| Aihe: Huilu ja jäykkä pikkusormi, apua? | |
|---|
|
Muutaman kuukauden aikuisiän huiluopinnot alkavat jumittua pikkusormeen, sananmukaisesti. Oikean käden pikkusormi pyrkii aina suoristumaan ja jäykistymään niin, että vain ensimmäinen nivel on taipunut. Tämä tapahtuu _heti_, kun huomio vähänkään herpaantuu sormesta. Sen jälkeen, kun sormi on kerran päässyt suoraksi ja jäykistynyt siihen asentoon, ei se enää rentoudu "pyöreäksi", ennen kuin koko asetelman purkaa, eli pitää tauon ja laskee huilun alas.
Jäykällä sormella soittaminen on jäykkää, ei kuitenkaan täysin mahdotonta. Pidemmän päälle se kuitenkin käy rasittavaksi, jopa tavallaan vähän tuskalliseksi. Olenkohan jokin luonnonoikku vai onko joku muu joutunut taistelemaan vastaavan kapinallisen sormen kanssa? Mitä keinoja taistelussa kannattaisi käyttää ja voikohan taistelun voittaa? :-) Itse olen ajatellut jotain "minilastaa", joka pakottaisi sormen kaarelle. Toimivan lastan rakentaminen vain tuntuu olevan aika hankaa. | |
Älä yritä taivuttaa sormea liikaa, ethän voi kynsilläkään soittaa. Itseasiassa pikkurilli on suoremmassa asennossa kuin muut sormet. Lähinnä välttäisin ylimmän nivelen taipumista väärään suuntaan, siis ylöspäin. Otapa vaikka kynä käteen samoin kuin pitäisit huilua ja katso, miten sormesi sitten asettuvat. Onko sama ongelma olemassa tässä harjoituksessa? | |
Älä yritä taivuttaa sormea liikaa, ethän voi kynsilläkään soittaa. Itseasiassa pikkurilli on suoremmassa asennossa kuin muut sormet. Lähinnä välttäisin ylimmän nivelen taipumista väärään suuntaan, siis ylöspäin. Otapa vaikka kynä käteen samoin kuin pitäisit huilua ja katso, miten sormesi sitten asettuvat. Onko sama ongelma olemassa tässä harjoituksessa?
Kynän kanssa ongelmaa ei ole. Vaikka olen asiaa koettanut pohtia, en oikein tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Huilun kanssa niin käy edelleen. Mystistä. | |
Kokeilepa seuraavaksi siirtää jännitys pikkurillistä peukaloon, jonka ainoa tehtävä on kannatella huilua. Ajattele, että huilu lepää peukalon varassa. Toinen tärkeä tukipiste on vasemman käden etusormi ja nimenomaan se kohta kädestä, josta tämä sormi "kasvaa". Tälle osalle itseäsi ostat avuksi pätkän läpinäkyvää puutarhaletkua, jonka leikkaat mattoveitsellä sen muotoiseksi, että saat sen kiinni huilun runkoon. Nyt käden asento nousee ja tukevoituu ja kiinnipitokohta on vähemmän liukas. Ja sitten vaan soittamaan.
Tätä apujuttua on vaikea selittää, mutta on todella yksinkertainen ja tehokas apu käden rauhoittamiseksi. Kun vasuri tukee myös huilua, on oikean käden helpompi rentoutua.
Samankaltaisia tukia saa kai valmiinakin tai siis saa, mä vain olen tyytynyt äijäni veistelemiin kotitekoisiin. Nyt tosin soitan ilman, kun Dutilleuxin sonaatti meinasi "tahmata" ja vasuri olla liiankin tukeva... Vaikea, mutta hyvin kiehtova biisi.. | |
Kokeilepa seuraavaksi siirtää jännitys pikkurillistä peukaloon, jonka ainoa tehtävä on kannatella huilua. Ajattele, että huilu lepää peukalon varassa. Toinen tärkeä tukipiste on vasemman käden etusormi ja nimenomaan se kohta kädestä, josta tämä sormi "kasvaa". Tälle osalle itseäsi ostat avuksi pätkän läpinäkyvää puutarhaletkua, jonka leikkaat mattoveitsellä sen muotoiseksi, että saat sen kiinni huilun runkoon. Nyt käden asento nousee ja tukevoituu ja kiinnipitokohta on vähemmän liukas. Ja sitten vaan soittamaan.
