Bänditoiminta ›

Jokaisella bändillä on omanlaisensa tarina miten kaikki on saanut alkunsa. Tässä yksi niistä.
 
Meidän "bändi" sai alkunsa eräänä lauantai iltana hieman alle vuosi sitten. Oltiin parin kaverin kanssa ryypyllä, kun joku heitti idean, että mitäs jos perustais bändin. Hetki siinä asiaa pohjustettiin ja mietittiin minkälaiset edellytykset meillä yli parikymppisillä kavereilla oli bänditouhuun:
 
Soittimet: nykyisellä kitaristilla oli kuulemma kitara jossain vanhempiensa autotallissa..tai ainakin niin hän muisteli. Oli soitellut sillä joskus ala-asteella 12v sitten. Vahvistimen hän oli lainannut jonnekkin ja se ei ollut koskaan palautunut reissusta. Muita soittimia ei löytynyt.
 
Soittotaito: No siis kitaristihan oli siis soittanut yli 12v sitten, eli kai hän nyt muutaman soinnun osaa. Rumpali (minä) oli joskus 8v sitten soittanut kaverin rummuilla jokusen kerran, eli tiesi miten päin rumpukapuloita pidetään käsissä. Basisti oli nähnyt kun bassoo soitetaan, mutta ei vielä ollut koskenut moiseen.
 
Ei siinä sitten muuta kuin soittimia ostamaan. Basisti ja kitaristi tilasivat tarvittavat kamat netistä ja rumpali sai hankittua vanhan TAMAn setin kaverin kaverin kautta. Rahaa meni kaikki mitä oli (sitä tosin ei ollut paljoa) ja pikapuoliin kamat soittelua varten oli hankittu.
 
Kyllä se siitä sitten lähti, kun päästiin harjoittelemaan. Tavoitteena on ensi kesänä heittää "keikka" kavereille. Katotaan miten käy, tällä hetkellä tavoite tuntuu ihan realistiselta vaikkei meillä vielä ole laulajaa. Ei olla kehdattu pyytää ketään, ennen kuin soitto sujuu ongelmitta edes muutaman biisin verran :)

Vitutuksen kautta. Kun tarjottiin sopimusta, oli pakko hankkia soittajat.
Itse liityin tähän bändiin reilu vuosi sitten.

Oltiin parin kaverin kanssa ryypyllä, kun joku heitti idean, että mitäs jos perustais bändin.
 
Näinhän se tuppaa mennä, meikällä 3/4 aktiivisista bändeistä on lähtenyt näin tai sitten olen liittynyt bändiin tällaisissa yhteyksissä. Ainoastaan Caught In The Betweenin kohdalla tästä ei osaltani ole kysymys, vaikka kännissä sekin on varmaan perustettu.

Duunikaveri (kitaristi) soitatti kitaristi/laulajan kanssa tekemäänsä demoa, jonka kuunneltuani ilmoitin että niillä on uusi (ensimmäinen) rumpali. Tämä tapahtui 2002. Basisti löytyi muutaman kokeilun jälkeen. Nää jässikät oli tehneet musaa jo -90 luvun alusta, mutta eivät saaneet aikaiseksi perustaa bändiä.
 
Kuudes Tunti bändiin liityin niin että hengailin Haagan ostarilla Räkälän treenikämpillä, ja niiden rumpali oli aina fudistreeneissä. Soittelin sitten kundien kanssa, ja eräänä päivänä basisti oli kotioven takana ja haki mut treeneihin Honda Monkeylla. Siitä eteenpäin olin vakkari, tosin eivät uskaltaneet kertoa toiselle rumpalille pitkään aikaan. Vuosi -80.
 
