Yleistä keskustelua musiikista ›

Kuuntelin illalla YleX:n Supersettiä, jossa oli tänään vieraana Kim Herold, soittamassa mielimusaansa (sieltä tuli 2 tuntia singer/songwriter-kamaa, tuppasi vähän tylsistyttämään)
 
No, joka tapauksessa yksi herran kommentti sai minut vähän kummastelemaan sitä, että miksi hänet oli ohjelmaan valittu. Hän kertoi ostavansa jonkun artistin kaikki levyt yhdellä kerralla, usein kuuntelematta ollenkaan etukäteen että mitä niillä levyillä on tai sitten 5 sekunnin biisinäytteen jälkeen. Jotenkin minusta tämä on aika outo tapa valita musiikkinsa, käytännössähän siinä ostaa sian säkissä.
 
Voisitteko itse kuvitella tutustuvanne artisteihin ostamalla koko tuotannon yhdellä kertaa pelkkien kansien perusteella? Itse en kyllä voisi.
 
Itse YleX:n Supersetti-ohjelmasta on pakko sanoa, että on hyvä piristys sunnuntai-iltaan, välillä on DJ-vieraita ja välillä jokin teema, kuten AC/DC viime viikolla.

Jos olisi rahaa tarpeeksi, niin varmaan moistakin harrastelisin. Ihan jo keräilymielessä. Vaan näillä tuloilla (= 0) kun ei saa ostettua edes kaikkia haluamiaan levyjä, niin noin kovasti sikoja säkissä en kyllä lähtisi ostelemaan koskaan.
 
Jos hirmusen halvalla saa levyn ja bändistä on kuullut kehuja tahoilta, joiden musiikkimaku yleensä osuu melkolailla samoille linjoille oman kanssa, niin yhden levyn voi kyllä silloin tällöin ostaa. Hetken mielijohteesta.

Nyt kun miettii, niin huomaa kuinka paljon tätä on tullut harrastettua. Muun muassa nämä levyt olen ostanut pelkästään kannen perusteella.
 
Anathema -A Natural Disaster
Cathedral - Forest of Equilibrium
Death - Human
Paradise Lost - Shades of God
Primordial - To the Nameless Dead
Reverend Bizarre - III: So Long Suckers
Stonegard - From Dusk till Doom
The Sword - Gods of the Earth
Wolfmother - Wolfmother
 
Lisäksi ostin Iced Earthin Slave to the Dark-boksin (jossa on lähestulkoon yhtyeen koko tuotanto) kuulematta yhtään biisiä. Sitähän voi miettiä, mikä järki tuossa on, mutta harvassa asiassa on järkeä. Siinä mielessä on tosin käynyt tuuri että kaikista näistä bändeistä on tullut pitkäaikaisiakin suosikkeja. En ole rahoissa minäkään, itse asiassa olen lähestulkoon aina persaukinen.
 
Silloin harvoin kun pääsee levykaupassa käymään, on mulla yleensä mukana jonkin sortin "ostoslista", mutta aivan joka kerta käy niin, että rutistan sen johonkin taskunpohjalle kun ovesta käy sisään. Onhan se paljon jännempää iskeä soittimeen jotain täysin itselle tuntematonta tavaraa kuin jotain mitä on kuunnellut netistä ladattuna kuukaudenpäivät.

Voisitteko itse kuvitella tutustuvanne artisteihin ostamalla koko tuotannon yhdellä kertaa pelkkien kansien perusteella?.
 
en tod, uskomattoman typerää toimintaa tollanen.

Voisitteko itse kuvitella tutustuvanne artisteihin ostamalla koko tuotannon yhdellä kertaa pelkkien kansien perusteella?
 
Julie London?? Kyllä. Milloin tahansa.

En varmaankaan ostaisi tuntemattoman artistin koko tuotantoa kerrallaan, mutta yksittäisiä heräteostoksia teen usein. Sillä tavalla olen moneen hienoon yhtyeeseen tutustunut. Olen ajatellut asian niin, että ainahan heikoksi osoittautuneen lätyn saa tarvittaessa vaihdettua divarissa parempaan.

en tod, uskomattoman typerää toimintaa tollanen.
 
Tuo on just loistavaa. Tuolla tavalla voi löytää sellaisia juttuja mitä ei muuten löytäisi millään.

