Media ja viihde ›

Platoon
Rambo oli paljon kovempi jätkä kuin tämä tissiposki pääsankari - kuka olikaan.
 
Pitää paikkansa, mutta ei nyt sotketa dokumentteja fiktiiviseen (loistavaan) elokuvaan.

Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen) - 4,5
 
Tämä oli kyllä erittäin positiivinen yllätys! Elokuvassa koulukiusattu 12v poika rakastuu äskeittäin naapuriin muuttaneeseen tyttöön, joka osoittautuu vampyyriksi. Tässä yhdistyy hienosti semmonen kaurismäkimäisen draaman arkisuus kauhuun sekä jännitykseen, ja sehän toimii. Kannattaa käydä tsekkaamassa!

Huoh. Ehkä surkein argumentti leffan huonoudelle. Tässä tapauksessa se edes pidä paikkaansa.
Ei v****.
Minkä sille mahtaa jos nykyään osataan paremmin kuin 20 vuotta sitten..
 
Pitää paikkansa, mutta ei nyt sotketa dokumentteja fiktiiviseen (loistavaan) elokuvaan.
Eikö Rambo olekaan kuvitteellinen henkilö ?

The Departed
 
Aivan mahtavan upea leffa, 5/5. Tykkäsin Tarantinomaisesta lopusta.

Ei v****.
Minkä sille mahtaa jos nykyään osataan paremmin kuin 20 vuotta sitten..
 

 
Minkäpä, niin. Sitten ei puutu enää kuin että nykyään osattaisiin juuri mitään paremmin kuin 20 v sitten.

Låt den rätte komma in (Ystävät hämärän jälkeen) - 4,5
Tämä oli kyllä erittäin positiivinen yllätys!
 
Ruotsissa on kyllä tehty jonkun verran hyviäkin leffoja, kuten vähän samaa aihepiiriä käsittelevä Frostbiten, ja varsinkin komediasta aika kaukana oleva Det Otkända (Tuntematon kauhu).

Diarios de motocicleta (The Motorcycle Diaries). 4/5.
 
Mahtava elokuva. Etelä-Amerikan upeat maisemat yhdistettynä travellaukseen ja itsensäetsiskelyyn=bueno.
 
Gael García Bernal ei ole vielä koskaan pettänyt ja vetää nuorena Che Guevarana todella vakuuttavasti.

V2 - Jäätynyt enkeli **
 
Sekavanolonen leffa, mutta ihan kohtuuhyvää meininkiä silti. Turun ja Porin tutut maisemat vetosivat taas meikäläiseen. Kari-Pekka Toivosen Taisto Pusenius oli mun mielestä ehkä tän leffan sitä parasta antia; oikeen kunnon porilainen elämäntapaluuseripikkurikollinen, jolla tuntu olevan kovin suuret luulot itestään. Tuli naurettua muutamaan otteeseen sen jutuille kyllä. Jussi Lampi veti ihan hyvän roolin kans. Naiset oli tällä kertaa ihan pelkissä sivuosissa kyllä, melekosta äjjäilyä. Ei mikään loistava leffa kumminkaan (eka tais olla parempi), mutta kyllähän tänki ihan mielellään ainaki kerran loppuun asti katteli.

Madagascar 2
 
Jotenkin luulin ensimmäisen osan olevan jonkinlainen floppi, enkä siksi odottanut jatko-osaa. No, jatkoa kuitenkin seurasi ja tuttua tavaraahan se oli. Perinteinen kakkososien säheltäminen oli mukana. Ensimmäisessähän on aina selkeämpi juoni ja kantava idea ja jatkot ovat enemmän tutuilla hahmoilla leikkimistä ja suosikkihahmojen lisäesittelyä (esmes ice agen orava).
 
Mitäs... Tuttua huttua. Paljon hyvää läppää, sopivasti kliseitä, surullisia kohtia, viitteitä ensimmäiseen osaan, pahis jne.
 
Ei tästä oikein mitään syvempää arviointia osaa kirjoittaa. Ainakaan näillä kirjoitustaidoilla. Jos pitää nykyanimaatioista, pitää tästäkin.
Huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa.
 
Jotain neljää tähteä, ehkä puolikas vielä lisäksi. Puolikas saattaa olla kyllä leffateatterilisää. Kaikki tuntuu hauksemmalta, kun ihmiset ympärillä nauraa. :)
 
V2
 
Oliko siinäkin samanlaista kökköä sin cityn plagionointia kuin ykkösessäkin? Ihan hienoa, että oikeita sarjakuvia on luettu, mutta jos niitä juttuja ei osaa lainata tyylillä, voisi jättää koskematta. Kunnianosoitus ja raiskaus on kuitenkin vähän eri asia.

