Kitarat: soittaminen ›

Olen itse myös sitä mieltä, että omien transkriptioiden tekeminen on tärkeä osa treenaamista.
 
Mä väittäisin että tämä on se tärkein osa treenaamista. En voi ymmärtää, että miten muuten yhtään mitään musaa voi oppia tyylinmukaisesti soittamaan, kuin ottamalla selvää, että mitä sen tyylin pioneerit ovat jo aikaisemmin tehneet.

Jazz-musiikissa ei yritetä toistaa mahdollisimman autenttisena jotain tiettyä kappaletta. Karrikoiden voidaan sanoa, että jazz on improvisointia ja itse teos on nimenomaan improvisoinnin tulos. Jazz-traditiossa teos ei useinkaan ole se, mitä nuottiin on kirjoitettu. Teos on se, minkälaiseksi soittajat sen tulkitsevat, siis se soiva äänimassa, jonka soittajat yhdessä saattavat kuultavaksi. Itse kappaleen nimi ei välttämättä ole olennaista, vaan tietyn niminen kappale ja sen harmoniat ovat vain omanlaisensa konteksti. Siispä jos puhutaan mistä tahansa jazz-kappaleesta, niin jos sanotaan pelkästään nimi "Autumn Leaves", puhutaan ainoastaan yhdenlaisesta kontekstista, jonka perustalle voidaan luoda teos. Jos halutaan puhua jazz-teoksesta, niin on syytä mainita myös esittäjä. Miles Davisin Autumn Leaves on eri kappale kuin Bill Evansin Autumn Leaves, mutta konteksti on kuitenkin sama. Tämä on se perustavanlaatuinen ero jazz-musiikin ja länsimaisen pop- tai taidemusiikin välillä, mitä sinun on nähtävästi vaikea käsittää.
 
Käsitän sanomasi vallan hyvin. Ongelma onkin siinä, että suuri osa jazz-muusikoista tekevät näistä tunnetuista kappaleista ns. omia versioitaan, jotka suoraan sanottuna ovat surkeita.
 
En ole oivaltanut aikaisemmin täysin sitä, että KOKO jazz- musiikki perustuisi vain improvisointiin. Yleensä kai rakenne kuitenkin soitetaan vakiona, mutta soolot improvisoiden. Se ei ole hyvä asia useinkaan musiikin kannalta, koska ei kaikista jazz-muusikoista yksinkertaisesti ole improvisoijiksi. Mielestäni improvisointi vaatii luovuutta. Luovuutta ei opeteteta jazz-opistoissa, eikä se taida kuulua sisäänpääsyvaatimuksiinkaan.
 
Faktana voisi todeta: Improvisoinnin ollessa pakkomielle jazz-soittajille, niin lopputuloksena kuullaan liaan usein musiikillisesti köyhiä esityksiä, koska kaikilla muusikoilla ei ole tarvittavaa luovuutta improvisoimiseen.
 
Nyt jazz-puristit huutavat yhteen ääneen kuorona, että olen kuunnellut vääriä muusikoita, HAH. En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia. Toinen seikka on se, että jos jazzin innokkaat puolustajat eivät ole sitä vielä huomanneet, niin en ole tyrmännyt jazzin kaikkia muusikoita, vaan olen tuonut julki, että suuri osa jazz-muusikoista ei ole kykeneväinen musiikillisesti nautittaviin inspiraatioihin. Silti lähes kaikki jazz-muusikot improvisoivat, koska jazzissa näin on tapana tehdä. Tämä on se suurin ongelma, mitä jazzin soittajat eivät halua ymmärtää ja kuten tässäkin ketjussa alkavat höpistä, että vihaan jazzia tai jotain vastaavaa, mitä en ole laisinkaan sanonut.
 
Sitten ongelmana ovat kirjoittajat, jotka eivät ole perehtyneet kommentteihini, vaan lukevat toistensa kirjoituksista mitä mieltä minä olen saaden aivan väärän kuvan ja kirjoittavat suu vaahdossa vastakommenttia asioihin mitä en ole edes sanonut.
 
Olen pettynyt vastakommenttien tunteellisiin purkauksiin jazzin erinomaisuudesta. Kirjoittajat eivät ole ymmärtäneet mitä olen kirjoittanut ja vetäneet täysin omia johtopäätöksiään sanomisistani, useinkaan he eivät kirjoita lainkaan niistä asioista, joihin olen halunnut kiinnittää huomiota, vaan alkaneet luennoimaan musiikin historiasta ja syyttämään minua ymmärryksen puutteesta yms.
 
Liian usein tämän päivän jazzissa musiikki tuntuu olevan sellaista, jossa improvisoinnista huolimatta esitetään musiikkia, jossa ei ole mitään luovuutta. Musiikki on, jossa jokainen nuotti on tarkasti siihen kuuluvassa lokerossa, niin kuulijan kuin soittajankin päässä. Enemmän insinöörijazzia kuin luovaa soitantaa. Jazz-puristeille selvennys: näin siis liian usein ei AINA.
 
Itse mieluummin kuuntelen yhden hyvän valmiiksi sävelletyn soolon kuin kymmenen huonoa improvisaatiota. On ikävää, että jazzissa on tällaisia pakotteita, jotka monesti tekevät musiikista huonompaa. Esim. joku voi olla teknisesti hyvinkin kuusessa yrittäessään improvisoida liian vaikeisiin sointukulkuihin, mutta voisi olla kykeneväinen muodostamaan hyvänkin soolon säveltämällä soolon etukäteen ja hyväksymällä vain parhaat variaatiot, mutta kun tehdään jazzia, niin hän improvisoi luoden musiikillisesti paljon köyhemmän version soolosta ja kuulija kärsii, paitsi jazzin kuuntelija.
 
Tällaisia seikkoja nousi mieleen tällä kertaa.

Nyt jazz-puristit huutavat yhteen ääneen kuorona, että olen kuunnellut vääriä muusikoita, HAH. En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia.
 
Ja oletettavasti kuuntelussa on Radio Suomi...
 
Et siis kuuntele jazzia, mutta olet sitä mieltä että suurin osa jazz-muusikoista on paskoja...
 
