Kitarat: kitarakamat ›

En missään tapauksessa lähtisi sitä vertaamaan edes tämän päivän/vuoden malleihin.
 
Jaa mitkä on ne selkeimmät erot (kun kerta ihan eri tasoa ovat)? Eli vähän vaadin vertaamaan ;)

Jaa mitkä on ne selkeimmät erot (kun kerta ihan eri tasoa ovat)? Eli vähän vaadin vertaamaan ;)
 
Ainakin kaulaprofiili oli tuossa Wine Red:issä ihan eri, kuin tän päivän studioissa.
Paljon tasaisempi laaduiltaan, ja muutenkin "helpompi".. suosittelen kyllä testaamaan, jos -90 luvun malleja tulee eteen.
Oli hyvin lähellä, etten ostanut tuota kyseistä studiota, mutta ilmeni tuo Tokai eteen, ja oli mielestäni vielä parempi :)
 
EDIT:
olihan mulla itsellänikin aikoinaan -99 studio, mutta ei sekään vielä ollut noin hyvä, kuin tuo -92.
Jos olisi oikeasti nyt 670e rahaa, niin hakisin tuon välittömästi pois, kun 670e lupaili siitä luopua.

Jos oikeasti hyvää LP studio Wine Red:iä haet, niin poimi ihmeessä torilta tuo yksilö, joka sijaitsee Tampereella,
kävin kyseisen kitaran testaamassa, ja aivan loistava yksilö oli. Huomattavasti parempi kuin tämän päivän studiot,
mutta se onkin noita -90 luvun malleja, joita on muutenkin kehuttu ihan kiitettävästi.
En missään tapauksessa lähtisi sitä vertaamaan edes tämän päivän/vuoden malleihin.
 
Mulla on semmoinen tilanne, että on "pakko" ottaa uusi Gibsonin varastosta, eli en ole ostamassa varsinaisesti kovalla rahalla. Syytä en voi tarkemmin sanoa, muuten kuin että olen saanut Gibson Europen suunnasta harvinaisen hyvää palvelua tähän asiaan liittyen. Ei puutu kuin se että lähettäisivät muutaman kepin kokeiltavaksi, mutta ei nyt sentään mahdottomia, kun en ole mikään ammattijamppa.
 
Välillä olen kuullut että Intolle asti tulevat yksilöt olisivat niitä jotka ovat jääneet jäljelle, kun ensin Amerikan isot jälleenmyyjät, japanilaiset ja sitten Euroopan isot edustajat ovat omansa valkanneet erästä, liekö mitään perää? Saattaa olla vain M.Net-totuus tai sitten koskea kalliimpia malleja. Minulle on kuitenkin luvattu kitara suoraan Gibson Europelle tulevasta erästä, mitä sitten käytännössä tarkoittaakaan.
 
Kiinnostaisi minuakin tarkemmin nuo 90-luvun ja uusien Studioiden erot. Ovatko erojen syynä materiaalit, speksit, vaiko työn laatu?

Kiinnostaisi minuakin tarkemmin nuo 90-luvun ja uusien Studioiden erot. Ovatko erojen syynä materiaalit, speksit, vaiko työn laatu?
 
Samma här. 90-luvun studioita en ole paljoa testaillut, mutta ainakin Standardeista on jäänyt näppituntuma, että 2000-luvun mallit olisivat laadukkaampia (eikä vain speksien osalta). Itellä on 2003 valmistettu Studio, enkä löydä kapulasta moitteen sijaa. Tuo on ollut viimeiset vuodet ihan selkeä ykköskeppi itellä.
 
Ai niin, 90-luvulla taidettiin Studioissa säästää ainakin jossain vaiheessa otelautamerkeissä - ne perus dotit ei musta Lespaan kuulu ;)

Joitain soittotuntumaan vaikuttavia eroja tuossa Torin -92 Studiossa on.
 
