Muusikoiden.net
23.04.2024
 

Rock, pop, alternative »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Mitä on punk?
1 2 3 4 582 83 84 85 86
FuckedUpKid
11.12.2008 21:57:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielipiteitä aiheesta? Musta on hirveesti erimielisyyksiä asiasta. Kirjotelkaa.
 
Sergei Fallinen
11.12.2008 21:58:40
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

http://fi.wikipedia.org/wiki/Punk
 
FuckedUpKid
11.12.2008 22:07:04 (muokattu 11.12.2008 22:09:54)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

En kyl ihan tota wikipedian kantaa asiasta hakenu. Se on enemmänkin perusjuttua kulttuurista. Meinasin enemmänkin, että mikä musiikki on punkkia ja mikä ei. Vai voiko punkkia (tai musiikkia) yleensä lokeroida. Hain niinku bändejä ja miksi ne ovat tai eivät ole punkkia.
 
We're the saints of degeneration We don't owe anyone an explanation Fuck elitists, we don't need this We're the elite of just alright
Rotuvaari
11.12.2008 22:42:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Punk on Sex Pistols ja sitä kun känistään kaikista asioista. Sitä on punk.
 
...niinkun sanotaan, minä sillonkun siitä oli sitä aikaa sillon kun pitää. Mä sanon sen suoraan, kun asiaa pitää olla niiku pitää olla, niiku se ounee mittää olla. Minä sanon sen suoraan, kun minä olen siel monessa ollu mukana. Tenho Tuisku
kivi
11.12.2008 22:51:54 (muokattu 11.12.2008 23:30:01)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielipiteitä aiheesta? Musta on hirveesti erimielisyyksiä asiasta. Kirjotelkaa.
 
Hyvä kysymys.
 
Se, mitä punkilla nykyään tarkoitetaan on jotain ihan muuta kuin mihin mä törmäsin silloin joskus vuonna 1977 ja josta löysin silloin oman paikkani maailmassa kuten niin monet muutkin 70-luvun puolivälin tienoilla yhteiskunnan odotuksista eksyneet lapset ja nuoret.
 
Mulle Punk alkaa Hound Dog Taylorin ja Guitar Slimin säröisen-kiukkuisesta bluesista, garagebändeistä kuten The Chocolate Watch Band, T-Rexistä, Spiders Of Mars -ajan Bowiesta ja Velvet Undergroundista. Briteissä pubrock-bändit kuten Dr. Feelgood tai Eddie & The Hot Rods olivat ihan silkkaa punkkia. Amerikassa vastaavassa asemassa olivat taidekouluyhtyeet kuten The Modern Lovers tai avantgardisti-kapinalliset kuten MC5, New York Dolls tai The Stooges.
 
Hyvä ystäväni TV Smith kiteytti 70-luvun lopun punkin kauniisti runossaan My Punk Rock Poem:
 
"My Punk Rock Poem"
 
It was strange being in a punk rock band,
people gobbed at us, then shook us by the hand.
We played every toilet in our green & slimey land.
First of all for 15 quid, then later on, a grand.
 
30 days of madness touring with the Damned,
turning up to soundcheck to find out we'd been banned.
Driving back to London in the mini van.
Didn't get to the USA as planned
 
looking back, we didn't change the music scene a lot.
But we did have 1 hit single & supported Iggy Pop,
sometimes people tell me that The Adverts changed their lives
that's nice.
 
It was great being in a punk rock band!

 
Ilman nostalgiassa kieriskelemistä voin sanoa, että ero tuon ajan punkin ja nykypunkin välillä on kuin vertaisi mielisairaalan ulkoilupäivää Pioneerien paraatiin. Kaikki se, mikä aluksi koettiin luovaksi vapaudeksi rikkoa sääntöjä ja rakentaa omaa on muuttunut kaavoiksi ja kurinalaisuudeksi, kun kiistellään kuka on oikeaoppisin vegaani ja mikä on oikeinta punkkia ja kenellä mahdollisesti onkin vääriä sympatiota. Toisen Vaihtoehdon keskustelupalstallahan tuota voi pyöritellä. Ja ehkä yhteiskunta tosiaan ansaitsee järjestäytyneen kapinan.
 