Hyvin sä vedät...
 
Silti lähes kaikki jazz-muusikot improvisoivat, koska jazzissa näin on tapana tehdä. Tämä on se suurin ongelma, mitä jazzin soittajat eivät halua ymmärtää ja kuten tässäkin ketjussa alkavat höpistä, että vihaan jazzia tai jotain vastaavaa, mitä en ole laisinkaan sanonut.
 
Vertailun vuoksi sanoisin, että esim. iskelmämusiikkissa on yleensä tapana, että joku laulaa. Silti löytyy paljon paskoja iskelmälaulajia. Eivätkö he ymmärrä, että sanoista saisi paremmin selvää, jos he olisivat hiljaa?
 
-Hetkinen... miten sanoista voi saada selvää, jos kukaan ei laula?
 
-Ymmärrätkö? No et tietenkään ymmärrä. Sehän on käynyt selväksi:)
 
Vastaus: Improvisoiminen on osa jazz-musiikkia halusit sinä sitä tai et. Sille ei mahda mitään, että kaikki soittajat eivät siinä niin hyvin onnistu.
Kuten ei se yksi "tartu mikkiin"-vieraskaan osannut mun mielestä laulaa, mutta minä en silti lähde tekemään samanlaisia linjavetoja lauletusta musiikista. Epävireessä laulaminen on kuitenkin aika yleistä. Laulaminen kuitenkin kuuluu moniin kappaleisiin ja sille me ei enää hirveesti voida mitään.

Käsitän sanomasi vallan hyvin. Ongelma onkin siinä, että suuri osa jazz-muusikoista tekevät näistä tunnetuista kappaleista ns. omia versioitaan, jotka suoraan sanottuna ovat surkeita.
 
Tarvitseeko sun kuunnella tai ottaa mallia niistä mielestäsi surkeistä versioista?
 
Nyt jazz-puristit huutavat yhteen ääneen kuorona, että olen kuunnellut vääriä muusikoita, HAH. En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia.
 
Nyt kun sen itse sanoit, niin on aivan tuskallisen ilmiselvää, ettet todellakaan ole perehtynyt aiheeseen niin hyvin kuin annat itsesi ymmärtää. En ymmärrä miten voit olla asiasta eri mieltä, kun kerran itsekin sen aivan suoraan sanot - et kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta.
 
Et siis ole edes yrittänytkään löytää jazz-musiikkia josta pidät, mutta silti katsot olevasi tarpeeksi perehtynyt aiheeseen teilataksesi suurimman osan koko musiikkityylistä. Eikö tämä ole suhteellisen absurdia? Jos mä muodostaisin käsitykseni populaarimusiikista pelkästään sen perusteella, mitä nyt satunnaisesti radiota kuuntelen, niin aivan satavarmasti tulisin tulokseen, että 99% maailman biisintekijöistä/artisteista "eivät ole kykeneväisiä tuottamaan musiikillisesti nautittaavaa ääntä".
 
Jos kuitenkin on olemassa jazzia josta pidät, niin mainitse ihmeessä pari mielestäsi hyvää kipaletta, niin saadaan vähän perspektiiviä asiaa, eikä juttusi leiju aivan tyhjän päällä.

Tarvitseeko sun kuunnella tai ottaa mallia niistä mielestäsi surkeistä versioista?
 

 
Nyt kun sen itse sanoit, niin on aivan tuskallisen ilmiselvää, ettet todellakaan ole perehtynyt aiheeseen niin hyvin kuin annat itsesi ymmärtää. En ymmärrä miten voit olla asiasta eri mieltä, kun kerran itsekin sen aivan suoraan sanot - et kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta.
 
Et siis ole edes yrittänytkään löytää jazz-musiikkia josta pidät, mutta silti katsot olevasi tarpeeksi perehtynyt aiheeseen teilataksesi suurimman osan koko musiikkityylistä. Eikö tämä ole suhteellisen absurdia? Jos mä muodostaisin käsitykseni populaarimusiikista pelkästään sen perusteella, mitä nyt satunnaisesti radiota kuuntelen, niin aivan satavarmasti tulisin tulokseen, että 99% maailman biisintekijöistä/artisteista "eivät ole kykeneväisiä tuottamaan musiikillisesti nautittaavaa ääntä".
 
Jos kuitenkin on olemassa jazzia josta pidät, niin mainitse ihmeessä pari mielestäsi hyvää kipaletta, niin saadaan vähän perspektiiviä asiaa, eikä juttusi leiju aivan tyhjän päällä.
 
Jazzia kuulee televisiosta, radiosta. Lisäksi olen kuunnellut sitä cd-levyiltä, video-levyiltä jne. Olen yrittänyt löytää enemmänkin jazz-musiikkia, jota voisiin kuunnella, mutta koen silti olevani satunnainen jazzin kuuntelija.
 
Voisitko selventää:
 
Mistä asiasta minä olen eri mieltä?
 
En ole teilannut koko musiikkityyliä.

Kaintz:
Kaikesta kirjoittamastasi paistaa läpi jotenkin todella vahvasti ajatusmalli, jonka mukaan on olemassa jokin musiikin "täydellisyys", jota voidaan tavoitella. Joku jonka kautta voidaan peilata erilaisia musiikkityylejä ja melodioita ja arvottaa sitten niitä tämän ylemmän käsitteen avulla. Ei se näin toimi. Muutenkaan et tunnu tietävän musiikista kovinkaan paljoa - ainakin mielipiteesi ovat todella kapea-alaisia. Pahoittelen jos tämän loukkauksena otat, se ei ole tarkoituksenani. Jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä. Olennaista on silti, että omien mielipiteidensä perusteella ei tehdä yleistyksiä asioista - se nimittäin harvemmin toimii muualla kuin omassa pääkopassa.

 
Voisitko Kaintz sanoa, mitkä mielipiteeni ovat kapea-alaisia?

Viestissäsi johon vastasin lukee näin:
 
En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia.
 
Sitten sanot näin:
 
Jazzia kuulee televisiosta, radiosta. Lisäksi olen kuunnellut sitä cd-levyiltä, video-levyiltä jne. Olen yrittänyt löytää enemmänkin jazz-musiikkia, jota voisiin kuunnella, mutta koen silti olevani satunnainen jazzin kuuntelija.
 
