 jogo3000
14.02.2004 22:45:03 | |
|---|
Henkilökohtaisesti parasta on kunnon blüüs-improvisaatio. Sellainen että nauttii vaan siitä kitaran saundista ja antaa sen tehdä kaikki työt, ollen vain itse välineenä musiikin ohjattavana.
Tunnen myös ihmisiä, joille biisit ovat tärkeintä.
Kumpaa suuntausta kannatatte noin niinkuin jos on pakko valita toinen. Ich bin kein Krieger. |
 Härski
14.02.2004 22:46:06 | |
|---|
Improlla. Joku hyvän kuuloinen riffi ja siitä eteenpäin. |
 Da Make
14.02.2004 22:48:42 | |
|---|
Se on hienointa/parasta kun sattuu blokkaamaan/keksimään jonkun tosi hyvältä kuullostavan riffin/biisin/tai jonkun.
Tänään aamulla (~klo.11) oli hienoa, kun blokkasin levyltä (siis iliman tabuja) DireStraitsin Tunnel Of Loven soolon (~3.45min). Cräx, Change, Ötöm!? |
 steelin
14.02.2004 22:58:03 | |
|---|
On orgastisen hieno tunne kun soitin soi, eikä tarvitse hampaat irvessä yrittää vääntää ulos jotain väkisin opeteltua.
Impro. "Opettele soittamaan, osta Lucky7" |
Super-Jari
15.02.2004 01:45:26 | |
|---|
Biiseistä ehdottomasti. Kun saa oman biisin soitettua ilman virheitä se on kuin suklaapuuroa joka on hyvää, normaalisti suklaapuuro siis ei ole. Hammer smashed face |
 Torniojaws
15.02.2004 02:44:17 | |
|---|
Sekoitus molempia. Improvisaatiolla viihdyttää itseä, biiseillä muita. |
 Chemo
15.02.2004 14:52:06 | |
|---|
Täähän ei oo joko/tai-juttu, kyllä molemmat ovat nautinnollisia asioita. Kysynnän ohjatessa toimintaa mulla on enemmän fiksua käyttöä biiseille.
Nautintoahan nyt saa vaikka motoriikkaharjoituksista. Ramalamadingdong. |
 Errorist
15.02.2004 16:06:31 | |
|---|
Improvisaatio on helekutin mukavaa silloin kun on oikea tunnelma. Käykääpäs veljet ja siskot tutustumassa uusiin EuroNicen sivuihin. |
 ezki82
15.02.2004 16:13:34 | |
|---|
Ehdottomasti parasta jälkeä tulee silloin kun ollaan oltu soittokavereitten kans vetämässä "muutamat" kaljat ja sitten kaverit rupee soitteleen jotain omia juttuja ja muut tulee siihen ihan luonnostaan mukaan... Monet kerrat ollaan naureskeltu selvinpäin meijän tuotoksille jälkeenpäin. soita poika, soita! |
 kid ego
15.02.2004 17:15:48 | |
|---|
Sekä jotta. Wittu fak!! |
 Necromuru
15.02.2004 18:55:10 | |
|---|
Henkilökohtaisesti parasta on kunnon blüüs-improvisaatio. Sellainen että nauttii vaan siitä kitaran saundista ja antaa sen tehdä kaikki työt, ollen vain itse välineenä musiikin ohjattavana.
