Musiikin teoria ja säveltäminen ›

eli voisitteko selittää mitä eroa on moodeilla ja skaaloilla?kun olen ymmärtänyt että moodit olisivat vain variaatioita perus molli ja duuriskaaloista?ja mitä hyötyä on moodien osaamisesta?

Oikeassa olet. Samat ääent löytyy duuriasteikosta ja siitä johdetuista moodeista. MUTTA: Jokaisella moodilla on oma erityinen soundinsa johtuen intervallijärjestyksestä. Ei ole ihan sama, jos vaikka Dm7:n päälle soittaa C-duuria. Duurista rakennetut fraasit kuullostaa duurifraaseilta ja ne taas kuullostavat kökköisiltä molliseiskan päälle soitettuina jne.
 
Alkajaisiksi kannattaa vaikka treenata moodit C-duurista ja muuntaa ne kaikki alkamaan E:stä, siis E-Jooninen, E-doorinen, E-fryyginen jne... Sitten kokeilemaan niitä niin että soittaa pohjalle alimmalta kieleltä E:n ja soittaa ja kuuntelee näitä moodeja perusääntä vasten.
Tässä on yksi hyvä esimerkki:
http://www.youtube.com/watch?v=ZTQolymKmDA
 
Kuinka sitten vaikka bluesissa moodit ja varsinkin melodisen mollin (jazz-mollin) moodit toimii niin siitä eimerkkinä vaikka:
http://www.youtube.com/watch?v=IMuFTOZORXg
 
Näiden opetteluun on vaikka kuinka aineistoa, mutta kannattaa yrittää vähän valkata, kaikenlaista soopaakin on olemassa. Jos löytyy hyvä opettaja joka oikeasti osaa selittää ja näyttää kuinka nämä toimii, niin eikun tunnille

eli voisitteko selittää mitä eroa on moodeilla ja skaaloilla?
 
Moodit ovat skaaloja, mutta ne ovat samalla muutakin. Aivan kuten molli ja duurikin.
 
kun olen ymmärtänyt että moodit olisivat vain variaatioita perus molli ja duuriskaaloista?
 
Näin on, mutta niinhän luonnollinen mollikin on vain variaatio duurista. Tai toisinpäin.
 
ja mitä hyötyä on moodien osaamisesta?
 
Mitä hyötyä on duurin tai mollin osaamisesta?
 
---
 
Alkajaisiksi kannattaa vaikka treenata moodit C-duurista ja muuntaa ne kaikki alkamaan E:stä, siis E-Jooninen, E-doorinen, E-fryyginen jne... Sitten kokeilemaan niitä niin että soittaa pohjalle alimmalta kieleltä E:n ja soittaa ja kuuntelee näitä moodeja perusääntä vasten.
 
Tämä on hyvä neuvo. Tästä luonteva jatkoharjoitus on sitten kokeilla miltä eri moodit kuulostavat saman sointupohjan päällä: Dm7:n päällä D-doorinen, D-fryyginen ja D-aiolinen (D-molli), Dmaj7:n päällä D-jooninen (D-duuri), D-lyydinen ja D-miksolyydinen.

kun olen ymmärtänyt että moodit olisivat vain variaatioita perus molli ja duuriskaaloista?
 
Edellisiä kompaten. Lisäisin vielä että vaikka esimerkiksi C-duuriasteikossa sattuu olemaan samat sävelet d-doorisen, e-fryygisen jne. kanssa, niin tähän kannattaa suhtautua vain hassuna sattumana ja opetella oikeasti miltä ne asteikot kuulostavat ja mitkä ovat niiden keskeisiä sävyjä. Ei siis kannata suhtautua asiaan siten, että kun hallitsee yhden duuriasteikon niin osaa tiluttaa kaikki mooditkin läpi.

eli voisitteko selittää mitä eroa on moodeilla ja skaaloilla?kun olen ymmärtänyt että moodit olisivat vain variaatioita perus molli ja duuriskaaloista?ja mitä hyötyä on moodien osaamisesta?
 
Muillakin asteikoilla on moodeja kuin perusduuriasteikolla (luonnollinen mollihan on vain duuriasteikon moodi eli sillä ei voi olla omia moodeja)
 
Ainakin näitten moodeihin oon törmännyt
Melodinen molli
Harmonien molli
Harmoninen duuri
Blues-asteikko (vain yhteen)
Dim-asteikko (voi olla vain yksi)

Termistöä:
 
Skaala = (engl.) scale = asteikko.
 
Moodi on tarkemmin sanottuna kanta-asteikon moodi.
 
Kanta-asteikko on jokin luonnollinen, vakiintunut sävelasteikko, kuten duuriasteikko.
 