Jompi kumpi väittämistä on siis yksiselitteisesti vale, koska ne eivät voi olla samaan aikaan totta. Ennen kuin mainitset edes muutaman mielestäsi hyvän jazz-kappaleen (kappale, esittäjä sekä levy jolta ko. kipale löytyy), ei keskustelun jatkamiselle ole mitään pohjaa.
 
E: Totta puhuen en usko, että keskustelun jatkamiselle olisi muutenkaan mitään pohjaa, joten jääköön tämä viimeiseksi viestikseni tähän ketjuun.

Ongelma onkin siinä, että suuri osa jazz-muusikoista tekevät näistä tunnetuista kappaleista ns. omia versioitaan, jotka suoraan sanottuna ovat surkeita.
 
Mitäs jos puhuttaisiin klassisesta? Yritetäänpä:
 
Ongelma onkin siinä, että suuri osa klassisista muusikoista harjoittelee tunnettuja kappaleita ja tulkitsee niitä, tekee niistä omia versioitaan, jotka suoraan sanottuna ovat surkeita verrattuna suurien mestareiden soittoon.
 
En ole oivaltanut aikaisemmin täysin sitä, että KOKO jazz- musiikki perustuisi vain improvisointiin. Yleensä kai rakenne kuitenkin soitetaan vakiona, mutta soolot improvisoiden. Se ei ole hyvä asia useinkaan musiikin kannalta, koska ei kaikista jazz-muusikoista yksinkertaisesti ole improvisoijiksi. Mielestäni improvisointi vaatii luovuutta. Luovuutta ei opeteteta jazz-opistoissa, eikä se taida kuulua sisäänpääsyvaatimuksiinkaan.
 
En ole oivaltanut aikaisemmin täysin sitä, että KOKO klassinen musiikki perustuu ennaltakirjoitettuun ja harjoiteltuun materiaaliin. Yleensä kai äänet soitetaan vakioina, mutta tulkinta vaihtelee. Se ei ole hyvä asia useinkaan musiikin kannalta, koska kaikista klasarimuusikoista ei yksinkertaisesti ole laadukkaiksi tulkitsijoiksi. Mielestäni tulkinta vaatii näkemystä. Näkemystä ei opeteta musiikkiopistoissa, eikä se kai kuulu sisäänpääsyvaatimuksiinkaan.
 
Faktana voisi todeta: Improvisoinnin ollessa pakkomielle jazz-soittajille, niin lopputuloksena kuullaan liaan usein musiikillisesti köyhiä esityksiä, koska kaikilla muusikoilla ei ole tarvittavaa luovuutta improvisoimiseen.
 
Faktana voisi todeta: Tulkitsemisen ollessa pakkomielle klasarimuusikoille, lopputuloksena kuullaan liian usein kokonaisuudeltaan rikkinäisiä esityksiä, koska kaikilla muusikoilla ei ole tarvittavaa näkemystä kokonaisten, oivaltavien esitysten luomiseen.
 
Nyt jazz-puristit huutavat yhteen ääneen kuorona, että olen kuunnellut vääriä muusikoita, HAH. En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia. Toinen seikka on se, että jos jazzin innokkaat puolustajat eivät ole sitä vielä huomanneet, niin en ole tyrmännyt jazzin kaikkia muusikoita, vaan olen tuonut julki, että suuri osa jazz-muusikoista ei ole kykeneväinen musiikillisesti nautittaviin inspiraatioihin. Silti lähes kaikki jazz-muusikot improvisoivat, koska jazzissa näin on tapana tehdä. Tämä on se suurin ongelma, mitä jazzin soittajat eivät halua ymmärtää ja kuten tässäkin ketjussa alkavat höpistä, että vihaan jazzia tai jotain vastaavaa, mitä en ole laisinkaan sanonut.
 
(Tähän voimme vain todeta, että voi video Wede. Oletkos ikinä miettinyt, että jos ei yritä, ei voi onnistua. Ne yksittäiset nerouden hetket, jolloin koko bändi improvisoi mieleltään yhtenä soittajana SEN YHDEN kappaleen/konsertin verran, jäisivät syntymättä, jos ei edes yritettäisi improvisoida, vaan kirjoitettaisiin kappaleet ennalta ja toistettaisiin niitä illasta toiseen samalla tavalla. SE on jazzin omin juttu, sen ydin. Sitä jazz-muusikko pohjimmiltaan tavoittelee. Improvisointiflow ei ole mikään napista käynnistettävä asia. Jos et ymmärrä tätä, et oikeasti tajua jazzista pohjimmiltaan yhtään mitään, tajuat ehkä jotain siitä mitä musiikillisia ilmiöitä jazz sisältää.)
 
Sitten ongelmana ovat kirjoittajat, jotka eivät ole perehtyneet kommentteihini, vaan lukevat toistensa kirjoituksista mitä mieltä minä olen saaden aivan väärän kuvan ja kirjoittavat suu vaahdossa vastakommenttia asioihin mitä en ole edes sanonut.
 
Olen pettynyt vastakommenttien tunteellisiin purkauksiin jazzin erinomaisuudesta. Kirjoittajat eivät ole ymmärtäneet mitä olen kirjoittanut ja vetäneet täysin omia johtopäätöksiään sanomisistani, useinkaan he eivät kirjoita lainkaan niistä asioista, joihin olen halunnut kiinnittää huomiota, vaan alkaneet luennoimaan musiikin historiasta ja syyttämään minua ymmärryksen puutteesta yms.
 
Liian usein tämän päivän jazzissa musiikki tuntuu olevan sellaista, jossa improvisoinnista huolimatta esitetään musiikkia, jossa ei ole mitään luovuutta. Musiikki on, jossa jokainen nuotti on tarkasti siihen kuuluvassa lokerossa, niin kuulijan kuin soittajankin päässä. Enemmän insinöörijazzia kuin luovaa soitantaa. Jazz-puristeille selvennys: näin siis liian usein ei AINA.
 