Yleensä etenki keikoilla tulee ostettua ihan vaan sen perusteella, et nyt on hyvä fiilis. Siis ennen kuin on edes keikkaa ehtinyt kuulla. Esim. Anal Thunderin levyt ja paidan ostin ennen kuin olin kuullut koko bändistä muuten yhtään mitään.

Tuo kuulostaa aika samalta kun teinipoika kuulee jostain että black metal on kovalle ja tämän jälkeen lataa kaikki wikipedian mukaan legendaarisimpien black metal orkestereiden discografiat.
 
Tavassa ei varmaan ole mitään huonoa, mutta veikkaanpa että tehokkaammin uusiin juttuihin tutustuisi ennemmin ostamalla viisi eri artistien levyä kerralla. Otanto lienee musiikillisesti laajempi, ehkä.

Sinällään ihan mielenkiintonen idea, ja tietty välillä tulee tehtyäkin heräteostoksia, mutta monta kertaa tuo homma kaatuu siihen, ettei budjetti yksinkertaisesti anna periksi. Tälläkin hetkellä on sen verran monta "pakollista" levyä ostoslistalla, ettei uskalla lähteä ostelemaan sikaa kavereineen säkissä.
 
Joidenkin bändien kohdalla on tosin käyny niin, että on ostanu yhen tai kaks levyä, ja niistä innostuneena ostanu sit loputkin lähes kokonaan tietämättä, mitä ne sisältää.

Borknagar taitaa olla ainoa tapaus, jolloin ostin sian säkissä, koko tuotannon muodossa. Originin jätin myöhemmin kuitenkin ostamatta, kun varmuuskuuntelin etukäteen ja en oikein pitänyt. Ei oikein toimi akustinen versiointi ko. poppoon biiseistä.

kaksin kappalein

Iha helbboo.
 
1) Meenee black metal hyllylle ja ottaa levyn kouraan
2) Jos kannessa ristit on väärinpäin (ettei tuu mitään Crimson Moonlight ylläreitä) ja hyvät biisinnimet ni osta
3) Saatanaa palvotaan levyllä näin ollen taatusti = hyvä levy
 
Valmis. Ei tartte paljo mettästää klippej.

Borknagar taitaa olla ainoa tapaus, jolloin ostin sian säkissä, koko tuotannon muodossa. Originin jätin myöhemmin kuitenkin ostamatta, kun varmuuskuuntelin etukäteen ja en oikein pitänyt. Ei oikein toimi akustinen versiointi ko. poppoon biiseistä.
 
Heh, oisit voinu paskemmankin bändin valita :)

Voisitteko itse kuvitella tutustuvanne artisteihin ostamalla koko tuotannon yhdellä kertaa pelkkien kansien perusteella? Itse en kyllä voisi.
 
No ei todellakaan. Arvostan kansitaidetta jne. mutta en osta levyä pelkän kannen perusteella. Ja vaikka olisi huonot kannet ja levy hyvä niin ostaisin kuitenkin.
 
Muutenkin levyjä ostaessani tiedän kyllä etukäteen mitä olen ostamassa (olen kuullut aikaisemmin tai joku kaveri suositellut).

Yesiä en ollut kuullut yhtään biisiä ennen kuin ostin Close to The Edgen ja nyt on niiltä jo kolme levyä hyllyssä. Jukka Gustavsonin yhen soololevyn ostin kanssa kuuntelematta etukäteen.
 
Muuten yleensä tutustun esim. myspace-biisien kautta bändiin ennenkuin pistän rahojani likoon.

Yksittäisiä levyjä olen toki ostanut kymmeniä kuulematta sekuntiakaan itse musiikkia.
 
Niin minäkin, ja sen verta moneen otteeseen on tullut petyttyä etten enää tuota harrasta muuta kuin alelaarien kohdalla.

Onhan tuota tullut harrastettua varsinkin silloin, kun ei kotona vielä internettiä ollut. Ei sentään koko tuotantoa ole tullut kerralla ostettua. Muutama helmikin on löytynyt pelkästään kansien perusteella

Muutama levy on tullut kansien perusteella ostettua. Hieman useampi sitten niin, että tietää projektissa olevan tiettyjä artisteja, joiden soolomatskusta diggailee jo valmiiksi.
Tosin kyllä sitä yleensä yrittää edes sen yhden kappaleen kuulla, ennenkuin rahansa sijoittaa. Jos olis rahaa niin sit vois..