Kitarat: soittaminen ›

Kerrohan Wede itsestäsi sen verran, että mikä on sun musiikillinentausta? Eli millä perusteella noita kommenttejasi lauot. Saataisiin selvyys sille, miksi hyvin perustellut kommentit ei saa minkäänlaista vastakaikua.

No ei tuokaan kyllä mikään fakta ole. Itselläni on tuttava, joka on hyvinkin rationaalisesti ajatteleva ja perfektinisti säveltäjänä mutta, joka silti luovuudessa ja improvisoinnissa loistaa. Edelleen, mielipiteesi jazzista on vain mielipide, ei selviö. Käytät liiaksi sanoja tyyliin "onhan selvää että...". Itse olen monasti yrittänyt saada säveltämällä aikaan sooloja mutta jostain syystä parhaat ideat ovat aina pulpahtaneet alitajunnasta spontaanissa improvisoinnissa.
 
Kyllä tuo minun mielestäni on fakta. Rationaalisesti ajatteleva ihminen etsii vastaukset aina samasta lokerosta mihin tieto on talletettu. Jos tieto menee suoraan sille tarkoitettuun lokeroon ja se noudetaan sieltä tarvittaessa, niin silloin tiedot eivät sekoitu, eikä synny ajatuksien sekoituksista johtuvia uusia ideoita.
 
Mielestäni myös tuo toinen seikka, jota ilmeisesti tarkoiti, oli se, että jazzin harrastajista/soittajista on rationaalisesti ajattelevia ihmisiä, pitää paikkansa.
 
Jälleen sanon, että on olemassa poikkeuksia, mutta uskoisin väitteeni koskevan suurinta osaa jazzin harrastajista.
 
PS. Tämähän on kuitenkin vain minun mielipiteeni.

Kerrohan Wede itsestäsi sen verran, että mikä on sun musiikillinentausta? Eli millä perusteella noita kommenttejasi lauot. Saataisiin selvyys sille, miksi hyvin perustellut kommentit ei saa minkäänlaista vastakaikua.
 
En ole esittänyt sellaisia ajatuksia, että musiikillisella taustallani olisi mitään merkitystä niiden esittämiseen tai esittämättä jättämiseen.
 
Kuten jo tuossa mainitsin, niin en jaksa enää vastata joka viestiin eli usein lukea musiikin historian luentoa ja täysin omiin kommenttieni ajatuksiin kuulumattomia väitteitä ajatuksistani.

Kyllä tuo minun mielestäni on fakta. Rationaalisesti ajatteleva ihminen etsii vastaukset aina samasta lokerosta mihin tieto on talletettu. Jos tieto menee suoraan sille tarkoitettuun lokeroon ja se noudetaan sieltä tarvittaessa, niin silloin tiedot eivät sekoitu, eikä synny ajatuksien sekoituksista johtuvia uusia ideoita.
 
Eli...? Siis että rationaalisesti ajatteleva henkilö onkii aina asiat tietystä "boxista" ja näin ollen ei kykene sekoittamaan erilaisia musiikillisia ajatuksia luoden uutta? Toivottavasti ymmärsin väärin sillä silloinhan esim. vaikkapa jazz-muusikot, jotka suureksi osaksi ovat sinun mukaasi rationaalisesti ajattelevia, eivät loisi mitään uutta. Mutta tässähän on pieni ongelma kun jazzhan juuri on musiikin kaavamaisuudesta irti olevaa ja säveliä vapaasti käyttävää musiikkia.

En ole esittänyt sellaisia ajatuksia, että musiikillisella taustallani olisi mitään merkitystä niiden esittämiseen tai esittämättä jättämiseen.
 
No ei sitten... Ajattelin vaan, että olisi saanut pois suljettua sen asian, että olet vaan niin onneton soittaja, josta seuraa, että olet vittuuntunut siitä, että jazzit ei irtoa:)

Ei nyt kannata liian tosissaan ottaa sanomisiani, kuten kaikki huomaavat, niin ne ovat melko subjektiivisia näkemyksiä, kuten minulla aina.
 
Lisäksi minulla on paha tapa olla aina eri mieltä, sillä olen todennut, että näin olen useimmiten olen kuitenkin oikeassa...
 
Mies teki laivan - ja se upposi...

No ei sitten... Ajattelin vaan, että olisi saanut pois suljettua sen asian, että olet vaan niin onneton soittaja, josta seuraa, että olet vittuuntunut siitä, että jazzit ei irtoa:)
 
Ehkä tuossakin on totuuden siemen. Miksi muut nauraisivat iloisesti ja soittaisivat hilpeätä jazzia, kun minua ei hymyilytä lainkaan ja soittokin takkuaa?

Kun taas omasta mielestäni intuition, vaistojen ja tunteiden pitäisi enemmän ohjata musiikin tekemistä, jotta siitä voisin nauttia. Ilmeisesti tässä on syy, miksi en jazzista enemmissä määrin pidä.
 
