Etno, proge, latin ›

Hah hah! Kyllä se on aina yhtä kauheaa kun vähänkin poiketaan vanhoista tutuista kaavoista. Mitä pahaa siitä Going Underin lisäyksestä oikeasti on, kun kyse on kuitenkin hyvästä kappaleesta? Ja samaa linjaahan se selvästi on muiden levyn biisien kanssa.
 
En sinällään laittaisi tätä poiketaan vanhoista tutuista kaavoista-tittelin alle. Mielestäni hyvään levyyn on turha jälkeenpäin mennä lisäilemään tai poistamaan mitään. Jos Going under olisi alunperin ollut aikomus laittaa levylle, tottahan se siellä olisi ollut. Kyllä biisi tyyliltään levyyn sopii, ei siinä mitään. Vai tuliko sitten lp:n mitta täyteen ja piti jättää jotain pois, en tiedä.
Marko

Vai tuliko sitten lp:n mitta täyteen ja piti jättää jotain pois, en tiedä.
Marko
 
Taisi tulla koska ei mahtunut TDK SA-90:n yhdelle puolelle.:)

Oih noita c-kasettiaikoja ;-)
 
Going Underhan oli muistaakseni joku levyn tuottajan lempilapsi jota hiottin ja hiottiin, eikä sit lopulta tosiaan mahtunut edes mukaan vinyylille.. Nykyään siihen on jo tottunut, mutta alkuun tosiaan häiritsi mittavasti.. Seasons Endillä vastaava piisi oli After me ja sehän on ihan kunkkupiisi ja sen lisääminen cd-versiolle ei kyllä häirinnyt koskaan yhtään, vaikkei siis alkuperäisellä vinyyliversiolla ollutkaan mukana.
 
Edelleen olen malttanut olla kuuntelematta uutta levyä. Eiköhän se sieltä pikapuoliin ole tulossa, I hope! Sai muuten Classic Rock-lehdessä 9/10 kun esim. AC/DC sai vaan 7/10 ja Oasis 8/10... Odotusarvot nousivat edelleen entisestään!!
 
Happiness is the Road
 
"could well be their most inventive and enduring yet."
"beautifully played, expertly rendered, touching and telling"
9/10
 
Great start in the British press.

Perskeles vieköön. JOS sittenkin olisi hyvä levy. Tuo videokisan biisi minkä Marillionin sivuilta kuuntelin oli kyllä huono. Toivottavasti levyn huonoin.
Marko
 
edit: Menin sit ja imuroitsin tuon levyn. Näin pikaisela kuuntelulla ei Great Escapen kaltaisia mahtibiisejä mutta paaaljon parempi kuin pari viimeisintä. Hyvät soundit, kaunista kyllä. Meidän bändin runpali sais halvauksen jos joutuisi tällaista soittamaan:) On sen verta rauhallista.

No niin! Eilen se mukava yllätys odotti postilaatikossa.. Ensin iski silmille se pakkauksen tajuttomuus; alkaa olla suht överiä kun kansitaidetta on yhteensä varmaan 180 sivua, mut en mä valita, päinvastoin!
 
Ja musa...? 3,5 kuuntelun jälkeen ei kyllä uskalla kovin syväluotaavia analyysejä heittää, mutta erinomaiset levythän noi on, sen jo tietää! Paluu ruotuun ehdottomasti ja annan anteeksi Somewhere Elsen syrjähyppynä, heh!

Kolmannella kuuntelukerralla eka cd Essence aiheutti jo sellaiset vibat, että nyt tietää sen olevan todellinen grower ja saattaapi kohota yllättävän korkeallekin Marillion-skaalassa tämä pläjäys. Beautiful, very beautiful! Kun vaan työpäivä loppuis ja pääsis takas uppoutuun ;-)
 
Hard Shoulder on vielä vähän kaksijakoinen tapaus. Asylum Satellite # 1 on loistava, samoin Especially True ja Real Tears for Sale on klassikkokuningaspiisiainesta ehdottomasti. Yhtään sysipaskaa piisiä ei tällä(kään) levyllä ole, joihinkin ei vaan vielä ole päässyt ollenkaan sisään. Mut mitään Hope for the futuren tapaista aina skipattavaa ällötystä ei tällä levyllä ole! Taitaapa tuo Thunder Fly olla kuitenkin aika kova piisi kun vielä vähän kuuntelee, samoin The Man from Planet Marzipan.. jne jne.
 