Kitara on vuosimallia -92. Nykyversiosta poiketen tässä on ebony -otelauta ruusupuisen sijaan. Mikit originaalit (490R & 498T). Itse ostin kitaran uutena Levytukusta vuonna -93. Täydessä iskussa oleva työkalu, joskin 15 vuoden aikana pientä katu-uskottavuutta/käytön jälkeä on ilmaantunut. Nauhat vast'ikään hiottu ja kaula & mikit säädetty kohdilleen Nevalaisella Tampereella. Mukaan kova laukku.
 
Ebony-otelauta vaikuttaa varmasti jonkin verran (olisko liukkaampi ja tasaisempi?). Nauhatyö (hionta, kiillotus) eivät ainakaan omassa 06/07:ssa Faded DC:ssä olleet valmiiksi priimaa, vaan viimeistely piti tehdä itse (tai teettää). Samoin omassa soittotuntuma parani huomattavasti kun sain kielet vaihdettua paksummiksi ja kaulan säädöt kohdalleen. En vertaisi suoraan ammattilaisen huoltamaa ja säätämää kitaraa esim. kaupan seinällä oleviin raakileisiin, joita monet uudet kitarat ovat. PunKilla tosin taisi olla kokemusta myös käytetyistä uudemmista Studioista, joten itsellä tämä on enemmän taas pohdiskelua, kuin kokemusta juuri Studion osalta.

Ai niin, 90-luvulla taidettiin Studioissa säästää ainakin jossain vaiheessa otelautamerkeissä - ne perus dotit ei musta Lespaan kuulu ;)
 
Siellä on ollu kaikkea doteista (mm. ihan ensimmäisissä -83 malleissa) aina 2000-luvun pikku trapezoideihin (eli noihin tuttuihin) ja vähän vuosimallista riippuen.. Onneksi (mun mielestä) nuo 3/4 ja jopa 1/2 trapezoidit on unohdettu, hirveen näköset.. =)
Eebenlautoja on Studioissa vähän "satsikohtasesti", kuten myös kullattuja metalliosia. Eli voi olla saman vuoden Studioita sekä eeben- että ruusupuulaudalla. Eebenlauta on juu ehkä vähän "liukkaampi" ja joku sanoo, että kirkkaamman soundinen. Se Studioitten eebeb ei oo ihan yhtä huippulaatua kuin noissa kalliimmissa, ennen oli juttua, että se "vähän heikompi" otelautamatsku käytettiin noissa, ja ihan järkeen käyvä juttuhan tuo.
Metalliosien väri (kromi vs. kulta) voi kanssa vaihdella. Esim. pentuni -95 Studio WR omaa seuraavat speksit.. ruusupuuotelauta, kullatut osat (alkuperäiset virittimet Schallerit, muu rauta Gotoh Gut), 1-palarunko ja plaintop.
(Joissain Studioissa, enkä tarkoita nyt Studio Plus-malleja, voi olla lievää loimua kannessa, tai puolet kannesta lievällä loimulla, ja toisella puolella sitten jotain muuta...)

Kiinnostaisi minuakin tarkemmin nuo 90-luvun ja uusien Studioiden erot. Ovatko erojen syynä materiaalit, speksit, vaiko työn laatu?
 
Uusissa studioissa on rungossa iso kevennys-ontelo, ennen olivat ne poraukset.
 
http://www.gibson.com/en-us/Lifesty … ring%20the%20Les%20Paul_%20A%20Mar/

Ontelon tekeminen kun huomattavasti halventaa puumateriaaliin käytettyä hintaa, poraukset taas vain lisää hintaa yhden työvaiheen verran.
 
Nyt kyllä taitaa selitykset hieman ontua... Poraus on siis hintaa lisäävä työvaihe, kun taas onkalon tekeminen ei..? Ja sillä parin nyrkin(?) kokoisella onkalon kohdalta jäävällä palalla (tai siis CNC -jyrsimen jäljiltä jäävällä purulla ja lastulla) on siis huomattava rahallinen arvo?
Vai onkohan minun sarkasmianturini vaan rikki...