Jos tehtäisiin tutkimus, niin olen varma siitä, että jazzin harrastajat ovat rationaalisemmin ajattelevia, kuin jazzia kuuntelemattomat. Onhan selvä, että rationaaliset ihmiset tekevät musiikkiakin rationaalisesti, eikä luovasti tunteella ja intuitiolla.
 
Jazzin paradoksi onkin se, että vaikka siinä laajasti käytetäänkin improvisaatioita, niin käyttäjät ovat useimmiten kuitenkin rationaalisesti ajattelevia ihmisiä.
 
Jazzissa on tästä ajattelumallista monia poikkeuksia, mutta ajattelumalli pätee nähdäkseni suurimpaan osaan jazzin harrastajia/soittajia.
 
Mistä tiedän tämän. Luotan vahvasti intuitiooni.
 
PS. Onko asiasta tehty tutkimuksia?
 
Mihin intuitioon luottava ja tunteilla pelaava ihminen sitten tarvitsee sointuoppaita tai ylipäätään neuvoja missään asiassa? Eikös pitäisi "antaa mennä vaan" ja tuottaa tunteella sitä ultimaalista musiikkia ja hienoja melodioita, jota ilmeisesti kukaan jatsari ei ole vielä onnistunut tekemään?!?
 
Miksi pitää inttää vastaan asiallisillekin kommenteille, esittäen mu-tuja absoluuttisina totuuksina, kun kuitenkin joka toisessa kommentissaan ampuu itseään jalkaan? Kuten kertomalla että "kuuntelen jatsia vain satunnaisesti radiosta". Ja silti tietää että "rationaalinen ajattelumalli pätee suurimpaan osaan jazzin harrastajia/soittajia". Ilmeisesti suurin osa maailman jatsareista on henkilökohtaisia tuttavuuksia?
 
Miksi helvetissä pitää väkisinkin yrittää kuunnella tai ymmärtää musiikkia, josta ei 99 prosenttisesti pidä? Ja wittuilla niille jotka pitävät ja jopa tietävät/ymmärtävät ko. musiikista jotain, ja yrittävät auttaa vastauksillaan kysyjää (joka selvästi on kantansa jo muodostanut eikä apuja tarvitse)
 
Ja missä viipyy se absoluuttisten jazz-teosten lista, joka kertoo meille ymmärtämättömille, mikä on oikein tehtyä jazzia. Ettei sitten nolaa itseään esim. ostamalla väärää levyä tai käymällä väärien artistien konsertissa.
 
On ollut "mielenkiintoinen" ketju tämä. Toisaalla ketjun aloittaja tyrmää lähes kaikki, asiallisetkin, vastaukset ja ehdotukset omiin kysymyksiinsä, toisaalla taas, ilmeisesti hyvinkin oppineet, kinastelevat, mikä on "oikeata" musiikkia ja miten sitä pitää kuunnella ja arvottaa. No, onhan se hyvä että keskustellaan...
 
Kyllä musiikki ja sen harrastaminen on selvästikin iloinen asia :-/
 
Ja lopuksi: http://innerslacker.com/images/argue091204.jpg
 
Otan vain takkini....

Titorille:
 
Ah, vanhemmat ja vanhemmat. Tiedäthän, että kaikki eivät synny musiikkisukuun - enhän minäkään kuullut kotona (tai missään muuallakaan) suurinpiirtein muuta kuin jotain iskelmäradiota. Mutta nykynuorillahan on, kuten sanoit, Internetit ja muut apuna. Ja J. S. Bach itseoppinut? Eikö suvun antamaa opetusta lasketa?
 
Jea, pitää sen verran tarkentaa että herran koulutus taisi rajautua soittoon - tietääkseni sävellykset ovat kuitenkin se, mikä on kaikkein tunnetuinta miehen kolttosista.
 
Vanhemmista sen verran, että, ehkä hiukan yllättäen, ei meillä kotona mun ollessa lapsi isän työhuoneen ulkopuolella soinut juuri muu kuin iskelmä ja siskon rock/pop-levyt. Eikä mua painostettu musiikkia tekemään missään vaiheessa. Olen vahvasti sitä mieltä, että vanhempi kuin vanhempi voi (ja se on myös vanhemman vastuu) viedä lapsensa kokemaan erilaisia asioita ja antaa lapsen sitten itse valita mistä diggaa - niin teatteria, konsertteja (sekä kevyeltä että klassiselta puolelta) ja taidenäyttelyitä kuin lätkä- ja futismatseja, festivaaleja ja muitakin "raadollisempaa" huvia on syytä kokeilla, muuten ei tiedä mikä kiinnostaa.
 
Levykaupatkin ovat jo internetissä, mutta moniko pääsee kuulemaan livenä sinfonioita ja oopperaa?
 
Suomessa on aika saatanan monta sinfoniaorkesteria, taitaa olla eniten koko maailmassa väkilukuun nähden. Kuka estää menemästä konserttiin, piletitkään eivät ole kalliita.
 
