Kitarat: kitarakamat ›

No niin. Nyt on iskenyt hirveä SG-himo.
Mutta mikä SG hankkia?
Soittelen nyt les paul kopsulla, jossa hieman turhan tumma soundi. Luulen että SG olisi juuri se hyvä välimuoto, pikkusen enemmän middleä ja vähemmän bassoa.
Hakusessa on 60-70- luvun hardrok-soundi, jonka myös pitää puhdistua pelkällä skeban vola säädöllä.. Kuten on puhdistunut tähänkin asti :) Vahvistimena on marsun 1959x.
Nyt on lainassa kaverin SG-I jossa mikkinä 500t->
pikkuisen turhan diskantti/heavy soundi.
Mitä suosittelisitte? Stankku SG ainakin sopi hyvin käteen..
`61 voi olla turhan kallis..
entä Tokai mikki ym. rempalla?
 
Ja vielä toinen kysymys..
 
Kävin HelsinginDLX:stä kysymässä juuri SG:tä testiin treenikselle (pitäisi luukuttaa omalla vahvistimella, jotta oikeasti tietääonko se se) ---> ei onnistunut
miten muualla?
kitarapaja?
Thomaniltahan saisi 30 päivää "testiin"..

SG special P90isillä (en muista onko reissue giban vibrola tai jollain muulla kammella, jos on, revi helvettiin ja iske wraparoundtalla), tai standardi. Riippuu soundimieltymyksestä. Noi on aika legendaarisia rockhepakoita.
 
Kannattaa etsiä käytettynä kans. Itse etsisin ehdottomasti käteen hyvän 60-luvun lopun tai 70-luvun alun SGn. Pikkasen tonnin päälle alkaa jo irrota.
 
mikä vahvistin sulla muuten on? Voi olla että tarviit Hiwattin vielä kaveriks ton SGn kanssa :))
 
EDIT: sori, nyt näinkin mikä styrkkari sul on. Eikö niillä DLX-musiikissa ole superleadiä? Mikkejä voi aina vaihtaa kunhan keppi muuten istuu. Ainot on että jos haluaa p90sistä humpparit se menee sorvaamiseks. Mutta yleensä se menee niin että jos p90 diggaa niin ei niitä varmasti poiskaan vaihda, sen verran persoonallinen soundi.

P90 kaulaan ja humppari tallaan. Siitä ainakin mä tykkään.
Ja tuosta aito rokki sg http://www.thomann.de/fi/gibson_sg_angus_young.htm

Onhan niissä SG:eissäkin sitä bassopuolta ihan jo sen mahonkirungon ansiosta, mutta kaiken kaikkiaan soundi on toki terävämpi ja vähän ohuempi kuin LP:ssä. Eli vähän kuin LP:n ja Straton välimuoto noin soundillisesti.
 
Minä lähtisin liikkeelle perusmalleista eli ihan Standardista. Sen pitäisi vakkarimikeilläkin mennä tuohon musiikkityyliin oikein hyvin. Ja jos ei mene, niin humpparit on aina helppo vaihtaa toisiin.
 
Huokeampana vaihtoehtona Special tai Faded Special. Näissä vähän vähemmän kuuma tallamikki ja visuaalisesti vaatimattomampia. Mutta toisaalta noita raaskii sitten modata vähän helpommin kuin kalliimpia malleja.

SG Standardille ääni tästäkin. Sen vakiomikit ovat varsin hyvät all-aroundit, ja selvästi rauhallisemmat kuin tuo 500t/496r combo. Lisäksi nuo stankku SG:t ovat tuntuneet aika tasalaatuisen hyviltä.

Hommaa Stankku, jos se kerran sopii käteen hyvin. 61:ssä on kapeampi kaula. Kitarakuussahan on ollut 70-luvun SG, jotka ovat myös jänniä pelejä. Tosin niistä on alettu pyytää nykyään kahta donaa jostakin syystä?!

Hommaa Stankku, jos se kerran sopii käteen hyvin. 61:ssä on kapeampi kaula. Kitarakuussahan on ollut 70-luvun SG, jotka ovat myös jänniä pelejä. Tosin niistä on alettu pyytää nykyään kahta donaa jostakin syystä?!
 
Eiku 61:ssä on pari milliä ohuempi "slim taper" kaula ja muodoltansa tasamahainen D, kun stankku on enemmän pyöreämmän U:n tapainen... Nusnus... :)

Hommaa Stankku, jos se kerran sopii käteen hyvin. 61:ssä on kapeampi kaula. Kitarakuussahan on ollut 70-luvun SG, jotka ovat myös jänniä pelejä. Tosin niistä on alettu pyytää nykyään kahta donaa jostakin syystä?!
 
No kun ne vaan on.. ;) Meidän kitaristilla on tuollanen -75 SG Std ollu luottopelinä jo vuosia. Noissa 70-luvun SG:ssa on melkoisen ohut se kaula, jos vertaa vaikka "nykymakuun".. eihän se mikään wizard sentään ole, mutta...

Kiitos vastauksista...
 
No mikkejä voi aina vaihdella, kuten olen homman hoidellut noiden "halpiskopsujen" kanssa. Uudet mikit---> soundi hyvä/ok... Mutta virittimet ja muut osat alkaa prägään vuoden parin päivittäisen takomisen jälkeen ;)
 
Olen yrittänyt kyttäillä noita käytettyja 70-luvun SG:itä, mutta pari donaa on liikaa.
Kai se on jatkettava etsimistä, että löytää sen kaularempatun ja ei niin pakasta vedetyn siihen tonniin...
 
