Rummut: soittaminen ›

my point exactly. ei se 17/8 tarkoita yhtään sen enempää tai vähempää.
 
En jymmärrä. Selitä.

Äläs vääristele. On omien sanojen mukaan soittanut jollain/joillain Beatles-raidoilla. Onhan siellä Maccakin jonkin biisin soittanut kun Ringo ei ollut paikalla, joten ei se ihan täysin mahdotonta tietenkään ole.
 
No okei. Itse herra väittää soittaneensa 21 raidalla. http://www.beatlesagain.com/breflib/purdie.html
 
Se olisi aika merkittävä määrä, kun niitä levyjäkään ei niin kovin montaa loppujen lopuksi ehditty tekemään.

En jymmärrä. Selitä.
 
No sillee, et ne on vaan numeroita joilla yritetään kuvata sitä tapaa, joka on "the oikea tapa" käsittää kulloinkin käsillä oleva sävelteos ja sen rytmiikka. Eli periaatteessa ihan kiva, mutta kun kaiken voi kuitenkin käytännössä jakaa ihan minkälaisiksi numeraalisiksi osiksi vaan. Eli loppujen lopuks ihan sama.
 
Itse hahmotan esim Zappa-biisejä ihan tietämättömänä mitkä tahtilajit ja jaot siellä on menossa. Niinku musana. Ja vaikka jostain ihme syystä joutuisinkin niitä rummuttelemaan ei lähestymistapa olisi numeraalinen.
 
Voi olla et joku kelaa jotenki muuten, mut se nimeomainen klasaribasisti sanoi et sen mielestä kaikki biisit menee 1/1. Ymmärsin heti :D
 
edit: kirjottais nyt ees nimet oikein

http://www.youtube.com/watch?v=_PqxiWOxwuw&feature=related
kaikki me treenataan joka päivä 33/8 -biisejä.
 
Vitun vittu.
 
tuo on samaa kusetusta kuin Party in Simon's pants. Toinen puoliskosta menee ihan tasan, ja toinenkin puolisko on vain "hieman nyrjähtävä tasaluku".
 
33/8 = 17+16. Aivan kuten Bileet Simon Perseessä on 4/4 (koho hämää mutta so not) + 9/8, tässä tapauksessa 9/8 subdivisioituna 3/4 + 3/8, joka menee pisteellisellä jaolla vielä kahtia. Eli joka tapauksessa loppupeleissä sangen helppo mieltää noina palasina. Kusetusta. Ja huono biisi ennen kaikkea.
 
mielummin vaikka tätä
 
http://www.magnatune.com/artists/albums/curandero-aras/
 
tai mitä vaan, missä on mielekkäämpää jaoittelua kuin "pitkä pätkä suoraan ja jakojäännös". tai "pari iskua vajaata bluesia a lá Dance of the Maya". En arvosta.

Collins on huikea rumpali. Kannattaa tsekata huolella kaikki, mitä sattuu eteen herran rumpaloimana, jotta tietäis et mitä ei kannata vetää ellei hakusessa ole nimenomaan ns. möhköfanttikannut.

Yhden klasaribasistin kanssa kerran ihmeteltiin et mitä eroa sillä on onko se 2/2, 4/4, 6/8 vai 378/75? Voihan niitä jakoja latoa ja säätää vaikka kuinka, mut harvoin niissä mitään ei-matemaattista sekä musiikillista pointtia on.
 
Jos mä jotain olen oppinut, niin sen että klasarisoittajien ajatusmaailma on joskus aika erikoista mitä tulee pulssiin ja tahtilajeihin. :P

Esim. brasiliainen musiikki kirjoitetaan hyvästä, musikaalisesta syystä usein nimenomaan 2/2 tai 2/4 tahtilajiin eikä 4/4. Koska basso/surdot soittavat niin selvästi kahteen eikä neljään.
 
Mä olen sitä mieltä että tahtilajista (esim. 6/8 vai 6/4) ilmenee aika paljon musiikillista ja musikaalista informaatiota, eikä se ole mikään mörkö, minä monet noita numerota pitävät.
Esim. Forgotten Knightsin hambo-osa aukeni mulle sitten paljon helpommin, kun pyörittelin painotukset menemään vähän isomman rattaan mukaan.
 
