Bassot ›

Hieman taustaa: Olen aina pitänyt Fender-tyyppisiä bassoja vähän tylsännäköisinä ja muutenkin ei-minun-juttunani. Olenkin omistanut Warwickin 5-kielisin Bolt-on Thumbin muutaman vuoden ajan ja useampaankin otteeseen luvannut, että "tämä basso ei lähde ikinä vaihtoon". Olen siis aina ollut kallellaan tuonne hifi-bassojen ja ei-perinteisten ratkaisujen suuntaan. Pientä murtumista tuossa linjauksessa on tosin ollut havaittavissa, onhan soundin muodostamisesta vastannut jo jonkin aikaa Ampegin putkietunen.
 
Nyt sitten kävi niin, että pitkäikäinen, lähes viisivuotinen, bändi otti ja lahosi. Kuoppasimme toiminnan siis täydessä yhteisymmärryksessä, koska elämäntilanteiden vuoksi koko porukalla soittaminen alkoi olla todella harvinaista herkkua. Roudasin keskiviikkona kamani treenikämpiltä kotiin ja pitihän niillä vähän soitellakin.
 
Hämmennys oli suuri, kun satasen rakennussarjasta kasattu presarikopio miellyttää soundillisesti 10 kertaa enemmän kuin Thumbbi. Ensimmäistä kertaa siis vahvistimen kanssa sitä pääsin kokeilemaan. Akustisestikin halpisritsa tuntuu soivan ja resonoivan ihan eri tavalla, kun vierekkäin vertailee. Presari tosin resonoi ja särisee ylimääräisistäkin paikoista, ei sitä nyt mitään huippusoitinta tuohon hintaan voi olettaa saavansa. :)
 
Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa vakavasti harkitsen Thumbista luopumista ja mahdollisesti oikean presarin hankkimista. Mitä tämä nyt oikein on, alkavaa keski-ikäistymistä, valaistumista tai vain bändin hajoamisen aiheuttamien traumojen purkamista menneiden aikojen muistomerkeistä eroon hankkiutumalla? Auttakaa veljet!
 
P.S. Kuinka suuria eroja on Made in Mexico ja Made in America fenkkujen välillä?

Niin no, kyllähän se presari aika pitkälti on se, miltä basson "pitää" kuulostaa.
 
Pensselit tarpeen mukaan, sano. Sillä Warwickilla pystyy tekemään aika monta hommaa mihin vaikkapa P-basso ei taivu, mutta niitä hommia on aika harvassa...

Pahoittelut pändin hajoamisen johdosta. Mutta asiaan. Kun oot kumminkin tottunut jo Warwickin mukanaan tuomaan laatuun ja viimeistelyyn, niin suosittelisin heti kättelyssä kallistumaan jenkkifendän suuntaan. Eihän ne Mehikon fendät enää mitään pasnoja ole, mutta on noissa jenkkipeleissä varmaan vielä paremmat materiaalit ja viimeistely. Japanialaisiakin on kehuttu. Oikeakätisenä sulle varmaan löytyis käytettynäkin sopivan hintanen jenkkipresari. Tosin mikä minä olen puhumaan kun olen vain halppisritsoilla soitellu. Mutta kandee vertailla ja testata ennenkuin ostaa mitään.

Nyt ollaan siis tilanteessa, jossa vakavasti harkitsen Thumbista luopumista ja mahdollisesti oikean presarin hankkimista. Mitä tämä nyt oikein on, alkavaa keski-ikäistymistä, valaistumista tai vain bändin hajoamisen aiheuttamien traumojen purkamista menneiden aikojen muistomerkeistä eroon hankkiutumalla? Auttakaa veljet!
 
Siihen en osaa mitn sanoa että mitä tuo on, mutta pitkän linjan fender-miehenä osaan silti vähän eläytyä tuohon.
 
P.S. Kuinka suuria eroja on Made in Mexico ja Made in America fenkkujen välillä?
 
