Kitarat: soittaminen ›

Tommyn ja Joschon tunnen henkilökohtaisesti ja täytyy sanoa, että molemmat ovat aivan maailman kovinta huippua.
 
Tapaus Jocsho Stephan
 
Joscholla on ehkä käsittämättömin plektratekniikka mitä olen koskaan nähnyt. Muistan kun joku kysyi Joscholta hänen ensivierailun jälkeen jatkoilla "mitä plektraa käytät?". Joscho näytti plektransa ja samaan hengenvetoon sanoi "ei sillä ole mitään merkitystä loppujen lopuksi mitä plektraa käyttää, kunhan tekniikka on oikea". Joscho todisti asian soittamalla samat nopeat juttunsa peukkuplekulla ja vielä kahden euron kolikollakin. Mulla on jossain ihan videolla todistusaineistoakin tapahtuneesta :D. Joscho osaa soittaa fingerstyleäkin. Joscholta puuttuu samanlainen "showmanship", minkä Tommy Emmanuel hallitsee täydellisesti. Tosin Joscho on maininnut oppivansa jo paljon Tommyltä yleisölle esiintymisestä. Kun keikalle mennään niin ei sitä seinille soiteta ja koskettaakseen yleisöä pitää osata todella paljon muutakin kuin biisit oikein nuotista nuottiin metronomin avustuksella.
 
Tapaus Tommy Emmanuel
 
Joscho ja sadat muut ammattikitaristit ympäri maailmaa ylistävät Tommy Emmanuelin monenkin seikan takia. Joscho oli aikoinaan saanut vihiä Tommy Emmanuelista ja kuultuaan Tommyn soittoa levyiltä ei hän ollut mitenkään erityisen vaikuttunut. Totuuden nimissä osa Tommyn tuotannosta on mitä on. Emmanuel onkin sitten aivan omassa luokassaan live-esiintyjänä. Tutustuttuaan Tommyn soittoon hieman enemmän alkoi Joschollekin avautumaan Tommyn ainutlaatuisuus ja nähtyään Tommyn eka kertaa livenä Joscho koki myös valaistumisen ja parhaimman oppitunnin siitä miten keikka pitää hoitaa. Tommy Emmanuel on mestari kuljettamaan konsertin läpi yhdistelemällä oikean määrän koskettavia balladibiisejä, perkussiojuttuja, tarinoita/huumoria, funkahtavia groovepaloja. Karismaakin miehessä riittää.
 
Se mikä yhdistää Tommy Emmanuelia ja Joscho Stephania on tietynlainen FLARE! Heissä on sellaista energiaa ja tulta, joka saa myös ei-kitaristit kiinnostumaan virtuoottisuudesta. Aneeminen jazzvirtuoosi ei kiinnosta ihmisiä. Ehkä levyllä, mutta keikat = no thanks. Soittajassa pitää olla tiettyä energiaa joka aktivoi kuulijaa. Varsinkin konserttitilanteessa. "Loosing the audience" on aika hyvä fraasi mitä käytetään tilanteissa kun "ei tunnettu" artisti soittaa yleisölle, joka ei tätä artistia tunne. Tommy Emmanuel ei menetä yleisön mielenkiintoa, oli yleisö mummoa, vaaria, tai kädet puuskassa olevaa rockpoliisia.
 
Sekä Joscho, että Tommy ovat monipuolisia soittajia. Tommy pystyy soittamaan myös gypsy swingiä, mutta hyvän kommentin sain kuulla Tommyn taidoista pari viikkoa sitten juteltuani Michael Fixin kanssa (australialainen fingerstylekitaristi), joka näki aikoinaan nuoren Tommy Emmanuelin Sydneyssä ensimmäistä kertaa. Tommy oli jo alle täysi-ikäisenä käsittämätön kitaristi ja pystyi soittamaan periaatteessa kenen kanssa tahansa, mitä tahansa. Fix oli ihmetellyt kun 19-vuotias Tommy Emmanuel oli pistänyt menemään todella laajalla skaalalla suvereenisti esim. George Benson tyylisiä juttuja.
 
Se mitä Tommy Emmanuel tekee nykyään on hänen oma valintansa, mutta nähtyäni hänet 3 viikkoa sitten taas livenä Bangkokissa, ei voi muuta sanoa kuin että mies on parempi kuin koskaan ennen. Täynnä sitä energiaa, mutta vielä lisäksi jotain muuta mikä kulkeutuu hänen lävitsee ja oikeasti koskettaa yleisöä. Valitettavasti tämä energia ei kulkeudu läheskään niin hyvin tallenteiden läpi, mitä se kulkeutuu livenä konserttitilanteessa.
 
Steve Vai ja Les Paul kommentoivat aika osuvasti Tommy Emmanuelia alla olevassa linkissä:
 
http://www.youtube.com/watch?v=GQQRDl7CT0Q
 
Steve Vailta ihan hyvä kommentti, joka mielestäni pitää paikkansa
 
"Even in the future I don't think people are going to be able to play like him". - Steve Vai