Nuo isot tahtilajinumerot esim. 17/8 on vain nopeampi tapa ilmoittaa että esim. eka tahti on aina 4/4 ja toinen 9/8. Ei kukaan seitsemääntoista laske.

Tahtilajien laskijoille Genesiksen helppo: http://www.youtube.com/watch?v=MC_6hJLpDNY
 
Collins on huikea rumpali. Kannattaa tsekata huolella kaikki, mitä sattuu eteen herran rumpaloimana. Lista on pitkä:
 
Allekirjoitan. Kyllä on hieno drive miehellä. Muutama Genesiksen livelevy on itselle aina oksat pois. Myöskin viime progeyössä kuuntelin silmät kosteina ikisuosikkiani Cinema Showta.
 
Nuo isot tahtilajinumerot esim. 17/8 on vain nopeampi tapa ilmoittaa että esim. eka tahti on aina 4/4 ja toinen 9/8. Ei kukaan seitsemääntoista laske.
 
tämätämätämä. Tai jos laskis ees vaikka joka neljännen pätkän 5+9+8+7+3 16-osaa. Tai sitten jotain poikkeusjakoja tuon 17/8:n päälle- Olis vähän enemmän meininkiä.

Jos mä jotain olen oppinut, niin sen että klasarisoittajien ajatusmaailma on joskus aika erikoista mitä tulee pulssiin ja tahtilajeihin. :P

Esim. brasiliainen musiikki kirjoitetaan hyvästä, musikaalisesta syystä usein nimenomaan 2/2 tai 2/4 tahtilajiin eikä 4/4. Koska basso/surdot soittavat niin selvästi kahteen eikä neljään.
 
Mä olen sitä mieltä että tahtilajista (esim. 6/8 vai 6/4) ilmenee aika paljon musiikillista ja musikaalista informaatiota, eikä se ole mikään mörkö, minä monet noita numerota pitävät.
Esim. Forgotten Knightsin hambo-osa aukeni mulle sitten paljon helpommin, kun pyörittelin painotukset menemään vähän isomman rattaan mukaan.
 
Nuo isot tahtilajinumerot esim. 17/8 on vain nopeampi tapa ilmoittaa että esim. eka tahti on aina 4/4 ja toinen 9/8. Ei kukaan seitsemääntoista laske.
 
Jotkut ei laske ollenkaan, kuuntelee vaan. Mikä se hambo-osa oli?

No sillee, et ne on vaan numeroita joilla yritetään kuvata sitä tapaa, joka on "the oikea tapa" käsittää kulloinkin käsillä oleva sävelteos ja sen rytmiikka. Eli periaatteessa ihan kiva, mutta kun kaiken voi kuitenkin käytännössä jakaa ihan minkälaisiksi numeraalisiksi osiksi vaan. Eli loppujen lopuks ihan sama.
 
Totta kai, juuri näin. Se on vain merkintätapa, ja se jolla on isot korvat pääsee noista aina nopeasti yli. Mutta käytännössä joskus nuo helpottaa oppimista kummasti.
 
Itse hahmotan esim Zappa-biisejä ihan tietämättömänä mitkä tahtilajit ja jaot siellä on menossa. Niinku musana. Ja vaikka jostain ihme syystä joutuisinkin niitä rummuttelemaan ei lähestymistapa olisi numeraalinen.
 
Joskin Zappa itse toi biisejä bändille nimenomaan nuoteilta luettavaksi ja treenattaviksi. Ei niillä soittajila ollut mitään levyjä josta ne olisi voinut korvalla blokata. Esim. Colaiuta sai Zappa-keikan soittamalla koesoitossa kaiken täsmälleen oikein nuotteja lukien. Toki muutenkin monsterisoittaja, mutta nuotinlukutaito oli ratkaisevassa osassa.
 