Liian usein tämän päivän klassinen musiikki tuntuu olevan sellaista, jossa ennaltakirjoittamisesta ja harjoittelusta huolimatta ei ole mitään näkemystä.
Klasaripuristeille selvennys: näin siis liian usein mutta ei aina.
 
Itse mieluummin kuuntelen yhden hyvän valmiiksi sävelletyn soolon kuin kymmenen huonoa improvisaatiota. On ikävää, että jazzissa on tällaisia pakotteita, jotka monesti tekevät musiikista huonompaa. Esim. joku voi olla teknisesti hyvinkin kuusessa yrittäessään improvisoida liian vaikeisiin sointukulkuihin, mutta voisi olla kykeneväinen muodostamaan hyvänkin soolon säveltämällä soolon etukäteen ja hyväksymällä vain parhaat variaatiot, mutta kun tehdään jazzia, niin hän improvisoi luoden musiikillisesti paljon köyhemmän version soolosta ja kuulija kärsii, paitsi jazzin kuuntelija.
 
Tällaisia seikkoja nousi mieleen tällä kertaa.
 
Itse mieluummin kuuntelen yhden hyväksi havaitun, levytetyn ja moneen kertaan kriitikoiden valitseman esityksen kuin kymmenen huonoa tulkintaa. On ikävää että klassiset muusikot haluavat tuoda jotain persoonastaan musiikkiin, tehdä siitä jollain tavalla henkilökohtaista kun eivät omaa siihen riittävää näkemystä. Joku esim. voi olla aivan pihalla kappaleen kokonaismuodosta, mutta voisi olla kykeneväinen muodostamaan hyvänkin esityksen kuuntelemalla ja kopioimalla tarkasti, oman visionsa vastaisestikin, vanhojen mestarien esityksiä, mutta kun tehdään klassista, niin hän luo oman, musiikillisesti paljon onnettomamman tulkintansa kappaleesta ja kuulija kärsii.
 

 
-Yhteenveto: Mitä helevettiä? Jos sä haluat Wede kuulla noita mainitsemiasi asioita, niin kuuntele vanhaa jazzia, big band -musiikkia, jossa kappaleet ovat tarkasti sovitettuja kokoonpanon suuruuden takia. Sun estetiikkasi ei näemmä (vielä) ymmärrä jazzia. Tajuat kai sen, että jos sä et ole kuunnellut jazzia riittävästi, et ymmärrä että se, mikä sun mielestä (jonkun toisen tyylin sisällä konnotaatioltaan erilainen) on rumaa tai mautonta, voi toisessa tyylissä olla todella kova juttu.
Tämä klasarivertaus sen takia, että, kuten huomasimme varmaan joka iikka, klasariin käännettynä noi jutut muuttuvat ihan päättömiksi. TOTTA KAI jokaisessa tyylissä suurin osa on täyttä skeidaa, mutta jos kukaan ei yrittäisi, ei niitä helmiäkään tulisi esiin.
Tällä erää mua ihan oikeasti kiinnostaisi enää tietää että ketähän se Wede on kuunnellut jos suurin osa kuulemastaan jazzista on niin kamalan huonoa?
 
Miltäs esmes tää kuulostaa sun mielestä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rfIh0Sz72XQ
 
Jos sanot että "no mut noi onki kovia jätkiä", vastaus on se, että jazz-muusikot improvisoivat ja soittavat JAZZIA siksi, että ne haluaisivat joskus olla yhtä kovia jäbiä kuin esmes noi. Jos haluaa tehdä jotain asiaa hyvin, sitä on syytä harjoitella. Jos sä haluat kuulla viihdemusiikkia, kuuntele viihdemusiikkia.

Ja missähän universumissa tällaista ylipäätään tapahtuu? Jatsissa ainakin tunnetaan sellainen ilmiö kuin heads. Mark Levinen The Jazz theory book sanoo aiheesta seuraavaa:
 
"In classical music, a melody based on the harmony of an existing tune is called a contrafact. In jazz, new melodies based on the changes to existing standard tunes are called heads. Some heads closely follow the original changes. This is true of Miles Davis' "Dig," which is based on "Sweet Georgia Brown." Other heads bear only a remote resemblance to the original tune. A good example is Coltrane's "Exotica", based on "I Can't Get started." Heads are often derived from the changes of two different tunes. For instance, "Ah-Leu-Cha" is an AABA tune with the A sections derived from "Honeysuclke Rose" and the B section derived from "I've got Rhytm." There are even heads based on heads: Coltrane's "Fifth House" is based on Tadd Dameron's "Hot House," which is based on Cole Porter's "What Is This Thing Called Love.""
 
Wedeä tuntuu kovasti vaivaavan kappaleiden raiskaus niiden alkuperäisillä nimillä. Ei ole mun käsittääkseni mitenkään poikkeavaa missään musiikkityylissä varastaa melodioita, rytmejä, sointukulkuja tai ylipäätään mitä tahansa ja nimetä kappale sitten uudestaan.
 
Musiikkia verrataan usein kieleen ja mä näkisinkin, että jazz-improvisoinnissa on tavallaan kysymys sen esittäjien keskeisestä keskustelusta, jossa mahdollisuuksien mukaan huomioidaan myös yleisö. Jos joku valmiiksi kirjoitettu melodia nostetaan kaiken yläpuolelle, niin asiaa voisi verrata sellaiseen keskustelutilanteeseen, jossa kaikki puheenvuorot on jo etukäteen kirjoitettu. Esimerkkinä tällaisesta voisi pitää vaikka jotain valmista puhetta, luentoa, tuote-esittelyä tai peräti näytelmää. Mielestäni tälloin kontakti kuulijaan jää myös pahimmassa tapauksessa heikoksi.
 
Käytännöllinen selitys siihen, miksi esim. jatsarit käyttävät kappaleiden alkuperäisiä nimiä on pitää näitä nimiä eräänlaisena keskustelun alustuksena niin soittajille kuin yleisölle. Esimerkiksi vielä tuntemattomille soittokavereille tai yleisölle on helpompi päästä kärrylle, kun kerrotaan että nyt soitetaan esim. 16 tahdin bluesia, "So What"-sointuja tai Autumn Leavesia. Toinen vaihtoehto on vaan kylmästi lyödä nimettömät laput eteen ja sanoa et vedä näitä. Ja aika harva kuulija toisaalta kuuntelee musiikkia nuotinnokset kädessä kiroten jokaista hetkeä jolloin alkuperäisestä tulkinnasta hetkeksikään poiketaan.
 