Älä unta nää
 
Tällainen Aleksi Mäkelän tuotos tuli tuossa maanantaina ykköseltä. Kotimainen elokuva tuntuu yleensä aina ylipitkältä kahden tunnin kestossa, mutta tällaisena lyhytelokuvana toimi aivan hyvin. Elina Knihtilä piteli hommaa kasassa esittäessään mallikkaasti tehtaan ruokalan emäntää ja Amanda Pilke oli aivan ihana tämän teini-ikäisenä tyttärenään. Outi Mäenpää hoiti hommansa rutiinilla ja kestonaama Juha Veijonenkaan ei puuduttanut hirveästi. Casting oli onnistunut pirun hyvin siis, kun Elina Knihtilä näytti todellakin uupuneelta kassalta, Juha Veijonen lipevältä naistenmieheltä ja Outi Mäenpää lähikuppilan ruusulta. Silti onnistunein roolitus oli ehdottomasti Kari Hietalahti. Mieheen kun pätee sama mikä moneen muuhunkin näyttelijään; on hauska kun ei yritä olla hauska. Tragikoominen hahmo koomisia piirteitä liikaa alleviivaamatta.
 
Käsikirjoitus oli ok ja kannatteli juuri lyhyen kestonsa ajan. Dialogi oli keskitasoa parempaa ja Kymenlaakso näytti juuri niin ankealta, vaikka en tunnistanutkaan missä oli kuvattu. No, oli sitten Kouvolassa, Anjalan- tai Kuusankoskella, niin yhtä karua seutua se on. Romuttuneita unelmia ja ihmiskohtaloita haudattuna teollisuualueiden romukasoihin.
 
* * * 1/2

Oliko siinäkin samanlaista kökköä sin cityn plagionointia kuin ykkösessäkin?
 
En osaa sanoo, kunnen oo kyseistä sarjista kai ikinä ite lueskellu.
 
Tummien perhosten koti *** ja 1/2
 
Tää oli kyllä aikalailla mun mieleinen leffa, vaikka roolityöt tuntuki jotenki "tönköiltä" melkeen kautta linjan (Korpela oli kyl hyvä), mut ehkä se oli vähäniinku tarkotuskin sitte. Ihan mielenkiintosesti rakennettu tarina, pääs jopa vähä yllättään se päähenkilön lapsuusvuosien loppuratkasuki. Ei tuntunu sekavalta, vaikka ajassa hypittiin melkeen jatkuvasti eestaas, jotenki hyvin selkeesti toteutettu ne takaumatki, koko ajan tuntu, että kuitenki tietää missä mennään. Jotain tuntu kuitenki jäävän puuttumaan, vaikken oikeen osaakaan tarkemmin sanoo mitä. Ihan kattomisen arvonen leffa silti. Kirjaa enno tässäkään tapauksessa lukenu, että siihen en osaa vertailla, vaan tuskinpa on kauheesti tarpeenkaan.
 
Helmiä ja sikoja **
 
Aikamoista sontaa vaikutti tää olevan kyllä, ei yltäny lähellekään esim. saman porukan aiemmin tekemää Pitkä kuuma kesä -leffaa. Vähä semmonen fiilis ainaki mulle jäi, että jätkät ois niinku hakenu ja saanu jonku apurahan ja sit vaan kuvannu omaa kohellustaan. Unto Helo, Jimi Pääkallo ja Timo Lavikainen eivät näköjään pahemmin oikeesti näytellä osaa, kuhan ovat omia ittejään vaan taas. Vai onko noi roolit sitte vaan niin samanlaiset taas? Mikko Leppilampi on kieltämättä näyttelijänä pikkasen parempi, mutten muuten vaan voi sietää koko jätkää. Naisroolit ei taas jääny ees kunnolla mieleen, paitsi se Outi Mäenpään lievästi "huorahtava" äitihahmo. Risto Salmi oli jotenki hauska viinakaupanmyyjänä siinä alkupuolella kans. Kotimaisille leffoille tyypillinen ongelma taas, ettei puheista tahtonu saada mitään selvää, mut musa meinas särkee tärykalvot. Ehkä ne joskus vielä oppii nääki jutut. Eikä se pikkulikkakaan mun mielestä oikeesti mikään ihmeellinen laulaja ollu. Niinjoo, sana "viini" on taivutettu siinä tunnaribiisissä "viinistä", vaikka pitäs ilmeisesti olla "viinestä". Mut eise pisteitä silti laskenu tällä kertaa yhtään kyllä, tommonen pikkumoka... ;)
 
Tali-Ihantala 1944 *
 
En kauheesti voi sanoo sotaleffoista yleensä tykkääväni, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, muttei tää nyt kyllä kuulunu niihin. Pirusti oli väkee, juu, muttei kehenkään ehtiny kunnolla ees tutustuun, eikä kenenkään kuolemat liikuttanu tippaakaan. Ehkä jos tätäki leffaa vaan jaksais kattoo sen 50+ kertaa, niinku esim. jotai Tuntematonta on tullu kattottua, ni ehkä se saattas jossain vaiheessa ruveta toimimaan. Ehkä ei. Mut ei mua ainakaan kiinnosta ottaa selvääkään. Paskaa viihdettä mulle tämmönen "pyssyt paukkuu ja ihmisiä kuolee", kunnei se viihdytä mua millään lailla, jotenki liiaks sotaa ihannoivaa meininkiä mun mielestä. Kyllä tämmösille leffoille silti varmaan oma katsojakuntansa löytyy, mä nyt vaan en sitte vissiin kuulu siihen jengiin. Yrityksestä yks tähti silti, ihan "hyvännäkönen" leffa noinki paskaks kuitenki. E: Ainiin, lopussa kuultu versio Finlandiasta olimuuten yks kamalimmista mitä muistan ikinä kuulleeni...