Voi olla et joku kelaa jotenki muuten, mut se nimeomainen klasaribasisti sanoi et sen mielestä kaikki biisit menee 1/1. Ymmärsin heti :D
 
Toi on mun mielestä just se syy miksi harva klasari-soittaja svengaa.

Itse hahmotan esim Zappa-biisejä ihan tietämättömänä mitkä tahtilajit ja jaot siellä on menossa. Niinku musana. Ja vaikka jostain ihme syystä joutuisinkin niitä rummuttelemaan ei lähestymistapa olisi numeraalinen.
 
Youtubeen vain.
 
Voi olla et joku kelaa jotenki muuten, mut se nimeomainen klasaribasisti sanoi et sen mielestä kaikki biisit menee 1/1. Ymmärsin heti :D
 
tälle stereotypiselle klasari-timelle lienee ominaista semmoinen "nyt..... nyt.... jaaaaaaNYT..... nyt...". Lieneekö tuonkin aika tosin takanapäin.
 
off-topiccina: Markku Ounaskarilta olen nähnyt jazz-rumpaleista varmaan kitkattominta suhtautumista timeen yleensä. Kerran hänen soittamistaan kyyläsin lähempää, kaikki jotenkin vain istui paikalleen, missään ei näkynyt joillekin tyyleille ominaista timeen "tarrautumista", silleen huonossa mielessä. Kaikki vain jotenkin oli "ideoiden maailmassa valmiina". En osaa sitä tarkemmin kuvailla, siinä oli jotain mitä tuossa klasari-ajatelmassa on (siis minun päässäni, mitä klassiset muusikot päässään liikuttavat on none of my business).
 
Toi on mun mielestä just se syy miksi harva klasari-soittaja svengaa. näin minäkin ajattelin. Mutta: nehän juuri "svengaavat" rytmikäsityksessään/pulssissaan/miksi sitä ikinä haluaakin kutsua. Ja mitä se sitten onkaan. Rytmi-orientoitunut yhteissoittonsa voi sen sijaan olla jotain ihan muuta. Tiedän toki mitä tarkoitat, mutta tarinassa on muutakin.

Toi on mun mielestä just se syy miksi harva klasari-soittaja svengaa.
 
Sehän riippuu täysin siitä kuinka pitkä se 1 on? Jos ei svengaa, se lienee liian lyhyt.

Youtubeen vain.
 
Ei jaksais rummuilla harjoitella moista. Siksi kirjoitinkin että hahmotan, niinku musana.

No sillee, et ne on vaan numeroita joilla yritetään kuvata sitä tapaa, joka on "the oikea tapa" käsittää kulloinkin käsillä oleva sävelteos ja sen rytmiikka. Eli periaatteessa ihan kiva, mutta kun kaiken voi kuitenkin käytännössä jakaa ihan minkälaisiksi numeraalisiksi osiksi vaan. Eli loppujen lopuks ihan sama.
 
Tähän yritin tarrata aikaisemmassa postauksessani. Joillakin progehtavilla biiseillä (mitä sekin sitten on) kun on taipumusta jumittaa tuossa rytmikaavassaan. Esimerkkinä vaikka ikiärsy 7/8 jako 2+2+3, vielä jollain kuppaisella synasoundilla ja junttaavalla otteella soitettuna. Miten vapaudut tuosta, jos et juurikin vaihtoehtoisilla subdivisioilla, eli juurikin näillä kirotuilla numeroilla, joita todellakin voi yhdistellä monella tapaa?
 
Ei jaksais rummuilla harjoitella moista. Siksi kirjoitinkin että hahmotan, niinku musana. Musana. Taikasana. Mutta miten kertoisit siitä?
 
En olisi ikinä oppinut sitä biisiä niin nopeasti Zetaboon MediZine-levyllä se yks biisi mikä menee "yhtä aikaa kolmeen ja viiteen": siinä ollaan jo meikän makuun hienolla progesävytteisellä tiellä. Kaikki nimittäin toimii ja svengaa. Tämän uskonet.

, jotta tietäis et mitä ei kannata vetää ellei hakusessa ole nimenomaan ns. möhköfanttikannut.
 