Nyt kyllä taitaa selitykset hieman ontua... Poraus on siis hintaa lisäävä työvaihe, kun taas onkalon tekeminen ei..? Ja sillä parin nyrkin(?) kokoisella onkalon kohdalta jäävällä palalla (tai siis CNC -jyrsimen jäljiltä jäävällä purulla ja lastulla) on siis rahallinen arvo?
Vai onkohan minun sarkasmianturini vaan rikki...
 
En kyllä myöskään FensonGibderin ajatusta tajunnut. Ainoa missä tuossa säästetään on se että voidaan käyttää painavampaa, eli halvempaa ja helpommin saatavaa puuta, vaikka sitten materiaalihukan ja lisätyövaiheen kustannuksella. Suoraanhan tuo onttous ei tee kitarasta parempaa tai huonompaa, se tekee siitä vain erilaisen.

En kyllä myöskään FensonGibderin ajatusta tajunnut. Ainoa missä tuossa säästetään on se että voidaan käyttää painavampaa, eli halvempaa ja helpommin saatavaa puuta, vaikka sitten materiaalihukan ja lisätyövaiheen kustannuksella. Suoraanhan tuo onttous ei tee kitarasta parempaa tai huonompaa, se tekee siitä vain erilaisen.
 
Enkä minä, mutta onhan tuo Gibson brändinä laukaissut ennenkin kummia kommentteja täällä.. No, siitä sen enempää. Alkuaanhan tuo swiss cheese-poraus oli asiakkaitten toivomuksesta, koska perinteinen ykspuinen on tosiaan painava, ne jotka on kyseistä työkalua soittaneet sen 4 x 45 minsaa illassa tietävät tuonkin seikan, toisin kuin ne joitten kokemus on se 3 min soitinkaupassa..
Materiaalistakin tuo johtui, nimittäin kevyt hondurasmahonki muuttui tuossa 80-luvun alkupuolella paitsi hinnaltaan kilpailukyvyttömäksi, myös saatavuudeltaan huonoksi, joten soitinteollisuudelle puuta toimittavat yritykset siirtyivät painavamman afrikkalaisen mahongin välittämiseen. Tämä taas aiheutti valmistajille tiettyjä ongelmia, etenkin paksurunkoisten soittimien osalta se paino alkoi olla jo vähän rotevammillekin kitaristeille "vähän liikaa", poislukien Carlos Santana ja muutamat muut, joiden mielestä piti sitä painoa olla.. ;)
Niinpä Carlos vaihtoi Yamahaan, ja Gibsonilla käytiin ostamassa tuumasia puuporia joilla surautettiin yhdeksän maagista reikää..
Ilmeisesti sitten nykyään on mahongin kasvuvaiheessa imevät mineraalit, lähinnä pii, taas lisääntyneet ja paino noussut, niin ovat sitten joutuneet noihin sound chambereihin siirtymään. Työvaiheena ei varmasti todellakaan tule halvemmaksi jyrsintä verrattuna tuohon monikaraporalla tehtyyn rei'ittämiseen. Taas toisaalta, tuo kuuluisa ja klassinen "pancakebody" tai sen tekeminen oli myös työvaiheiltaan monimutkainen, joten niinpä siitäkin sitten luovuttiin, kun oli saatu ne ohuet, alunperin kaulan laminointiin tarkoitetut mahonkilaudat hyödynnettyä. Gibsonilla säästettiin jo silloin hyvää soitinpuuta! Materiaalin haaskuu on heille ollut aina vastenmielistä. Jopa ensimmäiset Les Paul Studiot tehtiin Marauderin ja S-1 -mallin ylijääneistä leppärungoista. =)

Ontelon tekeminen kun huomattavasti halventaa puumateriaaliin käytettyä hintaa, poraukset taas vain lisää hintaa yhden työvaiheen verran.
 
Juu, ne myyvät hyvään hintaan Kuopion torilla kesäisin mahonkista jyrsinlastua muikkujen savustukseen. Porauslastu ei kelpaa kun gerbiilin häkkiin ja noissa homissa on ihan eri kate kun savustukseen menevissä...
 
