Kitarat: kitarakamat ›

Morot,
 
Tarkoituksena olisi löytää jacksonin ps-4:n rinnalle(tai pikemminkin tilalle) toinen keppi ja lp mallinen nyt pikaisella tutustumisella vaikuttaisi otollisimmalta vaihtoehdolta.
Hirveesti ei ole haisua edes siitä mitä materiaaleja kannattaisi tuohon hintaluokkaan odottaa löytävänsä saatikka ymmärrystä eri runko/kaulamateriaalien vaikutuksesta sointiin/soitettavuuteen eli kaikki vinkit ovat tervetulleita.
 
Kävin tänään pikaisesti helsingin ydinkeskustan soitinliikkeitä lävitse ja bändikeskuksessa kaupattiin tämmöistä (http://www.bandikeskus.fi/shopexd.asp?id=1220) onko tuo lähellä parasta mitä ~400eur hintaluokkaan voi odottaa löytävänsä?

Tokaita ja Epiphonea lähtisin tohon hinta luokkaan kattelemaan. Kummattkin ihan hyviä, joskus esiintyy "maanantai aamu yksilöitä", eli kannattaa ostaa varmaan liikeestä.

Tokaita ja Epiphonea lähtisin tohon hinta luokkaan kattelemaan. Kummattkin ihan hyviä, joskus esiintyy "maanantai aamu yksilöitä", eli kannattaa ostaa varmaan liikeestä.
 
Jos tuohon hintaan itse valitsin les paulia, niin ehdottomasti olisin tuon J&D:n LS5:sen kannalla.
Voittaa mun mielestä ainakin epiphonet ihan kummasti, ja tuohon rahaan ei hirveästi tokain japsi mallejakaan löydy,
korealaisia toki, mutta siinäkin vaiheessa jo sitten valitsisin tuon J&D:n les paulin.
 
tuolla on siitä J&D LS5 "uudempi" malli.. eli J&D LS500 hintaan: 299e.. ja yleensä tinkaavatkin vielä parisen kymppiä.
http://www.jerrysmusic.fi/

Tokaita ja Epiphonea lähtisin tohon hinta luokkaan kattelemaan. Kummattkin ihan hyviä, joskus esiintyy "maanantai aamu yksilöitä", eli kannattaa ostaa varmaan liikeestä.
 
Plussa kaikkien aikojen ennalta arvattavimmasta vastauksesta!
 
PS. Epiä mäkin suosittelen.

korealaisia toki, mutta siinäkin vaiheessa jo sitten valitsisin tuon J&D:n les paulin.
 
Sillä onhan se kiinalainen.. ;)
 
tuolla on siitä J&D LS5 "uudempi" malli.. eli J&D LS500 hintaan: 299e.. ja yleensä tinkaavatkin vielä parisen kymppiä.
http://www.jerrysmusic.fi/
 
Ja usein kritisoimani "hinta-laatusuhde" myös mainittu.. Eli jos soitin on toosi halpa, mutta vähän puutteellinen, tai heikoilla osilla, sillä on siltikin korkea "hinta-laatusuhde"...
Täytyy ottaa huomioon, että nuo halvemman hintatason "Les Paul-kopiot" valmistajasta riippumatta (ja tässä tarkoitan sitä todellista valmistajaa, en markkinoijaa/brändiä) on kaikki tehty siihen tiettyyn hintatasoon, on lähinää itsensä pettämistä kuvitella, että jollain parilla-kolmellasadalla saisi vastaavaa kuin esmes 6-700 eurolla, vaikka olisivat samasta maasta (ja vaikka samasta tehtaastakin) kotoisin. Toki saattaa ihan soitettavan kitaran saada, en sillä sano, mutta ne odotukset on syytä pitää realistisina.
Ne muutamat Jack & Danny Bros. kitarat joita olen käpistellyt, on toki olleet ihan "normit täyttävää" peruskamaa, mutta en ihan lähtis noin mittavia vertailuja tekemään, mitä maahantuoja. Toisaalta, se mainonta ja markkinointi.. =)

Sillä onhan se kiinalainen.. ;)
 
Paras kiinan ritsa mitä tähän astisista on vastaan tullut.. :)

Tästähän oli joku aika sitten juttua, että olisivat Tokaitkin siirtäneet kiinaan koreasta tai olisivat ainakin siirtämässä. Voe voe.

Jos myöskin lespatyyppinen saundikin on hakusessa eikä pelkästään ulkoinen habitus niin silloin rungon ja kaulan tulee olla mahonkia.
 
