Studiotyöskentely ›

En ole älyttömän paljon ehtinyt eri overhead-mikitys tapoja kahlaamaan ajan/innon/uskalluksen puutteessa vaan lähinnä mennyt ns. "spaced pair" (termi suomeksi?) meiningillä mahdollisesti mono-överin tuella. Lähinnä leikkinyt mikityksen etäisyydellä setistä.
X/Y:tä pääsin ihmettelemään DPAn isokalvoisten kanssa kun kokeneempi kaveri ne defaulttina näppäsi siihen setin yläpuolelle killumaan. Toimi todella hyvin, varsinkin leveän huonestereon kanssa (ORTF Neumann isokalvot).
 
Mutta asiaan. Minua kiinnostaisi muiden mielipiteet ja empiiriset tutkailut aiheesta.
Miksi/milloin jokin stereoparisetup overiksi? Miten mikkivalinta ajaa stereosetuppia, isokalvo, pienikalvo, ribboni?
 
Tämä kun tuntuu olevan se juttu joka joko tekee rumpusaundin tai ei, nimim. "aattelin et tällanen luonnollinen phaser-efekti pelleissä sopii tähän teidän juttuun kivasti"

Mä oon viime aikoina palannut ainakin rokkihommissa AB-pariin niin, että kaksi isokalvoista herttaa sijoitetaan setin yläpuolelle siten, että ne ovat 90 asteen kulmassa bassarin yläreunan ja virvelin keskustan muodostamaan setin poikkileikkaukseen. Mikkien etäisyys toisistaan määräytyy setin koon mukaan. Korkeus n. 2-3 kapulanmittaa virvelistä ylöspäin. Jatsimmissa hommissa x/y on edelleen pop :D Välillä sit pheeliksellä tulee testattua ihan jotain muutakin ja varsinkin jos kalusto antaa myöden niin voi ottaa vaik sit muutaman erilaisen OH:n.

Mä oon viime aikoina palannut ainakin rokkihommissa AB-pariin niin, että kaksi isokalvoista herttaa sijoitetaan setin yläpuolelle siten, että ne ovat 90 asteen kulmassa bassarin yläreunan ja virvelin keskustan muodostamaan setin poikkileikkaukseen. Mikkien etäisyys toisistaan määräytyy setin koon mukaan. Korkeus n. 2-3 kapulanmittaa virvelistä ylöspäin. Jatsimmissa hommissa x/y on edelleen pop :D Välillä sit pheeliksellä tulee testattua ihan jotain muutakin ja varsinkin jos kalusto antaa myöden niin voi ottaa vaik sit muutaman erilaisen OH:n.
 
Mulla tulee valittua useimmiten underheadit övereiden sijaan. Pallo haikka puolella ja hertta raidi puolella. Ambienssi + underit. Siihen lähimikkejä sen verran kun tarvii.
 
Toisaalta riippuu musasta tosi paljon millä mennään ja mitä halutaan mut toi on ihan ok lähtökohta mun saundimaailmalle.

Tänään on x/y KM184 overhead ja AB U89 ambientit + lähimikkejä ja jazzia pukkaa...

Teinpäs tässä studioliveäänitykset äkkihopussa, missä 5 soittajaa paukutteli samassa tilassa ja ainoat överit mitä siihe hättään löysin oli neumann km 183 -stereopari. Alkuperäsessä suunnitelmassa (vain basso ja rummut) tämä ei tuntunu pahalta, mutta ku muutki soittimet lyötiin samaan tilaan, olin melko varma, että peli o menetetty. Padit päälle ja mikit lähemmäs peltejä ja olin kyllä positiivisesti yllättyny, kuinka "tiukka" se soundi ja "suuntaavuus" oli alataajuuksien leikkuun jälkeen. Puhutaan siis pallokuvion mikeistä! Sessioissa biisien välinen dynamiikka vaihteli ja sopivalla styrkkarien sijotteluilla + overikorkeudella saatiin aikaseks mukava tilaki - pelkästään overeista. Ei ehkä perinteikkäin tyyli, mutta tämmönen sessio tällä kertaa. =)
 
Overimikittäminen onki perus bändiäänityksissä mukavinta touhua. Niiden sijoittelulla saa vaikka mitä (hyvää ja pahaa) aikaseksi.

Mulla tulee valittua useimmiten underheadit övereiden sijaan. Pallo haikka puolella ja hertta raidi puolella. Ambienssi + underit. Siihen lähimikkejä sen verran kun tarvii.
 
Toisaalta riippuu musasta tosi paljon millä mennään ja mitä halutaan mut toi on ihan ok lähtökohta mun saundimaailmalle.
 
Onko kukaan koettanut tätä Danu -mikitystä livenä? Toimiiko?

Onko kukaan koettanut tätä Danu -mikitystä livenä? Toimiiko?
 
Monet vetelee noilla undereilla livenä, tosin uskoisin et kardioideilla. Itse en diggaa soundista, vaan röytään mielummin esim rumpalin selän takaa vähän hartialinjan alapuolelta.

Monet vetelee noilla undereilla livenä, tosin uskoisin et kardioideilla. Itse en diggaa soundista, vaan röytään mielummin esim rumpalin selän takaa vähän hartialinjan alapuolelta.
Mites, haikkapuolellla hertan sijoittaminen underiksi?

Toi seläntakaa mikitys on yks mun suokkareita kans. Todella luonnollista pheelistä saa siten.
Etäisyyksien kans saa tosin olla tarkkana, että vaiheet on kunnossa.
 