Samasta syystä lepästä tehtyjä Thinlineja pystytään myymään niin halvalla, tervalepästä kun tekisivät niin sais vielä halvempia.

"Taas toisaalta, tuo kuuluisa ja klassinen "pancakebody" tai sen tekeminen oli myös työvaiheiltaan monimutkainen, joten niinpä siitäkin sitten luovuttiin, kun oli saatu ne ohuet, alunperin kaulan laminointiin tarkoitetut mahonkilaudat hyödynnettyä. "
 
Niin kuuluisa pancakebody. Mites tuo vaikuttaa kitaran soundiin ja sustainiin mielestäsi taikka hintaan? Onko joku vuosikerta mielenkiintoisempi kuin joku toinen, väri, puulaji. Sinänsä kiva kuulla että m netissä on tosiaan asiaatuntevaa porukkaa ja luulisi että kitaroita jokunen on itse tehtykin siinä sivussa.
 
Polttava haave hankkia LP on myös syy hankkia se vastaus alkuperäiselle kysmälle.
 
Kaulasta vielä mites suosittuna pitäisit yhdestä puusta veistettyä mahonkista taikka sitten 3-5 osasta laminoitua vaahterakaulaa. Virityskoneiston kohdallahan on joissakin 5 osaa liimattuna eräissä malleissa. Toi oli kiva tietää myös että puu painaa afrikassa enemmän kuin aiemmin Kalamazoo-Nashvillekitaroita tehtäessä jenkeissä aikoinaan vuosina 70-80?. Saisiko myös selville mistä metsästä puu on kotoisin ;) no ei kait

Niin kuuluisa pancakebody. Mites tuo vaikuttaa kitaran soundiin ja sustainiin mielestäsi taikka hintaan?
 
Tästä voi jokainen sitte muodostaa omat käsityksensä.. siihen sustainiin tulevista vaikutuksista.. Taustana vois vaikka katsastaa Yamahan tunnettuja "sustain-hirmuja" eli SG 2000-mallia, jossa oli runko ja läpirungon-kaula aika monesta palasesta..
Gibsonilla siis se runko tehtiin neljästä ohuesta mahonkilankusta joitten väliin laitettiin ristisyyhyn (cross-banding) vaahteraviilu, kansihan sitten oli vaahteraa myös. Tuosta vaahtera"väliviilusta" joissain kitaroissa tuli ongelmaa, koska mahonki ja vaahtera "elävät" so. kutistuvat eri tavalla. Taas sanoisin, ettei toki kaikissa pancake-bodyissa ees tuota ole näkyvillä ollenkaan, mutta ne muutamatkin riittää.. ;)
Ja ennen kaikkea, raaka-ainesäästöt "tärvääntyi" moninkertaisesti tuon runkoaihion liimapintojen työstöön..
 
Onko joku vuosikerta mielenkiintoisempi kuin joku toinen, väri, puulaji.
 
En itse oo huomannu, että olis noilla merkitystä saman mallin osalta?? Puulajithan on kaikissa samat, ne on sen assembly bulletinin mukaiset. Ylemmässä postauksessa on vaahterakantisen LP-mallin puut, sitten täysmahonkisessa jää tietysti se kansivaahtera pois, ja väliviilun paikka on sama, mutta kansipalat on paksumpia..
 
Kaulasta vielä mites suosittuna pitäisit yhdestä puusta veistettyä mahonkista taikka sitten 3-5 osasta laminoitua vaahterakaulaa. Virityskoneiston kohdallahan on joissakin 5 osaa liimattuna eräissä malleissa.
 
Noita lavan reunapaloja yleensä ei lasketa, eli se kaula sanotaan olevan 3-palanen, vaikka siellä olis ne 2 ohutta säylää lisänä lavassa..
Henkilökohtasesti tykkään noista 3-palavaahterakauloista kunnon volutella eli sillä lapavahvikkeella, joillekin se on ehdoton turn-off, pitää olla ykspalamahonkia ilman vahviketta.
 