Kanta-asteikon moodi on asteikko, joka muodostuu, kun soitetaan kanta-asteikon sävelet pitäen perusäänenä jotain muuta säveltä kuin kanta-asteikon ensimmäistä säveltä. Esimerkki:
 
C-duuri: c,d,e,f,g,a,b. => C-duurin 2. moodi on silloin samat sävelet, mutta aloittaen d:stä, eli: d,e,f,g,a,b,c. Jos ajatellaan, että tuo d onkin perusääni, niin silloin muodostuu asteikko, jonka intervallisuhteet ovat erilaiset verrattuna kanta-asteikkoon, mutta jossa on kuitenkin samat absoluuttiset sävelet. Tämä on moodi, ja tässä tapauksessa sen nimi on doorinen.

Tulihan se sieltä niin, että tyhmempikin ymmärtää.
 
Apricotille plussa.

apricotille kiitos hyvasta kirjoituksesta.eli kanta-asteikon savelet pysyvat samoina eivatka muutu? jos nain on niin asia vaikuttaa paljon helpommalta ymmartaa.ja en ole huonosuomi, kirjoitan vaa ulkomailta kasin ja nappaimisto ei tunne kaikkia kirjaimia:Dperkele.

apricotille kiitos hyvasta kirjoituksesta.eli kanta-asteikon savelet pysyvat samoina eivatka muutu? jos nain on niin asia vaikuttaa paljon helpommalta ymmartaa.ja en ole huonosuomi, kirjoitan vaa ulkomailta kasin ja nappaimisto ei tunne kaikkia kirjaimia:Dperkele.
 
Kai ulkomaisista näppiksistä saa ulos myös isoja kirjaimia. -Ja välilyönin pisteen jälkeen?

Kai ulkomaisista näppiksistä saa ulos myös isoja kirjaimia. -Ja välilyönin pisteen jälkeen?
 
Kai suomalaisilta näppiksiltä saa myös kirjoitettua ajatusviivan oikeaan paikkaan? Lopeta nyt se pilkunnussiminen.
 
Jos moodeissa ovat samat sävelet kuin kanta-asteikossaan, mistä pystyy kuulemaan, meneekö joku tietty riffi tai licki jostain moodista, vaiko vain sen kanta-asteikosta?

Jos moodeissa ovat samat sävelet kuin kanta-asteikossaan, mistä pystyy kuulemaan, meneekö joku tietty riffi tai licki jostain moodista, vaiko vain sen kanta-asteikosta?
 
Ei sitä aina kuulekaan, ellei ole mtään harmonista kiintopistettä. Jos soitat G-duurin, niin se kuulostaa G-duurilta. Sen sijaan jos sen alla bassossa soi koko ajan A, niin korvat mieltävät sen yleensä A-dooriseksi. Asteikkojen ja moodien sävyt syntyvät nimenomaan äänten suhteesta harmoniaan, ei äänistä itsestään.

Aa, nyt alkaa valkenemaan. Näitä juttujahan voi käytännössä kokeilemalla soittamalla samasta skaalasta eri intervalleja ja kuuntelemalla niiden luomia harmonioita?

Aa, nyt alkaa valkenemaan. Näitä juttujahan voi käytännössä kokeilemalla soittamalla samasta skaalasta eri intervalleja ja kuuntelemalla niiden luomia harmonioita?
 
Jep. Ehkäpä helpoin tapa havainnollistaa itselleen moodien sävyjä on ottaa jokin urkupiste, ja soittaa sen päälle eri duuriasteikoita. Jos olet kitaristi, niin A-kieli on varmasti helpoin.
 
Jooninen: Urkupisteenä A, jonka päälle soitat A-duuria.
Doorinen: Urkupisteenä A, jonka päälle soitat G-duuria.
Fryyginen: -II-, F-duuri.
Lyydinen: -II-, E-duuri.
 
jne.
 
Soittele vaikka skaaloja, tai sointuja, ihan mikä vain kuulostaa hyvältä. Esimerkiksi A-lyydisen sävy tulee hyvin esille sointuvampista || A | H/A ||. Kitaristeille vaikka tällainen sormitus:

A  H/A
x   x
2   4
2   4
2   4
0   0
x   x

Tuossa siis E-duurin neljäs ja viides aste A:n yli soitettuna. Koska bassossa on koko ajan A, niin harmonian sointukeskus kuulostaisi olevan A:ssa. Sen takia tuo vamppi kuulostaa A-lyydiseltä, eikä E-duurilta. Koita sitten laulaa asteikkoa samalla kun soittelet tuota vamppia. Huomaat varmaan, että melkeinpä automaattisesti tulee laulettua se lyydisen ylinouseva kvartti sen kummemmin miettimättä, koska yllä oleva sointukuvio tuo lyydisen sävyn niin vahvasti esiin ja korva hahmottaa sen sellaisena.

