Rock, pop, alternative ›

Beach Boys ja Zombies on mielestäni aika kelvollista pop-musaa.

Onko Hollies mainittu? Tekivät hyviä piisejä ja lauloivat erittäin hienosti. Tyyli on silkkaa poppia, kai.

Last shadow puppets on tutustumisen arvoinen.

Iriina ehdottomasti. Anna Eriksson parhaimmillaan. Jari Sillanpääkin joskus.

Crowded house on laadukasta poppia, nou doubt about it. Tjeu.

Taitaa poppi olla vielä epämääräisempi tyylisuunta kuin R'n'B (minä luulin, että se on kunnon bluesrokkia, mutta telkkarissa se on tylsää nykydiskoa).

Taitaa poppi olla vielä epämääräisempi tyylisuunta kuin R'n'B (minä luulin, että se on kunnon bluesrokkia, mutta telkkarissa se on tylsää nykydiskoa).
 
Tämän innoittamana täytyy mainita varhainen Destiny's Child joka edustaa sekä laadukasta poppia että nyky-rnbtä. Onneks se Beyoncen uus biisi on uskomattoman tylsä ettei tarvi sen levyjä enää haalia.

Tämän innoittamana täytyy mainita varhainen Destiny's Child joka edustaa sekä laadukasta poppia että nyky-rnbtä. Onneks se Beyoncen uus biisi on uskomattoman tylsä ettei tarvi sen levyjä enää haalia.
 
Yeah, Bootylicious for yoouuuu. Avalanchesin The Frontier Psychiatrist on näiden mimmien kanssa parasta poppia vuodelta 2001!

Brinsley Schwartz, ehdottomasti.
 
Ja Nick Lowen soolotuotanto kans. Ainakin vuosilta 1976-1983.

Laadukasta poppia, tosin vähän vinksahtanutta, edustaa monien mainuttujen lisäksi ainakin PAVEMENT. Todellakin tutustumisen arvoinen kohde.
 
http://www.youtube.com/watch?v=SnClsDe1aeA
 
E: Muutama muu mitä äkkiseltään tuli mieleen:
 
The Flaming Lips
Guided By Voices
The Stone Roses
The Cranberries

Tulinpa topiikin innoittamana hankkineeksi juuto.netistä Cardigans-yhtyeen albumin Gran Turismo. Kiitokset kaikille vinkkejä antaneille :) Saas nähädä mitä sitten seuraavana näkee. Tai kuulee. Tai wotevör.
 
Ajattelin jo korjata juuto.netin huuto.netiksi, mutta antaapa olla, näyttää noin hassummalta :D

Foals, brittein saarin tämän vuoden tulokas pitänee ehdottomasti mainita. Wikipediassa joku neropatti merkannut bändin tyylin tropical mathiksi, mikä pistää naurattamaan, sillä kuvauksena se on erittäin osuva. Matikkakikkailun ja tanssimeiningin yhdistelemistä. www.myspace.com/foals

Moon Martin! Siinä teille poppia. Woody Allen mikin varressa.

ABBA. Sairaan hyviä biisejä ja oikeasti soitettua.
 
Komppaan.
 
Dancing Queen on sairaan hyvä kipale.

Fleet Foxes.
http://www.myspace.com/fleetfoxes
 
Pitkästä aikaa tuli vastaa uusi hyvä pop-bändi jonka levy oli pakko pistää heti tilaukseen, parin biisin perusteella. Suosittelen kovasti!

Aha. Suedea ei mainittu. No mainitaan. Jos ei brittipop aiheuta näppylöitä tai muita oireita, niin tämä. Debyytti-levy, bändin nimeä kantanut on täynnä täydellisyyttä hipovia pop-biisejä ja sitä seurannut Dog Man Star oli ehkä vieläkin parempi. Ainakin Dog Man Starilta voi tsekata ekan sinkkubiisin videon "We Are The Pigs": http://www.youtube.com/watch?v=4T7c-KK03ts ja tehdä johtopäätöksensä.
 
Mitä tuosta nyt sanomaan, Suede täytti The Smithsien jättämän aukon ja toi mukaan omaa myös. Glamia sopivasti, helvetin hienoja melodioita ja kaikki puettuna kuitenkin simppeleihin pop-kaavoihin. Varsinkin nuo kaksi ensimmäistä levyä ovat lähimpänä omaa soitinta, eikä vähiten kitaristi Bernard Butlerin ansiosta. Miestä pidän brittipop-aikakauden ehdottomasti kovimpana kitaristina. Järjestään kaikki, periaatteessa hyvin yksinkertaiset soolot istuvat saumattomasti biiseihin ja vievät näitä eteenpäin kuulostamatta pakotetuilta.
 
Coming Up oli sitten kaupallisesti menestynein, ilmeisesti Butlerin ajan biisinrippeitä ja ideoita hyödyntänytkin(?) levy, jolta löytyy muutama smahs-hitti (Trash, Beautiful Ones) sekä tyylikästä tunnelmointia tyyliin By The Sea. Melkoisen eheä paketti, joskin se draama jäi puuttumaan, mikä toimi niin perkeleellisen hyvin esim. Dog Man Starin yhdeksänminuuttisessa Asphalt Worldissa.
 
Suosittelen aloittamaan kuitenkin tuosta debyytistä (Suede) ja siirtymään kronologisesti etiäpäin (Dog Man Star, Coming Up...) Tai sitten iisimmin hankkimalla Singles-kokoelman (laulut eivät ole kronologisessa järjestyksessä), jonka seurassa kokee "ai tää oli näiden biisi"-hetkiä vähän väliä. Singlebändinä yhtye oli 90-luvun kovimpia Brittein saarilla, ja jos ei anna Brett Andersonin välillä teatraalisen falsetin aiheuttaa närää, pääsee nauttimaan aikansa jopa tarttuvimmasta pop-musiikista, jonka ajankestävyys on aika samoilla viivoilla, kuin menneiden aikojen suuruuksienkin.
 
E: äidinkielentunneilla joskus valvottu

The Feeling on hieno pop-bändi. Brittiläinen orkesteri ja ammentavat ihan Carpenterseistä saakka. http://www.youtube.com/watch?v=v-wObUi8N8M

ja siitä vielä, että onko yleensäkään laadukasta, tunteella tehtyä, mahdollisesti jopa teknistä ja ns. aidoilla soittimilla soitettua poppia edes olemassa?
 
Steely Dan ja Kaseva.

Blondie ownaa.
 
Ja Haddaway - ei tarvinne perustella?