Halvemmissa epiphonen malleissa monesti leppärunko.
 
Tosin toiset eivät saundieroa huomaa tai se ei haittaa :)

Vintage V100 voisi olla kokeilemisen arvoinen, Custom Sounds myy.

Vintagelle ääni täältäkin. Olin todella hämmetynyt, kun kokeilin noin 350e hintaista Vintagen jotain Les Paulia, ja olisin voinut ihan erehtyä napanneeni hyllystä oikean Gibsonin. Se tuntui Les Paulilta eikä lelulta, ja ainakin vieraan vahvarin kautta soikin hämmentävä uskottavasti kuin Les Paul. Jotain aivan, aivan muuta, kuin mitä voin sanoa tuon hintaluokan Epiphoneista, joita olen joskus hipelöinyt.
 
Tuosta Vintagesta kuullut legendaa, että kuulemma jotkut "isot pojat" käytelleet noita keikoilla arvokkaiden customshop Lessujensa sijaan. Kitaraa kokeilleena voisin jopa ehkä uskoakin tuon, koska kitara oli tosiaan hintaisekseen hämmentävän hyvä ja lähellä esikuvaansa. Elektroniikkakin vaikutti ihan hyvältä.

Hittolainen, pitää itsekkin lähteä tuo Vintage:kin jossain vaiheessa testaamaan, tosin kaverilla semmoinen myynnissä, niin..
Hän ei kyllä kitarasta tainut mitään moitittavaa löytää, mutta liian kuumat mikit vaan taisi olla.. no, se ei haittaa yhtään.
 
EDIT:
ja J&D:stä saa vielä huomattavasti paremman, jos vain viitsii hieman osia vaihdella.. elektroniikkaa + tallaa..

Hittolainen, pitää itsekkin lähteä tuo Vintage:kin jossain vaiheessa testaamaan, tosin kaverilla semmoinen myynnissä, niin..
Hän ei kyllä kitarasta tainut mitään moitittavaa löytää, mutta liian kuumat mikit vaan taisi olla.. no, se ei haittaa yhtään.
 
EDIT:
ja J&D:stä saa vielä huomattavasti paremman, jos vain viitsii hieman osia vaihdella.. elektroniikkaa + tallaa..
 
Omaan J&D:ni pistin intonaation kohilleen ja vähän rapsuttelin satulaan lyijykynää niin johan toimii. Kova pelihän se. LS5 siis kyseessä.

Mulla on sen verran J&D:tä ja Vintagesta kokemusta, että puut varmaankin L5:n ja V100:n kohdalla aika samaa tasoa, samoin viimeistely. Pientä sanomista, mutta ei mitään soittamista haittaavaa. Mikit ovat Vintagessa pykälää paremmat (Wilkinsonit, J&D:ssä nimettömät keraamiset). Vintagessa myös muut metalliosat ovat Wilkinsonin, mutta omasta mielestä yllättäen J&D:n talla on ollut säätöjen osalta paremmin toimiva ja jopa jykevämmän tuntoinen (tallapalat tosin vaihdettu StewMacin nimettömiin).
 
Enemmän kuin noista LP-kopioista on kokemusta J&D:n ES-335 -kopsusta (ja telestä), Essi-kopsu on ollut hintaansa nähden oikein mainio kitara. Tallamikki meni vaihtoon, oli ohut kaulamikkiin verrattuna, kielinä toimivat parhaiten paksut, esim. .12-.52, koska kaula on aika jäykkä. Jopa .12-kielillä kuitenkin mukava soittotatsi, mutta ei tietystikään taivu kiperään tiluun (kuten ei soittajakaan). Juottohommia olen tehnyt mikin vaihdon verran, sekä joutunut juottamaan jakin maan kiinni, kun ei ollut lukkoprikkaa laitettu. Muuten ei parissa vuodessa mitään vikaa tai kulumia, vaikka soittoa melkein päivittäin. Kaula on ainoa kysymysmerkki, jos haluaa soittaa esim. .10-setillä ja haluaa isomman reliefin, on ehkä liian jäykkä, eli reliefiä ei saa kovin isoksi. Saattaa olla että Essi-kopsussa on LP-kopsua jäykempi kaula, päätellen esim. siitä että tuli punotulla g-kielellä ja .12 setillä. LP-kopsut saattavat olla "notkeammalla" kaulalla, koska tuskin ovat tuollaiselle jatsi-setille tarkoitettu?