Onhan niissä eroja, mutta molemmissa paikoissa tehdään aika laajalla skaalalla eritasoisia malleja, joten mitään yksiselitteistä arviota ei voi tuosta antaa. Olen testaillut muutamia aivan loistavia mehico-fendereitä ja vastaavasti aivan paskoja jenkkejä. Molemmista suositan panostamaan niihin ei aivan halvimpiin malleihin.
Japanin fenkut kannattaa tsekata myös - sellaisen mä ostaisin jos uutta fenderiä nyt haeskelisin.

Jos pidät Thumbin niin hanki aluksi vaikka mehikaani kaveriksi mutta jos luovut Thumbista niin sitten suoraan japsi- ja jenkkiosastolle!

Elä luovu Tumpusta, mutta osta Fenderi lisäksi.
 
Myydyt soittimet rupee kuitenkin jossain vaiheessa keljuttamaan.
 
Japsi-Fenkut ei niin kauheen kalliitakaan ole, ja ihan hyviä perusvehkeitä.

Kiitoksia kommenteista. Vaihtoehdothan ovat tosiaan tällä hetkellä Thumbin pitäminen tai Thumbin laittaminen kiertoon. Ylimääräistä rahaa ei ole laittaa senttiäkään. Tämähän tietenkin tarkoittaa kaikella todennäköisyydellä nykyistä halvempaa bassoa. Lisäksi todellakin hirvittää mahdollinen katumapäälle tuleminen.
 
Onko väellä kokemuksia Fenderin Reggie Hamilton Jazz Bassista? Tuossahan olisi vähän pelkkää presarimeininkiä enemmän monipuolisuutta. Tosin aktiivielektroniikka tuossa on ja jotenkin en sellaista nyt kaipaa. Thumbistakin olen aktiivi-equn pitänyt kokonaan pois päältä jo varmaan vuoden päivät. "Orgaaninen" meininki miellyttää nykyään enemmän.

Kiitoksia kommenteista. Vaihtoehdothan ovat tosiaan tällä hetkellä Thumbin pitäminen tai Thumbin laittaminen kiertoon. Ylimääräistä rahaa ei ole laittaa senttiäkään. Tämähän tietenkin tarkoittaa kaikella todennäköisyydellä nykyistä halvempaa bassoa. Lisäksi todellakin hirvittää mahdollinen katumapäälle tuleminen.
 
Onko väellä kokemuksia Fenderin Reggie Hamilton Jazz Bassista? Tuossahan olisi vähän pelkkää presarimeininkiä enemmän monipuolisuutta. Tosin aktiivielektroniikka tuossa on ja jotenkin en sellaista nyt kaipaa. Thumbistakin olen aktiivi-equn pitänyt kokonaan pois päältä jo varmaan vuoden päivät. "Orgaaninen" meininki miellyttää nykyään enemmän.
 
Taitaa olla huonoin mahdollinen hetki myydä thumppia kun Warrejen hinnat on ihan pohjissa, siis käytettyjen. Eivät oikeen oo myt muodissa. Eli ei kannattane myydä.

Vähän samat meiningit eli Thumbista diggailen mutta enenevässä määrin Jazz Bassolla mennään.. Jos vaan mitenkään mahdollista niin yritä nyt vaan se Tumppi pitää, loisto peli se on ja sille vielä käyttöä löydät.. Presari ja Thumb on ihan erillaisia soittimia ja kummallekkin on paikkansa..

Onko väellä kokemuksia Fenderin Reggie Hamilton Jazz Bassista? Tuossahan olisi vähän pelkkää presarimeininkiä enemmän monipuolisuutta. Tosin aktiivielektroniikka tuossa on ja jotenkin en sellaista nyt kaipaa. Thumbistakin olen aktiivi-equn pitänyt kokonaan pois päältä jo varmaan vuoden päivät. "Orgaaninen" meininki miellyttää nykyään enemmän.
 