Tätä apujuttua on vaikea selittää, mutta on todella yksinkertainen ja tehokas apu käden rauhoittamiseksi. Kun vasuri tukee myös huilua, on oikean käden helpompi rentoutua.
Kiitos, nyt letkukauppaan ja kokeilemaan! Oletko muotoillut sitä letkunpätkää jotenkin muutenkin erityisesti sopimana vesurin etusormen tyveen?
Samankaltaisia tukia saa kai valmiinakin tai siis saa, mä vain olen tyytynyt äijäni veistelemiin kotitekoisiin. Nyt tosin soitan ilman, kun Dutilleuxin sonaatti meinasi "tahmata" ja vasuri olla liiankin tukeva... Vaikea, mutta hyvin kiehtova biisi..
Jos tarkoitat, että tämä http://www.youtube.com/watch?v=Z3UVyBPXNL8 meinasi "tahmata", niin olemme vähän eri sarjoissa. Mun sormet ei enää tämän eliniän aikana tuohon taivu :-)
Mulla on toinenkin ongelema, joka tuon tekee aivan mahdottomaksi: alin rekisteri on kohtuullisen hyvältä kuulostava, mutta ylempi ei tahdo pysyä puhtaana millään (tai oikeastaan kai keskirekisteri, en mä ylimmässä ole vielä käynytkään). Aina välillä ääni mölähtää alemman rekisteri puolelle. Toissa sunnuntaina mä jo luulin, että olin oppinut hallitsemaan sen, mutta sen jälkeen en taaskaan ole onnistunut, enkä siinäkään vain millään keksi, mistä se on kiinni :-( | |
Eihän tässä "sarjalla" ole merkitystä. Ainoa tärkeä asia lienee halu oppia soittamaan tätä taruolentojen (Pan/Syrinx), paimenpoikien, enkelten ("harpuin, huiluin, kantelein") jne soitinta.
Ylempi rekisteri vaatii tarkan ansatsin (suom. huuliote), oikean puhalluskulman (käsien ja pään/niskan asento vaikuttavat) ja sopivassa määrin ns palleatukea. Asiansa osaava opettaja olisi kova sana, tosin harvoin tässä taikoja tehdään. Aikaakin tarvitaan asioiden omaksumiseen, mutta jos liikut Nokialla/Treella, laitapa vaikka pikaviestiä, jos haluat enemmän neuvoja. | |
Eihän tässä "sarjalla" ole merkitystä. Ainoa tärkeä asia lienee halu oppia soittamaan tätä taruolentojen (Pan/Syrinx), paimenpoikien, enkelten ("harpuin, huiluin, kantelein") jne soitinta.
Ylempi rekisteri vaatii tarkan ansatsin (suom. huuliote), oikean puhalluskulman (käsien ja pään/niskan asento vaikuttavat) ja sopivassa määrin ns palleatukea. Asiansa osaava opettaja olisi kova sana, tosin harvoin tässä taikoja tehdään. Aikaakin tarvitaan asioiden omaksumiseen, mutta jos liikut Nokialla/Treella, laitapa vaikka pikaviestiä, jos haluat enemmän neuvoja.
Muutaman huilutunnin olen ehtinyt tänä syksynä ottaakin. Opettaja on kyllä hyvä, mutta oppilas kovapäinen (tai -huulinen?). Ilmeisesti täytyy vaan antaa ajan kulua ja yrittää turhautumisesta huolimatta harjoitella ahkerasti. Harjoittelukynnystä nostaa se, että ylärekisteri on mitä on: harjoittelu pitää yrittää ajoittaa siihen, kun kukaan muu ei ole kuulemassa, tai oikeammin kärsimässä. Ärsyttävintähän tässä on se, että välillä ylempi rekisteri toimii; juuri sen hetken, että ehtii luulla jotain oppineensa. Sitten se taas katoaa. Enkä pysty itse yhtään päättelemään, mitä teen erilailla. Todennäköisesti kyse on tietenkin kaikkien mainitsemiesi asioiden yhteisvaikutuksesta.