Kuten tässä ketjussa on mainittu, niin useinhan jatsissa esitellään se kappaleen melodia sellaisenaan ennen improvisaatiota. Jos biisi ei ole ennaltaan tuttu, niin tämä auttaa, niin soittajaa kuin kuulijaakin, pääsemään kiinni fiilikseen ja toimii muistutuksena kappaleen rakenteesta. Kuten keskustelu yleensäkin, saattaa myös musiikki poiketa kauas alkuperäisestä aiheesta. Se mikä kulloisessakin tilanteessa on tarkoituksenmukaista on makuasia. Taustojen tunteminen musiikissa on kuitenkin tärkeää, jotta ymmärtää ilmaisuja joita siinä käytetään. Tuskin kukaan asiaa tuntematon kävelee esim. keskustelutilaisuuteen Indonesian muinaishistoriasta ja tuomitsee sen täydeksi paskaksi vain koska ei ymmärrä vittuakaan mistä vatipäät jauhavat.
 
Jos jazz-improvisaatio ei nappaa, niin jatsin historia on kyllä täynnä myös täysin läpisävellettyä musiikkia. Monet klassiset big bandit hankkivat nuottinsakin samoilta säveltäjiltä/sovittajilta ja voisin vaikka väittää, että samat sovitukset on nykypäivän big bandienkin käytössä aikakauden musiikkia soittaessa. Bändissä soitettiin kuten lapuissa luki ja kaverien kanssa käytiin sitten vapaa aikana "jammailemassa". Eli vielä kerran: taustat kuntoon, jos jatsi ylipäätään kiinnostaa. Tosin jos asenne on tämä:
 

 
...niin kannattaisiko pysyä siellä 1% puolella tai ehkä jopa miettiä onko musa ylipäätään edes se oma "juttu". En mäkään mee lätkämatsiin huutelee et noi jätkät on homoja ku luistelee jonku kumisen lätkän perässä.
 
Ja mitä tulee melodian merkitykseen musiikissa, niin wede on väärässä. Sehän tulee vasta jossain siellä etäällä jonkun fiiliksen, sointivärin ja muun pelleilyn kanssa kaukana rytmistä ja harmoniasta. (Tähän vitusti jotain hymiöitä)
 
Mut kaikenkaikkiaan olis kiva kuulla weden esimerkkejä hyvistä melodioista tai ylipäätään siitä mikä on sitä 1%:n kuuluvaa hyvää musiikkia? Tietäispähän sitten mitä saa ja kannattaa kuunnella, kun tuntuu et oon weden juttujen perusteella käsittäny tosiaan kaiken ihan väärin!
 
Viimeiset sanat kirjoituksessasi olivat asiaa, muu osa täydellistä hölynpölyä ja asian vierestä puhuttua liirumlaarumia, huvittavine vertauksineen keskusteluun.
 
Jos joku valmiiksi kirjoitettu melodia nostetaan kaiken yläpuolelle, niin asiaa voisi verrata sellaiseen keskustelutilanteeseen, jossa kaikki puheenvuorot on jo etukäteen kirjoitettu. Esimerkkinä tällaisesta voisi pitää vaikka jotain valmista puhetta, luentoa, tuote-esittelyä tai peräti näytelmää.
 
Usein valmiiksi kirjoitettu puhe, keskustelu, näytelmä tai soolo voi olla parempi kuin improvisoitu. Esim.
 
Puhe on aivan improvisoitua puutaheinää - valmiiksi kirjoitettu puhe olisi ollut paljon parempi.
 
Keskustelu on käsittämätöntä sökellystä - valmiiksi harkitut ajatukset olisivat olleet parempi vaihtoehto.
 
Näytelmä, käytetään tässä esimerkkinä sketsiä. Sketsi ei naura, vaan itkettää (esim. TV1:n 'Hymyä pyllyyn', joka surkeudessaan ja typeryydessään taitaa olla jo lyömätöntä tasoa)- Etukäteen ajattelu olisi ollut parempi.
 
Soolo on mielikuvituksetonta skaalojen sahausta - etukäteen sävelletty olisi ollut paljon parempi.
 
Kuuntelen yhden järkevän runon, lauseen, soolon tai katson yhden naurattavan sketsin ennen kuin kymmenen huonoa. Täämä on arvosteluni ydin jazz-musiikkia kohtaan, mutta sitä on hyvin, hyvin vaikea jazz-puristin ymmärtää, vaan hän ottaa esiin aivan muut asiat ja puhuu niistä ummet lammet.
 
Ei tämä nyt niin vaikea asia ole!

En kuuntele jazzia kuin satunnaisesti radiosta ja silloin en voi valikoida soittajia.
 
Eli kovin yksipuolista (ja vähäistä?) on jatsin kuuntelusi?
 
Toinen seikka on se, että jos jazzin innokkaat puolustajat eivät ole sitä vielä huomanneet, niin en ole tyrmännyt jazzin kaikkia muusikoita, vaan olen tuonut julki, että suuri osa jazz-muusikoista ei ole kykeneväinen musiikillisesti nautittaviin inspiraatioihin.
 
Edelliseen viitaten, kuinka voit väittää, että suuri osa soittajista ei kykene "musiikillisesti nautittaviin inspiraatioihin"?

