Etno, proge, latin ›

Tulipa hommattua The Division Bell. Hyvältä kuulostaa. Heti toisesta biisistä tunnistaa Floydiksi, sama meininki päällä kuin vanhoilla hyvillä levyillä. A Great Day For Freedomissa on todella hieno kertosäe.
 
Momentary Lapse Of Reason/The Final Cut - osasta on jäänyt multa vähän vähemmälle, mutta yksi päivä kaverilla kuuntelimme muutamia biisejä noilta levyiltä. Eiväthän ne kovin hyviä ole, mutta melkein poikkeuksetta biisissä oli jotain hyvääkin - Gilmourin soolo.

Olen ollut Floyd-fani siitä asti kun kuulin jostain radiosta sen mikälie Eric Prydtzin Education-jutun jossa oli sämplättyä PF:ää. Sitten tutkein että mikä sellanen bändi on ja aloin digata kun kuuntelin. Nykyään omistan kaikki levyt :O
 
Uudemmasta en niin perusta, on liian Gilmourin kitaravetoista minun makuuni. Niin ja sellaista "lällympää", vähän rokimpaa saisi olla. The Final Cutin jälkeisiä yritän suodattaa parhaani mukaan.
 
Syd rocked!

Syd rocked!
 
Jep. Kävin pari viikkoa sitten Cambridgen Syd-festareilla, siellä oli myös Pink Floyd -näyttely, jossa oli Storm Thorgersonin signeeraamia vedoksia.
 
Sydin näyttelyssä oli enimmäkseen uudelleen luonnolliseen kokoon tehtyjä valokuvavedoksia tauluista jotka Syd sittemmin poltti. Hänellä näet oli tapanaan ottaa valmiista taulusta valokuva ja välittömästi tämän jälkeen polttaa taulu. Nää taulut oli enimmäkseen aika kauhistuttavia läträilyjä. Kaikesta päättäen Syd oli ihan oikeasti todella, todella sekasortoisessa tilassa viimeiset noin 35 elinvuottaan.
 
Jousiorkesteri ja kuoro ynnä solistit heittivät Syd-keikan Trinity Chapelissä. Mukana oli yllättäen myös yksi ei-Syd-piisi, High Hopes.
 
Siitä tuli kyllä vähän surullinen olo, eikä ihan vähänkään. Jotenkin eläytyy liian hyvin tähän The Wallin eristäytyvään mielipuoleen.
 
Oli siellä jotain hauskaakin: Originaali Sydin itsensä vuonna 1966 suunnittelemastta keikkaflierista. Siinä luki isolla A PSYCHEDELIC FREAKOUT PINK FLOYD.

Olen ollut Floyd-fani siitä asti kun kuulin jostain radiosta sen mikälie Eric Prydtzin Education-jutun jossa oli sämplättyä PF:ää. Sitten tutkein että mikä sellanen bändi on ja aloin digata kun kuuntelin. Nykyään omistan kaikki levyt :O
 
Uudemmasta en niin perusta, on liian Gilmourin kitaravetoista minun makuuni. Niin ja sellaista "lällympää", vähän rokimpaa saisi olla. The Final Cutin jälkeisiä yritän suodattaa parhaani mukaan.
 
Syd rocked!
 
Meikäläiseltäkin on vähän kulunut tää varsinainen ote myöhäisemmän Floydin suhteen; kuuntelin aika tarmokkaasti puhki, ja toisaalta intressitkin ovat vähäsen muuttuneet. Mutta alkuaikojen levyt on totta vie loistokkaita, ja toisaalta taas ehkä jopa suurin suosikkini, Ummagumma, on Sydittoman Floydin vedos.
 
En ole aikoihin jaksanut kuunnella edes Barrettin mainioita sooloja, mutta sittemmin olen taas innostunut niistäkin. Helvetti vie, Madcap on ristiriitaisuudestaan huolimatta ehkä paras debyytti ikinä. Kaikki riitasointuisuus suorastaan pukee sitä, ja sekös vasta onkin erikoista.

Madcap Laughs on aivan mahtava levy. Loistava esimerkki siitä miten pieni raja on hulluuden ja nerouden välillä. Olen tulkinnut tuon levyn sisältävän toki vähän kumpaakin. Ei ainakaan turhan sliipattua kamaa.

Kaikki Sydin soololevyt ovat erittäin komeita, myös Opel. Opel-nimikappaletta mainostettiin jossain Sydin parhaaksi floydinjälkeiseksi kappaleeksi, eikä se kaukaa liippaa. Pääsisipä joskus kuulemaan niitä 70-luvun alussa bändin kanssa tehtyjä liveäänityksiä. Jossain nekin ovat.

Kaikki Sydin soololevyt ovat erittäin komeita, myös Opel. Opel-nimikappaletta mainostettiin jossain Sydin parhaaksi floydinjälkeiseksi kappaleeksi, eikä se kaukaa liippaa. Pääsisipä joskus kuulemaan niitä 70-luvun alussa bändin kanssa tehtyjä liveäänityksiä. Jossain nekin ovat.
 
