat paremman ja halvemmalla. Fox varmaan vahvistaa väittämän.

Meikäläisen Gibsoni on kanssa kyllä ihan selkeesti paras kitara mitä oon ite kädessä pitäny. Eipä ole valittamisen aihetta. Vähän ihmettelen sitä, että miksi Gibsonin laatua haukutaan nykyään? Uudemmista halvemmista malleista tosin ei itsellänikään ole kokemusta. Paljon huhuja huonosta viimeistelystä ja yksi ihan kaverin toteama yksilö on ollut ns. hanurista, mutta muuten ihmetyttää vähäsen, että mistä se "haukkuminen" johtuu, vai onko siinä perää?

Meikäläisen Gibsoni on kanssa kyllä ihan selkeesti paras kitara mitä oon ite kädessä pitäny. Eipä ole valittamisen aihetta. Vähän ihmettelen sitä, että miksi Gibsonin laatua haukutaan nykyään? Uudemmista halvemmista malleista tosin ei itsellänikään ole kokemusta. Paljon huhuja huonosta viimeistelystä ja yksi ihan kaverin toteama yksilö on ollut ns. hanurista, mutta muuten ihmetyttää vähäsen, että mistä se "haukkuminen" johtuu, vai onko siinä perää?
 
Voi olla kateuttakin, vaikka sitä tuskin moni tiedostaa ja siispä myöntää. Isoa valmistajaa on helppo dissata. Gibsonin pahimmat laatuongelmat ainakin Les Paulien kanssa keskittyvät kuitenkin suureksi osaksi 70-luvun tuotoksiin, joissa tehtiin poikkeuksia hyviksi havaittuihin ratkaisuihin: esimerkiksi puut olivat mitä sattuu.
 
Tämä kirja on ihan mielenkiintoista luettavaa Les Paul -mallin historiasta (ja hyvä joululahjavinkki skeptisille ja ennakkoluuloisille alavireheviperteillekin):
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0879307110
 
Vaikka eihän täällä kukaan mutu-tuntumalla Gibsonia oikeasti tuomitse: kaikilla on omakohtaista kokemusta varmaan kymmenistä ellei sadoista G-pajan kitaroista. Jostain syystä tarkemmat dissaamisen tarpeeseen johtaneet yksityiskohdat silti jätetään yleensä mainitsematta tai sitten ne alkavat sanoilla "kaveri testas..." tai "netistä luin..."

Tämä kirja on ihan mielenkiintoista luettavaa Les Paul -mallin historiasta (ja hyvä joululahjavinkki skeptisille ja ennakkoluuloisille alavireheviperteillekin):
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0879307110
 
Komppaan...konttiin vaan.
..niin ja oma perus LP Std elämää nähnyt ja laatu erinomaista :)

Aika moni hevimies vetää Les Paulilla. :)
 
Kyseessä taitaa olla yksi elämään jääneistä legendoista, mitä jokunen soitinkauppiaskin on ruokkinut. Itse luin asiasta alunperin jostain Niemelän (se sen jampan nimi kai oli) kitaroita ja kitaramerkkejä käsitelleestä kirjoituksesta - oli sitä mieltä että hyvät Les Paulit on harvassa ja PRS (ja Tom Anderson ja Brian Moore...) rulettaa.
 
Noh, hevisuunnikkaan juuri ostaneena pitää varmaan hälventää mitään ymmärtämättömään hevimieheen kohdistuvia ennakkoluuloja ja todeta että jos/kun taloon tulee vielä yksi kitara lisää niin se on luultavasti Les Paul. Ja nimenomaan Gibson Les Paul. :)

Omaa kitaraa/suosikkibändiä/mitätahansa kehuessaan on PAKKO haukkua samalla jotain muuta. Eihän kukaan muuten ota vakavasti.

Kehun jo aiemmin esitettyä toteamusta, että 1000 eurolla on huomattavasti helpompi löytää _hyvä_ kitara, kuin esim. 400 eurolla (jos vältetään makuasioita, ja keskitytään kitaraan ainoastaan soittimena ja esineenä).
 
Siinä on keskimäärin selvä todennäköisyys ja mahdollisuus että paranee metalliosien toiminnallisuus, pitenee vikaantumisväli, mikrofonien soundin erottelevuus paranee, kieli-body resonanssi kasvaa, ergonomiaan on panostettu, huollettavuus ja säädettävyys on tarkempaa (taimahdollista), jne ...
 
Nämät paranevat eri tavalla, jos puhutaan akustisista, puoli- tai täysakustisista sähkökitaroista tai lankkusähkökitaroista. Esim. sähkökitaroissa paraneminen näkyy eri tavalla, riippuen siitä, onko kyseessä hevisuunnikas, jazz-kitara, vai joku muotoilultaan perinnehenkinen kepukka (tele/strato/lespaul/firebird, ...).
 
Vai paraneeko mikään?! Tämä on hyvin paljon riippuvaista soittajan taidoista, kokemuksesta, soittotatsista, musiikkityylistä, jne ... . Jos aivan aloittelija ostaa 250e, 500e tai 1000e kitaran, niin suhteellisesti paraneminen on varsin pientä, koska kitara ei ole rajoittava tekijä. Toisaalta, Youtubesta löytyy läjäpäin videoita, joissa virtuoosit vetelevät suht. halvoilla kitaroilla, ei tunnu haittaavan. Keikoilla hekin käyttävät monesti eri soittimia, kuin studiossa ... tai kotisohvalla.
 