Jep. Ehkäpä helpoin tapa havainnollistaa itselleen moodien sävyjä on ottaa jokin urkupiste, ja soittaa sen päälle eri duuriasteikoita. Jos olet kitaristi, niin A-kieli on varmasti helpoin.
 
Jooninen: Urkupisteenä A, jonka päälle soitat A-duuria.
Doorinen: Urkupisteenä A, jonka päälle soitat G-duuria.
Fryyginen: -II-, F-duuri.
Lyydinen: -II-, E-duuri.
 
Itse en lähtisi miettimään esim. A-doorista G-duuriskaalana A:n päälle. Itse kitaristina ajattelin nuorena poikana juuri noin, että:" heh...onpa simppeliä...jos haluan soittaa A-doorista, niin vetäsen vaan G-duuriskaalaa A:n päälle...". Mutta eihän se noin toimi. Mitkään peruskuviot/ lickit jne. eivät todellakaan toimi, jos ajattelet soittavasti vaan sitä G-duuriskaalaa ja siihen liittyviä kuvioita A:n päälle. Vaikka nuotit/ sormitus ovat samoja, niin moodin/skaalan tärkeät nuotit eivät todellakaan ole samoja kuin vastaavassa duuriskaalassa, eikä tunnelma välity.
 
Aika hauska näyte moodeista pop-musan puolelta on vaikkapa Steve Vain "the riddle", jossa käydään eri moodeja läpi yhden bassoäänen (E) päällä. Fiilikset muuttuu aika kivasti. Löytyyköhän muita vastaavia tutkielmia?!?

Itse en lähtisi miettimään esim. A-doorista G-duuriskaalana A:n päälle. Itse kitaristina ajattelin nuorena poikana juuri noin, että:" heh...onpa simppeliä...jos haluan soittaa A-doorista, niin vetäsen vaan G-duuriskaalaa A:n päälle...".
 
Enhän mä noin sitä kehottanut ajattelemaankaan. Sanoin vain, että noin on hyvä havainnollistaa niiden soundia itselleen. Jos haluaa opetella asteikkoja tai ylipäätään mitään teoriaa, kannattaa niitä silti lähestyä jonkin tutun asian kautta, koska kysyjällä todennäköisesti on jo duurin asteet hallussa. Näin niiden yhteyden huomaa paremmin, koska kysehän ei ole mistään muusta kuin saman asian kääntämisestä ympäri.

Enhän mä noin sitä kehottanut ajattelemaankaan. Sanoin vain, että noin on hyvä havainnollistaa niiden soundia itselleen.
 
No sori... Ymmärsin ilmeisti väärin tuon kohdan: Doorinen: Urkupisteenä A, jonka päälle soitat G-duuria..
 
Tuollainen ajattelu johti minut aikoinaan harhaan, siksi tartuin asiaan...

No sori... Ymmärsin ilmeisti väärin tuon kohdan: .
 
Tuollainen ajattelu johti minut aikoinaan harhaan, siksi tartuin asiaan...
 
Joo, mutta sen yläpuolella lukee näin: "Ehkäpä helpoin tapa havainnollistaa itselleen moodien sävyjä on ottaa jokin urkupiste, ja soittaa sen päälle eri duuriasteikoita."
 
Kyllähän se harhaan johtaa, jos yrittää ajatella asteikoita alusta alkaen jonain muuna, kuin mitä ne oikeasti ovatkaan. Doorinen ei ole sama asia kuin jooninen, ja se käyttäytyy musiikissa aivan eri tavalla. Ei myöskään kannata sekoittaa modaalista musiikkia ja funktionaaliseen harmoniaan perustuvaa musiikkia. Mutta tosiaan, se oli vain yksi helppo esimerkki, jolla saadaan doorisen sävy esille. Nimet ja asteikot ovat loppuviimeksi aika epäolennaisia. Olennaista on se, miltä se kuulostaa.

Tuo urkupistehomma auttaa lähinnä ymmärtämään modaalisen järjestelmän noin niinkun järjellisesti. Kun järjestelmä on ymmärretty, niin kannattaa unohtaa se ja liikkua eteenpäin, ja tutkia kunkin moodin rakennetta - erityisesti poikkeavuuksia duuriasteikkoon tai luonnolliseen molliin joiden pitäisi olla tuttuja ennestään.

Haluaisin nostaa tämän aiheen takaisin pinnalle kysyäkseni, että mitä nämä eri moodien tärkeät nuotit ovat ja miten niitä voi käyttää?
 
Kait ne on ne sävelet, jotka poikkeaa duuriasteikosta ja antaa moodille sen oman tunnusomaisen sävyn.