Kitarat: akustinen ›

Tämä kirjoitus on blogistani ja käsittelee lähinnä kofeiininkäytön vaikutusta oppimiskykyyn ja soittamiseen, ja soveltuu siksi luovaan toimintaan yleensäkin. Kyseessä oleva kitara on hiukan karua työtä mutta toimiva peli alle 200€ hintaluokassa.
 
Saimme syksyllä tilan EU-tuet, ja vaikka olemme taloudellisesti tiukilla, vaimoni osti minulle sikahalvan, Gima-merkkisen kiinalaisen resonaattorikitaran lahjaksi ja terapiavälineeksi. Masiina on kopio amerikkalaisen John Dopyeran, 20-luvulla kehittelemästä, kitaran äänenvoimakkuutta lisäävästä keksinnöstä, jossa kielet kulkevat kaikukoppaan sijoitetun alumiinikartion päältä saaden sen värähtelemään. Metallikartion tuottama ääni on luonnollisesti hyvin omintakeinen ja sitä kuulee enimmäkseen kantrissa ja bluesissa. Resonaattorikitaroita on kahta alatyyppiä, kolmikartioinen, eli tricone sekä yksikartioinen, eli single cone. Single conet jakaantuvat taas kahteen alatyyppiin, biscuit ja spider, kartion ja kielisillan muotoilun perusteella. Biscuit on blueskitara ja spider, kantri- ja bluegrass-musiikista tutuin.
 
Tämä minun kiinalainen vanerilaatikkoni on tuota jälkimmäistä tyyppiä, joka taas jakautuu kahteen alatyyppiin soittoasennon ja kaulan muotoilun perusteella. Roundneck on normaalin kitaran tapaan soitettava, kaulan profiili on pyöristetty. Squareneck on nimensä mukaisesti lankkukaula, kaulan mitat ohuimmassa kohdassa ovat 2,5×5cm. Kielet ovat noin puolen sentin korkeudella, joten sitä voi soittaa ainoastaan painamalla kieliä metallisella tai lasisella putkella, jolla taas on monta nimeä materiaalin ja muotoilun perusteella. Squareneck-kitaraa pidetään yleensä sylissä kaikukoppa oikean reiden ja kaula vasemman reiden päällä kansi taivasta kohti ja soitetaan päältäpäin, minä soitan sitä tavallisen kitaran tapaan koska se tuntui istuvan minun syliini paremmin kuin mikään muu kokeilemani kitarakeksintö.
 
Olen soitellut, tai pikemminkin rämpytellyt kitaraa noin 17 ikävuodesta lähtien, joskus enemmän, joskus vähemmän. Vielä sairastuttuani kofeiinimyrkytykseen pystyin soittamaan ja laulamaan alkoholin avulla. Tapasin kaljanhimoissani ottaa kitaran mukaan keskikaljaräkälään ja aamuyöstä palailin kotiin kannikat olalla, joskus kai nelivedolla tai otsanahka-avusteisella maastoryömintätyylilläkin. Kitara oli useimmiten hukassa, mutta löytyi aina seuraavana päivänä jostain päin kaupunkia.
 
Myrkytyksen edetessä soittaminen loppui. Sormet eivät enää suostuneet tekemään mitään, kurkku ei suostunut päästämään ääntäkään kun yritin laulaa, alkoholi poisti esteet mutta en soittanut enää ollenkaan yli kymmeneen vuoteen. Lopetin alkoholinkäytön kokonaan keväällä 2006, ja aloin taas jostain syystä kiinnostua soittamisesta. Olin saanut hermovaurion vasempaan ranteeseeni tapaturman seurauksena ja soittaminen rasitti kättä niin, että jopa vain 10 minuutin soittamisen aiheuttama rasitus riitti laukaisemaan useiden päivien mittaisen kiputilan. Kipu oli luonteeltaan saman tyyppistä kuin hampaan vihlonta ja ulottui peukalosta korkealle olkavarteen saakka aaltoilevina kohtauksina.
 
Vuoden 2007 Joulukuussa ryhdyin soittamaan putkella, sormisoitto jäi kokonaan kipujen vuoksi. Olen kokeillut soittaa putkella joskus 70-luvulla, viritin kitarani avoimeen G-vireeseen noin kymmeneksi minuutiksi. Totesin välittömästi, että putkisoitto ei ole valkoisen miehen hommaa. Minähän olen kuitenkin pohjalainen ja ryhdyin nyt harjoittelemaan tätä uutta lähestymistapaa musiikillisen hälyn tuottamiseksi. Soittelin ehkä puolisen tuntia tuntia tai tunnin lähes joka päivä ja huomasin edistyväni hitaasti. Kofeiinin vieroitusoireiden aikana huomasin selvän korrelaation soittokykyni ja kofeiinin vieroitusoireiden aaltoilemisen välillä. Saadessani tämän kiinalaisen laatikon käyttööni, olivat vieroitusoireet tasaantuneet jo huomattavasti, enää en keikkunut psykoosin partaalla jäsenet jäykkänä, henkeä haukkoen, olin saamassa psyykeäni ja toimintakykyäni takaisin. Kofeiinin vapautuessa kudoksista ja oireiden palatessa, soittaminen oli töksähtelevää, sormet jäykät, liikkeet epätarkat, ja lisäksi esiintyi tämän tästä äkillisiä pakkoliikkeitä. Nyanssien aikaansaamisessa oli suunnattomia vaikeuksia, tuntui kuin olisi yrittänyt soittaa kitaraa puunukella vatsastapuhujan tapaan. Oireiden välissä taas lihakset toimivat sulavasti ja uudet temput jäivät motoriikan muistiin parilla läpiviennillä, liu'utukset ja äänenvoimakkuuden painotukset toimivat sulavasti ja täsmällisesti.
 
Olen viime aikoina huvitellut erään mollisointuisen teeman kanssa, se voisi onnistua paremmin sointujen osalta soittamalla virallisella tyylillä päältäpäin, omaksumassani epäortodoksisessa tyylissä on kuitenkin omat mahdollisuutensa ja rajoituksensa, jotka antavat sille aivan omaa luonnetta, minua. Biisi on hidas jazz, jonka sointukuvio kiertelee hämyisen yökerhotunnelman tapaan ilman varsinaista kiinteää kuviota, sooloissa on vahva mustalaisjazzin fiilis, sulavia liu'utuksia ja vibratoa, välillä slaavilaisilla painotuksilla, välillä espanjalaisilla. Tällainen on kai minun suhteeni parasta terapiaa, voin suorastaan kuulla miten välittäjäaineet hakeutuvat kihisten normaalijärjestykseen aivoissani.
 
Kun saan soiton kulkemaan todella hyvin, eläydyn siihen niin voimakkaasti, että hengitykseni pätkii soiton tahdissa, silmät yrittävät painua väkisin kiinni, tuntuu kuin olisin vaipumassa transsiin tai nukahtamassa pystyyn vaikka sormet vain jatkavat soittamista. Tunne on niin voimakas, että se tuntuu fyysisesti yhtä voimakkaasti kuin seksin tai jonkin huumeen aiheuttama raukeus, ja kestää soittamisen lopettamisen jälkeen jopa puoli tuntia. Tämä ilmiö on alkanut esiintymään vasta kun kofeiinialtistuksen lopettamisesta oli kulunut noin 8 kuukautta.