Olen tyydytetty!

Vähän samoilla linjoilla olen kun koko viikonlopun olen levyjä pyöritellyt. Eka levy on jopa hyvä Marillioniksi, toisella tulee hiukan pakkotuplan makua joidenkin biisien kohdalla. Yhdeksi levyksi aineksia olisi ollut hyvin, tuplaksi ei ihan riittävästi.
Viimeisten kolmen-neljän levyn sarjassa ehdottomasti paras. Tosiaan ihan sysipaskoja biisejä ei joukossa ole yhtään, aiemmilla niitä hyviä piti oikein etsiä paskojen joukosta.
Marko

Kun kerran jaan täysin tämän arvostelijan kanssa mielipiteen, niin laitetaan jakoon... Sori kun on vähän pitkä!
 
Phil Wilding, Classic Rock, October 2008 (9 out of 10 Stars)

Almost 30 years into their career, Marillion's fifteenth studio album could be their most inventive and enduring yet. The third in a particularly creative period for the band: following 2004's Marbles - arguably their strongest album, fight amongst yourselves - and last year's Somewhere Else. Happiness is a sprawling, ambitious double CD (one disc's called Essence, the other, The Hard Shoulder) that could only have been made by a band who own their own studios. Taking its cue from what sounds, ostensibly, like a self-help book - The Power of Now by Eckhart Tolle (this is Marillion after all) - the book, in a nutshell, expounds the idea that happiness can only be found in the now, not worrying obsessively about the future or the past. As jumping off points go, it's as abstract or ambiguous as you might imagine, and it could be argued that the concept is just that, not a binding theme that holds the album together, but the results are simply outstanding.
At almost two hours long, Happiness demands a lot of the listener, but you'll be richly rewarded if you give it the time. Like all artists, Marillion have promised to push boundaries and envelopes with their latest release. It's familiar hyperbole and even though the band have experimented with zithers, harps and even sleigh bells, Marillion fans (who fear change as much as the rest of us) won't be dumbfounded by a sudden, erratic change in the bands musical direction. They still sound like Marillion, but, dare we say it, a better, bolder Marillion.
They are arch and surprisingly poppy in a song like Half the World and then rueful and bold with Throw Me Out. The latter's especially strong and wouldn't have sounded out of place on Kate Bush's The Red Shoes, though Steve Hogarth's baritone would have probably given it away. Hogarth is as brilliantly open-hearted as always: Especially True and Nothing Fills The Hole (with its woozy, soul vibe) sound like they could have been ripped from the pages of his journal.
All in all then, it's beautifully rendered, touching and telling. Happy days.

Marillion-tietämykseni on erittäin rajoittunutta, mutta nyt kyllä lähtee Script For A... tilaukseen tämän perusteella:
 
http://www.youtube.com/watch?v=OlF_DYs7v_s
 
Jukopliuste on hyvä biisi!!

Toivotan hauskaa matkaa Marillion-maailmaan ;-)
 
Fishin aikainen matsku, kuten toi He knows You Know, on maagista ja sai mut aikanaan todelliseen koukkuun (niin, kala koukutti kalastajan!). Mm. Scriptin nimikappale on kauneudessaan ylittämätön ja Incubus Fugazi-levyltä tajuttoman hieno progepiisi...
 
Nykyinen Marillion on toki aivan eri yhtye, mutta 4/5 siinä silti on samoja heeboja kun esim. Fugazilla, joten pakkohan siinä on edelleen olla sitä jotain magiaakin. Nykyinen vokalisti Hogarth on kasvomaaliton ehkä, mutta karismaattinen frontman kuitenkin!
 
Mä oon onnellinen, että pidän yhtyeen molemmista versioista. Mutta niin erilaisia ne on, että ymmärrän toisaalta täysin jos joku ei!

