Rock, pop, alternative ›

Levyä jaksaa kuunnella eikä kyllästytä ollenkaa.
 
juu näin on, itelläni tässä viikossa varmaan reilut parikyt kertaakuunnellu levyn, eikä kyllästytä yhtään, voi kuunnella muutaman kerran putkeenkin helposti. Tällasta vaikutusta harvoilla levyillä muhun on, ainakaan tällä vuosituhannella ilmestyneillä.

juu näin on, itelläni tässä viikossa varmaan reilut parikyt kertaakuunnellu levyn, eikä kyllästytä yhtään, voi kuunnella muutaman kerran putkeenkin helposti. Tällasta vaikutusta harvoilla levyillä muhun on, ainakaan tällä vuosituhannella ilmestyneillä.
 
Näinpä. Enpä muista milloin olisi viimeksi uutta levyä tullut kuunneltua näin ankarasti. Koukuttaa kuin huume. Pakko saada fixi muutaman kerran päivässä...

Näinpä. Enpä muista milloin olisi viimeksi uutta levyä tullut kuunneltua näin ankarasti. Koukuttaa kuin huume. Pakko saada fixi muutaman kerran päivässä...
 
On muuten sama homma. On pyörinyt ihan jatkuvasti, ja alan vähitellen pitämään tästä erittäin paljon. Jännä levy, addiktoiva.

Parhaat soolot levyltä löytyy muuten biiseistä If The World, Street Of Dreams ja There Was A Time.
 
GN'R @ Helsinki 2009?

Parhaat soolot levyltä löytyy muuten biiseistä If The World, Street Of Dreams ja There Was A Time.
 
Betterissäkin lähtee puolenvälin jälkeen ihan maukas soolonpätkä. Mauttominta vinguttelua löytyy avausbiisistä, Bucketheadkin vetää riman ali.

Parhaat soolot levyltä löytyy muuten biiseistä If The World, Street Of Dreams ja There Was A Time.
 
GN'R @ Helsinki 2009?
 
Jännää miten ensin tuntuu, että kaikki soolot ovat pelkkää sweeppaus-jöötiä, mutta sen jälkeen huomaa, että suurin osa sooloista on oikeasti todella hyviä ja sweepit ovat vain mausteita itse biisin lomassa suurimmassa osassa biiseistä JA loppujen lopuksi ne sweepitkin ovat todellä kovia. Ensin minulle iski levyn loppupuolisko ja sen jälkeen rockimpi alkuosa. Tämän jälkeen varmaan iskee keskiosa, vaikka en ikinä usko pitäväni Sieppari Ruispellossa-kappaleesta. Varsinkin se loppupuolen iloiset laulatukset eivät vain sovi levylle.

En ole bändin hirveä fani mutta This I love räjäytti potin. Helkkarin kaunis biisi. 15 vuotta ja olisi kai siinä aikana saanut paremmankin levyn aikaiseksi mutta hyvä tuollakin biisillä...

Noni, en jaksa lukea mitn täältä. En oo kuullu biisiäkään tuolta uudelta (voiko olla edes mahdollista?) Kannattaako se ostaa, jos tykkää semmoisista biiseistä kuin Sweet Child Of Mine, Civil War, You Could Be Mine ja November Rain? Gunnari-innostus-loppui joskus -93, josko se alkaisi uudestaan... No, ihan sama, kyl mä tämän hankin kohta
 
November Rain-tyylisiä pianoballadeja löytyy pari mainiota yksilöä levyltä.

November Rain-tyylisiä pianoballadeja löytyy pari mainiota yksilöä levyltä.
 
...ja muutenkaan levy ei ole mikään vaikea rockooppera, vaan jos nyt sattuu muistakin GN'R -biiseistä tykkäämään kuin niistä ihan puhkisoitetuimmista Appetite -hiteistä niin ei kun ostamaan vaan. Erinomaista menoa.

...ja muutenkaan levy ei ole mikään vaikea rockooppera, vaan jos nyt sattuu muistakin GN'R -biiseistä tykkäämään kuin niistä ihan puhkisoitetuimmista Appetite -hiteistä niin ei kun ostamaan vaan. Erinomaista menoa.
 
No hienoa! Appetite ei edes ole paras Gunnari-levy mulle.

No hienoa! Appetite ei edes ole paras Gunnari-levy mulle.
 
ei mullekaan, vaan paskin.
 
Illusion on paljon kovempi paketti, aika näyttää, saavuttaako tää uus saman aseman.

ei mullekaan, vaan paskin.
 
Illusion on paljon kovempi paketti, aika näyttää, saavuttaako tää uus saman aseman.
 
Illusion I on mulle se kovin ja sitten hyvänä kakkosena tulee Appetite...
 
E: Kirjotushärö.

Illusion I on mulle se kovin ja sitten hyvänä kakkosena tulee Appetite...
 
Illusion II on kyllä parempi kuin ykkönen. Ja Appetite on kovin kaikista.
 
:)

Illusion II on kyllä parempi kuin ykkönen. Ja Appetite on kovin kaikista.
 
:)
 
Kakkoselta ei oikeestaan iske kun Civil War ja Knocking On Heavens Door....

Kakkoselta ei oikeestaan iske kun Civil War ja Knocking On Heavens Door....
 
Onnea, olet varmaan ensimmäinen oikeasti Knockin' on Heaven's Doorista pitävä ihminen. Käsittämättömän turha coverointi, enkä tajua miksi helvetissä tuosta on jonkunlainen joka keikalla must-osastoon kuuluva klassikko tullut.
 
UYI2:lla on kyllä eniten GNR:n ihan ehdottomiin klassikoihin kuuluvia biisejä: Civil War, Breakdown, Locomotive, Estranged ja You Could Be Mine. Ykkösellä ei mielestäni noiden tasolle yltäviä ole oikeastaan kuin Coma, vaikka toki ykkönenkin on täyttä rautaa kokonaisuutena.

Onnea, olet varmaan ensimmäinen oikeasti Knockin' on Heaven's Doorista pitävä ihminen. Käsittämättömän turha coverointi, enkä tajua miksi helvetissä tuosta on jonkunlainen joka keikalla must-osastoon kuuluva klassikko tullut.
 
On meitä ainakin kaksi , tilasin tuon version omiin hautajaisiin heti kun se ilmestyi. Hautajaisia odotellessa soittelen sitä aina kun elämä ahdistaa (kerran pari kuukaudessa). Alkuperäinen ei kiinnosta paskaakaan (en ole koskaan jaksanut loppuun kuunnella). Monia muita Dylan tuotoksia kyllä arvostan.

Kolmas joukkoon, Onse todellakin hyvä biisi fiilistelyyn ja vähä muutenki. Mutta kyllä alkuperäinen hakkaa mennen tullen tuon coverin.

Ite olen kans Illusion II:n kannattajia. Locomotive, Breakdown, Civil War ja Estranged sinetöivät "parempi Illusion-levy" palkinnon. Appetite on kova toki myöskin, mutta niinhän tuo on Chinese Democracy. Pakko jälleen hehkuttaa noita laulumelodioita mitä levy sisältää, mahtavaa.

Tämä on vain Minun mielipiteeni mutta mielestäni kyseinen coveri on aivan paska. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni eikä kenenkään muun. Siis ihan omasta mielestäni. Ei muiden mielestä. Minun. Knocking on Heaven's Door siis. :)))) Niin.