Puhaltimet ›

Lehdykän pohja kaareutuu, jos kiristintä pitää liian kireällä. Voihan sitä löysätä aina säilyttämisen ajaksi, mutta itse kun pidän usein lehteä kiinni suukappaleessa (soiton jälkeen irrotan ja kuivaan liinalla ja asetan takaisin paikalleen) en ole huomannut sen aiheuttavan ongelmia. Kokeile ''hioa'' lehden alapuolta (joka usein viikon soiton jäljiltä on töhnäinen ja hieman rosoinen. Laita puhdas A4 paperi tasaista pintaa vasten ja paina lehdykkää tasaisesti joka puolelta ja ''hio'' pyörittäen. Näin soitonopettajani minua neuvoi herättämään ''kuolleet lehdet'' (heh).
 
Pitää kokeilla. Pidän kiristintä varmaan liian kireällä soiton ajan, mutta lehdet säilytän kyllä erillään, muovisissa suojuksissaan. Voi kai se kaareutua niinkin.

Lehdykän pohja kaareutuu, jos kiristintä pitää liian kireällä. Voihan sitä löysätä aina säilyttämisen ajaksi, mutta itse kun pidän usein lehteä kiinni suukappaleessa (soiton jälkeen irrotan ja kuivaan liinalla ja asetan takaisin paikalleen) en ole huomannut sen aiheuttavan ongelmia. Kokeile ''hioa'' lehden alapuolta (joka usein viikon soiton jäljiltä on töhnäinen ja hieman rosoinen. Laita puhdas A4 paperi tasaista pintaa vasten ja paina lehdykkää tasaisesti joka puolelta ja ''hio'' pyörittäen. Näin soitonopettajani minua neuvoi herättämään ''kuolleet lehdet'' (heh).
 
Taidankin tietää kuka sinua opettaa ;) Tutun kuulosia neuvoja, ja toimii muuten hyvin.

Kahvitupakki treenaamisen jälkeen tekee hyvää. Joutuu nimittäin pää aika koville harjotellessa, ite olen olen ainakin aivan muissa maailmoissa kun olen kääntänyt aivot treenausvaiheelle. Tupakki ja kahvi palauttaa takasin maanpinnalle.
 
Ehkä hieman offtopic, mutta mikäpä siinä..
 
Edit. Tuli tässä mieleen että onko kukaan koskaan tehnyt sellaista keppiä tai vastaavaa johon on jotenkin merkattu fonin läppien paikat. Mietin tässä tänään bussissa että semmonen vois olla kätevä kämpillä. Oon tota samaa tehnyt ihan itse fonilla mutta alkaa se läppien kolahtelu ottamaan päähään aika nopeasti.

Mikä on se taikatemppu, jolla saadaan puhdistusliina ujutettua tenorifonin läpi?
 
Käytössä on sellainen kaupasta ostettu ihan oikea viritys, jossa on narun päässä paino ja toisessa päässä liina. Mutta kun se pahuksen mötikkä ei vaan aina suostu toimimaan!
 
Tipautan sen painon ensin torven sisään (sieltä paksummasta päästä juu...) ja sit sullon köyttä perään ja viimeseks sen pyöreän liinan. Sitten käännän herkän instrumentin ympäri ja alan ravistella, ja ainoa mitä sieltä tulee ulos on sitä samaa ainetta, jota pyyhkimään sen liinan kuuluisi olla menossa...mutta kun ei mene.
 
Toistan vaiheet noin 5 kertaa ja sitten saan kerran vedettyä läpi ja jätän siihen. Täytyy myöntää että aina en jaksa edes yrittää, jos on vähän vähemmän tullut soiteltua. (Muuten... huoneen lämpötila, ja siis torven, vaikuttaa ratkaisevasti tiivistyneen veden määrään.)
 
Onko kellään heittää vinkkiä, minkä teen väärin, kun tää tuntuu nin vaikealta?

Itse olen laittanut sen liinan torven läpi toisinpain eli "kaulapäästä" sisään. Tämä johtuu osittain vainoharhaisesta pelosta että rätti jumittuu torven sisään tai naru katkeaa ja joudun ronkkimaan sen jollain rassilla ulos jolloin on vaara vahingoittaa torvea. Yläpäästä laitettuna se juuttuu heti alkuun jos on juuttuakseen ja silloin sen voi vetää takaisin ulos jääneestä osasta tarttuen. Jos taas sen saa läpi ohuesta päästä niin loppumatka menee myös varmasti. Joka tapauksessa niin päin naru meni helposti läpi tenorista, samoin menee altosta (liinaa tosin jouduin saksimaan pienemmäksi että mahtuu). Oma liinani on kotitekoinen, koostuu mikrokuituliinasta, narusta, messinkiputken pätkästä ja kutistesukasta.
 