Valitettavasti Tampereelle päin tulee turhan harvoin asiaa nykyisin:-( |  ap78
07.12.2008 12:25:40 | |
|
tuo oktaavien hyppiminen johtuu siitä että soittaessa sinun ilman paineesi ei ole balanssissa puhallusaukkoon huulissasi.
Monet löytävät helpotusta etsimällä niin sanottuja yläsävelsarjoja:
ala c:n sormituksella ylipuhallat ääniä niin että samalla sormituksella saat soimaan mm.
c1,c2,g2,c3,e3,g3,bb3,c4
näin opetat kroppaasi reagoimaan vaihtuviin äänialoihin eikä tarvitse keskittyä sormituksiin..
kun pystyt sujuvasti leikkimään näiden äänten välillä, todennäköisesti pystyt myös pysymään halumassasi oktaavialassa.
myös pihinä ja sihinä harjoitukset ovat hyviä opettamaan fraasinpituutta/paineeseen(ilman säätelyyn)
otat minkä tahansa kappaleen tahi melodian pätkän.
sormitat fraasin niin kuin soittaisit mutta suu sihisee tai pihisee säästäen ilmaa.
eli paine "vatsa-alueella" niin kuin soittaisin tosi kovaa mutta huulet ei päästä sitä kaikkea ilmaa kerralla ulos vaan säästelee.
Todella hankalaa selittää näin kirjoittaen.
Kannattaa myös lukea mitä laulajat ja joogit tekevät hengitellessään ja tukiessaan ääntä..Ihan samaa asiaa kuin ihanaisessa huilussamme.
Onnea harjoituksiin! | |
tuo oktaavien hyppiminen johtuu siitä että soittaessa sinun ilman paineesi ei ole balanssissa puhallusaukkoon huulissasi.
Monet löytävät helpotusta etsimällä niin sanottuja yläsävelsarjoja:
ala c:n sormituksella ylipuhallat ääniä niin että samalla sormituksella saat soimaan mm.
c1,c2,g2,c3,e3,g3,bb3,c4
Kuulostaa vaikealta, mutta täytyypä silti yritää.
myös pihinä ja sihinä harjoitukset ovat hyviä opettamaan fraasinpituutta/paineeseen(ilman säätelyyn)
otat minkä tahansa kappaleen tahi melodian pätkän.
sormitat fraasin niin kuin soittaisit mutta suu sihisee tai pihisee säästäen ilmaa.
eli paine "vatsa-alueella" niin kuin soittaisin tosi kovaa mutta huulet ei päästä sitä kaikkea ilmaa kerralla ulos vaan säästelee.
Todella hankalaa selittää näin kirjoittaen.
Näitä harjoituksia opettajanikin kehotti tekemään. Jostain kumman syystä vain tällaiset ilman instrumenttia tehtävät harjoitukset tahtovat jäädä tekemättä.
Onnea harjoituksiin!
Kiitos!
Aloitin huiluopintojen aiheuttamien turhautumien lievittämiseksi blogin kirjoittamisen osoitteessa flautissimo.wippiesblog.com, jos jotakuta valitukseni kiinnostaa. Sielläkin saa vapaasti kommentoida pähkäilyjäni. (On tämä opiskelu kyllä välillä melko hauskaakin, vaikkei se siltä kuulostakaan:-) | |
Nyt sanoisin, että hidasta tahtia, ystävä hyvä! Minunkin aikuisopiskelijoilla tahtoo olla liian kova kiire osata heti kaikki asiat ja soittaa saman tien vaikeita kappaleita. Muutaman soittotunnin jälkeen ei vielä soiteta blogissa kuvaamaasi kappaletta. Tämä ei ole ilkeyttä eikä uskonnollista asennoitumista, mutta näin joulun alla voisit puhallella hitaita ja rauhallisia kappaleita esim vaikka virsiä tai ihan tuttuja joululauluja ja hidastaa kaikkea tekemääsi. Siis, pitkiä ääniä kehiin, korvat käyttöön, rauhallista kontrollia sormiin (ei kovaa hakkaamista!) ja paljon kärsivällisyyttä!
