Oldfieldin kolme ekaa levyä on sellaisia, joihin mahtuu niin pirteitä kuin todella ahdistaviakin hetkiä. Eli siis Tubular Bells, Hergest Ridge ja Ommadawn. Ahdistavinta antia ovat varmaan Hergest Ridgen B-puolen syntikkamyrsky ja Ommadawnin A-puolen finaali. Suosittelen kaikille!
Lisäksi pitää mainita King Crimsonin (In the Wake of Poseidonilta löytyvä) "kauhuleffabiisi" Devil's Triangle. Kuuntelin tuon biisin kerran syksyllä ulkona kävellessäni ja lopulta säikähdin matkan varrella olevaa postilaatikkoriviä niin että vaihdoin kappaletta. |
Hergest Ridgen B-puolen syntikkamyrsky
Ei ole syntikkamyrsky vaan siinä on dubattuna 90 sähkökitaraa päällekkäin (ilmeisesti ei ole soitettu livenä tuota). Synaa levyllä ei ole, vaan urkuja.
Levyn alkuperäisessä miksauksessa kohdassa on muitakin soittimia, mutta ne poistettiin vuodesta 1976 alkaen käytetyistä painoksista (eli kaikki cd-painokset ja vinyylipainokset 1976 alkaen). Alkuperäinen miksaus liikkuu netissä, mutta sitä ei ole julkaistu virallisesti. small print: osamaksuerien viivästyessä teille lankeaa 99 prosentin suuruinen viivästyskorko, joka on maksettava yhden vuorokauden kuluessa ulosmittauksen, vangitsemisen ja kuohitsemisen uhalla. |
Adrift
sub zero
Herrah
molder