Näitä?
 
http://www.youtube.com/watch?v=bi7324By_WI
 
http://www.youtube.com/watch?v=dkHAS-Zkwlo&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=084Zg-HKh2Q&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=Tko1jgdiKDA&feature=related

Kaikki Sydin soololevyt ovat erittäin komeita, myös Opel. Opel-nimikappaletta mainostettiin jossain Sydin parhaaksi floydinjälkeiseksi kappaleeksi, eikä se kaukaa liippaa. Pääsisipä joskus kuulemaan niitä 70-luvun alussa bändin kanssa tehtyjä liveäänityksiä. Jossain nekin ovat.
 
Opel on kyllä hankkimisen arvoinen. Milky Way on nimikkokappaleen ohella ihan hervottoman hyvä. Toinen suosikkini on Wouldn't You Miss Me? -kokoelmalta löytyvä Bob Dylan Blues, jonka Barrett taisi säveltää ja sanoittaa jo ennen liittymistään Pink Floydiin.

Mikäs on mielestänne paras kirja Floydista, kun pitäis esitelmä bändistä vääntää ja haluaisin oikeastikkin tutustua bändiin musiikkia syvemmälle jne.

Mikäs on mielestänne paras kirja Floydista, kun pitäis esitelmä bändistä vääntää ja haluaisin oikeastikkin tutustua bändiin musiikkia syvemmälle jne.
 
Itse olen lukenut Nick Masonin kirjoittaman Inside Out ja sitten tuon Pink Floyd Odysseian. Molemmat on ihan hyviä kirjoja, suosittelen.

Itse olen lukenut Nick Masonin kirjoittaman Inside Out ja sitten tuon Pink Floyd Odysseian. Molemmat on ihan hyviä kirjoja, suosittelen.
 
Noi on hyviä, heitetään vielä tää; Crazy Diamond - Syd Barrett & the Dawn of Pink Floyd.

Lainaan itseäni:
 
Sain tuossa juuri luettua Mark Blaken teoksen "Pigs Might Fly - The Inside Story Of Pink Floyd", varsin hyvä ja kattava eepos, suosittelen kaikille joita vähänkään kiinnostaa.

Minäkin omistan 87- pf lahden keikan bootleggena + joitain 1970- keikka pätkiä.
 
Mutta yks yli muiden oli Rogerin The Wall Demo. Toteutushan siinä on täyttä tuubaa mutta kokonaisuudessaan se idea siitä levystä avautu mulle tuota kuunnellesani.

Minäkin omistan 87- pf lahden keikan bootleggena + joitain 1970- keikka pätkiä.
 
Mutta yks yli muiden oli Rogerin The Wall Demo. Toteutushan siinä on täyttä tuubaa mutta kokonaisuudessaan se idea siitä levystä avautu mulle tuota kuunnellesani.
 
Onko tää se, jonka se nauhoitti joskus vuoden 1978 puolella samoihin aikoihin kuin Pros & Consin demot? Onko rakenteessa jotain suuriakin eroja?

Minäkin omistan 87- pf lahden keikan bootleggena + joitain 1970- keikka pätkiä.
 
Mutta yks yli muiden oli Rogerin The Wall Demo. Toteutushan siinä on täyttä tuubaa mutta kokonaisuudessaan se idea siitä levystä avautu mulle tuota kuunnellesani.
 
Onko se tämä The Wall - Under Construction, vai onko tästä joku muukin liikkeellä?
Itseltäni löytyy juurikin tämä, sekä The Final cut demos.

Onko se tämä The Wall - Under Construction, vai onko tästä joku muukin liikkeellä?
Itseltäni löytyy juurikin tämä, sekä The Final cut demos.
 
Under Construction luulisin. siinä on esim brick in the wallit tuohon part 1 meininkiin+ Run Like Hell ilman lauluja joka meni suoraan levylle.

ja kerubin näköinen Nick Mason, jonka komppi toimii kuin toimiikin, vaikka väliin ihmetyttää, miten niin huonosti voi soittaa noin hyvin :)
 
Onko hänen rumpaloinnissaan sitten jotain vikaa? Itse en ole moiseen kiinnittänyt huomiota.
 
Edit: En tosin olekaan rumpali.

Onko hänen rumpaloinnissaan sitten jotain vikaa? Itse en ole moiseen kiinnittänyt huomiota.
 
Edit: En tosin olekaan rumpali.
 
Jeps, samaa mieltä. Tykkään Mansonin letkeästä rummuttelusta. Levyiltä tullu lähinnä kuunneltua tosin, mutta ainaki live in pompeissa armottomassa vedossa.

Jeps, samaa mieltä. Tykkään Mansonin letkeästä rummuttelusta. Levyiltä tullu lähinnä kuunneltua tosin, mutta ainaki live in pompeissa armottomassa vedossa.
 
Se se onkin melkoinen tallenne etenkin juuri Masonin kannalta. Mielettömän hyvinhän se paukuttaa; pysyy tolpillaan huolimatta siitäkin, että rumpukapulat lentelee välissä.