Kun se ei vain muuttuisi museoksi. Jotkut täältäkin varmaan olivat paikalla, kun hyvä ystäväni, kanssani useammissa 82-HC-bändeissä soittanut ja laulanut, kilahti joku vuosi sitten Factoryn punk-iltamissa ja nappasi perinteisintä crustia vetäneen yhtyeen laulajaa kraivelista ja tiedusteli, "oliko tälle punk mahdollisesti joku museo, ja missä mahtoi olla viimeisen 26 vuoden aikana tapahtunut kehitys?"
:-D
 
Ai niin, ne "hauskat" bändit eivät ole punkkia. Paitsi ehkä Me First and the Gimme Gimmes. Joku Blink182 tai Offspring on kauempana punkin arvomaailmasta kuin Beastie Boys tai Run DMC
;-D
 
Edit: lisää samaa vaahtoamista: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=3&t=44614&o=100#p6982139
 
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
Gardiner
11.12.2008 23:44:16
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Meinasin enemmänkin, että mikä musiikki on punkkia ja mikä ei. Vai voiko punkkia (tai musiikkia) yleensä lokeroida. Hain niinku bändejä ja miksi ne ovat tai eivät ole punkkia.
 
76-77 vuosien punk musiikin kulmakiviä mulle on tietty Sex Pistols, Clash ja Ramones. Mut jopa näitten ohi nostasin pari yksittäistä biisiä. Saint`s orkan "I`m Stranded" ja Damnedin "New Rose" on punkrock musiikkia ihan sieltä rokin ytimestä, ja en tiä miks, ne vaan kuulostaa siltä. :-)
Sen punk rock ajan jälkeen sit tuli kaikenlaista new wave ja hard core ja ties mitä juttuja, vaan voikohan sitä ees musiikkia lokeroida ja jos voi niin onko siinä mitään järkee?
 
"We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix
Atomic Cafe
12.12.2008 02:04:36 (muokattu 12.12.2008 05:45:41)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos asia ilmaistaan kauniisti niin Punk on yksinkertaistettua soittoa jossa on yhteiskunnalista sanomaa ja tervettä kapinaa. Siinä käytetään taiteellisena tehokeinona mekaanista äänensärkijää, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni.
 
Jos asia ilmaistaan vähemmän kauniisti niin se on riitasointuja, soittotaidottomuutta ja matalaotsaista uhoamista joka peitetään mekaanisella äänensärkijällä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni.. Varmaa kuitenkin on että lähestyy asiaa miltä kantilta tahansa niin se on osa minun varhais nuoruutta(se paras osa).
 
Atomic Cafe
12.12.2008 04:05:15 (muokattu 12.12.2008 17:33:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Helsingin Sanomat määritteli punkin näin:
 
"Sex Pistols, nuortenlehtienkin rääväsuiseksi riiviölaumaksi nimeämä, on tulossa karjumaan Suomeen... Väkivaltaisuudestaan ja omituisuudestaan tunnetun yhtyeen kaikilla jäsenillä on takanaan erilaisia huume- ja pahoinpitelysyytteitä... 18. tammikuuta on hakaneuloja poskilihastensa läpi työntelevien poikien määrä kiekaista Helsingin Työväentalon estradilla... Yhtyeen tärkein soitin on mekaaninen äänensärkijä, jolla syntyy räkäinen, kätkättävä ääni... Kenenkähän asia olisi estää moisten pääsy Suomeen - lastensuojelijoiden vai ympäristöhygieenikkojen?"
 
-Raija Forsström 1978
 
Koska kysymyksessä on laatulehti niin uskon että tämä määritelmä on hyvin lähellä totuutta.
 