Miten muuten nuo virittimet/satula kestävät "uusissa" Gibsonin Sg:issä.
Kaupassa tuntui virittimet jämäköiltä, mutta satula näytti vähän siltä sun tältä?
 
Entäpä villihkö idea ostaa SG3... Modata pois se rotaryswitch ja keskimäinen mikki (myynttii). Tuon rotary jutun paikalle perusmikkivalitsin+sähköt uusiksi----> hiton hyvät mikit, tuhkakuppi keskellä (malcolm boogie), ja itselle turhat kaksi volaa/tone pois eli yhteiset molemmille mikeille.

Olen yrittänyt kyttäillä noita käytettyja 70-luvun SG:itä, mutta pari donaa on liikaa.
Kai se on jatkettava etsimistä, että löytää sen kaularempatun ja ei niin pakasta vedetyn siihen tonniin...
 
Soitin-huttusella on noita seiköötluvun SG:tä liikkunut vähän halvemmalla, toisaalta ne on aina ollu vähän eksoottisemman oloisia kun Kitarapajan vastaavat. Nyt olis tällästä -74:sta tarjolla:
http://www.soitin-huttunen.com/uploads/gisg74.JPG
 
Hiukan erikoisen näköinen toi on, mutta olm. ehta SG kuitenkin.

Soitin-huttusella on noita seiköötluvun SG:tä liikkunut vähän halvemmalla, toisaalta ne on aina ollu vähän eksoottisemman oloisia kun Kitarapajan vastaavat. Nyt olis tällästä -74:sta tarjolla:
http://www.soitin-huttunen.com/uploads/gisg74.JPG
 
Hiukan erikoisen näköinen toi on, mutta olm. ehta SG kuitenkin.
 
Häh? Mikäs se tuommonen malli on? Onkohan tuota joku vähän tuunaillu? Mutta nuo runkoviisteetkin näyttää oudoilta...
 
Muox: ja mikkien sijoitus tallaan nähden on vähän kumma.

Hiukan erikoisen näköinen toi on, mutta olm. ehta SG kuitenkin.
 
Kolmosvariantin SG, jotka on monesti palkittu "rumimpina" SG-kitaroina.. No, orkkis Bigsby tuossa, Groverit laitettu ja muuten näyttäs olevan OK. Ei sentään ollut "numero" SG, joissa oli vähän sanomista.. Eli aikakautensa yritelmä pistää kampoihin japsien rynnäkölle USAn soitinmarkkinoille. Tuo kolmos-versio SG toki myös oli kustannustehokas, kas kun kontrollit on tuollasessa päällipuolelta asennettavassa levyssä, niin se oli helppo koota ja sitten laittaa kitaraan, vähän F-tyyliin...

Thomaniltahan saisi 30 päivää "testiin"..
 
Kyllä ne varmaan antaa sieltä DLX:sta myös testiin kun lyöt rahat tiskiin ja sovitte että kaupan saa perua jos testin jälkeen ei keppi miellytä?

Hiukan erikoisen näköinen toi on, mutta olm. ehta SG kuitenkin.
 
Kyseessä on SG Deluxe. Itellä tollanen viininpunanen -71...
 
Edit: niiq toi
http://www.everythingsg.com/images/ … dentify/photos/1971_SG_Deluxe_4.jpg
 
Paitsi, et mulla ei oo tota LP-plekusuojaa olemassa...

On muuten ihan hiton ruma SG. Oikeasti. Itse pidän SG:itä noin yleisesti ihan tyylikkäinä kitaroina, mutta tuo on aivan jäätävän ruma :P.
 
Edit : Viittaan tällä enemmän tuohon ruskeaan bigsby-SG:hen, kuin ylläolevaan mustaan.

On muuten ihan hiton ruma SG. Oikeasti. Itse pidän SG:itä noin yleisesti ihan tyylikkäinä kitaroina, mutta tuo on aivan jäätävän ruma :P.
 
Edit : Viittaan tällä enemmän tuohon ruskeaan bigsby-SG:hen, kuin ylläolevaan mustaan.
 
Joo, olen samoilla linjoilla, tuossa kyseisessä yksilössä nivoutuu 70-luvun designin karseudet. Vierestä puuttuu vielä joku vanha tummanvihreä Mazda ja teryleeniverkkarit... :P

Komppia myöskin. Hienoin kitaramalli on kyllä tuossa röydetty aivan täydellisesti. Jäätävän ruma potikkalevyä, rungon muotoa ja väriä myöten. SG gone horribly wrong.

Komppia myöskin. Hienoin kitaramalli on kyllä tuossa röydetty aivan täydellisesti. Jäätävän ruma potikkalevyä, rungon muotoa ja väriä myöten. SG gone horribly wrong.
 
Mun mielestä toi on härskin näköinen positivisessa mielessä. Toi ois aivan omiaan räkä-bluesiin ja Hurriganes meininkiin.
Hintaa tosin nyt on 1300€ tai jotain, mutta aikoinaan tollanen lienee ollut nykyisen faded sarjan luokkaa, joten siihen hintaa poistaisin helposti omakseni. Jos keikkailis, niin ei tarttis pelätä, että joku pöllii...

Tekee mieli laittaa Powerage soimaan, kun ihastelee tota Huttusen SG:tä. Mä diggaan myös tylyistä kepeistä. Itsellä Guild S-50, vm. -74.