Toi oli kiva tietää myös että puu painaa afrikassa enemmän kuin aiemmin Kalamazoo-Nashvillekitaroita tehtäessä jenkeissä aikoinaan vuosina 70-80?. Saisiko myös selville mistä metsästä puu on kotoisin ;) no ei kait
 
Sitähän ei tiedä, mistä se puu tuli, esim. Gibson hankki ja hankkii vissiin edelleen puunsa muutamalta pikku sahalta, joilla on se know-how miten sahattua ja millaista lankkua soitinteollisuus tarvitsee. Mutta tosiaan tarpeellista määrää Honduras-Väli-Amerikan mahonkia ei saatu, ja sitä ruvettiin tuottamaan Afrikasta, jossa tosiaan useampikin lähde mainitsee, että puutavaran paino kasvupaikasta riippuen oli huomattavasti vaihtelevaa, joten tietysti myös siinä lautatavarassa on sitten vastaavia eroja. Kalamazoo ajettiin alas 1986, jonka jälkeen oli toiminnassa enää Nashville. Tuolla "en tiedä mistä se puu tuli" tarkoitan lähinnä sitä, että aivan varmaan siellä lautatarhalla Kalamazoossa oli sekä vanhaa varastoa, että uutta afrikkalaista.
Tuo "mistä metsästä" toteutuu vissiin vain ja ainoastaan Smartwood-kitaroissa, ja joissain muissa Giban erikoismalleissa, jossain Raw Power- Les Paulissa saattais myös olla se puuaines jotenkin sertillä.
C.F.Martinilla on myös tuon "smartwoodin" kaltainen mallisarja, muistelisin, jossa ne soitinpuut on jostain määrätystä ekologisesti hoidetusta metsälöstä menominee-inkkarien mailta.

C.F.Martinilla on myös tuon "smartwoodin" kaltainen mallisarja, muistelisin, jossa ne soitinpuut on jostain määrätystä ekologisesti hoidetusta metsälöstä menominee-inkkarien mailta.
Just satuin katselemaan Youtube-pätkää Martinin tehtaalta & museosta, ja se sademetsää suojellen tehty malli oli yllätys, yllätys Stingille alunperin suunniteltu. Liekö ollut sen Stingin alahuuli-inkkaripäällikkökaverin bisneksiä se metsä;)

Just satuin katselemaan Youtube-pätkää Martinin tehtaalta & museosta, ja se sademetsää suojellen tehty malli oli yllätys, yllätys Stingille alunperin suunniteltu. Liekö ollut sen Stingin alahuuli-inkkaripäällikkökaverin bisneksiä se metsä;)
 
Sting myös Gibsonin Smartwoodin kanssa jotain hääräs.. Kumminkin soittaa Ibanezin Musicianilla, ja vedättää noita kaikkia muita.. Päällikön kanssa sitte ottaa kuppia.

Pitääpäs vielä kysäistä Gibson asiantuntijoilta yhtä (tai kahta) juttua tähän viestiini liittyen:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =40&co=60&m=2&#p8502541
 
Onkohan kenelläkään tietoa pitääkö tämä paikkaansa, eli että LP Studion värivalikoima olisi 2009 näin suppea, samoin listahinnat tuntuvat pompanneen aika rajusti:
http://www2.gibson.com/Products/Ele … aul/Gibson-USA/Studio/Finishes.aspx
vrt.
http://www.gibson.com/en-us/divisio … bson%20usa/products/lespaul/studio/
 
Sitten kiinnostaisi vielä, että mitä bursteja viime vuosina Studioissa on ollut saatavana? 2008 valikoimissa on vain tuo räikeä Fireburst. Desert Burst on kait ollut ja joku faded-käsitelty burst on myös sattunut silmään. Kiinnostaisi nuo Fireburstia himmeämmät vaihtoehdit viimevuosilta. jos vaikka tuohon yllä olevaan viestiini liittyen, G:llä olsii vielä varastossa tai USA:n isoille jälleen myyjille tehtynä jotain speciaalia. Lupasivat kyllä tarkistaa joulutohinoiden jälkeen mitä on jäljellä ja mitä on tulossa.

