Musiikkibisnes ›

Olikos tää ketju vaan rokkimusiikista?? Mulla on vastikään tullut 37 täyteen ja väännän ekaa soololevyäni tammikuussa ... ei sillä että se mikään virstanpylväs tulisi musalle olemaan, mutta kuitenkin. Laatikko on jats ja tarkemmin sanottuna big band-musa. Kaikkee on tullut touhuttua pennusta saakka, joten en taida käydä esimerkistä otsikon aloittajan hengessä. Mulla oma taiteellinen toiminta alkanut elättää täysipäiväisesti vasta "vanhoilla päivillä", eli siis puolisentoista vuotta nyt takana.
 
Aattelin vaan täältä nostattaa henkeä kaikille jo 28 täyttäneille, ettei kannata myydä kamoja/hylätä hyvää harrastusta ;-)

Olikos tää ketju vaan rokkimusiikista?? Mulla on vastikään tullut 37 täyteen ja väännän ekaa soololevyäni tammikuussa ... ei sillä että se mikään virstanpylväs tulisi musalle olemaan, mutta kuitenkin. Laatikko on jats ja tarkemmin sanottuna big band-musa. Kaikkee on tullut touhuttua pennusta saakka, joten en taida käydä esimerkistä otsikon aloittajan hengessä. Mulla oma taiteellinen toiminta alkanut elättää täysipäiväisesti vasta "vanhoilla päivillä", eli siis puolisentoista vuotta nyt takana.
 
Aattelin vaan täältä nostattaa henkeä kaikille jo 28 täyttäneille, ettei kannata myydä kamoja/hylätä hyvää harrastusta ;-)
 
No eihän täällä kukaan ole harrastusta hylkäämässä, päinvastoin!! Lähinnä siitä, ainakin mun käsittääkseni, kyse, että turhat "menestymispaineet" voi ja kannattaakin hylätä, jos on täyttänyt tuon 28v.! Ihan tiedoksi, että kaikkihan kannattaa sitten ottaa kirjaimellisesti;-)

Mulla on vastikään tullut 37 täyteen ja väännän ekaa soololevyäni tammikuussa ... ei sillä että se mikään virstanpylväs tulisi musalle olemaan, mutta kuitenkin. Laatikko on jats ja tarkemmin sanottuna big band-musa.
 
No big band -soittajaksihan sä olet ihan juniori. Kuten jo alussa totesin, niin esim jazz ja blues ei välttämättä ihan nuorilta kovin uskottavasti taivukaan.
 
Pitää olla ainakin vanha sielu, jos ruumis onkin nuori.
:-)

No big band -soittajaksihan sä olet ihan juniori. Kuten jo alussa totesin, niin esim jazz ja blues ei välttämättä ihan nuorilta kovin uskottavasti taivukaan.
 
Pitää olla ainakin vanha sielu, jos ruumis onkin nuori.
:-)
 
Heh, pääkoppa sisältä jo umpihomeessa, niin vanha ... Juu, en mä kirjaimellisesti tota 28:a ottanut, kunhan kulutin omaa ja toisten aikaa. Se on oikeasti kivaa ettei tartte kauheesti enää puristaa, tekee rauhassa ja on semmoinen kun on. Sehän on kaikista parasta!

Kyllähän se totta on, että monilta 'vanhoina' uransa aloittaneilta löytyy kaapista luuranko, jossa ollaan oltu ainakin osallisena jakelusopimuksen piiriin joutuneesta levystä. Tai oltu vakavasti otettavalla kiertueella edes tamburiininhakkaajana.
 
Vakavasti otettava kiertue ei ole Hiacella suoritettu Tampereen Hellän ja Kuopion Henkan välillä suhailu, eikä omakustanne'levyt' saa jakelusopimuksia. Eli siis demot.
 
Jos näin saa rajaa, niin allekirjoitan 28-säännön.

Kyllähän se totta on, että monilta 'vanhoina' uransa aloittaneilta löytyy kaapista luuranko, jossa ollaan oltu ainakin osallisena jakelusopimuksen piiriin joutuneesta levystä. Tai oltu vakavasti otettavalla kiertueella edes tamburiininhakkaajana.
 
Vakavasti otettava kiertue ei ole Hiacella suoritettu Tampereen Hellän ja Kuopion Henkan välillä suhailu, eikä omakustanne'levyt' saa jakelusopimuksia. Eli siis demot.
 