Oikeastaan tää weden pistämätön logiikka on suorastaan nerokasta. Tajusin nimittäin eilen miksi mä en pidä jääkiekosta. Voisin hyvin mennä johonkin lätkäfoorumille kyselemään vinkkejä mailankäyttötekniikkaan. Sitten vetäsinkin sen todellisen ässän hihasta: Oikeastaan luistelussahan kaikkein tärkeintä on koreografia. Esimerkiksi jäätanssissa valmiit ohjelmat ovat kauniita ja virtaviivaisia. Ohjelman katsomisesta välittyy kepeys ja aistillinen estetiikka. Lätkäjätkät sen sijaan sahaa päättömästi hikisinä kaukaloa edestakas. Totta, jotkut jääkiekkoilijat osaavat joitain hienoja kuvioita, mutta todellinen kauneus koreografioista puuttuu. Ei nää kiekkoilijat osaa siis todellisuudessa luistella. Kauheta jään raiskausta! Miksi näiden "otteluiden" koreograrfioita ei ole kunnolla ennalta suunniteltu??? Vai oonko mä käsittänyt nyt koko jääkiekkoilun ihan väärin...
 
Ai niin... seuraan lätkää vain joskus telkusta, enkä siis pääse valitsemaan mitkä joukkueet jäällä esiintyvät.
 
Over and out.

Oikeastaan tää weden pistämätön logiikka on suorastaan nerokasta. Tajusin nimittäin eilen miksi mä en pidä jääkiekosta. Voisin hyvin mennä johonkin lätkäfoorumille kyselemään vinkkejä mailankäyttötekniikkaan. Sitten vetäsinkin sen todellisen ässän hihasta: Oikeastaan luistelussahan kaikkein tärkeintä on koreografia. Esimerkiksi jäätanssissa valmiit ohjelmat ovat kauniita ja virtaviivaisia. Ohjelman katsomisesta välittyy kepeys ja aistillinen estetiikka. Lätkäjätkät sen sijaan sahaa päättömästi hikisinä kaukaloa edestakas. Totta, jotkut jääkiekkoilijat osaavat joitain hienoja kuvioita, mutta todellinen kauneus koreografioista puuttuu. Ei nää kiekkoilijat osaa siis todellisuudessa luistella. Kauheta jään raiskausta! Miksi näiden "otteluiden" koreograrfioita ei ole kunnolla ennalta suunniteltu??? Vai oonko mä käsittänyt nyt koko jääkiekkoilun ihan väärin...
 
Ai niin... seuraan lätkää vain joskus telkusta, enkä siis pääse valitsemaan mitkä joukkueet jäällä esiintyvät.
 
Over and out.
 
Jea, sait plussan.

Jea, sait plussan.
 
Ja toisenkin

Mitäs jos puhuttaisiin klassisesta? Yritetäänpä:
 
Ongelma onkin siinä, että suuri osa klassisista muusikoista harjoittelee tunnettuja kappaleita ja tulkitsee niitä, tekee niistä omia versioitaan, jotka suoraan sanottuna ovat surkeita verrattuna suurien mestareiden soittoon.
 

 
En ole oivaltanut aikaisemmin täysin sitä, että KOKO klassinen musiikki perustuu ennaltakirjoitettuun ja harjoiteltuun materiaaliin. Yleensä kai äänet soitetaan vakioina, mutta tulkinta vaihtelee. Se ei ole hyvä asia useinkaan musiikin kannalta, koska kaikista klasarimuusikoista ei yksinkertaisesti ole laadukkaiksi tulkitsijoiksi. Mielestäni tulkinta vaatii näkemystä. Näkemystä ei opeteta musiikkiopistoissa, eikä se kai kuulu sisäänpääsyvaatimuksiinkaan.
 

 
Faktana voisi todeta: Tulkitsemisen ollessa pakkomielle klasarimuusikoille, lopputuloksena kuullaan liian usein kokonaisuudeltaan rikkinäisiä esityksiä, koska kaikilla muusikoilla ei ole tarvittavaa näkemystä kokonaisten, oivaltavien esitysten luomiseen.
 

 
(Tähän voimme vain todeta, että voi video Wede. Oletkos ikinä miettinyt, että jos ei yritä, ei voi onnistua. Ne yksittäiset nerouden hetket, jolloin koko bändi improvisoi mieleltään yhtenä soittajana SEN YHDEN kappaleen/konsertin verran, jäisivät syntymättä, jos ei edes yritettäisi improvisoida, vaan kirjoitettaisiin kappaleet ennalta ja toistettaisiin niitä illasta toiseen samalla tavalla. SE on jazzin omin juttu, sen ydin. Sitä jazz-muusikko pohjimmiltaan tavoittelee. Improvisointiflow ei ole mikään napista käynnistettävä asia. Jos et ymmärrä tätä, et oikeasti tajua jazzista pohjimmiltaan yhtään mitään, tajuat ehkä jotain siitä mitä musiikillisia ilmiöitä jazz sisältää.)
 

 
Liian usein tämän päivän klassinen musiikki tuntuu olevan sellaista, jossa ennaltakirjoittamisesta ja harjoittelusta huolimatta ei ole mitään näkemystä.
Klasaripuristeille selvennys: näin siis liian usein mutta ei aina.
 

 
Itse mieluummin kuuntelen yhden hyväksi havaitun, levytetyn ja moneen kertaan kriitikoiden valitseman esityksen kuin kymmenen huonoa tulkintaa. On ikävää että klassiset muusikot haluavat tuoda jotain persoonastaan musiikkiin, tehdä siitä jollain tavalla henkilökohtaista kun eivät omaa siihen riittävää näkemystä. Joku esim. voi olla aivan pihalla kappaleen kokonaismuodosta, mutta voisi olla kykeneväinen muodostamaan hyvänkin esityksen kuuntelemalla ja kopioimalla tarkasti, oman visionsa vastaisestikin, vanhojen mestarien esityksiä, mutta kun tehdään klassista, niin hän luo oman, musiikillisesti paljon onnettomamman tulkintansa kappaleesta ja kuulija kärsii.
 