Silti onnistunein roolitus oli ehdottomasti Kari Hietalahti.
 
Kari oli kyllä hyvä tässä! Ja niin kuin sanoit, ei ainoastaan hauska roolihahmo vaan myös koskettava ja Hietalahden suorituksen ansiosta uskottava.
 
YLE:ltä on tullut viimeaikoina aika monta hyvää kotimaista leffaa.

Casino Royale
 
Bondeista paras. Itse tykkään tollaisesta erilaisesta otteesta. Conneryhän on edelleen kunkku mutta ei näitä voi oikeastaan edes verrata keskenään. Näin sen Bondin pitää mennäkin. Seuraavaksi odotellaan uusinta, josko tuo tulisi deeveedeelle...

Big Lebowski
 
Taas katsoin ja aina vaan on yhtä loistava. Tässä on vaan kaikki just täydellistä.
 
10/10

Be Kind Rewind.
 
Nautin elokuvasta kyllä suuresti, hauska idea kantoi loppuun saakka.

Tässä parin viikon saldo:
Zombi 2 - 10/10
Bad Taste - 9/10
Re-animator - 9/10
Bride of the re-animator - 7/10
The Evil Dead - 9/10
The Evil Dead II - 8/10
The Evil Dead III - 7/10
The Clockwork Orange - 9000/10
Braindead - 10/10
Jasittenolijokinmuukinmuttenmuistamikämuttaihansama..

Changeling http://www.imdb.com/title/tt0824747/
 
Clint Eastwoodin uusin leffa, joka jatkaa ohjaajan aivan jäätävän kovaa voittoputkea, kun puhutaan hyvistä elokuvista. (Tosin Flags Of Our Fathersia en ole nähnyt)
 
Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvulle, Angelina Jolie esittää äitiä jonka poika katoaa. Kuukausien päästä poika löydetään, mutta äiti huomaa että kyseessä ei ole hänen poikansa, vaikka jopa poika itse väittää niin, samoin kuin viranomaiset.
 
Tästä alkaa sellainen kaksituntinen että oksat pois. Elokuvassa on sama, Clintin tavaramerkiksi muodostunut klassisen elokuvan tunnelma, saatanan raskas, harkittu ja hyvin näytelty ja tunteita herättävä. Angelina Jolie vetää mielettömän roolin (enpä vähempää odottanutkaan), samoin kuin John Malkovic ja leffa vangitsee ensi minuuteista lähtien, eikä 2h 20min tunnu teatterissa juuri miltään.
 
Jos tässä leffassa olisi ollut vielä intensiivisempi tunnelma, niin olisin varmaan feidannut teatteriin.
 
Tämä on draamaa isolla D:llä. Menkää katsomaan.
 
10

The Happening (2008)
 
Kaveri osti I Am Legendin lisäksi minulle tämä synttärilahjaksi kun pyysin. Arvelin että ei se voi olla niin huono kuin arvostelijat antoivat olettaa, joten päätin tarkastaa.
 
Jännityselokuvana itselleni ei ainakaan aiheuttanut minkäänlaista jännitystä, pulssi ei noussut missään vaiheessa. Juoni sisälsi niitä ihmeellisiä sivutarinoita, jotka sinäällään eivät liittyneet juoneen mitenkään. Näyttelijäntyö oli muuten hyvää, mutta Mark Wahlberg ei aivan joka tilanteessa ja repliikissä ollut niin uskottava kuin olisi voinut olla.
 
Elokuvana ja ideana The Tapahtuma oli ihan katsottavaa tavaraa, mutta jätti vähän kylmäksi. Kai se yritti olla M. Night Shyamalan mielestä elokuvateollisuuden "progea" kun sisälsi hieman kerronnallisesti (ja muutenkin) erikoisia juttuja.
 
***

Burn after reading (****)
 
Loistava Coen-pätkä jälleen kerran. Sisällöstä ei viitti kertoa oikeen yhtään mitään ettei spoilaannu, mutta melkonen vyyhti on ja mustaa huumoria riittää. John Malkovich möykkää kuin John Malkovich. Pari totaalisen pysäyttävää puskista tullutta WTF-kohtausta ja leffan viimesten 5 minuutin aikana ei meinannut saada edes happea enää. Ei silti mikään ihan pelkkä komedia vaan just Coeneille tyypillinen paikoin melankolinenkin leffa jossa kaikki on vaan vitun dorkia.
 
PIENENPIENI SPOILERI!!!
-
-
-
-
Sledge Hammer + Vern Schillinger + Clusterfuck = vuoden kohtaus