Baritonille en vieläkaan ole keksinyt toimivaa kuivausvälinettä, olen vain pari kertaa soiton lopuksi puhaltanut ala-A:ta ja aukonut samalla räkäläppää jolloin vesi tulee aika hyvin pois. Kaulan tietysti kuivaan normaalitapaan pienemmällä läpivetoliinalla. Minulla on kyllä hankittuna nyloninen sähkömiehen piuhanveto"jousi" josta olisi tarkoitus tehdä taipuisa rassi yläkiemuraa varten, mutta en ole vielä kerinnyt rakennella.
 
Tuon lämpötilan ja vesimäärän selkeän korrelaation olen myös havainnut, kun soittelin lämpimässä kellarissa vettä ei tullut käytännössä ollenkaan, vähän kosteutta oli räkäläpän korkin päällä kun sen avasi mutta ulos ei tullut mitään. Viileällä treenikämpällä (ehkä n. 15 astetta) taas vettä lirahtaa läpästä jo vartin soittelun jälkeen ihan reilusti. Myös alton alamutkasta saa aina välillä kaataa vettä. Tavallaan sikäli lohdullinen havainto että ilmeisesti neste on pääasiassa nimenomaan tiivistynyttä vettä, ei sylkeä, joten vaikka yläkiemura jää kuivaamatta niin se ei todennäköisesti kovin äkkiä karstoitu umpeen. Tai sitten se räkä lämpimässä ja kuivassa tilassa kuivuu heti kiinni putkeen.

Älä survo sitä liinaa heti narun perään, vaan pidä se ihan kellon aukossa.
Nyt kun kallistaa torveaa, niin narun pitäis tulla ihan heittämällä läpi.
 
Näin se mullakin toimii, ei mitään ongelmaa. Naru paino edellä kelloon, paino putoaa sinne pohjalle, narun pitää olla vapaana ja liina jää ulkopuolelle. Sitten käännetään fonia niin että paino menee sinne putken puolelle, ja sitten ylösalaisin. Tärkeää on että paino ja naru pääsevät vapaasti liikkumaan, siksi liinaa ei kannata tunkea mukaan. Ja ravistelu ei auta mitään, paino menee sinne minne pitääkin kun fonia kääntää oikeassa järjestyksessä.
 
Itse olen laittanut sen liinan torven läpi toisinpain eli "kaulapäästä" sisään. Tämä johtuu osittain vainoharhaisesta pelosta että rätti jumittuu torven sisään tai naru katkeaa ja joudun ronkkimaan sen jollain rassilla ulos jolloin on vaara vahingoittaa torvea.
 
Tuntuisi että liina pyyhkisi tehokkaammin kun se liikkuu kapenevassa putkessa. Ja liinaa joissa on keskellä paksumpi tyyny ei taida saadakaan toiseen suuntaan.
 
Itselläni on joskus alkuun liina jumittanut, mutta kyllä se tuli ihan vetämällä. Tuskin tuossa on isoa riskiä kunhan käyttää kyseiselle fonille tarkoitettua liinaa, siis oikean kokoista ja mallista, ja huolehtii että naru pysyy suorana eikä sotkeudu sinne.
 
Klarinetilla olen sitten vedellyt liinaa milloin mistäkin päästä. Siinä kun ei ole sitä kartiomaisuutta. Kellon takia vedän kyllä liinan aina myös alhaalta ylöspäin.

Myös alton alamutkasta saa aina välillä kaataa vettä. Tavallaan sikäli lohdullinen havainto että ilmeisesti neste on pääasiassa nimenomaan tiivistynyttä vettä, ei sylkeä, joten vaikka yläkiemura jää kuivaamatta niin se ei todennäköisesti kovin äkkiä karstoitu umpeen. Tai sitten se räkä lämpimässä ja kuivassa tilassa kuivuu heti kiinni putkeen.
 
4 vuotta samaa alttoa aikoinani päivittäin soitin, enkä koskaan putsannut/kuivannut muuta kuin "kaulaa" ja suukappaletta. Mitään hometta tai muuta mönjää tai hajua ei itse torveen kertynyt.
Alussa, kun ilmeisesti puhallustekniikka ei ollut hanskassa, niin alamutkaan kertyi vettä tai ilmeisemmin sylkeä - sitä joskus tikulla ja nenäliinalla kuivailin.
 
PS. Pilliä ei saa heti soiton jälkeen laittaa ilmatiiviiseen boxiin, vaan pitää jättää tuulettumaan.

Joo mäkin ihan alottelija täs touhus, mutta yleensä putsaan samalla säämiskällä suukappaleen läpi ja pyyhäksen ylimääräset räät pois lehdestä ja laitan takasi suukappaleesee ja suojan päälle.(ei aina tapahdu) Se on ilman ongelmia toiminut paitsi nyt on ricon 2,5m jazzi lehtii palanu aika nopee puhki eli oon uutena päivänä soiton aloitessani ihmetellyt miksi niin vaikea soittaa ja huomannut, että lehdet ovat samalla tavalla haljeneet keskeltä, mitä ei välttämättä huomaa jos ei vähän paina lehteä. Eli samalla tavalla nyt kaksi lehteä iha kahe viikon sisäl, et oisko se et oon liia kireelle kiristäny sen ku se on kostee ollu ja sit ku se puu elää ni haljennu.