Sata Lasta bändin kitaristiin törmäsin Roskilden festareilla. Olin tuhannen päissäni ja lainannut silloisesta duunipaikastani Helioksesta kalliin kamerajärjestelmän, ja aina yrittäessäni ottaa kuvaa bändeistä menetin tasapainoni ja kaaduin. Kitaristi piteli mua pystyssä ja hengailtiin koko loppufestarit kimpassa. Mulla piti olla sama teltta Kuudes Tunti basistin kanssa, mutta hukkasin sen 5 minuuttia festarialueelle päästyämme. Nukuin sitten joidenkin suomalaisten armeijateltassa hämähäkkien keskellä. Pois päästyäni törmäsin kapakassa kitaristi Kai Järviseen ja laulaja/kitaristi Petri Kinnuseen, ja pyysivät bändiin. Vuosi oli -85.
 
Onhan näitä vaikka mitä...

Kaveri oli soitellu kitaraa yksin kotona jo muutaman vuoden ja hänellä oli myös joku harley benttonin basso kotona ja olin hänen luona ja rämpäyttelin sillä vähäsen jonka jälkeen hän sanoi että osta basso nii voitas soitella yhdessä.. no minä innostuin ajatuksesta ja ostin basson ja vahvarin.. no pian tämän jälkeen löyty rumpali ja sen jälkeen ollaan soiteltu yhdessä nyt joku vuoden verran ja hauskaa on ollut.

En edes tarkemmin muista kuinka bändimme Beyond Other Dimensions sai alkunsa, mutta basistimme ja pitkäaikainen (tai itseasia pitkäaikaisin, 14v tunnettu) ja hyvä ystäväni sanoi taannoin että kerran lasketellessa Myllymäessä hän oli ehdottanut minulle että jos alettais soittelemaan ja pistettäis bändi pystyyn. Oltiin kuitenkin siinä vaiheessa jo useemman vuoden oltu ihan hurahtaneina bändeihin, kuten (ja etenkin) Maiden ja Sabbath.
 
Noh, siitä sitten sain joululahjaks ensimmäisen kitarani ja vahvistimen (Yamahan aloittelijasetin) ja kaveri sai basson synttärilahjaks vähä miun jälkee. Soiteltiin ne Paranoidit ja Ruupperit läpi siihe miljuunaa kertaa. Ympärillä pyöri vähä kaikenkarvasta soittajaa, enimmäksee rumpalia haettii ekaks. Pistettiin bändikin kuitenki kasaan vaikka ei osattu mitään soittaa. Siitä ollaan tultu tähän päivään aika harppaus.
 
Vasta kahen vuoden jälkee alko porukka olemaa kasassa, laulajaks pestattii yks entine koulukaveri (ei ollu laulukokemusta siihe mennessä, tosin motivaatiota oli aika helvetisti kyllä), kitaristi löyty naapurikaupungista aikamoisen munkin avustuksella m.netin wanted-palstan kautta ja rumpali oli erään vanhan tutun isoveli (reilu 20v häiskä).
 
Rumpali vaihtu muutamaan otteeseen, ja ekan kunnollisen rumpalin kanssa tehtiin demo (ei siis se ihan ekan, sen tutun isoveljen kans), hänen lähdettyä seuraavan kanssa toinen demo ja nyt ollaan tällä hetkellä ilman rumpalia. Siinä välissä ehittiin heittää vaan muutamia keikkoja, jotka on kyllä kaikki ollut kuuleman mukaan täyttä menoa, ekasta asti.
 
Onneks nyt näyttää valosalta, löyty yks lupaava rumpukokelas joka omasta mielenkiinnostaan ja innostuksestaan haluaa tulla kokeilemaan että kuinka lähtee. Hyvät fiilikset tästä, varmaan ihan taidokas kaveri kertomansa perusteella. Vois pitkästä aikaa toteuttaa uutta materiaalia ja alkaa ettimään taas keikkaa jos (mikä todennäköisimmin tapahtuu) tämä kaveri osaa hommansa ja on kaikin puolin sopiva ja halukas bändiimme.

Toinen bändi kasattiin siten, että viinan huuruisen pikkujouluspektaakkelin ja lauantaisen krapulahöyryn seasta mulle soitettiin, että tuutsä soittaa just kasattuun bändiin.
 