Muuten, laitapa näsäviisas poikasi koiran kanssa parin tunnin lenkille.... Sinulla tuskin on syytä pyytää perheeltäsi anteeksi omien täysin viattomien haaveidesi toteuttamista, siis älä himmaile vaan soita rohkeasti. Jokainen puhdas oktaavi on voitto, mutta ei niitä voi soittaa samalla kun mutisee ihmisille anteeksipyyntöjä.
Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan. |  cokekola
14.12.2008 19:58:16 (muokattu 14.12.2008 20:00:32) | |
|
Nyt sanoisin, että hidasta tahtia, ystävä hyvä! Minunkin aikuisopiskelijoilla tahtoo olla liian kova kiire osata heti kaikki asiat ja soittaa saman tien vaikeita kappaleita. Muutaman soittotunnin jälkeen ei vielä soiteta blogissa kuvaamaasi kappaletta. Tämä ei ole ilkeyttä eikä uskonnollista asennoitumista, mutta näin joulun alla voisit puhallella hitaita ja rauhallisia kappaleita esim vaikka virsiä tai ihan tuttuja joululauluja ja hidastaa kaikkea tekemääsi. Siis, pitkiä ääniä kehiin, korvat käyttöön, rauhallista kontrollia sormiin (ei kovaa hakkaamista!) ja paljon kärsivällisyyttä!
Muuten, laitapa näsäviisas poikasi koiran kanssa parin tunnin lenkille.... Sinulla tuskin on syytä pyytää perheeltäsi anteeksi omien täysin viattomien haaveidesi toteuttamista, siis älä himmaile vaan soita rohkeasti. Jokainen puhdas oktaavi on voitto, mutta ei niitä voi soittaa samalla kun mutisee ihmisille anteeksipyyntöjä.
Toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
Luulenpa suurin piirtein ymmärtäväni. Viattomiahan nämä haaveet toki on, mutta toisaalta asuuhan muutkin perheen jäsenet täällä, eikä ketään kai ole reilua kohtuuttomasti kotonaan kiduttaa:-)
Koetan ottaa vaarin viisaalta vaikuttavasta ohjeestasi hidastaa tahtia. Toisaalta, kun on foniopintoja taustalla ja parikymmentä vuotta on "passiivisesti" juuri mm. joulun aikoihin tullut soiteltua tuota minun pikkuista sähkösaksofonia, nokkahuilua jne., niin joululaulujen ja koulun musiikkikirjan soittaminen tuntuu kovasti paikoillaan tallaamiselta. Onneksi opettajallani on kyllä ollut ihan loistavia helppoja uusia kappaleita, jotka ovat tuoneet kaivattua vaihtelua.
Mainitsemasi pitkät äänet (ja esim. skaalat) on tällaiselle hätähousulle kovin vaikeita harjoittaa, mutta eihän mitään suurta kuulemma saavuta ilman kärsimystä, eli yritänpä pakottaa itseni pitkiin ääniinkin välillä. | |
Moi taas!
Ääniharjoituksiakin voi toki varioida. Esim. valitse ääni,vaikka h2, ja puhaltele siitä kromaattisesti ääniä alas-ja ylöspäin. Siis: h2-ais2, ais2-a2. a2-gis2 jne. Kun tämä sujuu, jätät saman äänen toiston pois, siis: h2-ais2, a2-gis2, g2-fis2 jne. Seuraavaksi intervalliharjoituksia eli: h2-ais2, h2-a2, h2-gis2, h2-g2 jne.
Nieman erilainen treeni tulee, kun soitat kokajan samaa intervallia, mutta eri korkeudelta esim: d1-f1, dis1-fis1, e1-g1 jne.
Soita legatoja, soita staccatoja, soita näiden yhdistelmiä, kielitä selvästi, mutta harjoittele myös palleastaccato ilman kieltä kurkkua jännittämättä.
Soita myös molliasteikkoja sekä melodisina että harmonisina ja opettele kolmisoinnut ja d7-soinnut. Soita kokosävelasteikkoja, soita kromaattista asteikkoa (mainittu jo ääniharjoituksissa). Osta viritysmittari ja käytä sitä, mutta älä vaadi itseltäsi liikoja.
