Yleistä keskustelua musiikista ›

Itsehän kuuntelen pääasiassa sellaista musiikkia joka kuulostaa ja tuntuu hyvältä. Musamakuun siis mahtuu aikas lailla musiikkia ;) Ja vaikka kuuntelisinki pääasiassa behemothia, CC:tä ym. niin soittelen paljon mieluummin Iron Maidenia, metallicaa, black sabbathia ja joskus jopa shadowsiaki :D sinänsä ihan mielenkiintoinen kysymys että mikä on musiikimaku? Onko se nyt sitte sitä että kuunnellaan vain sitä yhtä lajia, tai sitä että mennään virran mukana eli kuunnellaan sitä mitä muutkin kuuntelee ja hakeudutaan sillä porukkaan "Mukaan". Vai onko se sitten sitä että omistaudutaan täysin yhdelle musiikkilajille joka alkaa näkymään jo vaatetuksestaki (itse pidän naurettavana sitä että hevarilla pitää olla mustat hiukset)? Itse kuuntelen pääasiassa Metallia (kaikkia kymmeniä ellei jopa satoja väligenrejä), soitan metallia mutta erittäin mielelläni myös rockia, rautalankaa, ja kaikkea mikä kuulostaa omaan ja muitten korviin hyvältä, Jos innostun laulamaan niin en todellakaan laula mitään iron maidenia vaan sellaista mihin oma ääni sopii. Pukeutumisesta ei näe että mitä tämä poika mahtaa kotonansa kuunnella 24/7. ehei, vaatteet on ihan oma luokkansa.
 
Joten jos joku pukeutuu mustaan haudankaivaja takkiin ja toinen käyttää kauluspaitaa mutta kummatkin kuuntelevat samaa musiikkia niin kumpi on sitten se aito hevari? (haudankaivaja tietenki koska on omistautunut musiikilleen enemmän) mutta kuten on monesti kuultu sanovan. musiikin mausta ei voi kiistellä.
 
tulipas tekstiä :D

Pari vuotta sitten (jossain ketjussa, jota en enää muista) joku ilmeisesti pitemmän linjan ammattimuusikko kertoi musiikillisesta kehityskaaresta, jossa jokainen elämäntapamuusikko päättyy lopulta soittamaan bluesia ja vain bluesia.
 
Tulee mieleen junassa kohtaamani herrasmies, jonka rillit olivat vinossa, rasvainen tukka täysin sotkussa, vaatteet UFFilta, käynti horjuvaa ja päässä rumannäköinen haava.
 
Miehellä oli kassi täynnä vinyylejä, ja omien sanojensa mukaan hän nykyisin "kuuntelee pelkkää bluesia, soittaa pelkkää bluesia ja on itsekin ihan blues."
 
Securitaksen ukot nappasivat asemalla äijäparan, toivottavasti sai ruhjeensa hoidettua.

Itseäni lähinnä hymyilyttävät nuo kaupungilla vastaantulevat rankat hevarit. Metallia roikkuu kengissäkin joillain siinä määrin että taitavat jalkojen lihakset kehittyä kovaa tahtia. Näyttävät mielestäni huvittavilta. Ja hymyillä ei saa.
 
Tosin, minunkin maiharini otettiin lentokentällä turvatarkastuksessa erillistutkintaan.