Coverbändi laitettiin kasaan siten, kun pari jannua oli ajautunut tilanteeseen, jossa ei ollut bänditoimintaa lainkaan. Tilanne piti korjata, joten alettiin kehittelemään ideaa. Puskaradiolla paikalle hälyytettiin myöhemmin laulaja ja rumpali. Nyt sitten soitetaan classic rockia.

Meidän bändimme lähtölaukauksena toimi vuoden parin takainen kahdeksansien tai seitsemänsien - en muista - luokkien retki jonnekkin hienoon vanhaan kirkkoon.
 
Minä (bändimme kitaristi) ja kaverini (nyt basisti, mutta ei silloin bassoa ollut juurikaan soittanut, mitä nyt musiikintunneilla) hajoilimme toisen ystävämme (rumpali) tuuheille amisviiksille ja totesimme vitsinä, että voisimme perustaa bändin nimeltä The Amicset, ja suunnittelimme ensikeikallamme suuntaavamme spottivalon rumpalin hienoihin viiksiin. No siinä muutaman päivän aikana idea lähti ihan oikeasti itämään. Otimme vielä yhden rinnakkaisluokkalaisen siihen kakkoskitaristiksi ja basisti ilmoitti voivansa laulaa, niin bändi oli jo hyvää vauhtia muuttumassa todeksi.
 
Soittokokemusta oli vaihtelevasti, minä olin soittanut kitaraa silloin viisi kuusi vuotta, basisti-laulaja tiesi about miten bassoa soitetaan ja vieläpä lauloi Cantores Minores-kuorossa, rumpali oli soittanut peruskomppia viidennellä luokalla. Ainoastaan kakkoskitaristi aloitti puhtaalta pöydältä, mutta sitäkin motivoituneemmin. Hän sai pian kamat vanhemmiltaan joululahjaksi ja on tätä kirjoitettaessa jo kohtalaisen hyvä kitaristi.
 
Ensimmäinen biisi jota soitimme taisi olla Ramonesin Blitzkrieg Bop, ja ihmeen hyvin se saatiin jo ensitreeneissä kulkemaan, ottaen lähtötason huomioon. Tätä kirjoitettaessa bändi on soittanut pari "keikkaa" (nutalla ja koulun juhlassa) ihan kohtalaisella menestyksellä ja hyvällä fiiliksellä jatketaan. Tosin nimen Epic Fail alla, kun se Amicset ei niin hyvä nimi sitten ollutkaan.

Ajattelimme, että bändillä saisi naisia. Ei ole näkynyt.

Ajattelimme, että bändillä saisi naisia. Ei ole näkynyt.
 
Joo meille kävi sama homma. Basistille tuli tosin kerran keikan jälkeen ehdottelemaan keski-ikään ehtinyt mies.

Ensimmäisen orkesterin kanssa: brassailin juopuksissa jollain Apulannan keikalla kitarataidoillani parille tuntemattomalle jätkälle joskus kun en oikeasti osannut soittaa kitaraa ja seuraavana päivänä tuli tekstari "haluutko soittaa kitara meidän bändissä?". Tuo juttu niin totaalisesti todistaa sen että bassoa ON helpompi soittaa, koska sainkin sitten basson kun soitto ei oikein sujunut ;-)
 
Nykyinen orkesterini on muusikoiden.netistä kasattu. Ensimmäisen orkesterin "traumoista" pikkuhiljaa selvittyäni ajattelin että nytpä kasaankin bändin. Rupesin kattelemaan kitaristeja, löysin yhden. Löysimme sitten muutaman yrityksen jälkeen rumpalin ja laulajankin. Orkesteri hajosi 2007 tammikuussa. Kasasimme bändin uudella kitaristilla ja ilman laulajaa (=laulamme itse) nyt 2008 kesällä uudestaan. http://www.kemosabe.fi