Nimenomaan! Vanhempia en tohdi syyttää, koska koulun se pitäisi perussivistys tarjota. Suomessa taidekasvatuksessa ei vaan haluta painottaa länsimaiseen kulttuuriin, koska kaiken pitäisi olla niin tasa-arvoista. Paskat, tähän minä haluan muutoksen.
 
Itse asiassa ongelma on siinä, että taidekasvatusta EI OLE. Se on niin mitättömän vähäistä joka saralla oman kokemukseni mukaan, että ei mikään ihme jos ei ihmisiä kiinnosta kulttuuri. Amerikassakin oli tämä "Tsaikovski... gesundheit" -kampanja, samanlaista suomeen, kiitos. Eikä pelkästään klassisten taiteiden kohdalla vaan kaiken muunkin.
Mutta edelleen olen sitä mieltä että vanhempia on syyttäminen. Vanhemman vastuu on tarjota lapselle mahdollisuudet parhaaseen mahdolliseen elämään, sen pitäisi käsittää myös hengenravinto.
 
Tiedetään, ja sukunimestäsikin voi tehdä päätelmiä.
 
Jea, me Titorit ollaan tunnetusti melkoisia taidefriikkejä.
 
Niin, antiikissa ja pitkälti keskiajalla musiikki oli yleisen käsityksen mukaan matematiikkaa, mutta renessanssin aikaan viimeistään musiikki koettiin ihan samalla tavalla taiteeksi kuin maalaustide, kuvanveisto ja arkkitehtuurikin. Taiteiljat olivat palvottuja neroja, joista hovit kilpailivat kasvattaakseen mainetta. Josquin Desprezinkin teoksia esitettiin vielä sata vuotta hänen kuolemastaan, sillä taidehan on ikuista, arvokasta ja esityskelpoista vaikka tyylikausi olikin rajusti muuttunut. Arvoa ei tietenkään vähentänyt se, että se oli tilattu johonkin tilaisuuteen, eikä vähennä edelleenkään.

Guillaume de Machaut'n (n. 1300-1377) arvellaan olevan ensimmäinen säveltäjä, joka kokosi tuotantonsa jälkipolvien käyttöön. Renessanssin aikaan säveltäjäpersoonan korostaminen oli jo ehdoton sääntö.
 
Täytyy sen verran kysyä, että mistä tämä tieto on peräisin? Ainakin mulle on kerrottu niin, että musiikki oli 1700-1800-luvulle asti hyvin pitkälti esittäjäkeskeistä ja vasta romanttisen nero-ihannoinnin myötä säveltäjä nostettiin mystisenä "välittäjänä", eräänlaisena musiikillisena mestarimeediona esiin teosten takaa.
Toi sun väitteesi ei kuulosta ollenkaan hullulta, mutta mietin että oliko niin että säveltäjäihannointia kävi vain valtavan paljon harvempin kohdalla ennen em. aikakautta?

Analysoi niitä kappaleita ja vertaa muihin aikalaisiin ja aiempiin, halutessasi jopa kevyeen musiikkiin, niin huomaat varmaan miksi niitä arvostetaan. Perehdypä esimerkiksi Beethovenin muotoihin - niissä hän oli kiistaton mestari. Kun ymmärrät kuinka elegantti Beethovenin muoto on niin toistoon perustuva jazzi ja sinne tänne poukkoileva proge ei jaksa kiinnostaa.
 
Miksi ihmeessä sinun pitää edelleen verrata taidemusiikkiestetiikan mukaisia teoksia kevyen musiikin teoksiin?! Ne eivät kerta kaikkiaan ole mitattavissa samoilla välineillä. Miten tämä voi olla niin vaikeaa mieltää? Toki kevyen musiikin "satsia" voidaan länsimaisen teorian mukaisilla välineillä mitata, mutta tulokset ovat melkoisen.. no laihoja. Siksipä esim. populaarimusiikintutkimuksessa kehitetään jatkuvasti ihan omanlaisiaan analyysimenetelmiä, koska länsimaisen taidemusiikkitradition luoma teoria ei tähän sovellu.
 
Klassinen musiikki noudattaa omaa estetiikkaansa muoto- ja harmoniakäsityksineen. Populaarimusiikki, sekä eritoten jazz on hyvin kaukana tästä estetiikasta. Arvotat taas kerran populaarimusiikkia näillä taidemusiikin estettiikkakäsityksillä. Minä voisin laukoa täysin samat kommentit jostain klassisesta teoksesta ja valittaa miksei se noudata jazzin harmoniakäsityksiä. En tee tätä, koska olisi täysin päätöntä ja absurdia soveltaa jazzin "teoriaa" vaikkapa johonkin Bachin fuugaan. Analyysin tuloksena olisi väistämättä seuraavaa: Olipas se harmonisesti tylsä avuton räpellys; kaikki purkautuu juuri niinkun "pitää" ja äänenkuljetuskin on tylsääkin tylsempää. Erityisesti rytmiikaltaan teos (ja länsimainen taidemusiikki) on lapsen kengissään. Pelkkää kuudestoistaosaa ja pikkasen synkoopeeja mausteeksi jännitettä luomaan. Melodiaa myös toistellaan koko ajan ja liikutellaan satsissa äänistä toiseen; ihme toistoa, miten tätä jaksaa koko 4 minuuttia kuunnella?
 