Ps. Forsström on itse myöntänyt että kirjoitus on tehty "kieli poskessa" . Tarkoituksena oli mustamaalata Pistols yhtyettä (syytä en muista) mutta Forsström yllättyi itsekin siitä prosessista jonka tämä kirjoitus sai aikaan. Asian ympärille nousi eräänlainen kansanliike joka johti Pistols yhtyeen työluvan perumiseen (samassa rytäkässä Aku Ankalle soviteltiin housuja). Suoraselkäisiä nuorison pelastajia löytyi niin oikealta kun vasemmaltakin. Monet näistäkin ovat jälkeenpäin kertoneet yllättyneensä työluvan perumisesta koska tarkoituksena oli vain kerätä poliittisia irtopisteitä. Tämä kaikki ei kerro paljonkaan punkista mutta sen aikaisesta suomalaisesta yhteiskunnasta se kyllä kertoo (ei ole yhtään ikävä).
Olen jo pitkään hekumoinut ajatuksella että Forsström ei ainoastaan estänyt Pistolsin suomeen pääsyä vaan tuhosi koko yhtyeen. Tämä nerokas oivallus syöksyi päähän molemmista korvista ja valtasi vasemman aivolohkoni kun luin "No Irish, No Blacks, No Dogs" kirjan.
Siinä Lydon mainitsee yhdeksi syyksi Pistolsin hajoamiseen Euroopan kiertueen peruuntumisen. Tämän jälkeen sain toisenkin nerokkaan oivalluksen (tällä kertaa se iski nenän kautta). Lydonilla ei ole aavistustakaan siitä että Pistols ei saanut työlupaa Suomeen. Se on erittäin hyvä asia koska mies on ihastunut tähän maahan, sen kauniiseen luontoon ja ystävällisiin ihmisiin (kehui Suomea erittäin mieluisaksi keikkapaikaksi).
 
Jos nyt ihan vahingossa koskettaisi itse aihetta niin on todettava erittäin lyhyesti että Punk on yhtä ympäripyöreä termi kuin globalisaatio, kukaan ei ymmärrä hevon helvettiäkään siitä mitä se tarkoittaa mutta kaikilla on oma tulkintansa ja siitä tulkinnasta ollaan valmiita tappelemaan kynsin ja hampain. On globalisaation puolustajia ja globalisaation vastustajia. Punk liikkeen ensimmäisen, toisen tai kolmannen aallon ikoni (tästäkin voidaan tapella) Johnny Rotten saa näppylöitä perseeseen ja pisamia naamaan aina kun joku toimittaja erehtyy kutsumaan Sex Pistolsia punkiksi (toista kertaa ei sitä virhettä kukaan tee).
 
Antsa
12.12.2008 04:38:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

The Replacements on punk. keskustelu on päättynyt.
 
heroiini on parasta huumetta
Atomic Cafe
12.12.2008 21:21:15
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

PAKKO saada viimeinen sana: Punk on MATTI NYKÄNEN
 
Lonesome
12.12.2008 22:22:37
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Saint`s orkan "I`m Stranded" ja Damnedin "New Rose" on punkrock musiikkia ihan sieltä rokin ytimestä, ja en tiä miks, ne vaan kuulostaa siltä. :-)
 
Tästä on kymysys. Noi jutut toimi. Ja niitten pohjalta saa tehdä mitä haluaa. Tee mitä haluat. Tajuuts sä? Tee Mitä Haluat. Soita vaikka progee. Tätä on punk, jos koit/koet sen vapauttavana ja kaiken mahdollistava juttuna... :)
 
"When I was stone blue, rock & roll sure helped me through" Dave "Lonesome" Peverett
Dog Breath
12.12.2008 22:35:32
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mielipiteitä aiheesta? Musta on hirveesti erimielisyyksiä asiasta. Kirjotelkaa.
 
Älä kysy vaan pogoo.
 
In the Year of the Plague
Rakkikoira
12.12.2008 22:56:21
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Mitä on punk? no ei ainakaan tätä
bisnesmiesten teinimuoti mielestäsi jätä
tosi punk on taistelua sinun puolestasi
älä ole kuten muut vaan löydä oma itsesi
 
Mitä on punk? no ei ainakaan tätä
lehdistön valheet uskomatta jätä
tosi punk on iloa ja energiaa
tosi punk on todellista anarkiaa
 
Cimble
12.12.2008 23:04:10 (muokattu 12.12.2008 23:16:49)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Se, mitä punkilla nykyään tarkoitetaan on jotain ihan muuta kuin mihin mä törmäsin silloin joskus vuonna 1977 ja josta löysin silloin oman paikkani maailmassa kuten niin monet muutkin 70-luvun puolivälin tienoilla yhteiskunnan odotuksista eksyneet lapset ja nuoret.
 