Mulla oli Reggie ja tykkäsin kovin. En olis luopunut, mutta tuli pienen pieni halkeama lankkuun yhden kaulankiinnitysruuvin juureen ja meni takuuseen. Kun samanlaista ei heti saanut otin tilalle Santun.
 
Reggiessähän on siis aktiivietunen, eli kytkimellä saa passiivimoodin käyttöön, ja sitä itsekin lähinnä käytin. Tuollaisen vielä joskus ostan, oli sen verran miellyttävä soitin.

Nyt kun oot vihdoinki tullu järkiis, ni myy warre äkkiä pois ja osta tilalle fenkku.
 
EDIT: Kannattaa ainakin tsekata myös nämä special/deluxe mallit presareista, joissa on tallan päässä myös mikki (jazzimikki tai perus humppari). Soundivariaatiota tulee lisää paljon eikä warren monipuolisuus jää harmittamaan yhtään niin paljoa. Kyllä saa sit aika häröks mennä, jollei kaksmikkinen presari moiseen taipuis...

Mä olen hieman jäävi kannustamaan Fenderiin, koska olen kokemusten kautta niihin hurahtanut. Koitettu on erilaisia ja ainoastaan Fenderistä löytyy mulle sopiva tatsi. Myös soundillisesti.
 
Kuten yllä on jo kerrottu, Mexicolaisista voi löytyä hyviä pelejä, mutta jos budjetti mitenkään antaa myöten, niin investoi minimissään American Standard -"tasolle". Saat jo niin hyvän kepin, ettei tarvitse vaihtaa välttämättä ikinä. Ai niin, Japsit ovat todella hyviä pelejä. Tsekkaa myös ne.
 
Ja olet oikeassa. Olet tulossa vanhaksi :)

Hyvä pointti Teijolta noiden Warwickien myyntitilanteesta. Kiirehän minulla ei tämän homman kanssa varsinaisesti ole, mutta kun se GAS...
 
Mistä päästäänkin siihen, että onkohan tämä kuitenkin vain ihan perinteistä kaman haalimissyndroomaa? Eilen kun pidin pienen soittosession Thumbin kanssa, muistin taas miksi olen vannonut sen aina pitäväni. Soittotuntuma vaan sopii omille näpeilleni niin loistavasti, vaikka edelleen se soundin kliinisyys häiritsee.
 
Pitänee tehdä sellainen suunnitelma, että A) tsekkailen kaikessa rauhassa musiikkiliikkeiden tarjontaa ja käyn testailemassa eri bassoja ajan kanssa. Jos joku übermahtava osuu kohdalle, niin sitten pitää katsoa mille alkaa. B) Koitan laittaa sen rakennussarjapresarin parempaan iskuun, nauhoja pitäisi ainakin hioa. C) Yritän kaivaa Thumbista räväkämpää soundia ilmoille säröpedaalin, uusien kielien ym. avulla.
 
Kiitoksia kaikille vastauksista!

Hyvä pointti Teijolta noiden Warwickien myyntitilanteesta. Kiirehän minulla ei tämän homman kanssa varsinaisesti ole, mutta kun se GAS...
 
Mistä päästäänkin siihen, että onkohan tämä kuitenkin vain ihan perinteistä kaman haalimissyndroomaa? Eilen kun pidin pienen soittosession Thumbin kanssa, muistin taas miksi olen vannonut sen aina pitäväni. Soittotuntuma vaan sopii omille näpeilleni niin loistavasti, vaikka edelleen se soundin kliinisyys häiritsee.
 
Pitänee tehdä sellainen suunnitelma, että A) tsekkailen kaikessa rauhassa musiikkiliikkeiden tarjontaa ja käyn testailemassa eri bassoja ajan kanssa. Jos joku übermahtava osuu kohdalle, niin sitten pitää katsoa mille alkaa. B) Koitan laittaa sen rakennussarjapresarin parempaan iskuun, nauhoja pitäisi ainakin hioa. C) Yritän kaivaa Thumbista räväkämpää soundia ilmoille säröpedaalin, uusien kielien ym. avulla.
 