Toivottavasti huomaat, että peilaat jatkuvasti ympärilläsi olevaa musiikkia länsimaisen taidemusiikkiestetiikan mukaan. Ei siinä sinänsä mitään, länsimainen taidemusiikki on selkeästi sulle se juttu ja hyvä näin. Sen verran tosin pitäisi kyetä niitä silmälappuja raottamaan, että ymmärtää ja tunnustaa myös muiden estetiikkakäsitysten olemassaolon. Mielestäni on käsittämättömän kapeakatseista, että tunnustaa vain yhden "oikean musiikin" kun maapallo on pullollaan vaikka minkälaista musiikkia ja musiikkiulttuuria. Ei niistä tarvitse välttämättä kaikista pitää, mutta on suorastaan röyhkeää ummistaa tältä silmänsä ja tuijottaa tiukasti vain omiin arvoihinsa ja käsityksiinsä - ja vieläpä julistaa ne omat arvonsa parhaimmiksi. En vain ymmärrä tällaista käytöstä.
 
Zappan musiikki ei perustu originaaleihin ideoihin eikä taidokkaaseen toteutukseen. Hän otti kyllä paljon vaikutteita taidemusiikista, mutta käytti jo kuluneita ideoita ja vieläpä monessa mielessä huonommalla toteutuksella. Sen sijaan samoihin aikoihin György Ligeti loi vallankumouksellisen tyylin, täysin omanlaisensa, joka viehättää niin konössöörejä kuin maallikkojakin. Jokainen Avaruusseikkailu 2001:n nähnyt tietää tämän. Laittakaa Diatoniseen mikropolyfoniaan perustuva Lontano soimaan ja ottakaa partituuri käteen ja ihailkaa!
 
Iso huokaus.... voihan klassisen musiikin estettiikaihannointi. Ja sinä naurat väitteelle, jonka mukaan ajatusmaailmaasi edustavat ihmiset suhtautuisivat klassiseen musiikiin jotenkin elitistisesti, hah =)
 
Bach, Mozart ja Beethoven ja lukuisat muut eivät muuten ole mitään tavallisia pulliaisia vaan luonnonoikkuja, ihmeneroja. Tämän voi jo päätellä heidän käsittämättömästä improvisointitaidosta - kyllä, taidemusiikin säveltäjät ovat usein olleet ja ovat edelleen aivan eri luokkaa improvisoijina kuin jatsarit - ja mielettömästä sävellysnopeudesta. Etenkin Mozartilla säveltäminen oli uskomattoman vaivatonta, hän suorastaan pulppusi ideoita.
 
Anteeksi nyt vain, mutta Bachilta ei olisi mitenkään taittunut bebop. Vaikka hän miten osasi moduloida ja improvisoida _länsimaisen taidemusiikkiestetiikan_ mukaisesti ja ns. "okein" ei tämä estettiikkakäsitys olisi riittänyt mihinkään jazzista puhuttaessa. En sano, että Bach olisi jotenkin huonompi tai taidoiltaan heikompi, nimittäin toiselta puolelta asiaa katsottaessa ihan samoin nykypäivän huippujazzari ei lolisi kyennyt improvisoimaan sellaisia teoksia mihin puolestaan Bach taipui. Ja tiedätkös mitä, ei siinä ole mitään ihmeellistä tai elämää suurempaa. Erilaiset estetiikat, erilaiset taidot - ja se on ihan okei!
 
Kaikki lainaamani sitaatit huutavat yhtä asiaa: Minä ajattelen musiikista siten, miten länsimaalainen taidemusiikkiestetetiikka musiikkia määrittelee. Kuten sanoin, ei tässä ole sinänsä mitää vikaa; henkilökohtaiset preferessit ovat täysin normaali osa ihmiselämää. Ongelmaksi tämä tulee siinä vaiheesa kun kritisoit ja tuomitset muuta musiikkia näistä estetiikkakäsityksistäsi lähtien ja vielä siten, että pidät omia käsityksiäsi jotenkin muita parempina.
 
Montako vastaavaa keskustelua olet käynyt, jossa esim. "oikea jazzari" (= oppinut ja varteenotettava muusikko/säveltäjä) arvostelee tosissaan esim. Bachin teoksia ja niiden muotoa/harmoniaa/rytmiikkaa? Et varmaan ainuttakaan? En sano, etteikö tällaisia ihmisiä olisi, mutta yleisesti musiikin ammattilaiset ymmärtävät musiikin monipuolisuuden ja moniulotteisuuden ja em. kaltainen kritiikki tuntuisi heistä täysin absurdilta. En ymmärrä miksi tätä soopaa kuulee kuitenkin jatkuvasti klassisen musiikin kannattajilta? Mikä ihme tarve heillä on tuomita muuta musiikkia heidän estetiittkkäsitystensä mukaan? Miten se voi olla niin vaikeaa ymmärtää, että länsimainen taidemusiikkitraditio omine estetiikkakäsityksineen on vain yksi sadoista ellei tuhansista tavoista tuottaa ja arvottaa musiikkia? Onko se sitten niin suuri uhka heidän musiikilleen ja musiikilliselle identiteetilleen? - tiedä häntä.