 
-Yhteenveto: Mitä helevettiä? Jos sä haluat Wede kuulla noita mainitsemiasi asioita, niin kuuntele vanhaa jazzia, big band -musiikkia, jossa kappaleet ovat tarkasti sovitettuja kokoonpanon suuruuden takia. Sun estetiikkasi ei näemmä (vielä) ymmärrä jazzia. Tajuat kai sen, että jos sä et ole kuunnellut jazzia riittävästi, et ymmärrä että se, mikä sun mielestä (jonkun toisen tyylin sisällä konnotaatioltaan erilainen) on rumaa tai mautonta, voi toisessa tyylissä olla todella kova juttu.
Tämä klasarivertaus sen takia, että, kuten huomasimme varmaan joka iikka, klasariin käännettynä noi jutut muuttuvat ihan päättömiksi. TOTTA KAI jokaisessa tyylissä suurin osa on täyttä skeidaa, mutta jos kukaan ei yrittäisi, ei niitä helmiäkään tulisi esiin.
Tällä erää mua ihan oikeasti kiinnostaisi enää tietää että ketähän se Wede on kuunnellut jos suurin osa kuulemastaan jazzista on niin kamalan huonoa?
 
Miltäs esmes tää kuulostaa sun mielestä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rfIh0Sz72XQ
 
Jos sanot että "no mut noi onki kovia jätkiä", vastaus on se, että jazz-muusikot improvisoivat ja soittavat JAZZIA siksi, että ne haluaisivat joskus olla yhtä kovia jäbiä kuin esmes noi. Jos haluaa tehdä jotain asiaa hyvin, sitä on syytä harjoitella. Jos sä haluat kuulla viihdemusiikkia, kuuntele viihdemusiikkia.
 
Luin osan kirjoituksestasi ja kommentoin vain, että ei minulla ole mitään sitä vastaan, että yritettään improvisoida ja täten saavuttaa hienoja hetkiä ja musiikkia, päinvastoin mielestäni jokaisen muusikon olisi hyvä pyrkiä keinoja kaihtamatta uuteen elinvoimaiseen sekä luovaan musiikkiin.

Ei musiikissa tarvita ymmärrystä sen historiasta tai tekniikoista, vaan kuulijalle riittää se kuulostaako musiikki hyvältä vai huonolta. Kukaanhan ei kauaa viitsi huonoa musiikkia kuunnella.
 
Lisäksi vielä vastakommenttien kirjoittajille:
 
En jaksa enää vastailla kommentteihin, koska suurin osa niiden kirjoittajista on vetänyt ajatuksistani vääriä johtopäätöksiä siitä mikä on mielipiteeni jazzista ja musiikista yleensä. Ei tässä vielä mitään, mutta sitten he vielä kirjoittavat kommenteissaan minun mielipiteikseni sellaisia asioita, jotka eivät ole minun mielipiteitä, vaan heidän kuvitelmiaan minun mielipiteistäni. Seuraava kommentaattori lukee kirjoituksen ja muodostaa sen perusteella mielipiteet siitä mitkä ovat minun mielipiteitäni lisäten siihen vielä omat kuvitelmansa niistä, niin hetken kuluttua ketju on täynnä vastakommentteja mielipiteistä, jotka eivät edes ole mielipiteitäni.

Ei musiikissa tarvita ymmärrystä sen historiasta tai tekniikoista, vaan kuulijalle riittää se kuulostaako musiikki hyvältä vai huonolta. Kukaanhan ei kauaa viitsi huonoa musiikkia kuunnella.
 
Kyllä, kuulija arvioi musiikin hyväksi tai huonoksi omista subjektiivisista lähtökohdistaan.
 
Tämän keskustelun ristiriita nousee siitä että me muut koemme että julistat tuota subjektiivista kokemustasi yleispätevänä totuutena. Ja muiden reaktiot tässä todistavat että käsityksesi ei ole yleispätevä. Ainakin tässä ketjussa olet vähemmistössä.
 
Jos et ole tarkoittanut noita heittojasi noin, vaan esittänyt vain henkilökohtaisia näkemyksiä, niin kannattaa kiinnittää huomiota siihen miten asiat esittää.

Tää on kyl hyvä ketju!
 
Soolo on mielikuvituksetonta skaalojen sahausta - etukäteen sävelletty olisi ollut paljon parempi.
 
Nyt kaipaisin edes yhtä esimerkkiä jäzz-soolosta jossa sahataan skaaloja.

Ei musiikissa tarvita ymmärrystä sen historiasta tai tekniikoista, vaan kuulijalle riittää se kuulostaako musiikki hyvältä vai huonolta. Kukaanhan ei kauaa viitsi huonoa musiikkia kuunnella.
 
Ei kai kukaan täällä sellaista ole väittänytkään. En kehottanut sinua opiskelemaan jazzin historiaa sen takia, jotta voisit paremmin nauttia siitä. Jazzin historiaa olisi kuitenkin hyvä tuntea jos aikoo musiikinlajia ja sen käytäntöjä kritisoida.. Ongelma kirjoituksissasi Wege on, että et suoraan sanoen tiedä mistä puhut ja jostain syystä tunnet tarpeelliseksi laukoa omia mielipiteitäsi tiukkoina faktoina. Ei sinun tarvitse pitää jazzista. Kukaan ei pakota. Mutta jos meinaat tiputella noin rankkaa kritiikkiä, niin voit olla varma, että kirjoituksiisi vastataan.
 
Ja vielä viihteen vuoksi:
 
"You don't hate jazz.. You fear jazz!"
 
http://www.youtube.com/watch?v=bKwQ_zeRwEs

Voisitko Kaintz sanoa, mitkä mielipiteeni ovat kapea-alaisia?
 
Esimerkiksi se, että annat ymmärtää kykeneväsi määrittelemään musiikkia huonoon tai hyvään musiikiin. Ja siis ennen kaikkea siten, että kirjoituksissasi esille ei tule ainoastaan oma subjektiivinen mielipiteesi asiasta, vaan yleistät tämän absoluuttiseksi totuudeksi asioiden "todellisesta tilasta". Edelleen se, että väität naama peruslukemilla, että esim. jokin soolo on huono (olkoon nyt sitten jazzia tai jotain muuta tyylilajia) ja perustat väitteesi sille, että ko. esitys ei ole "melodista" tai vaihtoehtoisesti jollekin muulle yhtä omituiselle pohjalle.
 