Ootko näny muilla tommosia? Minä en. Siinä on mies melko tarkkaan tiennyt, mitä rummultansa hakee. Omintakeinen setti ja todella tunnistettava soundi. Tämmöistä ei liian monesta rumpalista pääse sanomaan.

Tähän yritin tarrata aikaisemmassa postauksessani. Joillakin progehtavilla biiseillä (mitä sekin sitten on) kun on taipumusta jumittaa tuossa rytmikaavassaan. Esimerkkinä vaikka ikiärsy 7/8 jako 2+2+3, vielä jollain kuppaisella synasoundilla ja junttaavalla otteella soitettuna. Miten vapaudut tuosta, jos et juurikin vaihtoehtoisilla subdivisioilla, eli juurikin näillä kirotuilla numeroilla, joita todellakin voi yhdistellä monella tapaa?
 
Ei mulla ole mitään sitä vastaan etteikö soittais jollain numeroilla (myös) merkattavia asioita. En vaan hahmota itse asioita niin.
 
Musana. Taikasana. Mutta miten kertoisit siitä?
 
Hmm.. noh, vaikka niin et kun soitot soi ja menee korvista sisään, siihen sen kummemmin analysoimatta reagoidaan joko soittamalla tai olemalla soittamatta. Sanotaan, että jos harjoittelee, pitää harjoitella niin paljon että voi unohtaa kaiken harjoittelemansa ja keskittyä itse asiaan. Sitä hommaa. Ihmisillä on sellainen kuvitelma että joku asia tässä maailmassa on jollain tapaa niiden kontrollissa. Veikkaan et moinen on pelkästään illuusio joka rakentuu sillä et itse rajoitetaan omaa ymmärtämystä keinotekoisilla "säännöillä", eli "ymmärtämällä" ja "osaamalla". Aika zenii, mut toimii ihan vitusti ku kaikki käy aina ja koko ajan. :D

Ootko näny muilla tommosia? Minä en. Siinä on mies melko tarkkaan tiennyt, mitä rummultansa hakee. Omintakeinen setti ja todella tunnistettava soundi. Tämmöistä ei liian monesta rumpalista pääse sanomaan.
 
Se on totta. Moni ei moisia käytä, ja veikkaan että siihen on vahvojakin musiikillisia perusteluja. Aika kulahtanut läppä mielestäni se soundi.

Siellä lopussa ennen viimeisiä kertsejä.
 
Sehän on Jethro Tullin Songs from the Woods?

Se on totta. Moni ei moisia käytä, ja veikkaan että siihen on vahvojakin musiikillisia perusteluja. Aika kulahtanut läppä mielestäni se soundi.
 
Minä pidän Phillin soundista. Stadionilla livenä soundasi mielestäni paremmalta , kuin Chesterin normispeksi (mutta iso ja tosi komea) DW. Samoin uudella When in Rome-DVD:llä...

Ei mulla ole mitään sitä vastaan etteikö soittais jollain numeroilla (myös) merkattavia asioita. En vaan hahmota itse asioita niin.
 

 
Hmm.. noh, vaikka niin et kun soitot soi ja menee korvista sisään, siihen sen kummemmin analysoimatta reagoidaan joko soittamalla tai olemalla soittamatta. Sanotaan, että jos harjoittelee, pitää harjoitella niin paljon että voi unohtaa kaiken harjoittelemansa ja keskittyä itse asiaan. Sitä hommaa. Ihmisillä on sellainen kuvitelma että joku asia tässä maailmassa on jollain tapaa niiden kontrollissa. Veikkaan et moinen on pelkästään illuusio joka rakentuu sillä et itse rajoitetaan omaa ymmärtämystä keinotekoisilla "säännöillä", eli "ymmärtämällä" ja "osaamalla". Aika zenii, mut toimii ihan vitusti ku kaikki käy aina ja koko ajan. :D
 
Ymmärrän.
 
Tämä lienee kuitenkin musiikkityylikysymys. Missä meidän puheet eivät juuri kohtaa.