Jos näin saa rajaa, niin allekirjoitan 28-säännön.
 
Saahan sen rajata noin, mutta puhut kyllä sellaista painavaa asiaa joka ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun vaan ansaitsisi oman ketjunsa.
 
Eli: mihin ovat kadonneet vakavasti otettavat kotimaankiertueet? A-divarissa niihin ei enää ole varaa kohonneiden keikkaliksojen vuoksi, b- ja c-divareissa niihin ei ole varaa kun keikoista ei makseta. Sen seurauksena bändien identiteetti muuttuu sellaiseksi harhaksi, jossa pop- tai rockbändille keikka kolmena perättäisenä lauantaina on jo "kiertue"; vanhemmat soittajat muistavat vielä että kiertue tarkoitti sitä ettei pääse kotiin nukkumaan ainakaan kahteen viikkoon, ehkä kuukausiin.
 
Ja sitten toisaalta tuo omakustanne-juttu. Levy-yhtiöt oivalsivat viimeinenkin viimeistään tuossa kymmenisen vuotta sitten, että monissa genreissä tärkeintä on uskottavuus, ja sitä ei saa kompromettoida ottamalla yhtyeitä isoille talleille ennen kuin uskottavuus on varmasti kunnossa ja oppirahat maksettu. Tää oli vähän vaikeasti sanottu, mutta tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että sainattavan bändin pitää olla jo niin vakiintunut että sillä on oma yleisöpohja kunnossa (keikat myyty täyteen) ainakin jokaisessa yliopistokaupungissa, ja kunnes tää tapahtuu pitää pärjätä omakustanteilla ja nollakeikoilla.
 
Eli ostetaan vain sellainen omenapuutarha, jossa on vain kypsiä omenia poimittavaksi. Ei puhettakaan, että enää lähdettäisiin tekemään ketään tunnetuksi sen tarjonnan kautta. Haetaan vain nurkan takaa yllättäjiä, niitä ihmeitä että bändi onkin kasvanut stadionluokkaan kenenkään keksimättä, ja odottaa poimijaansa. No, säästäähän siinä sitten.
 
Mut tavallaan tilanne on pop-rock -puolella niin, että artistin tai bändin ensimmäinen homma on olla hyvä myymään keikkaa, hyvä levittään sanaa, hyvä askarteleen omia demoja, ja mielellään niin rikas että sillä on varaa kilpailla ammattilaissarjassa. Ja samalla riittävän kapinallinen, mutta yhteistyöhaluinen. Olis kans kiva jos persoonasta löytyisi jokin mahdollisimman laaja pienin yhteinen nimittäjä johon samaistua, kuten määrittelemätön angsti ja ahistus, tai iloinen tyhmyys.
 
Jos tämä jaksaa sitten sen lisäksi kirjoittaa hyviä biisejä, treenata ne, olla keikalla ajoissa ja antaa kaikkensa, sehän on bonusta. Mutta ei välttämätöntä, asiaa voi kompensoida hypettämällä, tai ostamalla velaksi kunnollisen tekniikan taustanauhoineen.
 
Sanotaan, ettei harrastajien tarvitsekaan saada oikeita soppareita tai oikeita rundeja. Mut muusikoista on aina ja ikuisesti 85% harrastajia siinä mielessä kuin tää jako tehdään, puhuttiinpa 1920-luvusta tai tästä päivästä, nimiorkestereista tai soittokerhoista. Varsin kovissakin orkestereissa on usein osa porukasta ihan päivätöissä, ja jos kyynisiä ollaan niin olipa vaikka maailman kovin soittaja niin jos samalla myy musakaupassa niin se kauppa on ammatti ja soitto harrastus. Eikö olekin loukkaavaa?
 
Ihan sama, vaikka identiteetti olisi kuinka puhtaasti muusikon identiteetti.
 
Edit:
 
Huom!!!
 
Avaanpa tälle oman ketjun ja kopioin tekstin sinne. Lainaan Lennun aloitusta pohjustukseksi. Tämän aiheen kommentointi jatkukoon siellä, ei täällä. Täällä puhutaan edelleen vain 28. ikävuoden magiasta.
:-D

Ja ihan oma kysymyksensä on se, että miksi ihmeessä pitäisi "breikata" & ryhtyä ammattilaiseksi. Bänditoiminnasta ja musiikista voi nauttia, vaikka tavoitteena ei olekaan Suosikin kanteen pääseminen.