Sama täällä. Tosin tuli tossa äsken kun laitoin
Guitar Pro 4:sen soittamaan Futurealin taustoja ja soitin Murayn osan itse, tuli siittäkin fiilistä, kunhan osaa eläytyä. Miguel Alvarez Necromuru |
 Kitarajeesus
15.02.2004 19:43:01 | |
|---|
Se vähän riippuu.Jos saa ankaran reenin jälkeen jonkun rytmisesti hankalan jazz tai latinobiisin vedettyä oikein niin kyllä siitä tulee hyvät fiilikset.Keikoista tulee myös erityisen hyvät vibat.Improvisaatioita tulee harrastettua melko vähän,koska rajallinen aika on käytettävä mahdollisimman kehittävästi.Silloin harvoin kun jamittelee porukalla niin hauskaahan sekin on.En ossaa päättää. Musiikki on elämä. |
 xulu
15.02.2004 22:28:02 | |
|---|
Impro, jotenkin ei koskaa tullu pahemmin opeteltua mitään biisejä. If a man wishes to rid himself of a feeling of unbearable oppression, he may have to take to Hashish. ~Friedrich Nietzsche |
 Aerodactev
15.02.2004 23:40:28 | |
|---|
Kitaransoittonautintoni tulee siitä, kun otan kitaran käteen, ja aloitan varovasti improvisoimaan jotain, josta tulee lopulta maanista rämpytystä vailla järkeä. Kyllästyn siihen ja yritän opetella jotain biisiä tabuista, otan introa pari kertaa hitaasti tökkien ja yritän vetää sen sitten oikealla nopeudella loppuun kauheiden kiroilujen, vikaäänien ja 10s taukojen, jossa vaihdan asemaa tai sormien asentoa, saattelemana. Lopulta en jaksa tätä ja soittelen lähinnä vapaita kieliä ja lopulta nakkaan kitaran jonnekin ja mietin, että treeni olisi ollut nuorempana poikaa. |
 Von Härskiburg
16.02.2004 17:21:39 | |
|---|
Jos impro lähtee hyvin, niin sitä parempaa ei olekaan. Rumpalin kanssa tulee soiteltua tällaisia puolen tunnin yhtämittaisia improvisoituja "biisejä" tahtilajin- ja temponvaihdoksineen todella usein. Se on mahtavaa. "Vähän ois siistii olla lesbo! Sais nussii naisia!" -Rumpalimme |
 Brian May jr.
16.02.2004 19:37:04 (muokattu 16.02.2004 19:38:29) | |
|---|
Improvisaatiota tulee harrastettua eniten, niistä keskimäärin 3 tunnista jotka soitan päivässä niin ainakin 2/3 menee omaan jammailuun. Tyylitaju nopeuden edelle! Ja se on tosi! |
hardy
16.02.2004 19:41:15 (muokattu 16.02.2004 19:42:11) | |
|---|
Tänään aamulla (~klo.11) oli hienoa, kun blokkasin levyltä (siis iliman tabuja) DireStraitsin Tunnel Of Loven soolon (~3.45min).
No sähän kova jätkä oot blokeeraamaan, mutta eikös se soolo kestä vähän vajaat 2min? |
Sekä että,
Jammaillessa on usein niin ekstaaseissa että vasta myöhemmin jaminauhoja kuunnellessa tajuaa että kuinka hyvin on taas vetänyt! Jamibändin kanssa vedetään usean tunnin yhtäjaksoisia settejä improa, parin tunnin veivauksen jälkeen on kyllä pää tyhjä, hyvä tunne..
Toisaalta cover-keikoilla on hyvä fiilis kun suosikkibiisit uppoaa väkeen ja soitto kulkee.. Paalutetta saa yleensäkin enemmän keikoilta kun oman bändin urpoilta.. "Marshall Valvestatet suosiolla verkonpainoiksi."-Matti, Tehosekoitin |
 alphamale
16.02.2004 22:34:53 | |
|---|
paras fiilis kyllä lähtee siitä mun kohdalla kun koko bändi on jossain täysin impro biisissä messissä ja vaihdot kulkee ja muutenkin kemia on kohdillaan.
hyvät improvisoidut leadit ei lähde kyllä millään jos ei ole valmiiksi hyvä fiilis. toisaalta meidän ihan aikuisten oikeissa piiseissäkin on aika lailla kaikki leadit improvisoitu, mulla menee ainakin fiilis jos ei oo vähän varaa levitellä :) Lahtelaista, totta kai |
 Heart Of Steel
16.02.2004 22:48:58 | |
|---|
Paras fiilis tulee siitä kun koko bändin soitto toimii ja kuulostaa hyvältä. Näinä päivinä se improvisointikin kuulostaa aina paremmalta. "Nobody tells a Man how to play." |
Piirakka