Mitä huilukoulua opettajasi käyttää?
Joo, onhan koti kaikkien koti, tietenkin. Meillä vain on rumpusetti olehuoneessa digipianon vieressä ja kaapissa kaksi huilua ja liikaa nokkahuiluja ja mies pahus laulaa. Välillä joku karkaa tallille hevostelemaan, milloin ihan ohjatulle tunnille, milloin vuokrapokulla ratsastelemaan. Tässä härdellissä sitä unohtaa, että kaikki eivät elä näin! | |
Kiitos jälleen neuvoista! Noita kromaattisia harjoitelmia olen joskus ihan omapäisestikin tosiaan innostunut puhaltelemaan. Muuten, kuten sanottu, asteikot ja intervallit on aina maistuneet kovin puulta. Yritän kuitenkin kovasti koko ajan sisäistää niiden tärkeyden.
Opettajan kanssa sovittiin, että alkuun ei oteta huilukoulua, kun entuudestaan on kuitenkin perusasiat tiedossa. Katsotaan sitten jossain vaiheessa, minkälainen koulu tai vihko on tarpeen/järkevä. Tämä nimittäin alkoi omalta puoleltani sillä, että ajattelin ottaa yhden (1) tunnin, että pääsen omatoimiopinnoissa alkuun. Luulin vilpittömästi, että ylemmän rekisterin soittamisen on vain jokin "kikka", joka on jäänyt minulta ymmärtämättä. Asetin opettajan hakemisessa ehdoksikin sen, että ko. opettaja suostuu antamaan halutessani vain yhden "alkuopetustunnin". Mutta opettaja onkin niin innostava, että en malttanut jättää sitä siihen yhteen tuntiin. Näistä enemmän siellä blogissa http://flautissimo.wippiesblog.com | |
Ja vielä tarkennusta joululauluihin. Olisihan minun jo pitänytkin sanoa, että soita joululaulut oktaavia kirjoitettua korkeampaa. Transponoi jatkuvasti oktaavilla. Näin saat treenattua ylempää rekisteriä, eikä laulukirjojen matalista sävellajeistakaan tulee ongelmaa. Muistat vain olla tarkkana sormitusten kanssa niin, että kaksiviivaisen d:n sormitus on oikea (vasem etusormi auki) jne.
Ja sitten "...They know that Santa`s on his way, his loaded lots toys and goodies on his sleigh..."
Vielä ennen jouluntoivotuksia, kannattaisi hankkia huilukoulu, joka etenee progressiivisesti asiaa kerrallaan valoittaen. Koko Flöjten och jag - sarja toimii loistavasti. Kaikki osat 1-4 kannattaa ostaa. Tekijöinä Fritzen-Öhman. Vanhoista kouluista ostattaisin sinulla Prillin Schule fur Böhmflöte- raamatun. Osia on kaksi, mutta ekalla pääset jo hyvin pitkälle!
Merry Xmas! Pia | |
Hellou! Kertoilepas, kuinka soitto sujuu! | cokekola
23.01.2009 00:45:54 (muokattu 23.01.2009 09:12:48) | |
|
Kiitos kysymästä! Soitto sujuu edelleen vaihtelevasti. Harjoitteluun on aivan liian vähän vähän ja edistymistoiveet ehkä liian korkealla käytettävissä olevana aikaan nähden, joten turhautumiselta ei voi välttyä.
Antamasi neuvot ovat olleet todella arvokkaita, kiitos niistä. Samoin oman opettajan innostavuus on kullan arvoista, viimeksi pääsin tunnille kuukausi sitten ja melkein tähän asti onkin tunnilta saatu innostus kantanutkin. Nyt olisikin korkea aika sopia seuraava tunti.
Yksi merkittävä oivallus keskirekisterin äänten saamisessa syntyi parista Youtubessa olevasta James Galwayn masterclass -luennosta. Tajusin niistä, että olen kiristänyt suupieliä aivan liikaa pinnistäessäni ylempiä ääniä ulos.