Bändi synty ku oltii meijän toisen kitaristin kanssa soiteltu pari kertaa sillain huvikseen jotain omaa ja se oli sitte jääny meille yöks. No yöllä me sit soiteltii harmittomia pilapuheluita ja sit soitettii meijän tulevalle basistille. Sit sain seuraavan päivän tietää et se jolle soitettii soittaa bassoo. Siit me sit ruvettiii kyselee sitä ja hankitti laulajaki jolla ei ollu minkäälaista soittokokemusta. Toinen kitaristi sit hyppäs sotkuu kuukaus bändin synnyn jälkee basistin musanvalinnaisesti ja se pelastiki meijän tulevaisuuden sit :D:D

Kaverin kanssa harjoteltiin musiikin soittokokeeseen, kun keksittin yks rämpytys, mistä me kirjotettiin kappale. Sillo pistettiin bändi pystyyn. Rumpali ja basisti vanhoja tuttuja, mä kitaristina ja kaveri kitaristi-laulajana.

No se alkoi parin bändin kautta...
 
Olin soittanut parisen vuotta kitaraa ja olin jo alusta lähtien halunnut bändiin soittamaan. Itsehän pidin hevistä, mutta siinä vaiheessa kelpasi mikä vain. Niinpä eräs kaveri lupasi, että saisin soitella hänen perustamansa punk-rock -bändin kanssa. Onnessanihan olin, mutta treenejä ei pidetty melkeinpä koskaan. Itse olin valmis soittamaan vaikka joka päivä, mutta kukaan muu ei "päässyt". No siitä bändistä sitten lähdin sen jälkeen, kun ne alkoivat soittaa riparilauluja...
 
Toinen bändi laitettiin pystyyn erään ilmoituksen kautta, jonka huomasin tältä sivustolta. Pyysin yhen kaverin soittamaan siihen bändiin rumpuja ja sitten oli jo trio. Treeniskin saatiin hetkessä ja vielä ilmaiseksi. No sen hetkinen rumpali halusikin mieluummin soittaa bassoa, joten uusi rumpali hakuun. Yksi rumpali kävi, mutta ei tullut enää sen takia, koska me ei osattu soittaa. Hän ei vissiin ymmärtänyt treenien merkitystä... Jotenkin sitten jämähdimme paikallemme. Uusia biisejä ei opeteltu ja treenejä pidettiin aina vain vähemmän ja vähemmän... Sittenpä toinen kitaristi ilmoittikin, ettei hän jouda enää käymään treeneissä kiireidensä takia, joten se siitä... Ainakin tyylilaji oli meikäläiselle mieleen. Sinänsä harmittaa, koska bändi lähti jo hyvään alkuun.
 
Ja sitten nykyhetkeen... Päätin, että seuraava bändi onnistuu ja niin...
 
Pistin tälle sivustolle hakuun, että olisin innokas perustamaan heavy metal -bändin. Ajattelin, että en minä kyllä ketään löydä tämän kautta, mutta meni vain pari päivää ja heti saapui ensimmäinen (ja ainoa) innokas. Siitäpä heti löytyi toinen kitaristi. Otin yhteyttä basisti-kaveriini, joten puuttui enää vain rumpali... No minulla oli erään tuntemattoman henkilön puhelinnumero , jonka sanottiin olevan innokas rumpali, jolla ei ole aikaisempaa bändikokemusta(rumpalin piti tulla jo aikaisempaan bändiin, mutta minkäs teet). No sana "innokas" riittää minulle vallan mainiosti ja siinä se sitten oli! Juuri sellainen bändi, jossa olen alun alkaenkin halunnut soittaa. Ja tämä projekti on edennyt niin hyvin, että jo on kumma, jos mitään ei saada aikaiseksi. Kaikki on aina treeneissä ja treenit ovat joka viikko, jotka kestävät keskimäärin 2,5 tuntia kerralla. Hyvä treeniskin on! Vielä laulaja kehiin, niin hyvä tulee (ei synistikään pahitteeksi olisi).
 