 
Vähän ihmettelen sitä, että miksi Gibsonin laatua haukutaan nykyään? Uudemmista halvemmista malleista tosin ei itsellänikään ole kokemusta.
 
Tämä ei ole pääteemaltaan "Gibsonin laatuongelmat ~ rahalla ei saa laatua" -ketju. Sen verran pitää kommentoida, että musiikkiliikkeessä testatessa todella monet yrittäjät pitävät niin halvoissa kuin kalliissa kitaroissa (myös Gibsoneissa) luokattoman huonot ja kuoleentuneet kielet. Jos tällaista kitaraa pikaisesti testaa, ja ko. kitaravalmistajan mallista ei ole laajaa kokemusta, niin kyllähän se toivottoman huonolta tuntuu suhteessa hintaan.

Harmittaa, jos oikeasti pelkkiin kuulopuheisiin perustuen käytät yhtä maailman arvostetuimmista, perinteikkäimmistä ja taatusti parhaita soittimia tekevää firmaa esimerkkinä kehnosta laadusta. En ole nähnyt sinun omistaneen kovin montaa Gibsonia, joten kerro oikeasti edes muutama (sovitaan, että 10 riittää) Gibsonista, jotka olet ihan itse todennut huonoiksi.
 
Noin kymmentä tosiaan olen musiikkiliikkeissä testannut, eikä niistä koskaan ole jäänyt sellainen fiilis, että tämä on pakko ostaa koska tämä on jotain erikoista. Kaikki ovat olleet vain keskinkertaisia omaan käteen ja varsinkin sustain on ollut melko heikko yllättävän monessa (johtuneeko tuosta em. kielijutusta). Niin ja puhuin tosiaan noista uusista Gibsoneista, ja kun alueessa puhuttiin 400 e vs. 1000 e kitaroista, niin tuskin kannattaa puhua niistä 5000+ e Gibsoneista.

Plussana myös kasvava mojo joilla voi aiheuttaa kateutta musanetissä.
 
Tämä suurin asia!... No ei vaan... Kyllä sointi paranee huomattavasti..
 
Kaikki on laadukkaampaa, joten huoltoa ei tarvita niin paljoa, mutta tämä ei nyt tietenkään tarkoita, ettei sitä tarvittaisi ollenkaan, mutta vähemmän..

Sen verran pitää kommentoida, että musiikkiliikkeessä testatessa todella monet yrittäjät pitävät niin halvoissa kuin kalliissa kitaroissa (myös Gibsoneissa) luokattoman huonot ja kuoleentuneet kielet. Jos tällaista kitaraa pikaisesti testaa, ja ko. kitaravalmistajan mallista ei ole laajaa kokemusta, niin kyllähän se toivottoman huonolta tuntuu suhteessa hintaan.
 
Myös monesti on toivomisen varaa ihan noissa "perussäädöissäkin", ja syynä on yksinkertaisesti se, ettei oo enää mitään "pre-sales fiksaajaa" noilla soitinkauppiailla/maahantuojilla/tukkureilla, paitsi ihan poikkeustapauksessa. Myös siellä kaupan päässä eräät merkit saa jakamatonta kiinnostusta ja soittominuutteja asiakkaitten taholta, joka sitten edesauttaa tuota tehdaskielien jo valmiiksi ikääntynyttä olemusta. Pari vuotta sitten tuli lisäksi vielä ns. "killswitch-syndrooma" joka rasittaa mikkiswitchejä... =)
 
Muuten tähän itse kysymykseen palatakseni.. Jos oikein huolella ja tolkulla ajattelee, niin kai se on itsestään selvää, että jos toinen kitara on 500 ja toinen 1000 euroa niin jälkimmäisessä ominaisuuksia ja laatua on enemmän. Toki se hinta-laatusuhde, johon täällä niin usein vedotaan, on ehdottomasti paras jossain alle satasen kitaroissa.. Hinta-laatuvertailijoitten kannattanee niitä hankkia... ;)
Tuossa tein "rakentavaa vertailua" tuollasten doublecut-kitaroitten välillä, oli sähköasennuksessa Korean Hamer, ja kun tuossa sattuu olemaan tuollanen Hamer Sunburst jenkki, niin oli helppoa vertailla.. Hintaeroa vaan on ehkä pikkusen enemmän. ( mutta eipähän ole G-vertailu..) Kaikinpuolin tuo itämaan yksilö oli jotenkin "kolho", se lapa verrattomasti isompi, perämela..rautapuolessa oli sitten eroja (kuten toki arvattavissa olikin), samoin alkuperäisissä mikeissä, ja muussa sähköpuolessa. Puumateriaalin selvittäminen olisi vaatinut enemmän tarkastelua, joten ei siitä sen enempää.. paino oli suurinpiirtein sama.

muutenkin laatukriteerit ovat yleensä tarkempia, tosin ei aina (*köh* Gibson *köh*).
 
Hienoo! Vasta toisessa postauksessa päästiin perimmäisten "totuuksien" asiaan! 8)