Edullisesti LP-tyyliseen soundiin pääsee käsiksi mahonkirunkoisella ja vaahterakantisella liimakaulaisella japsi-Tokailla. Esim. LS-75. Eikä tuo LTD EC-400 ole myöskään huono vaihtoehto modernisoidusta LP-teemasta.
 
Sen sijaan, jos budjetti sattuu joulun yllättäessä radikaalisti kasvamaan (esim. tuplaantumaan 800€ hujakoille), niin käytetty tai uusi Gibson LP Studio on hyvä valinta perustyökaluksi.
 
PS. Kiina on nykypäivän Japani. Sieltä sitä tulee paljon erilaisia soittimia, eri merkeillä. Kyllähän sillä Epiphonellakin on Kiinan maaperällä tehtaita. Valmistusmaata enempi merkkaa laadunvalvonta. Epiphonella on edes jonkin sortin taso perus Les Paul-mallistossaan.

Ilmeisesti Samick ja Cort hallinnoivat yllättävän suurta osaa soitinvalmistusta kaukoidässä. Tietääkseni näiltä kahdelta tulee nämä useat LTD Deluxet, Deanit, Schecterit, Epiphonet, Cortit, Greg Bennett/Samickit jne.

Ilmeisesti Samick ja Cort hallinnoivat yllättävän suurta osaa soitinvalmistusta kaukoidässä. Tietääkseni näiltä kahdelta tulee nämä useat LTD Deluxet, Deanit, Schecterit, Epiphonet, Cortit, Greg Bennett/Samickit jne.
 
Kaksi suurta, ellei suurinta soitinvalmistajaa, khyl. Onpahan molemmilla myös omalla nimellään soittimia.. Samick muuten tekee mm. jousia, mulla on itellä Samickin olympiajousi..
Taas toisaalta, liikevaihdoltaan kaiketi maailman suurin on vissiin edelleen Yamaha, tosin liikevaihto tulee kyl vähän muualta kuin soittimista suurimmalta osin.
Epiphone vissiin on kuitenkin pääosin siirtänyt valmistuksen tuonne omille tehtailleen Kiinaan, joitakin "huippumalleja" toki vissiin tehdään edelleen muualla.

Jos myöskin lespatyyppinen saundikin on hakusessa eikä pelkästään ulkoinen habitus niin silloin rungon ja kaulan tulee olla mahonkia.
 
Halvemmissa epiphonen malleissa monesti leppärunko.
 
Tosin toiset eivät saundieroa huomaa tai se ei haittaa :)
 
Ei ole leppärunko. Lähes kaikissa epin lespoissa mahonkia tai siis mahongiksi kutsuttua puuta. Joskus 80-luvulla oli leppää :D. Voi tarkistaa www.epiphone.com
Ja kos haluaa lespoa niin lähtisin kyllä epiphonelta katselemaan. Omassa omistuksessa olleet epit on ollu laatupelejä. Tokai ei ole tuttu joten parempi itse koeajaa molempien valmistajien versiot. Paitsi että tokai ei ole Les Paul vaan Love Rock :D.

Vintagelle ääni täältäkin. .
 
Yhtä Vintagen 335 kloonia testasin ja se ainakin oli täysi ritsa. Saattoi olla tietysti yksilökohtaista. Hommasin Johnsonin vastaavanlaisen ja ero oli huima.

Yhtä Vintagen 335 kloonia testasin ja se ainakin oli täysi ritsa. Saattoi olla tietysti yksilökohtaista. Hommasin Johnsonin vastaavanlaisen ja ero oli huima.
 
Voi olla mallisarjakohtaistakin.
 
Minulla on Vintagen SG (VS6CR), jonka soundiin ja soittotuntumaan olen erittäin tyytyväinen. Viimeistely on kuitenkin huomattavasti heikompi kuin saman valmistajan (vaiko oikeammin saman brandin?) lespoissa. Ymmärtäähän sen toki, jos ajattelee mallien hintaeron Euroopassa vastaavan vähintään indonesialaisen tekijänsä kuukausipalkkaa.
 
Yleisesti ottaen olen järkyttynyt siitä, miten hyviä soittimia tuossa hintaluokassa nykyään saa. Minulla on myös PS-4, joka vuonna 1995 maksoi 3600 markkaa. Yleisen hintojen ja palkkojen nousun huomioiva hinta nykyrahassa voisi olla 700-800 euroa. Kyllä kokeilemani Vintaget tuon Jacksonin pesevät.