Saahan sen rajata noin, mutta puhut kyllä sellaista painavaa asiaa joka ei oikeastaan kuulu tähän ketjuun vaan ansaitsisi oman ketjunsa.
 
Eli: mihin ovat kadonneet vakavasti otettavat kotimaankiertueet? A-divarissa niihin ei enää ole varaa kohonneiden keikkaliksojen vuoksi, b- ja c-divareissa niihin ei ole varaa kun keikoista ei makseta. Sen seurauksena bändien identiteetti muuttuu sellaiseksi harhaksi, jossa pop- tai rockbändille keikka kolmena perättäisenä lauantaina on jo "kiertue"; vanhemmat soittajat muistavat vielä että kiertue tarkoitti sitä ettei pääse kotiin nukkumaan ainakaan kahteen viikkoon, ehkä kuukausiin.
 
Siihen kun jengi istuu youtubessa katsomassa isojen bändien livetaltiointeja? Jengiä ei jaksa kiinnostaa tukea niitä paikallisia bändejä. Ja muutenkin netistä voi kuunnella, että "toi bändi mikä tuolla soittaa on ihan paska, en lähe!!". En nyt tiedä onko tää edes totta tai yksi osa syyllinen asiaan? Eihän baarit voi maksaa, jos bändit vievät enemmän rahaa kuin tuovat...
 
Mun aikana käytiin katselemassa bändi-iltoja nuokkarilla, vaikka ei kaverit soittaneet. Nykyään näiden iltojen suosio taitaa olla aika alhainen?

Eihän baarit voi maksaa, jos bändit vievät enemmän rahaa kuin tuovat...
 
Yksi syy pitää elävää musaa tarjolla on se, että sillä tavalla saa pidennetyn aukioloajan, ilman ei. Tosin silloin eläväksi musiikiksi riittää karaoke. Pidennetyn aukioloajan tarjoama myynnin ja sitä kautta tuoton lisäys kannattaa laskea mukaan yhtälöön, kun mietitään näitä kuvioita. Tosin sekin riippuu siitä, kenen ne hanat oikeasti ovat.

...Ja esiintyi ekan kerran televisiossa laulajana jo 16-vuotiaana. Levytti kitaristinakin ekan kerran joskus 60-luvun lopulla, melkein 10 vuotta ennen Dire Straitsia.
:-)
 
Eikös tässä ketjussa nimenomaan ollut kyse siitä että pitää breikata ennen 28. ikävuotta jotta voidaan vanheta sen kuulijakunnan kanssa yhdessä? Eli kun on tullut esimerkkejä artisteista jotka on tehneet sen tulevan suositun bändin kanssa ekan levynsä yli 28 vuotiaana niin sitten on kommentoitu että "otappa huomioon että, kyllähän tää kaveri kuitenkin musaa teki jo 15 vuotiaanakin ja keikkailikin aktiivisesti oulun seudulla hyvin suositussa pumpussa nimeltä esan läiske". Ei kai sillä ollut nyt sinänsä merkitystä kuinka pitkään on tahkonnut musiikin parissa vaan sillä koska breikkasi?
 
Jos pitäisi löytää esimerkkejä missä artisti on siirtynyt musiikin pariin vasta yli 28 vuotiaana ja sen jälkeen vielä breikannut isoksi nimeksi niin tuskin kovin montaa esimerkkiä löytyy. En sano ettei yhtään kun parempaa tietoa täältä ei löydy.
 
..vai onko multa nyt menny jotain ohi? :)

Totta, ja vaikka artisti on breikannut, se ei välttämättä ole tapahtunut niin että on julkaistu se yksi single/levy joka meni jenkkilistan ykköseksi vaan voihan se breikkaaminenkin tapahtua pitkän ajan kuluessa pitkäjänteisellä työllä missä usean levyn ajan suosio kasvaa aina vähän kerrallaan. Lopulta sitten tullaan siihen pisteeseen, että se jenkkilistan ykkönen sieltä tulee, mutta eihän se tarkoita että tämä on se hetki jolloin artisti breikkasi jos fanikunta on tätä ennenkin kuitenkin jo ollut erittäin laaja. Tämä on pikemminkin se hetki jolloin artisti myi itsensä :D