Olen mietiskellyt tässä miksi jazz ei yleensä sykähdytä, ei tarjoa musiikillisia tai tunnepitoisia elämyksiä minulle. Eikä siitä löydy sellaista röytöä ja meininkiä, kuten rockista ja bluesista parhaimmillaan. Yleensä kun musiikki koskettaa minua todella, niin siinä ihokarvat nousevat pystyyn sekä koen nautinnollisia väristyksiä. Jazzin parissa tällaista ei ole koskaan tapahtunut.
 
Vihdoinkin sinulta tulee jotain järkevääkin tekstiä. On olemassa ihmisiä, jotka eivät pidä jazzista, eikä siinä ole mitään väärää. Ehkä sinä olet yksi näistä ihmisistä. Ota kuitenkin huomioon myös se, että joskus johonkin uuteen musiikkityyliin sisälle pääseminen voi viedä aikaa. Itse muistan ajattelleeni samalla tavoin silloin, kun ensi kertaa yritin jazzia kuunnella. Ajattelin, että voi juma, kun tämä Charlie Parkerin soitto on tylsää musiikkia. Sitten yhden kesän musaleirin jälkeen aloin digailla Mahavishnu Orchestraa; seuraavaksi siirryin Milesin fuusiolevyihin, ja sitten lopulta niihin "traditionaalisimpiin" levyihin. And rest is history as the say eli nykyään olen aika hurahtanut jazziin.

Omasta mielestäni musiikki ei kuulosta oikein miltään, jos ei siinä ole melodiaa, tunnetta tai 'kunnon meininkiä'.
 
Näin ajattelin itsekin joskus kauan sitten. Mutta jos sinua oikeasti jazz kiinnostaa, niin kannattaa oikeasti kokeilla muutakin kuin sitä radion kuuntelemista. Esimerkiksi kirjastossa käynti, netistä kuuntelu ja levykaupat (eritoten Digelius) ovat hyviä lähteitä löytää monipuolisesti jazzmusiikkia. Voisin suositella myös, että kokeilisit uudempaa jazzia, jossa on enemmän sitä 'meininkiä'. Itselläni tulee nyt lähinnä mieleen sellainen bändi kuin Masada; bändi soittaa klezmer-melodioihin pohjautuvaa jazzia, ja omasta mielestäni bändistä löytyy huumoria, hyvää soittoa ja improvisointia sekä sitä meininkiä. Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä mieltä olet esimerkiksi seuraavista pätkistä:
http://www.youtube.com/watch?v=fWYWEaDpUNc
http://www.youtube.com/watch?v=ZDZ0dTigNZs

Onko vika sitten kuulijassa vai musiikissa? Voiko jazz ylipäätänsä aiheuttaa moisia väristyksiä kuulijalleen, vai onko se enemmänkin musiikkia, jota ihaillaan vain sen taidokkuuden tai soittajien mestarillisen ammattitaidon perusteella. Monesti näkee esim. jazz-musiikin arvosteluissa näitä seikkoja painotetun.
 
Ei ole mitään mieltä etsiä "syyllisiä". Jos joku ei jostain musiikista pidä, niin ei sitten vain pidä - that's it.

Minua on täällä moitittu musiikillisesta tietämättömyydestä ja etten sen vuoksi ymmärrä jazzia. Ei musiikin kuuntelu vaadi minkäänlaista tietämystä. Kuulijan kannalta se on joko hyvää tai huonoa
 
On totta, että musiikista nauttiakseen ei tarvitse mitään tietämystä; onhan suurin osa musiikin kuuntelijoista ja kuluttajista kuitenkin maallikkoja. Toisaalta tietyn ymmärryksen avulla musiikista voi löytää uusia ulottuvuuksia, joita ei muuten hoksaisi.

Itse vähän epäilen, että jazzin harrastajat suhtautuvat musiikkiin enemmänkin rationaalisesti. Jotkut jazzin harrastajat tuntuvat jopa halveksivan tunnepitoisuutta musiikissa, kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi. Kun taas omasta mielestäni intuition, vaistojen ja tunteiden pitäisi enemmän ohjata musiikin tekemistä, jotta siitä voisin nauttia. Ilmeisesti tässä on syy, miksi en jazzista enemmissä määrin pidä.

Ota kuitenkin huomioon, että jazz muuttui akateemiseksi oppiaineeksi vasta 50-luvulla. Eli valtaosa ennen 50-lukua syntyneistä jazzmuusikoista "veti sekä lonkalta että tunteella" niin kuin bluesmuusikotkin. Tietysti oli myös sellaisia muusikoita, jotka olivat kiinnostuneita musiikinteoriasta ja hyödynsivät sitä omassa ilmaisussaan ja musiikissaan.
 
