Media ja viihde ›

Herra jumala on hyvä peli. Harmi vain että levelcap tulee kohta vastaan enkä ole pääjuonta edes puolessa välissä. Seuraava hankehan olisi SPOILERI rullata crowley ja painella nyysimään se noh, se systeemi minkä voi nyysiä sieltä mestoilta johon liittyen voisinkin kysyä että miten vitussa citadeliin pääsee sisään? meinaan.. en tee mitään sillä vehkeellä ennenkuin olen saanut koulutuksen siihen asiaan END SPOILERI.
 
Joka tapauksessa, luulen että seuraava ja viimeinen viisitoistatuntisepisodi tuota alkaa siitä että haen yllämainitun asian ja rullaan pelin läpi, pistän jäähylle maaliskuulle saakka jolloin tuohon tulee pääjuonta jatkava tai sen ohi menevä lisälevy.
 
On ollut kyllä kova peli, pistää harkitsemaan vakavissaan miten formatoin koneen sitten kun tuo on pelattu läpi.
 
Ja tottakai piti käydä hakemassa billie holidayta ja inkspotsia ja mitä noita onkaan läjä.
 
En mene vannomaan mutta tämän vuoden aikana veivasin halflife2:sen, episode 1-2:sen kanssa. Se oli vakuuttavaa. Tämä on kokemuksena kirjaimellisesti toiselta puolelta pöytää mutta yhtä massiivinen elämys ja siellä olemisen tunne on läsnä vaikkakin toteutettu aivan eri tavalla. Nythän joku alkaa purnaamaan ettei niitä voi verrata ja se ja tuo on parempi ja pelaa sitä ja tätä ja vittu se on paska jne. Pitäkää tunkkinne, minä nautin molemmista ja mukavinta on että tällaisia kokemuksia tarjotaan tällaiselle vanhan polven superkyynikolle jonka mielestä pahin asia mitä peliteollsiuudelle on tapahtunut ikinä on konsolit, 2000-luku sekä EA.
 
Mahtava peli ja behthesda ei pettänyt. Interplayn kovalla pohjalla jatketaan selkeästi, tämä ei ole huono asia.
 
Jos jostain pitäisi purnata on se ettei mestoihin pääse pikamatkattua ennenkuin ne on löytänyt. Odotan innolla modipoikia korjaamaan tuon puutteen, vaikka ravaaminen tuokin tiettyä immersiota, se on pidemmällä pelissä lähinnä rasite.
 
Kaksi sessiota takana, peliä kestänyt kolmekymmentä tuntia... kai se pitäisi rykästä nyt sitten pois alta ja toivoa että läpipeluuarvo on keväämmällä samaa luokkaa kuin vanhoissa peleissä. Joidenkin väitteiden mukaan näin nimenomaisesti ei ole.
 
Ainoa mitä purnaan pelistä on kosmeettiset asiat: Miksei tänä päivänä ja aikana möröille voi maalata kuin pari hassua skiniä? Miksi pitää ravata paikkojen välillä? Miksi helvetissä levelcap ja ennenkaikkea, jos tuossa on skaalautuva vaikeustaso, niin mitä väliä sillä on tuleeko puolijumalahahmoa ja jos se on ongelma, miksei tasonnousua ole rytmitetty erilaiseksi?
 
Noh, nämä nyt ovat pienen mielen purnauksia. Kymmenen vuotta odotusta palkittiin liki täydellisesti: kylkiäisenä musta tuli nelkytluvun musiikin ystävä samantien.