Tervehdys,
enpä tiedä onko tämä oikea palsta juuri tälle pohdinnalle, mutta kun en parempaakaan keksinyt päätäni askarruttaneelle asialle.. ;)
Kaikillehan on taatusti tuttuja luonnehdinnat pop-jazz, jazz-rock, pop-heavy, punk-pop jne. jne.
Mutta kuinka te käytätte noita nimityksiä ts. kuinka ymmärrätte niiden merkityksen? Itse olen aina mieltänyt jälkimmäisen sanan "määrittäväksi" ja ensimmäinen "mausteeksi". Esim. jazz-rock on mielestäni jazzahtavaa rokkia ja punk-jazz puolestaan erittäin punk-asenteella soitettua jazzia jne. Varmaan tämä ei olisi yhtään epäselvää, jos ensimmäinen määrite ei olisi itsenäinen musiikkityyli (kuten acid-jazz??), mutta kahden "tasavertaisen" musiikkityylin yhdistäminen luonnehdintana herättää aika usein kysymyksen kumpi onkaan se "määrittävä" musiikkityyli. Esim. Stingin toilailuja kuvailisin mieluusti Policen aikana vuodesta riippuen joko punk-reggaeksi tai pop-reggaeksi ja soolotuotantoa jazz-popiksi..
HUOM! En ole menettänyt yöuniani tämän takia - on vain kiva kuulla miten muut mieltävät asian. ;) |
 kimurantti1
12.12.2008 13:02:10 | |
|---|
Mä itse koen genretyksen tarpeellisena ainoastaan silloin, kun yritän kuvailla jonkin artistin musiikkia ihmiselle, joka ei siitä tiedä mitään. Toisaalta tässäkin toimii paremmin, jos pystyy vertaamaan artistia johonkin toiseen.
Mä miellän ihan samalla tavalla tuon. Pop-punk on punkkia, jossa on vähän pop-vaikutteita. Punk-pop on poppia, jossa on vähän punk-vaikutteita. Vähän sama kuin värejä kuvailisi. Kellertävän harmaa on harmaa, jossa on jotain keltaisen sävyä jne. |
 ralliolli
12.12.2008 23:12:10 | |
|---|
Mutta kuinka te käytätte noita nimityksiä ts. kuinka ymmärrätte niiden merkityksen? Itse olen aina mieltänyt jälkimmäisen sanan "määrittäväksi" ja ensimmäinen "mausteeksi".
Minulla on vahva mutu-tuntuma siitä, että kyse on vain kielen rakenteesta. Mielipiteille ei tällöin olisi varaa, ja jos joku käsittäisi asian päinvastoin hän olisi objektiivisesti väärässä. Mutta en tiedä, auttakaa lingvistit |
 baron
13.12.2008 00:34:17 | |
|---|
Minulla on vahva mutu-tuntuma siitä, että kyse on vain kielen rakenteesta. Mielipiteille ei tällöin olisi varaa, ja jos joku käsittäisi asian päinvastoin hän olisi objektiivisesti väärässä. Mutta en tiedä, auttakaa lingvistit
Klasari-rock vs. rock-klasari?
Kumpi ois rokimpaa? |
 John Titor
13.12.2008 00:37:35 (muokattu 13.12.2008 00:41:53) | |
|---|
Klasari-rock vs. rock-klasari?
Kumpi ois rokimpaa?
Kanada.
Itse asiassa molemmat kuulostaa aika ankealta:D Mut kyllä munkin mielestä klasari-rock ois kuitenkin rockia, esim. klasarien soittamana mutta perinteisillä rock-soittimilla. Rock-klasari ois sitten jonkun rokkarin tekemää klassista.
Oon samaa mieltä Ralliollin kanssa siitä, että kyse on kielen rakenteesta. Runkkari-Esa on Esa joka on ihan mulkku, silti Esa. "Esa, runkkari", on sama asia - toinen sanoista vaan määrittyy painotuksen mukaan dominoivaksi. Esa-runkkari ois sen sijaan joku, joka hmm... no vaikka joku, jolla on outo viehtymys esitutkintaan. Ne, jotka väittävät etteivät kuule ääniä päässään, eivät ole ikinä kuulleet millaista on kun ne ovat vaiti. |
levesinet
13.12.2008 01:24:53 (muokattu 13.12.2008 01:34:33) | |
|---|
Tyypillinen kahden substantiivin yhdyssana, kuten 'soitinliike', on alisteinen ja koostuu perusosasta (liike) ja määriteosasta (soitin). Alisteisen yhdyssanan lopussa oleva perusosa on semanttisesti määräävin, ja määriteosa vain täsmentää merkitystä.
Hämäävää tässä on se, että usein yhdysmerkki kirjoitetaan merkiksi rinnasteisuudesta (kanttori-urkuri, viritin-vahvistin). Rinnasteisen yhdyssanan osat ovat semanttisesti samanarvoisia. Kanttori-urkuri on yhtäaikaisesti sekä kanttori että urkuri. Kanttoriurkuri olisi kanttorityyppinen urkuri.
Yhdysmerkin on kuitenkin pakko esiintyä jo pelkästään siksi, että yhdyssanan osana on vierassana. Rock, jazz, pop, punk, heavy ja reggae ovat kaikki vierassanoja.
Päädyn monitulkintaisuuteen. Punk-pop on joko ensisijaisesti poppia tai sekä punkkia että poppia. Riippuu kontekstista. |
Juutas