Ja entäpä sitten free ja avant-garde jazz muusikot? Tuskin voit sentään heitä kutsua rationaalisiksi? Nämä jampathan vetävät niin tunteella, ettei mitään rajaa.

Mutta edelleen olen sitä mieltä että vanhempia on syyttäminen. Vanhemman vastuu on tarjota lapselle mahdollisuudet parhaaseen mahdolliseen elämään, sen pitäisi käsittää myös hengenravinto.
 
Tuo olisi tietenkin ihanteellista, mutta kyllä ne köyhät ja kouluttamattomatkin, jopa juopot ja henkisesti sairaat saavat lapsia. Olisi aika lohdutonta antaa pelkän perhetaustan vaikuttaa koko tulevaisuuteen. Itse kannatan siis ehdottomasti yhteiskunnan tarjoamaa tasa-arvoista kasvatusta aina toiselle asteelle asti. Korkeakoulut taas saisivat mielestäni vapaasti kilpailla paremmuudestaan.
 
Täytyy sen verran kysyä, että mistä tämä tieto on peräisin? Ainakin mulle on kerrottu niin, että musiikki oli 1700-1800-luvulle asti hyvin pitkälti esittäjäkeskeistä ja vasta romanttisen nero-ihannoinnin myötä säveltäjä nostettiin mystisenä "välittäjänä", eräänlaisena musiikillisena mestarimeediona esiin teosten takaa.
Toi sun väitteesi ei kuulosta ollenkaan hullulta, mutta mietin että oliko niin että säveltäjäihannointia kävi vain valtavan paljon harvempin kohdalla ennen em. aikakautta?
 
Josquin Desprez on erinomainen esimerkki valottamaan renessanssin musiikkikultuuria. Lue vaikka tämä: http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/ren_josquin2?s

Tuo olisi tietenkin ihanteellista, mutta kyllä ne köyhät ja kouluttamattomatkin, jopa juopot ja henkisesti sairaat saavat lapsia. Olisi aika lohdutonta antaa pelkän perhetaustan vaikuttaa koko tulevaisuuteen. Itse kannatan siis ehdottomasti yhteiskunnan tarjoamaa tasa-arvoista kasvatusta aina toiselle asteelle asti. Korkeakoulut taas saisivat mielestäni vapaasti kilpailla paremmuudestaan.
 
Joo-o, samaa mieltä muuten, paitsi että köyhien ja kouluttamattomienkin (miksikäs ovat köyhiä ja kouluttamattomia? Vanhempien kasvatus tekee useimmista lapsista tietynlaisia aikuisia.) pitäisi yrittää antaa lapselle parempaa kuin mitä itse on saanut.
Mutta ehdottomasti, olen myös sitä mieltä että kouluihin enemmän taidekasvatusta ja sitä myötä enemmän ja parempia opettajia.
 
Josquin Desprez on erinomainen esimerkki valottamaan renessanssin musiikkikultuuria. Lue vaikka tämä: http://muhi.siba.fi/muhi/bin/view/Articles/ren_josquin2?s
 
Jea, tämä herra oli tuttu vain nimeltä, ajalta ja teoksiltaan, ei historialtaan, tänks! Mielenkiintoista luettavaa, olen itse asiassa ihmetellyt aina että oikeastaan vain Palestrina mainitaan renessanssiajan musiikin nerona, hassua sinänsä verrattuna esim. suurten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien hehkuttamiseen.
 
...ja eiku jatkamaan jousten ohjelmointia.

Täällä http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=55&t=166837&oo=0 on asiaan liittyvää keskustelua, vaikka aika kyseenalaisia levyjä jotkut ovat tuolla listanneet.
 
Sitten tuolta löytyy The Penguin Guide to Jazz on CD, Core Collection, eli "187 levyä, jotka jokaisen jazzfanin pitäisi omistaa".
 
http://rateyourmusic.com/list/barli … nth_edition__2004__core_collection/
 
Mutta ei noihin listoihin kannata suhtautua niin kuin raamattuihin tai koraaneihin. Minä mielelläni suosittelen jazzlevyjä ihmisille, mutta toivottavaa on, että tunnen jonkin verran henkilön muuta musiikkimakua ennen kuin alan suosittelemaan levyjä.
 
Joo, kiitos näistä, klassikkoja ja tuntemattomampia näkyy olevan listoilla.
 
Tuo heittoni oli sarkastinen ja tarkoitettu lähinnä ketjun aloittajalle, jotta saisi hieman tietää, mitkä levytykset hänen mielestään ovat sitä "Hyvää ja oikea jazzia" Kun mikään suositeltu ei tunnu kelpaavan...
 