Mulle Punk alkaa Hound Dog Taylorin ja Guitar Slimin säröisen-kiukkuisesta bluesista, garagebändeistä kuten The Chocolate Watch Band, T-Rexistä, Spiders Of Mars -ajan Bowiesta ja Velvet Undergroundista. Briteissä pubrock-bändit kuten Dr. Feelgood tai Eddie & The Hot Rods olivat ihan silkkaa punkkia. Amerikassa vastaavassa asemassa olivat taidekouluyhtyeet kuten The Modern Lovers tai avantgardisti-kapinalliset kuten MC5, New York Dolls tai The Stooges.
 
Hyvä ystäväni TV Smith kiteytti 70-luvun lopun punkin kauniisti runossaan My Punk Rock Poem:
 
Ilman nostalgiassa kieriskelemistä voin sanoa, että ero tuon ajan punkin ja nykypunkin välillä on kuin vertaisi mielisairaalan ulkoilupäivää Pioneerien paraatiin. Kaikki se, mikä aluksi koettiin luovaksi vapaudeksi rikkoa sääntöjä ja rakentaa omaa on muuttunut kaavoiksi ja kurinalaisuudeksi, kun kiistellään kuka on oikeaoppisin vegaani ja mikä on oikeinta punkkia ja kenellä mahdollisesti onkin vääriä sympatiota. Toisen Vaihtoehdon keskustelupalstallahan tuota voi pyöritellä. Ja ehkä yhteiskunta tosiaan ansaitsee järjestäytyneen kapinan.
 
Kun se ei vain muuttuisi museoksi. Jotkut täältäkin varmaan olivat paikalla, kun hyvä ystäväni, kanssani useammissa 82-HC-bändeissä soittanut ja laulanut, kilahti joku vuosi sitten Factoryn punk-iltamissa ja nappasi perinteisintä crustia vetäneen yhtyeen laulajaa kraivelista ja tiedusteli, "oliko tälle punk mahdollisesti joku museo, ja missä mahtoi olla viimeisen 26 vuoden aikana tapahtunut kehitys?"
:-D
 
Ai niin, ne "hauskat" bändit eivät ole punkkia. Paitsi ehkä Me First and the Gimme Gimmes. Joku Blink182 tai Offspring on kauempana punkin arvomaailmasta kuin Beastie Boys tai Run DMC

 
Itse on ole oikeastaan mitenkään perehtynyt punkkiin, tiedän kuitenkin sen historiasta hitusen ja käsitän sen selkeänä mielikuvana. Toisinaan jos punk tulee joskus jossain puheeksi, huomioin useimmiten punkin epämusikaalisuuden miinuksena (vaikka sehän siinä myös oli se pointti). Siitä huolimatta kirjoitan tämän vain sanoakseni, että vitun hyvä kirjoitus tuo jota lainaan ylempänä. Ei kai tuo nimimerkki vain mitenkään liity Kollaa Kestää-bändiin..? :)
 
Itse olen sitä mieltä, että punk on juuri sitä 70-luvun loppua ja 80-luvun alkua. Nykypunkinkin oltava sitä, koska 70-luvulla tai siitä eteenpäin syntyneet eivät enää ole punk. Näin ollen punkin soittajia ei "nykybändeistä" löydy. Olen sentään käynyt erään hyvän ex-bändikaverini Kuviksen punk-koulutuksen. Bänditouhujen veteraani Kuvishan soitti aikoinaan mm. Poliisivaltio-bändissä, jos nyt vaikka suomipunkin underground-vaikuttajista puhutaan. Et tua noin nii Juustopäät ei ollu punk. Eikä Klamydia ole. Ja Green Day, se on poppia se. Offspring menee paikoin sentään jo kaupallisen rokin puolelle.
 
Ei Venäjästä selviä hengissä...
Klezberg
12.12.2008 23:20:21
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Itse on ole oikeastaan mitenkään perehtynyt punkkiin, tiedän kuitenkin sen historiasta hitusen ja käsitän sen selkeänä mielikuvana. Toisinaan jos punk tulee joskus jossain puheeksi, huomioin useimmiten punkin epämusikaalisuuden miinuksena (vaikka sehän siinä myös oli pointti).
 