Ja kirjoitin vielä novellinkin! :D Tää on just tätä...

Luokkalaiseni rumpalin kanssa vaan kerran pohtittiin että jos mentäs joku kerta niille soittelemaan ja sitten kävin muutaman kerran soittelemassa.
Pikkuveli soitti sen luokkalaisen rumpalin (suoraan sanottuna paska rumpali soittanut 2 vuotta ja sekoaa "mummo kompissa" ja puolen minuutin soiton jälkeen kädet on hyytelöä ja paussin paikka) kanssa muutaman kerran.
Sit mä,pikkuveli ja mun luokkalainen rumpali lyöttäydyttiin yhteen.
Dodih basistia ehtimmää. Pikkusen yhtä meikän luokkalaista suostuteltiin jos basson ittelleen hommais ja tulis bändiin no basso tuli joulupukilta ja innostusta soittoon riitti viikko.
Ajateltiin että vittu siinä ne mahikset sit oli eipä oo paljoo muita vaihtoehtoja. No pikkuveli sitten meni muutaman kerran soittelemaan sen kitaraa soittavalle kaverille kitaraa ja sen kaverin faija sitten sanoi että eikös kannattaisi laittaa bändi pystyyn ja sitten pikkuveli siinä meidän tilanteen mainitsi ja sen kaveri innostui että kun kitarassa ei ollut tarpeeksi hyvä niin bassoa kinuamaan ja sellainen joululahjaksi tuli.
Kertaakaan ei olla yhdessä koko porukalla soitettu kun ei ole tiloja missä treenata koska rumpalin huoneessa me ollaan joskus kahtestaan soiteltu mutta sinne ei ihan neljää miestä soittimineen ja tarvikkeineen survota + taloja lähistöllä jotka häiriintyisivät.

Viinasta kaikki johtui!
Mä olin kaverin himassa isoissa juhlissa ja join itseni känniin. Sitten mä kielloista huolimatta menin sen pianon kimppuun. Isäntä kielloista huolimatta otti esiin bassonsa ja kielloista huolimatta soitettiin.
Ämmät purputti että hirveää, lopettakaa.
Me funtsattiin että ens kerralla mennään soittamaan johonkin paikkaan missä omat ämmät ei nipota ja siitä alkoi keikkailu.

Ei täällä Jokelassa ole koskaan ollut mitään muuta tekemistä kuin soittaa rokkia. Ja juoda kaljaa.
 
"Siitä se ajatus sitten lähti."
 
Siis edellinen bändi sai alkunsa tuollatavalla. Nykyinen syntyi pöytälaatikkotekstien ja metelöinnin tarpeen yhteensulautumana.

Lukion ensimmäisellä ollessani paikkakunnalle muutti uusi tyyppi. Pitkään meni ettei kukaan älynny oikein ottaa kontaktia häneen. Mie menin sitte jossain vaiheessa ite jutustelemaan, ja yhteinen harrastus, kitaransoitto löytyi hyvinkin äkkiä. Päätettiin sitten perustaa bändi ja ottaa rumpaliksi rumpuja harrastava kaverini. Basistiksi värvättiin tämän uuden kaverini tuttu.
 
Nyt on tosin onneton tilanne, kun basisti ei ikinä pääse treeneihin :(

Meidän juttu alkoi niin että ystäväpiiristä löytyi soittajia, ja ei siinä muuta sitten tarvita. Itse tungin väkisin mukaan ja huomasin aika pian että jotain pitäis kai sitten soittaakkin. Rummut kiinnosti niin että niitä sitten kokeilin ja sillä loputtomalla tiellä tässä ollaan, jotain on opittu mutta paljon on lainattukin.
Yli 20 vuotta tässä on heiluttu enemmän ja vähemmän aktiivisesti mutta ystäviä ollaan vieläkin ja rokki soi.