Itse olen luottanut omiin korviini ja fiilikseen kaiken musiikin kuuntelussa, myös jazzin :)

Joo-o, samaa mieltä muuten, paitsi että köyhien ja kouluttamattomienkin (miksikäs ovat köyhiä ja kouluttamattomia? Vanhempien kasvatus tekee useimmista lapsista tietynlaisia aikuisia.) pitäisi yrittää antaa lapselle parempaa kuin mitä itse on saanut.
Mutta ehdottomasti, olen myös sitä mieltä että kouluihin enemmän taidekasvatusta ja sitä myötä enemmän ja parempia opettajia.
 

 
Jea, tämä herra oli tuttu vain nimeltä, ajalta ja teoksiltaan, ei historialtaan, tänks! Mielenkiintoista luettavaa, olen itse asiassa ihmetellyt aina että oikeastaan vain Palestrina mainitaan renessanssiajan musiikin nerona, hassua sinänsä verrattuna esim. suurten taidemaalareiden ja kuvanveistäjien hehkuttamiseen.
 
...ja eiku jatkamaan jousten ohjelmointia.
 
Jos kasvi kasvaa muhevissa mullissa ja muutenkin suotuisassa ympäristössä, niin lopputulos on useimmiten on parempi, kuin karuissa oloissa kasvaneiden. Tosin joskus karuissa oloissa kasvaneet voivat kehittyä kaikkein parhaimmiksi kasveiksi. Joskus kukka voi kasvaa, jopa vankilan muurissa.
 
Monet hyvistä oloista tulleet ovat lapsellisen tietämättömänä elämän varjopuolista ja kokevat ylemmyyden tunnetta heikompiosaisiin nähden.
 
Varsin usein tällä tavalla ajattelevat ovat hyvin koulutettuja nuoria, jotka eivät koko elämänsä aikana ole kuin eläneet hyvissä oloissa sekä lukeneetkin vain yleensä koulukirjoja. Yleensä tällaisen taustan omaavat nuoret nostavatkin helposti itsensä ylemmäksi koulutustaustansa vuoksi. Eihän heillä tietenkään vielä voi olla ymmärrystäkään asioiden oikeasta laidasta, mutta on ikävää, että on jopa ihmisiä, jotka eivät koko elämänsä aikanakaan ymmärrä esim. ihmisten erilaisia mahdollisuuksia pärjätä tässä elämässä.
 
Kouluihin taidekasvatusta, just joo, Hyvä John!

Mihin intuitioon luottava ja tunteilla pelaava ihminen sitten tarvitsee sointuoppaita tai ylipäätään neuvoja missään asiassa? Eikös pitäisi "antaa mennä vaan" ja tuottaa tunteella sitä ultimaalista musiikkia ja hienoja melodioita, jota ilmeisesti kukaan jatsari ei ole vielä onnistunut tekemään?!?
 
Miksi pitää inttää vastaan asiallisillekin kommenteille, esittäen mu-tuja absoluuttisina totuuksina, kun kuitenkin joka toisessa kommentissaan ampuu itseään jalkaan? Kuten kertomalla että "kuuntelen jatsia vain satunnaisesti radiosta". Ja silti tietää että "rationaalinen ajattelumalli pätee suurimpaan osaan jazzin harrastajia/soittajia". Ilmeisesti suurin osa maailman jatsareista on henkilökohtaisia tuttavuuksia?
 
Miksi helvetissä pitää väkisinkin yrittää kuunnella tai ymmärtää musiikkia, josta ei 99 prosenttisesti pidä? Ja wittuilla niille jotka pitävät ja jopa tietävät/ymmärtävät ko. musiikista jotain, ja yrittävät auttaa vastauksillaan kysyjää (joka selvästi on kantansa jo muodostanut eikä apuja tarvitse)
 
Ja missä viipyy se absoluuttisten jazz-teosten lista, joka kertoo meille ymmärtämättömille, mikä on oikein tehtyä jazzia. Ettei sitten nolaa itseään esim. ostamalla väärää levyä tai käymällä väärien artistien konsertissa.
 
On ollut "mielenkiintoinen" ketju tämä. Toisaalla ketjun aloittaja tyrmää lähes kaikki, asiallisetkin, vastaukset ja ehdotukset omiin kysymyksiinsä, toisaalla taas, ilmeisesti hyvinkin oppineet, kinastelevat, mikä on "oikeata" musiikkia ja miten sitä pitää kuunnella ja arvottaa. No, onhan se hyvä että keskustellaan...
 
Kyllä musiikki ja sen harrastaminen on selvästikin iloinen asia :-/
 
Ja lopuksi: http://innerslacker.com/images/argue091204.jpg
 
Otan vain takkini....
 
Ketju on ollut mielenkiintoinen, mutta olen pettynyt, koska jokainen kommentoija on kanssani ollut eri mieltä, lähes jokaisesta asiasta. Tällaista harmoniaa tapaa harvoin.
 
En esitä mutuja, vaan itselleni lähes absoluuttisia totuuksia. Minä olen asiat siten sisäistänyt, mutta jos kaiikki muut ovat eri mieltä, kuin minä, niin voit siitä itse päätellä olenko oikeassa vaiko väärässä?
 