Sen verta reippaasti on tullu takkia käännettyä nykyMarillionin suhteen että kaverin kanssa ollaan menossa Osloon keikalle 24. tammikuuta. Marblesiltakin on löytynyt todella hienoja biisejä, muutama turha täytebiisikin kyllä löytyy. Somewhere else on vielä omaksumatta.
Marko

Uudemmalle kamalle en ole vieläkään lämmennyt, mutta Fishin aikainen tavara kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Kaivoin juuri Clutching at Straws, Real to Reel ja Thieving Magpie-vinyylit kaapista ja kyllä on kultaa.
Script ja Childhood löytyvätkin jo cd-versioina, elikkäs Fugazi olisi vielä hankittava.

Ostin vastikään heräteostoksena jonkun näiden kokoelman. "Best of both worlds" muistaakseni. Ihan jänskän olosta.

Uudemmalle kamalle en ole vieläkään lämmennyt, mutta Fishin aikainen tavara kuulostaa paremmalta kuin koskaan. Kaivoin juuri Clutching at Straws, Real to Reel ja Thieving Magpie-vinyylit kaapista ja kyllä on kultaa.
Script ja Childhood löytyvätkin jo cd-versioina, elikkäs Fugazi olisi vielä hankittava.
 
No tämähän on sitten myös pakkohankinta ;-)
 
http://www.marillion.com/music/albums/stages.htm
 
On komiaa kertakaikkiaan ja mielenkiintoista on miten yhtye kehittyy käsittämättömän nopeasti.. Kyllä se Ianin tulo rumpupallille vaan oli SE juttu! Ja koko yhtyeen nimmareilla varustettu pahvi kansitaiteesta tuli mukana!!

Kyllä se Ianin tulo rumpupallille vaan oli SE juttu!
 
No kyllähän Mick Pointerin toheloinnin jälkeen monikin rumpali kuulostaa hyvältä!;) Onneksi tietenkin saivat Mosleyn, oikein mainio rumpali.

Terveisiæ Oslosta!
Marillion oli aivan mahtava, samoin læmppærinæ toiminut tribuuttibændi, joka soitti ennen ja jælkeen Marillionin Fishin aikaista tuotantoa. Ennen keikkaa olimme væærællæ ovella pyrkimæssæ sisææn ja H tuli sieltæ sisælle. KAveri oli oikein mukava, jutteli hetken ja toivotteli hauskaa iltaa. Keikan jælkeen Rothery tuli kuuntelemaan tribuuttibændiæ ja hænenkin kanssa tuli sana vaihdettua. Eipæ paljon enempææ voisi toivoa!
Tænææn kotiin væsyneenæ mutta Marillionin suhteen tyytyvæisenæ.
Marko

Viime aikoina on tullut innostuttua tuosta Marillionista oikein kunnolla, mutta tuolle Fishin jälkeiselle tuotannolle ne lämpene sitten yhtään. Kuitenkin mielenkiinto heräsi, kun huomasin Marillionin olevan keikalla täällä parin viikon päästä. Kannattaakohan tuonne Fishin jälkeistä Marillionia ymmärtämättömän vaivautua?

Ehdottomasti. Hogartin aikaiset biisit toimivat livenä levyjä paremmin. Missäs päin vaikutat kun Marillionin keikka on lähettyvillä?
Marko

Ehdottomasti. Hogartin aikaiset biisit toimivat livenä levyjä paremmin. Missäs päin vaikutat kun Marillionin keikka on lähettyvillä?
Marko
 
No jaa, Ruisrockissa bändin näin, enkä kyllä saanut mistään kiinni... toisaalta olenkin vanha pieru ja Fish oli mulle SE Marillion laulaja

Ehdottomasti. Hogartin aikaiset biisit toimivat livenä levyjä paremmin. Missäs päin vaikutat kun Marillionin keikka on lähettyvillä?
Marko
 
Hampurissa nyt vielä jonkin aikaa. Juu voipi olla, ettei köyhän opiskelijan tule 40 euroa tuohon keikkaan investoitua.