Mulle tulee mieleen opiskeluajat 70-luvun lopussa, se oli aikaa jolloin enemmän kiinnostuin rock-musiikista ja kyllä silloinen punk tavallaan kolahti myös. Se oli myös aikaa jolloin hommasin sähkökitaran vaikka en sitä oikein silloin oppinut hallitsemaan. Yksi solukaveri neuvoi vähän sen kitaran kanssa, ja on jäänyt mieleen miten hän väheksyi punkkia... sen takia että se ei mennyt normaalien rock/blues/yms. sointukulkujen mukaan. Mulle tuommoinen asia ei tuolloin merkinnyt mitään: melodia on säveliä peräkkäin ja sointukulku sointuja peräkkäin, hyvä jos toimii.
 
Epävireisyys on sitten toinen juttu. Silloin en sitä tajunnut. Myöhemmin olen alkanut huomata, ajoittaisina nostalgiahetkinä, että sen alkaa kuulla ja se alkaa häiritä. Tavallaan sääli. Mutta epämusikaalista? En edelleenkään sanoisi niin. Musiikkia on niin monenlaista, moni asia toimii. Mulle punk on se 70-luvun lopun juttu ja keskeisimmin energiaa, jos kohta anarkiaakin.
 
kai tää on joku nettiriippuvuus, kun on tää internetti ja sitten toi klarinetti ja ne vie kaiken ajan
sticky fingers
13.12.2008 00:20:30 (muokattu 13.12.2008 00:20:58)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  



tosi punk on iloa ja energiaa

 
Mulle riittää tää. Tosin oonkin enemmän skeittipunkmiehiä. Punkkari en ikinä ole ollut enkä tule olemaan, vaikka ja ehkä juuri siksi että jotain aiheesta olen kuitenkin lukenut ja jotain tiedän.
 
Joka tapauksessa se oma tekeminen, ja siitä vilpittömän ja häpeilemättömän innostuksen repiminen on se poitti. Kuten tässä joku on jo sanonutkin(tai ainakin sivunnut), niin siinä, että nykypunkbändi tarkoituksellisesti kuulostaa vanhalta punkilta siksi, että "siltä pitää punkin kuulostaa", ollaan kyllä jo todella kaukana punkista...
 
jep.
 
-sf
 
"tyhmyyden edessä jumalatkin ovat voimattomia..."
Kimmo72
13.12.2008 00:45:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Do I feel lucky?' Well, do ya punk?
 
-Dirty Harry
 
Menoks ---->
 
Tunne ja improvisaatio korvaa tekniikan.
"She said I dont like Dream Theater that much, but I had a pen, and some paper, so what the fuck..." -Kevin Moore
Atomic Cafe
13.12.2008 05:22:04
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

"Pistän nahkatakin niskaan
 
ja tennarit jalkaan
 
Heitän Ramonesin mankkaan
 
Siitä se nyt alkaa"
 
-Häiriköt
 
kivi
13.12.2008 11:27:49 (muokattu 13.12.2008 11:43:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

...Yksi solukaveri neuvoi vähän sen kitaran kanssa, ja on jäänyt mieleen miten hän väheksyi punkkia... sen takia että se ei mennyt normaalien rock/blues/yms. sointukulkujen mukaan. Mulle tuommoinen asia ei tuolloin merkinnyt mitään: melodia on säveliä peräkkäin ja sointukulku sointuja peräkkäin, hyvä jos toimii.
...
Mulle punk on se 70-luvun lopun juttu ja keskeisimmin energiaa, jos kohta anarkiaakin.

 
Jos mä nyt muistelen vaikka intiaanikesää, olikos se 1978, niin Helsingissä nk. "punk-keikat" oli aika lailla sekava kattaus kaikkea. Lavalla saattoi olla Widowsin ja Briardin lisäksi vaikkapa Hande Nurmion kantriduo, Hasse Walli ystävineen, nuoren Sampo Laurikaisen järkkäämä taistolainen esitelmä Nicaraguan kahvinpoimijoista ja "keksijä" Hellä-Timo saarnaamassa lavan laidassa siitä kuinka kaikki paha maailmassa johtuu pihtaavista naisista. Fiftaribändeistä Ducktails ja Slippers olivat vakiovierailijoita punk-keikoilla, aikana jolloin punkit ja tedit olivat vielä julkisesti sodassa ja kaduilla saattoi sattua pahastikin.
 