Sanon taas mieltä kuohuttavan mielipiteeni: suuren osan jazz-muusikoista on vaikea luoda yksinkertaista koskettavaa melodiaa. Yksinkertainen melodiahan ei kuulosta miltään, jos sävelissä ei ole mitään sisältöä, säveltäjän henkilökohtaisesta tietoisuudesta nuotteihin siirtyneitä tunteita. Jos muusikko ei kykene tällaisia sävelmiä tekemään, niin on tehtävä tietenkin 'vaikeampaa' musiikkia, jotta siihen saataisiin edes jotain mielenkiintoa. Tämä väittämä kyllä koskee myös muidenkin musiikkilajien säveltäjiä. Ei kaikkia, mutta mitä ilmeisimmin suurinta osaa. Vertailupohjana on kuulemani musiikki. Lisäksi on huomautettava, että jos näitä yksinkertaisia melodioita aletaan liikaa monimutkaistamaan (sovitukset), niin ne monesti menettävät alkuperäisen tunnelman. Sitä olen myöskin tarkoittanut puhuessani turhista improvisoinneista tunnettujen melodioiden suhteen.
 
Tiedän, että nämä sanani voivat satuttaa muusikoita, joilla ei ole varmuutta sävellyksiensä tai improvisaatioidensa mielekkyydestä tai hyvyydestä. Usein kaikista parhaimmillakin muusikoilla ja säveltäjillä voi olla samanlaatuisia ajatuksia pätemättömyydestään, joten ei ainakaan minun subjektiivisten mielipiteiden kannata antaa vaikuttaa omiin arvioihinsa kyvyistään, koska onhan näin, että lähes 99% muusikoista on näistä asioista eri mieltä kuin minä!
 
Luova inspiraatio on silti parasta musiikissa ja sen avulla sävelletään mielestäni parhaat sävellykset.
 
Tässä taas yksi ristiriita: onko täällä sellaisia muusikoita, jotka diggaavat improvisointia, mutta säveltäessään kappaleita pitävät ammattitaitoa parhaimpana välineenä sen tekemiseen?

suuren osan jazz-muusikoista on vaikea luoda yksinkertaista koskettavaa melodiaa. Yksinkertainen melodiahan ei kuulosta miltään, jos sävelissä ei ole mitään sisältöä, säveltäjän henkilökohtaisesta tietoisuudesta nuotteihin siirtyneitä tunteita. Jos muusikko ei kykene tällaisia sävelmiä tekemään, niin on tehtävä tietenkin 'vaikeampaa' musiikkia, jotta siihen saataisiin edes jotain mielenkiintoa.
 
Tai kenties kyseiset tyypit tekevät tällaista "vaikeaa" musaa vain jazzin puolella mutta tehdessään jotain muuta, kykenevät tekemään vaikka kuinka tunteikasta ja simppeliä melodiaa. Kävikö edes mielessä. Jazz on ihan erilainen ympäristö sooloilun kannalta kuin vaikka kevyt pop/rock.

Tässä taas yksi ristiriita: onko täällä sellaisia muusikoita, jotka diggaavat improvisointia, mutta säveltäessään kappaleita pitävät ammattitaitoa parhaimpana välineenä sen tekemiseen?
 
Siis mitä tarkoitat ammattitaidolla? Viittaatko kenties teoriaan?
 
Suurin osa kaikesta musiikista on improvisoitua; säveltäminen on vain muokattavissa olevaa improvisaatiota. Eli säveltäjä voi kokeilla erilaisia ratkaisuja (improvisoida) ja sitten päätyä häntä eniten miellyttäviin ratkaisuihin. Uskon, että aika harvassa ovat nykyään Mozartin kaltaiset säveltäjät, jotka kuulevat päässään valmiin sävellyksen ja voivat sen sitten vain kirjoittaa ylös, tai sellaiset ihmiset, jotka uskovat kaikkien sävellyksien olevan jo olemassa astraalitasolla, josta ne haetaan astraaliprojektion kautta.
 
Tai miten miekestä on istua kirjoituspöydän ääreen, ja alkaa täyttämään tyhjää nuottipaperia teoriaopintojen pohjalta? Vaikka säveltäjällä onkin loputtomasti aikaa harkita kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, uskon prosessin olevan kuitenkin periaatteessa sama kuin improvisaatiossa. Kun saksofonisti Steve Lacyltä pyydettiin kertomaan 15 sekunnissa, mitä eroa on säveltämisellä ja improvisaatiolla, hän vastasi: "15 sekunissa ero säveltämisen ja improvsoinnin välillä on se, että säveltäessä sinulla loputtomasti aikaa päättää, mitä haluat sanoa 15 sekunissa, kun taas improvisoidessa sinulla on vain se 15 sekuntia".

jokainen kommentoija on kanssani ollut eri mieltä, lähes jokaisesta asiasta
 
Nyt kun itsekin moisen lopulta havaitsit, kertooko se sinun mielestäsi mistään?