Onkohan kenelläkään tietoa pitääkö tämä paikkaansa, eli että LP Studion värivalikoima olisi 2009 näin suppea, samoin listahinnat tuntuvat pompanneen aika rajusti:
 
Ilmeisesti sitten on noin, kerta ilmoittavat.. Hinnoitteluun osiltaan varmasti vaikuttaa mm. dollarin kurssi, ja kaipa siellä sitten joka portaassa on hintoja "tarkistettu".. :(
 
Sitten kiinnostaisi vielä, että mitä bursteja viime vuosina Studioissa on ollut saatavana? 2008 valikoimissa on vain tuo räikeä Fireburst. Desert Burst on kait ollut ja joku faded-käsitelty burst on myös sattunut silmään.
 
No, tuohon melkein saa varmimman (ja oikean) tiedon vaikka tuolta Euroopan konttoorista.. ;)
Nimittäin, enpäs suoralta kädeltä noita osaa luetella, saati oo yhtään varma, mikä on esim. Studion (ja Studio Plus-mallin) värien määrä ollut vakiona, kun siin on vuosittainkin jotain vaihtunut.. Fireburst, Desertburst ainakin, mutta onko Tangerineburst ja jotain muita lisäksi.. (periaatteessahan, nimistä huolimatta, nuo on samasta väristä variaatioita, hienoilla nimillä...)

Ilmeisesti sitten on noin, kerta ilmoittavat.. Hinnoitteluun osiltaan varmasti vaikuttaa mm. dollarin kurssi, ja kaipa siellä sitten joka portaassa on hintoja "tarkistettu".. :(
 
Tuo ylempi sivu minkä linkitin on Gibsonin sivujen uuden layoutin testisivu, kuitenkin ainakin puolivirallinen kun oli "Lifestyle"-osoissa tuonne linkki. Muiden mallien kohdalla näytti olevan aika vastaavat viimeistelyt kuin 2008, mutta studiossa vain worn cherry ja ebony :(, pisti sen takia ihmetyttämään. 2008 oli kuitenkin kahta valkoista, burstia, Wine Rediä, Vintage Mahoganyä... Robotti Studiossa kuitenkin ainakin viisi väriä näyttäisi olevan. No tuo selviää vuoden vaihteen jommin kummin puolin kun ovat Euroopan konttorissa saaneet joulukiireet hoidettua.
 
No, tuohon melkein saa varmimman (ja oikean) tiedon vaikka tuolta Euroopan konttoorista.. ;)
Joo, joutuu vain nyt viikon odottelemaan, vaikka eihän tässä oikeasti mikään hengenhätä ole. Ajattelin vain valmistautua, jos joutuukin tyytymään muuhun kuin siihen ykkösvaihtoehtoon. Nyt tuntui että eivät olleet Euroopan konttorin puolella aivan varmoja mikä on tilanne ensivuoden alussa, eli millä malleilla ja viimeistelyllä mennään seuraavassa erässä, ennen kuin 2009 sarjat varsinaisesti tulevat.
 
Nimittäin, enpäs suoralta kädeltä noita osaa luetella, saati oo yhtään varma, mikä on esim. Studion (ja Studio Plus-mallin) värien määrä ollut vakiona, kun siin on vuosittainkin jotain vaihtunut.. Fireburst, Desertburst ainakin, mutta onko Tangerineburst ja jotain muita lisäksi.. (periaatteessahan, nimistä huolimatta, nuo on samasta väristä variaatioita, hienoilla nimillä...)
 
Hienoja (olisko liiankin hienoja;) olisivat kyllä plaintoppi Studiot nikkeli-osilla ja jollain kaksivärisellä himmeällä burstilla.

Hienoja (olisko liiankin hienoja;) olisivat kyllä plaintoppi Studiot nikkeli-osilla ja jollain kaksivärisellä himmeällä burstilla.
 
Kromiosiin joudut tyytymään.. ;)