Toinen aika tärkeä tekijä oli se, että löysin harjoittelupaikan, jossa voin muita häiritsemättä soitella. Siirryin nimittäin saunaan soittelemaan. Lämpöeriste toimii mitä ilmeisimmin hyvin myös äänieristeenä. Omaankin fiilikseen vaikuttaa positiivisesti, kun ei tarvitse yrittää soittaa "sordiinolla".
Olen tuonne blogiini päivitellyt jotain ajatuksia, mutta senkin päivittäminen tahtoo muiden kiireiden keskellä jäädä aina tekemättä.
Tällä hetkellä tarvitsisin siis lisää aikaa ja lisää motivaatiota harjoitteluun. Ehkä ylemmätkin rekisterit sitten alkaisivat pikkuhiljaa luonnistua. Tuskallisen hidasta edistyminen vain tuntuu olevan.
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com | |
Oma harjoitustila on huippujuttu! Nyt otatkin ohjelmaan soittamisen lisäksi liikunnan ellet sitä jo harrasta ja alat lisätä keuhkojesi kapasiteettia ja toisaalta ns."body and mind" - lajit lisäävät mukavasti oman kehon tuntemusta ja keskittymiskykyä. Kokeile joogaa, pilatesta. tai chitä tms. Muista myös harjoittelun lomassa venytellä (myös vasemmalle)!
Tarkista soittoasentosi. Katso myös, ettet peitä puhallusaukosta enenpää kuin (korkeintaan) puolet huulilla. Opettele suuntaamaan puhallus hieman eri suuntiin eri rekistereisä, mutta huomaa, että tämä tapahtuu enemmän suun sisällä kuin huulia mutristelemalla. Opettele viheltämään (niin ärsyttävää kuin se onkin), sillä se on hyvää huulijumppaa. Puhaltele saunoessasi kaljapulloon ja yritä saada siitä ainakin kaksi eri korkuista ääntä. Ja sitten, sen jälkeen, huilu käteen!
Kuinka mielelläni auttaisinkaan ihan kädestä kiinni pitäen... Usein meinaan joudun korjaamaan soittoasentoja ja "huilujen paikkoja".
Dutilleux on nyt sitten esitetty kahteen kertaan (plus muita biisejä). Nyt sitä voi alkaa treenata tosisssan... No joo. | |
Ei muuten kannata väheksyä niitä lapsille suunnattuja kirjoja, sillä aivan samat asiat aikuinenkin joutuu opiskelemaan soittimen kanssa. | cokekola
30.01.2009 22:03:25 (muokattu 30.01.2009 22:42:58) | |
|
Oma harjoitustila on huippujuttu! Nyt otatkin ohjelmaan soittamisen lisäksi liikunnan ellet sitä jo harrasta ja alat lisätä keuhkojesi kapasiteettia ja toisaalta ns."body and mind" - lajit lisäävät mukavasti oman kehon tuntemusta ja keskittymiskykyä. Kokeile joogaa, pilatesta. tai chitä tms. Muista myös harjoittelun lomassa venytellä (myös vasemmalle)!
En taida juuri pystyä liikuntaa lisäämään. Olen juossut kuntoilumielessä säännöllisesti vähintään muutaman lenkin viikossa viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Tämän vuosituhannen puolella on tullut juostua mm. kuusi maratonia ja tarkoitus on tänä vuonna juosta toivottavasti pari lisää. Se vaatii 40-90 km/viikko harjoitusmääriä koko vuoden ajan.. Sen lisäksi pitäisi yrittää ehtiä viikoittain vielä 2-4 aikidoharjoitukseen, sen pitäisi kyllä riittää lihaskunnosta ja venyttelystä huolehtimiseen :-)
Tarkista soittoasentosi. Katso myös, ettet peitä puhallusaukosta enepää kuin (korkeintaan) puolet huulilla. Opettele suuntaamaan puhallus hieman eri suuntiin eri rekistereisä, mutta huomaa, että tämä tapahtuu enemmän suun sisällä kuin huulia mutristelemalla. Opettele viheltämään (niin ärsyttävää kuin se onkin), sillä se on hyvää huulijumppaa. Puhaltele saunoessasi kaljapulloon ja yritä saada siitä ainakin kaksi eri korkuista ääntä. Ja sitten, sen jälkeen, huilu käteen!)