Toinen joka on studiossa aika vakkari setuppi, on panna isossa tilassa (soundtracks/finnvox...) irtoseinät rumpujen taakke, leveälle W-lle, ilman keskimmäistä v:tä (tiäks silleen visuaalisessa mielessä tässä näin :) Ja seinille DPA:n pallot piuhan varaan roikkumaan soundillisesti sopivalle korkeudelle, (ylempänä peltisempää ja alempana setimpää) jolloin ne toimii puolipalloina. Tästä saa sellaisen overi/ambienssi hybridin, joka on jo itsessään ihan valmista kauraa.
 
Ribbonit toimii kans rouheessa rokkisoundissa ihan perus A-B metodilla kans, jos huonekorkeutta riittää. (kasikuvioiset nääs)
 
Muutenkin suosin pehmeämpää, luonnollista settisoundia, jolloin esim hyvät puikot 1-2m setin edessä X-Y muodostelmassa noin metrin korkeudella rokkaa kybällä.

Mites, haikkapuolellla hertan sijoittaminen underiksi?
 
Emmätiä, haitsukin kuulostaa alapuolelta jotenki kummalta, ja se vuoto mitä underströmeihin tulee on mun mielestä aina tosi oudossa balanssissa. Liikaa säätöä.
 
Mun overhead-kela ei siis ikinä ole mikittää pelkkiä symbaaleita, vaan haluun nimenomaan koko settiä ja mahd luomuna.

Mä jouduin tänään pakostakin menemään haitsumikin kanssa alapuolelle kun yläpuolella oli sekä crash aika alhaalla ja nuottiteline siinä heti vieressä niin ettei sinne mahtunut. Soundi oli yllättävän jees ilmeisesti koska haitsut olivat molemmat tosi ohuet. Alempaa on monasti se ongelma että alapelti on pakusmpi ja kellompi kuin yläpelti. Mielummin silti yläpuolelta jos vaan mahdollista. Ja tän päivän tapauksessa setti sekä soittaja olivat niin hyvin balanssissa + musa sen luonteista että lähimikkejä tuskin bassaria lukuunottamatta tarvitaan.
 
Näino. Vähänkään lujemmassa menossa kapulan atakki häviää alapuoli-haitsusta aika tyystin.

Emmätiä, haitsukin kuulostaa alapuolelta jotenki kummalta, ja se vuoto mitä underströmeihin tulee on mun mielestä aina tosi oudossa balanssissa. Liikaa säätöä.
 
Mun overhead-kela ei siis ikinä ole mikittää pelkkiä symbaaleita, vaan haluun nimenomaan koko settiä ja mahd luomuna.
Allekirjoitan tuon jälkimmäisen täysin. Uteliaisuuttani vaan kyselen.

Näino. Vähänkään lujemmassa menossa kapulan atakki häviää alapuoli-haitsusta aika tyystin.
 
Jep aika sohjoa tulee helposti. Mut tällasessa tsääs-hommissa ohkaisilla haitsuilla ja suurimmaks osaks vaan polkuhaitsua niin alahomma menettelee...

En kehtaa uutta ketjua aloittaa, niin laitan tähän jos sopii.
 
Tarkoitus on äänittää rummut "vintage-meiningillä". Rummut on 60-luvun tomiton setti. Nauhurina kaksiraitainen Tandberg-kelanauhuri (3300 X). Muu käytettävissä oleva kalusto: Rode NT1A, Marshall puikkokonkkapari, 2 DI-boxia (eli 2 phantom-virtalähdettä), Tapco 6000 6-kanava mixeri/pre amp (ei phantomia) ja ämpärillinen viisseiskoja ja viiskaseja.
 
Yksi must on virpan mikitys niin, että rumpalin käyttämä virpan reunan nakutus saadaan varmasti talteen. Tyylilaji on ikäänkuin Chuck Berry 70-luvulla, joten ei tarvitse olla kristallinkirkasta soundia vaan paremminkin snadisti suttuista kaahausta.
 
Tuolla mennään ja jos jollakulla olisi jotakin vinkkiä tai kokemusta moisista virityksistä, niin olisi mukava kuulla.

Kokeile sellaista 60-lukulaista Daptone-studio -mikitystä. Pistä yksi tai kaksi mikkiä bassarin viereen virvelin korkeudelle. Suuntakuviosta riippuen kääntele mikkiä niin, että balanssi on hyvä. Jos halutaan hyvin rouheeta soundia, ota joku vammanen dynaaminen mikki käyttöön. Jos taas halutaan tummaa soundia, ribbonit toimii ja konkilla saa hifeimmän lopputuloksen. Siihen kattaukseen voi sitten lisäillä tarpeen mukaan myös lähimikkejä.
Jos komppipelti on setin tärkein juttu, kuten on jazz-musassa, mikki pitää asettaa johinkin rumpalin pään kohdalle, tietenkin niin, ettei siihen osu vahingossa.
70-luvun soundia haettaessa lähimikitettään kaikki mahdollinen. Overeiksi 67 tai 87, tomeihin 421 eikä bassariin missään nimessä mitään modernia bassarimikkiä. Ne keksittiin vasta 80-luvulla.
 
Tolleen mä meen.

Tänään tulee rokkia AB U89 -parilla kuten tuossa ekassa postissani mainitsin ja toimii mainiosti. Ambiensseina ovatten U67:t ja rumpalin olkapään takaa kurkkii KM56.