Kiitoksia kaikille vastauksista!
 
Väijypä torilta Yamahan BB-sarjan bassoja, jos saat yhtään rahaa säästöön. Ite ostin moisen jokin aika sitten, ei maksanut juurikaan mitään ja soundi etenkin silkalla P-mikillä on silkkaa timangia.

Tuttu tunne tuo GAS. Itse soitin 15 vuotta Warwickilla enkä ikinä aikonut luopua siitä. No, se meni pari kuukautta sitten vaihtoon ja tilalle tuli 5-kielinen Fenderin Jazz Bass, tosin meksikaani. Tosi mukava basso soittaa, mutta nyt jo tuntuu, että pitäisköhän kuitenkin hakea se Warre takaisin kotiin yhdeksi lisäbassoksi... Jos ei muun syyn takia niin ihan vaan siksi, kun se palveli hyvin niin kauan.

Väijypä torilta Yamahan BB-sarjan bassoja, jos saat yhtään rahaa säästöön. Ite ostin moisen jokin aika sitten, ei maksanut juurikaan mitään ja soundi etenkin silkalla P-mikillä on silkkaa timangia.
 
Mullakin löytyy Yamahasta hyviä kokemuksia ja jos kestää sen sopivan pervon ulkonäön -ja muodon niin tuo BB-sarja on kyllä hyvä ratkaisu. Monipuolisuuttakin niissä on kun löytyy P/J-mikitys. Muunmuuassa Dion entinen pitkäaikainen basisti Jimmy Bain soitteli Yamahan BB-sarjan bassolla.. ja mitäs ne nyt maksaa uutena.. 350€?
 
Kannattaa Fenderin Highway One -sarjaa kans kattella. Ovat hieman halvempia kun ne kalliimmat Jenkkifenderit, vaikka ovat myös tehty jenkeissä. Hintaa vain saatu alas sillä että viimeistely ei ole niin viimosen päälle ja kova laukku ei sisälly hintaan. Ittellä sattunut loistava yksilö. Heti kun ottaa sen basson kouraan niin huomaa että miksi sillä tykkää soitella. Jotenkin vain hyvä tuntuma.

B) Koitan laittaa sen rakennussarjapresarin parempaan iskuun, nauhoja pitäisi ainakin hioa.
 
Komppaan tätä. Loppujen lopuksi aika pienellä vaivalla saat basson soitettavuutta kohennettua rutkasti. Ja lisäksi tuo on mukavaa puuhaa.
Marko

Kannattaa Fenderin Highway One -sarjaa kans kattella. Ovat hieman halvempia kun ne kalliimmat Jenkkifenderit, vaikka ovat myös tehty jenkeissä.
 
Sulla on säkä käynyt jos hyvän pikatiefenkun olet löytänyt.. aikoinaan kun erääseen liikkeeseen noita tuli viis niin olivat aika tasasen paskoja.. Kannatta niitä Japskeja tsekkailla...

Sulla on säkä käynyt jos hyvän pikatiefenkun olet löytänyt.. aikoinaan kun erääseen liikkeeseen noita tuli viis niin olivat aika tasasen paskoja.. Kannatta niitä Japskeja tsekkailla...
 
Joo, kitarapuolelta olen ainakin paljon huonoa kuullut noista. Bassopuolella taas en niinkään ja ittelä sattunut hyvä yksilö kohdalle. Omassani oli semmonen vika, että kaularauta vaikutti väärään kohtaan kaulaa ja meni sitten kaula vähän mutkalle siinä. Jouduin sitä sepällä käyttämään. Muuten kyllä hieno peli ja tosi mukavantuntuinen soittaa, tosin mikit ehkä vois joskus tuohon vaihtaa. Eipä sekään välttämätöntä ole, mutta mukava hifistellä joskus.