Näitähän täytyy ottaa ohjelmaan.
Kuinka mielelläni auttaisinkaan ihan kädestä kiinni pitäen... Usein meinaan joudun korjaamaan soittoasentoja ja "huilujen paikkoja".
Dutilleux on nyt sitten esitetty kahteen kertaan (plus muita biisejä). Nyt sitä voi alkaa treenata tosisssan... No joo.
Onneksi olkoon esitysten johdosta ja menestystä jatkotreenaukseen! Olin itse eilen kuuntelemassa Helsingin kaupunginorkesterin konsertti, huilusolistina Katherine Bryan (Carl Nielsenin huilukonsertto). Esitys oli aivan huikea, mutta jätti vähän sekaviakin tunnelmia. Toisaalta hänen mykistävä taitonsa tietysti innosti aloittelevaa huilistia, toisaalta esitys sai omat taidot tuntumaan, jos mahdollista, vieläkin vaatimattomimmilta.
Ei muuten kannata väheksyä niitä lapsille suunnattuja kirjoja, sillä aivan samat asiat aikuinenkin joutuu opiskelemaan soittimen kanssa.
Kyse ei ole suinkaan väheksymisestä. Hyvä lapsille suunnattu oppikirja on varmasti hyvä juuri lapsille. Tutkimusten mukaan kognitiivisen oppimisen osuus on aikuisilla selvästi tärkeämpi kuin lapsilla, minkä vuoksi aikuisen ja lapsen oppimisstrategiat ovat hyvin erilaiset. Vaikka samat asiat joutuukin opiskelemaan, niin ne aikuinen oppii asiat hyvin eri tavalla, eri menetelmillä kuin lapsi. Aikuisopettajan tärkein taito on tämän asian ymmärtäminen. Valitettavasti kaikki opettajat eivät tätä tiedosta, vaan yrittävät opettaa aikuisia samoilla menetelmillä kuin lapsia. Usein se johtaa turhautumiseen, heikkoon oppimistulokseen ja motivaation katoamiseen. Aikuinen tarvitsee eri menetelmät ja eri kirjat kuin lapset, se vain on aikuispedagogiikassa todettu tosiasia.
P.S. Aivan alkuperäisen kysymykseen liittyen: tuo Katherine Bryanin esitys oli rauhoittva, melko suorassa hänenkin oikean käden pikkusormensa nimittäin näytti olevan ;-)
Huilunsoiton opiskelua ja muuta musiikkiakin sivuavaa: http://flautissimo.wippiesblog.com | |
Juu, Nielsen on upea biisi! Pohjoismainen, karukin hengeltään, mutta toki hieno!
Itse en ole katsonut tarpeelliseksi käyttää aikuisilla eri materiaalia kuin lapsilla tai nuorisolla. Flöten och jag- sarja tarjoaa erityylisiä biisejä ja on selkeää materiaalia. P.Wastalin "Learn as you play flute " on myös tutustumisen arvoinen kirja ja sille jatkoksi saman tyypin" First repertoire pieces". Eivät nämä kirjat paljoa selittele, tarjoavat lähinnä soitettavaa ohjelmistoa, mutta sitä vartenhan ovat opettajat, lyijykynät ja ruutuvihkot. Siis, omat muistiinpanot jokaiselta tunnilta saattavat olla parempia muistinvirkistäjiä kuin yksikään valmiiksi kirjoitettu kirja.
Mäkilä-Talvitien "Vivo" saattaa näyttää lapselliselta, mutta väitänpä senkin olevan hyvää materiaalia myös aikuisille.
Sitten, kun haluat vaikeampaa ohjelmistoa, hyvää matskua löytyy esim: W.Zachert: Klassische Flötenalbum, Let us have music for flute- kokoelma jne jne...
Mitä liikuntaan tulee, olet taatusti kovassa kunnossa, mutta kaikki viittaa siihen, että vihaat rauhoittumista, itsesi kuuntelua ja hidasta tekemistä. Pelkkä voitontahto ei auta sinua oppimaan huilunsoittoa. Tarvitaan nöyryyttä. Musiikkia vastaan et oikeastaan voi kilpailla. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