Jatkaen; Jotta pystyisit tällaisia väittämiä esittämään täytyy sinulla luonnollisesti olla jokin pohja, johon tukeutuen niitä esität. Elikkä rivien välistä voidaan olettaa/lukea sinun tietävän mitä on hyvä musiikki, mitä on "melodia", mikä on hyvä soolo jne. Todellisuudessa et koskaan kykene tällaisia asioita tietämään tai väittämään - lukuun ottamatta sinun omia mieltymyksiäsi. Henkilökohtaisia mielipieteitä saa siis tietenkin olla ja erilaisuus eri ihmisten kesken on täysin normaalia ja suvaittavaa. Teet virheen siinä, että oletat kaikilla muilla ihmisillä olevan samanlainen käsitys siitä, minkälainen on esim. kaunis melodia tai "oikeanlainen melodia". Se, että et tätä ilmeisestikään tajua on erittäin kapea-alaista. Uskotko todella siihen, että on olemassa vain yksi "oikea" tapa olla kauniita melodioita?
 
Luokittelet siis musiikkia pohjimmiltaan erittäin subjektiivisten ideaalien avulla. Käytännössä käytät kriteerinä ainoastaan melodisuutta ja tällöinkin vain SINUN henkilökohtaista käsitystäsi kauniista melodiasta. Kai hyvä ihminen tajuat, että melodian kauneus tai yleensäkin jonkin soivan kentän mieltäminen (kauniiksi)musiikiksi on pohjimmiltaan kiinni jokaisen omista korvista eikä mistään ylimaallisesta "totuudesta", jolla voidaan määritellä musiikin "hyvyyttä" tai "huonoutta"?
 
Ja siis tietenkin melodia voi olla juuri sinulle se tärkein juttu musiikissa, mutta ota hyvänen aika kuitenkin huomioon nämä kaksi seikkaa: Ensinnäkin et pysty edelleenkään sanomaan (muuta kuin omasta puolestasi) minkälainen on kaunis melodia ja minkälainen taas ei - kysymys on jälleen täysin subjektiivisesta kokemuksesta. Toiseksi musiikissa on paljon muutakin kun melodia. Esimerkiksi juuri jazz-musiikissa ja ennen kaikkea ko. musiikkityylin sooloissa se idea on jotain ihan muuta kuin luoda "hieno melodia". Se, että juuri SINÄ et tätä pysty tajuamaan ja korvasi ei kykene vastaanottaamaan ja käsittelemään jazzin monimutkaista harmoniaa, ei tarkoita sitä, että musiikissa sinänsä olisi jotain vikaa. Joku muu saattaa kokea jazz-soolot hyvinkin kauniiksi melodisiksi rakennelmiksi. Onko heissä jotain vikaa, koska he jazzista tykkäävät ja sitä kauniina musiikkina pitävät? Vikaa ei ole myöskään sinussa, vaikka et jazzista (siis jazz sooloista) itse pitäisikään - ei kaikesta tarvitsekaan tykätä. Kenessäkään ei ole mitään "vikaa", ei ihmisissä tai musiikkityyleissä, kyse on vain erilaisuuksista, jotka ovat loppupeleissä pelkkää rikkautta.
 
Jokainen väittämäsi perustuu siis vain ja ainoastaan sinun omille henkilökohtaisille mielipiteillesi, ei millekään absoluuttiselle totuudelle - jota siis ei tietenkää voi edes olla olemassa ihmisten ollessa yksilöitä! Teet edelleen virheen siinä, että teet omista mielipiteistäsi ylimaallisia totuuksia, joiden mukaan kaikkien muiden tulisi toimia. Et tietenkään tätä suoraan vaadi, mutta siten kirjoituksesi antavat ymmärtää.
 
Käytännön esimerkki:
 
Otetaan esimerkiksi nyt vaikka jazz kappale tai soolo, joka sinun mielestäsi on ruokotonta biisinraiskausta. Mitä ajattelet henkilöstä, jonka mielestä tämä ko. kappale on aivan loistava tulkinta kappaleesta ja hänen mielestään siinä on onnistuttu luomaan jotain ainutkertaista ja kaunista? Onko hän täysin väärässä ja omituinen ihminen, joka ei tajua musiikista mitään? Vai olisiko kenties mahdollista, että hän kokee asiat eri tavalla kuin sinä? - ollen kuitenkin täysin saman arvoinen ihmisenä ja "musiikillisena olentona"; ainoastaan erilainen kuin sinä?
 
Entä miksi jazzia kuitenkin soitetaan edelleen ja levyt myyvät ja kuulijakuntaa löytyyy? Johtuuko tämä vain ihmiskunnan uskomattomasta typeryydestä ja siitä, että heillä ei yksinkertaisesti ole korvia kuulla mitä on todellinen kaunis melodia? Toivottavasti et ajattele näin. Jos nimittäin vastaat tähän, että asia näin mielestäsi on, niin esittämäsi lause, jossa pyysit minua vastaamaan mitkä mielipiteesi ovat kapea-alaisia, ei tarvitse sen enempiä vastauksia tai selvennyksiä.
 
ralliollille:
 
Jos tosiaan olet sitä mieltä, että länsimainen taidemusiikki on jotenkin ainutlaatuista ja/tai parempaa, niin avaa nyt hyvä ihminen silmäsi. Siinähän se on yksi musiikkikulttuuri muiden joukossa. Olemmeko me länsimaiset ihmisetkin sitten jotenkin arvokkaampia kuin vaikkapa Afrikassa elävät alkuasukkaat? Onko meillä enemmän ihmisarvoa? Mikä määrittelee viimekädessä musiikin: musiikki itse vaiko musiikin kuulija? Musiikkia ei yksinkertaisesti ole olemassa ilman kulttuuria ja ihmistä. Eiköhän nämä musiikin autonomiateoriat ole osoitettu vääräksi jo aikoja sitten. Kyllähän se paradigma vielä elää kituuttaa, mutta pääosin 1900-luvun alkupuolen teoriakirjoissa... Kannattaa perehtyä asioihin hieman tarkemmin, ennenkuin tulet tänne laukomaan moisia väittämiä. En tiedä huomaatko sitä itse, mutta krittiikkisi tekstiäni kohtaan oli lähinnä ironinen. Niin ja kyllä minä musiikinhistoriani ja musiikin historiani tunnen - en tyhjän päällä edes kehtaisi mitään tällaisesta asiasta kirjoitellakaan.