Kun mietittiin, minne mennä, oli ihan yhtä validi ajatus mennä katsomaan vaikka Piirpauketta kuin jotain punk-bändiä. Pointti oli just siinä, että maailma oli ihan hiton iso, ja ihan hiton avoinna meille, ja täynnä kaikenlaista hienoa löydettävää. Muistaakseni.
;-)
 
Se vapaus ei kauaa kestänyt. Muistaakseni noin vuonna 1981 iso osa punk-jengistä "hassimiloitui" kuten Teemu Lehto sanoi, eli muuttui käytännöllisesti katsoen hipeiksi. Vastapainona nousi sen ajan HC tiukkoine dogmineen ja Maximum Rock&Rolleineen (amerikkalainen aikakauslehti jota kaikki luki). Punk-jengi alkoi syödä itseään, ja vuodenvaihteeseen 83-84 päästyä ei ollut enää paljoa puolustamisen arvoista jäljellä, rosvoja koko sakki.
 
Tää tilanne jatkuikin sitten melko tarkkaan vuoteen 1986, ja vielä tarkemmin hetkeen jolloin Otaniemessä järjestettiin legendaariset Ramones-bileet (joissa siis soittivat vastaperustetut TKK:n bändit Ne Luumäet ja Ne Rantaset), ja vanhat ramopunkit nousivat valtavana laumana ylös haudoistaan ja yllättyivät tavatessaan toisensa niin pitkän ajan jälkeen. Tämän jälkeen muillakin punkin alakulttuureilla oli oikeus sukupolvenvaihdokseen.
 
"This is nothing to me! Nothing! Just a hobby! I could be basking in the sun in Florida!"
(Handsome Dick Manitoba)
Gardiner
13.12.2008 12:15:15
Kotisivu Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jos mä nyt muistelen vaikka intiaanikesää, olikos se 1978, niin Helsingissä nk. "punk-keikat" oli aika lailla sekava kattaus kaikkea. Lavalla saattoi olla Widowsin ja Briardin lisäksi vaikkapa Hande Nurmion kantriduo, Hasse Walli ystävineen, nuoren Sampo Laurikaisen järkkäämä taistolainen esitelmä Nicaraguan kahvinpoimijoista ja "keksijä" Hellä-Timo saarnaamassa lavan laidassa siitä kuinka kaikki paha maailmassa johtuu pihtaavista naisista. Fiftaribändeistä Ducktails ja Slippers olivat vakiovierailijoita punk-keikoilla, aikana jolloin punkit ja tedit olivat vielä julkisesti sodassa ja kaduilla saattoi sattua pahastikin.
Kadotetut muistaaksein soitti IHAN kaikilla ilmasilla puistokeikoilla, ainakin tuntu et ne oli joka paikassa. :-)
 
Kun mietittiin, minne mennä, oli ihan yhtä validi ajatus mennä katsomaan vaikka Piirpauketta kuin jotain punk-bändiä. Pointti oli just siinä, että maailma oli ihan hiton iso, ja ihan hiton avoinna meille, ja täynnä kaikenlaista hienoa löydettävää. Muistaakseni.
;-)
 
Punk-jengi alkoi syödä itseään, ja vuodenvaihteeseen 83-84 päästyä
me käytiin kavereitten kanssa Siekkareitten keikoilla. Alettiin kuunteleen levyiltä Aussirockia, Hoodoo Guruja ja silleen, garage rämpytystä, Nuggets musaa kuuskytluvulta. Talking Heads ja Patti Smith soi levysoittimessa kans, eli siirty meilläpäin sinne "taidekökkö" osastolle enemmän ku HC-meininkiin. Kait se oli liian "tiukkapiposta" se HC-estetiikka.
Kännätessä kyl kuunneltiin UK. Subsia ja Dead Kennedysiä. :-)
 
"We got to stand side by side, we got to stand together and organize. They say power to the people, that`s what they`re Screamin`. Freedom of the soul, pass it on, pass it on to the young and old" Jimi Hendrix
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 582 83 84 85 86

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «