Rock, pop, alternative ›

Muutaman biisin olen MySpacesta kuunnellut. Ensinnäkin kitarasoolot on aivan järkyttäviä sweepkaahauksia ilman päätä ja häntää.
 
Onhan tuolla ihan hyviäkin sooloja esim. This I Love-biisissä. Muutenkin on varsin onnistunut veisu. Levy kuulostaa yllättävän hyvältä. Onneksi tuli jo tilattua.
 
Taitaa kyllä tuo levy myydä aivan tajuttomia määriä ekalla viikollaan.

En käy, mutta aikoinaan kuuntelin Velvettia Juutubesta varmaan viisi biisiä ja se riitti. Kai se laulaa osaa, mutta kyllä se ehdottomasti tuon bändin heikoin lenkki oli. Tulkinta jäi jotenkin mun korvaan kylmäksi. Vastaavasti nuo Akselin rääynnät ja revitykset ovat kyllä aivan loistavia. Ei olisi uskonut, että herra jatkaa siihen mihin jäi vuonna 91.
 
Voisi vain kuvitella mitä olisivat Velvetin biisit Akselin laulamana...anteeksi... tulkitsemana.
 
t. Köpe
 
Käy Köpe kuunteleen tuolta Weilandin Myspace-sivustolta sen uutta soolomatskua. Laulaa välillä tosi sielukkaasti ja eri malliin kuin VR:n biiseissä. Weiland on edelleen hieno laulaja/musikantti, väärään bändiin vaan lähti kokeilemaan.

Kuuntelinpa tuon lätyn perään pitkästä aikaa Appetitea, enkä löytänyt levyistä muuta samaa kuin vokalistin ja bändin nimen. Aikoinaan GNR oli vaarallisinta katurockia mitä löytyi - mihin katosivat räkä, riffit, raivo ja Axlin räyhäkäs ääni? Uudesta levystä tuli mieleen lähinnä MTV-pop ja Elton John, kummaa.
 
...Ei siis kestänyt tuo levy itellä koko mittansa vertaa kuuntelua :P

Enpä ole vielä uskaltautunut tai edes kerennyt kuuntelemaan lättyä... Kai tää on sitten se kuuluisa 8. ihme, että koko lätty edes ilmestyi! Eli kait se pitää käydä kuuntelemassa ja varmaan ihan ostaakin... Axl se on vaan ihmeellinen kaveri.

Kai se laulaa osaa, mutta kyllä se ehdottomasti tuon bändin heikoin lenkki oli. Tulkinta jäi jotenkin mun korvaan kylmäksi. Vastaavasti nuo Akselin rääynnät ja revitykset ovat kyllä aivan loistavia. Ei olisi uskonut, että herra jatkaa siihen mihin jäi vuonna 91.
 
Minun silmään Weilandissa on tuo yhä yleistyvä ilmiö, lavalla ja tulkitessaan tuntuu olevan tärkeämpää se lavalla oleminen kuin se tulkitseminen.
 
Where have gone "all of them great"

Tästähän tulikin, niinkuin joku ennusteli, aika tarkkaan halkaistut mielipiteet. Toinen puoli uskoo levyn olevan rautaa, toinen roskaa. Itse olen sillä rauta-puolella =) Onhan noita biisejä tullut jo kuultua aikasemmin, mutta nyt kun ne kuuli uudestaan, se tieto päässä että levy oikesti ON ulkona parin päivän päästä, toi aivan uuden tason näille. Biiseistä Scraped, Prostitute, ja This I Love olivat parhaita. Ainoa huono puoli viimeksi mainitussa oli soolo.
 
En olisi uskonut sanovani tätä; Se soolo olis kuulostanu paremmalta Slashin vetämänä. Tossa on nyt vähän sellanen metallinen, geneerinen saundi, joka ei taas sovi muuhun biisiin. Venyttävä, pehmeä soolo, sellanen mitä on Dont Cry:ssa ja muissa...
 
Mutta levynä aivan pirun kova! Kauppoihin heti kun ilmestyy. Tämä on varmasti viikon soitetuin albumi, koko maailmassa.

Kuuntelinpa tuon lätyn perään pitkästä aikaa Appetitea, enkä löytänyt levyistä muuta samaa kuin vokalistin ja bändin nimen. Aikoinaan GNR oli vaarallisinta katurockia mitä löytyi - mihin katosivat räkä, riffit, raivo ja Axlin räyhäkäs ääni? Uudesta levystä tuli mieleen lähinnä MTV-pop ja Elton John, kummaa.
 
...Ei siis kestänyt tuo levy itellä koko mittansa vertaa kuuntelua :P
 
katotaan paljon sulla on vielä räkää, riffiä ja raivoa kun olet 47-vuotias.

Pakko oli levy kuunenlla, ei pystynytkää odottaa että kaupasta saa omansa. ihan loistava, tykkään älyttömästi. Ei mitään tekemistä vanhan GNR:n kanssa, mutta huomaa että on Axl:n levy. Laulaa edelleen ihan loistavasti, ja biisit "isoja". Shackler's Revenge ja Scraped ei mulle oikeen tippuneet vielä, mutta kaipa nekin alkaa paremmalta kuulostaa kun enemmän kerkee tutustua. This I love on ihan klassikko ainesta siinä kyllä kaunis biisi, ja Axl:n laulua parhaimmillaan. Muut suosikit täl hetkellä sitten, Madagascard, Better, Street of dreams, oikeastaan kaikki paranee joka kuuntelulla. Ja onhan tää tosiaan suurimmaksi osaksi aika tunnelmallinen levy, eikä varmasti toimi niille ketkä odottelee vaan räimettä ja räkäisyyttä.

katotaan paljon sulla on vielä räkää, riffiä ja raivoa kun olet 47-vuotias.
 
Räkä ja raivo sikseen, mutta kyllä niitä riffejä pitäisi löytyä. Onhan Axlilla peräti kolme kitaristia niitä veivaamassa.

Räkä ja raivo sikseen, mutta kyllä niitä riffejä pitäisi löytyä. Onhan Axlilla peräti kolme kitaristia niitä veivaamassa.
 
nii. kai siel levyll jotain riffei on? pelkkää rytmisektorii, synaa ja lauluja?
...
 
mut mitä siitä tulee jos 47-vuotias jannu yrittäis duunata levyn niinku se ois 26 ja nenä täynnä amfetamiinia? en usko ett' sellanen futais kovinkaa hyvin.

mut mitä siitä tulee jos 47-vuotias jannu yrittäis duunata levyn niinku se ois 26 ja nenä täynnä amfetamiinia? en usko ett' sellanen futais kovinkaa hyvin.
 
Puhumattakaan siitä että onko 26 ja nenä täynnä amfetamiinia 80-luvun lopulla vai vuonna 2008. Mielestäni ihan turha koittaa muuttuvassa musiikkimaailmassa luoda uudestaan 20 vuotta vanhaa ilmiötä. Onnistunut ratkaisu siis tuo uudenlaisen linjan ottaminen.
 
Mitä olen biisejä alustavasti kuunnellut niin eivät ihan täysin vielä ole avautuneet, mutta ei lainkaan huonolta vaikuta. Turha edes yrittää verrata vanhoihin aikoihin, mutta ihan positiivisen oloinen yllätys.

Mainio levy mitä ei edes pidä verrata yli kymmenen vuoden takaiseen tuotantoon.
 
Slashin aika oli ja meni, loistavana kitaristina hän toi bändiin sen kuuluisan oman tyylinsä.
 
Nyt bändi elää vuotta 2000 ja mielestäni uusi kitaristi Bumblefoot on varsin mainio kepittäjä ja omaa juuri sopivasti omaa tyyliä.
 
Se oliskin ollut todella naurettavaa jos Slashin tilalle olisi tullut joku onneton Slash kopio.
 
Hyväkin tuollaisessa tehdä selkeä pesäero edelliseen.
 
Osassa biiseistä on toki turhan ärsyttäviä kitaraluikautuksia mitkä eivät juuri korvaa miellytä mut sit ku Bumble tyylittelee hillitysti, niin johan toimii.
 
Lähes heti alusta lähtien edukseen erottuivat biisit Better, There Was A Time, Madagascar sekä This I Love.
 
Todella positiivinen yllätys ja onneksi jaksoin odottaa levyn tuloa ja jätin naurettavat demolevitykset väliin. Axl on niitä harvoja tulkitsijoita joiden korkeaa ääntä kestää kuunnella.
 
Täytyy sen verran vielä todeta, ettei Scott Weilandia voi millään verrata Axliin. Scotthan on suht ok Cobain äänen omaava laulaja mutta ei yllä tulkitsijana lähellekkään Axlin tasoa. Ainut missä nämä kaksi ovat lähes samalla viivalla, niin naurettavissa lavaliikkeissä :D

Nyt bändi elää vuotta 2000
 
Heh heh...

Nyt bändi elää vuotta 2000
 
Oot vähäsen laineilla... :D
 
Mutta muuten ihan hyvä teksti. Plop plop.

Kuuntelinpa tuon lätyn perään pitkästä aikaa Appetitea, enkä löytänyt levyistä muuta samaa kuin vokalistin ja bändin nimen. Aikoinaan GNR oli vaarallisinta katurockia mitä löytyi - mihin katosivat räkä, riffit, raivo ja Axlin räyhäkäs ääni? Uudesta levystä tuli mieleen lähinnä MTV-pop ja Elton John, kummaa.
 
...Ei siis kestänyt tuo levy itellä koko mittansa vertaa kuuntelua :P
 
Elton Johinssahan ei ole todellakaan mitään vikaa. Ja kyseiseltä mieheltä imetyt vaikutteet usein laajentavat "perinteisemmän" rock-bändin musiikillista antia vähän laajemmalle sen perusrunttauksen ulkopuolelle...joka taas on ainostaan virkistävää. MTV-popissakaan ei ole mitään vikaa, hyvin tehtyä poppia on aina hauska kuunnella.
 
Tuota vaarallisuuttakaan en kyllä oikein pysty peräänkuuluttamaan, varsinkaan näin äärimmäisen pompöösit puitteet huomioon ottaen. Axlin meingeistä ja eri toten tämän levyn tuotantoprosessista on kyllä ollut vaarallisuus niin kaukana kuin voi vain olla!
 
Mutta tuosta "rään" ja "riffien" puuttesta olen kyllä vähän samoilla linjoilla. Sinänsähän nimittäin nämä "Chinese Democracyn" kappaleet eivät ole paskoja; hyviä yksittäisiä juttuja on ripoteltu kyllä moniin biiseihin. Vaan ongelma on tosiaankin se, että tuotos on täysin hengetön.
 
Sehän nyt on kaikkien tietämää, ilmiselvää faktaa, että levyn biisit on kasattu 123.345 eri biisistä ja osasta. Ja sepä sitten tässä tökkii ja paljon. Tuotannollisesti en todellakaan aina peräänkuuluta "räkäisiä" ja "mahdollisimman orgaanisia" saundeja, mutta kun eihän tällä levyllä ole tippaakaan varsinaista "soittoa". Tällä siis tarkoitan sitä, että kun kaikesta kuulee että kappaleet on pätkitty ja kasailtu tsiljardeista osasta, niin tuotoksesta puuttuu kaikki fiilis. Jos nämä biisit olisi (vielä kerran) treenattu yhden kokoonpanon toimesta, ja sitten menty ne purkittamaan studioon, niin levy kuulostaisi ihan merkittävästi paremmalta. Biisien linjattomuuskaan ei silloin häiritsi, koska saataisiin aikaan edes jonkinlainen yhtenäinen kokonaisuus. Nyt "Chinese Democracy" kuulostaa Pro-Toolsissa kasatulta palapeliltä.

Oot vähäsen laineilla... :D
 
Mutta muuten ihan hyvä teksti. Plop plop.
 
Heh, juu, näppäilyerhe, sattuuha noita :)

Rolling Stonen David Fricke kirjoittaa arvostelussaan aika hyvin.
 
"To him (Axl), the long march to Chinese Democracy was not about paranoia and control. It was about saying "I won't" when everyone else insisted, "You must." You may debate whether any rock record is worth that extreme self-indulgence. Actually, the most rock & roll thing about Chinese Democracy is he doesn't care if you do."

Jokos se levy on kaupoissa asti?

Nuo Akselin moniääniset laulut niin säkeissä kuin kertseissä kyllä hivelevät korvia. Onhan tuo laulu melko ylituotettua, mutta kyllä tuota on kiva Geneleceistä huudattaa.
 
Ja muutenkin levyn äänimaisema on kyllä todella onnistunut. Mieluummin kuuntelen tällaista kuin erään m-kirjaimella alkavan bändin 20 euroa maksavaa autotallidemoa.
 
T. Köpe
 
Munsta mokoman tuotantoa ei kannata tässä ketjussa ruveta pilkkaamaan.
 
E: Oli mulla jotain järkevääkin sanottavaa, mutta se nyt unohtu.