Etno, proge, latin ›

Ei ole tainnut täällä olla mitään keskustelua UK nimisestä bändistä. Ekalla levyllä soittivat: Eddie Jobson. John Wetton. Allan Holdsworth ja Bill Bruford. Jatkossa oli John Wetton Eddie Jobson ja Terry Bozzio. Yksi parhaita bändejä mielestäni, todella rajua soitantaa. Harmi kun levyjä tuli vain 2 studio ja live. Suosittelen

UK on ollut mulla pitkään "tutustumisprojektina", on edelleen jahka saan hommattua levyjä kuunteluun. Se on vaan kumma, että kun käyn esim. kirjastoissa, en tätä bändiä juuri sillä hetkellä koskaan muista. Ihan suin päin ei viitsi kuitenkaan alkaa levyjä tilaileen...
Eli kiitos kun muistutit :-)

Ei ole tainnut täällä olla mitään keskustelua UK nimisestä bändistä. Ekalla levyllä soittivat: Eddie Jobson. John Wetton. Allan Holdsworth ja Bill Bruford. Jatkossa oli John Wetton Eddie Jobson ja Terry Bozzio. Yksi parhaita bändejä mielestäni, todella rajua soitantaa. Harmi kun levyjä tuli vain 2 studio ja live. Suosittelen
 
Kyllä kolisee. Itselläni on hyllyssä nuo levyt. On kyllä varsin mielenkiintoinen porukka ja musiikillisesti sekoitus hyviä melodioita ja erikoisia koukkuja. Jos lokeroida pitää niin varmaan lähempänä progea kuin jotain muuta. Tuo "Night after night"-live on kyllä hankinnan arvoinen levy, sehän toimii samalla kokoelmalevynäkin. Mielestäni tuo kokoonpanon on toimivin. Itseäni kiinnostaa tietysti rumpali Bozzion loistava soitanta ja onhan tuossa livellä harvinainen Roto-tom-pohjainen rumpusetti joiden soundi on aina mukavaa kuultavaa. ;-) Myös Wettonin lauluääni on aina ollut hyvä. Miten kolmimiehinen bändi voi soittaa noinkin monipuolisesti.
Eipä ole tietoa minkälaisessa suosiossa bändi on ollut aikoinaan?
 
Kannattaa tustua. CD-tuotantoa on saatavilla ihan kohtuullisesti.

Hienoja levyjä kaikki, vaikka kakkosella ja "Night After Nightilla" kuuluukin jo hieman Wettonin pyrkimys tehdä kaupallisempaa materiaalia ("Nothing To Lose", "As Long As You Want Me Here").

Remasterit pitäisi olla tulossa. Käväisivät CDON:in listoilla ja olivat jopa tilattavissa, mutta hävisivät sitten myöhemmin. Ymmärtääkseni itse remasterointityötä (by Jobson?) ei ole vielä saatu valmiiksi.

Kyllä kolisee. Itselläni on hyllyssä nuo levyt. On kyllä varsin mielenkiintoinen porukka ja musiikillisesti sekoitus hyviä melodioita ja erikoisia koukkuja. Jos lokeroida pitää niin varmaan lähempänä progea kuin jotain muuta. Tuo "Night after night"-live on kyllä hankinnan arvoinen levy, sehän toimii samalla kokoelmalevynäkin. Mielestäni tuo kokoonpanon on toimivin. Itseäni kiinnostaa tietysti rumpali Bozzion loistava soitanta ja onhan tuossa livellä harvinainen Roto-tom-pohjainen rumpusetti joiden soundi on aina mukavaa kuultavaa. ;-) Myös Wettonin lauluääni on aina ollut hyvä. Miten kolmimiehinen bändi voi soittaa noinkin monipuolisesti.
Eipä ole tietoa minkälaisessa suosiossa bändi on ollut aikoinaan?
 
Kannattaa tustua. CD-tuotantoa on saatavilla ihan kohtuullisesti.
 
Eddie jobson on kyllä kova kiipparisti ja viulisti.

Eddie jobson on kyllä kova kiipparisti ja viulisti.
 
Ja Wetton on kyllä ihan päällikkö niin basistina kuin laulajanakin. Omaan makuun ehkä hieman epätasaista tuo UK:n materiaali (esim. verrattuna Wettonin ajan Crimsoniin), mutta parhaimmillaan UK on suorastaan erinomaista.

Päätin tsekata youtubesta kun Wettonista oli kyse. Esim. Nothing To Lose on hyvä kappale, mutta Caesar's Palace Blues taas aivan kamalaa kuraa. Nothing To Lose muistuttaa hyvin paljon Asiaa. Onko UK:lla paljon muuta samankaltaista tavaraa?

Päätin tsekata youtubesta kun Wettonista oli kyse. Esim. Nothing To Lose on hyvä kappale, mutta Caesar's Palace Blues taas aivan kamalaa kuraa. Nothing To Lose muistuttaa hyvin paljon Asiaa. Onko UK:lla paljon muuta samankaltaista tavaraa?
 
Eipä juuri. "Night After Nightiltä" löytyvät "As Long As You Want Me Here" ja nimibiisi ovat hieman sinnepäin. Minusta tuo "Nothing To Lose" on UK:n huonoin biisi, mutta enpä tykkää Asiastakaan. Wettonin soololla "Caught In A Crossfire" löytyy samanlaista kamaa.