Kitarat: kitarakamat ›

Minulta lohkesi Epiphonen Les Paulista headstock. Headstock ei ole vielä kokonaan irti, mutta pienellä väännöllä sekin varmaan onnistuisi. Onko kenellekään täällä käynyt samoin, ja kuinka paljon korjaaminen on maksanut? Ketä soitinkorjaajaa Helsingissä suosittelisitte?

Eipä taida olla ihan ensimmäinen Les Paul josta lapa katkeaa. Haulla löytynee juttua aikasemmista tapauksista.

Joo headstock crack, osa 1543.
 
Korjaaminen on suht kallista, muutaman satkun maksanee. Osa porukasta on onnistunut neuvottelemaan homman kotivakuutukseen, mikä on mielestäni tässäkin tapauksessa homman a ja o.
 
Muussa tapauksessa, älä revi sitä lapaa irti. Titebondia tai muuta hyvää puuliimaa väliin ja puristin päälle ja rauhassa kuivattelet.
 
Omakuvissa on yhdestä tapauksesta pieni kuvakatsaus.

Kaverilla meni lentoveestä samallatavalla lapa. Amfisoundin korjaus olis maksanu 650€. Korjaus olis pitäny vähän muutakin sisällään kun liimaa, jonkun puunpalan ne olis lohkeamiskohtaan istuttanu. Jollain nyrkkipajalla varmasti halvempi ja kotivakuutukseen kannattaa koittaa tyrkätä.

Minulla on G-pajan LP Standardin lapa ottanut pari kertaa osumaa nupin tai kaapin kylkeen kun olen ahtaassa tilassa kääntyillyt, onneksi ei ole vielä mennyt poikki, mutta lavan päätyyn on ilmestynyt "normaalia kulumista" ja tuo lapaviilu on alkanut hieman irvistellä. Ikääntyy siis arvolleen sopivasti ja moinen kuluminen kuuluu asiaan.
 
Ei nyt liity suoranaisesti headstockin katkeamiseen, mutta lohkeiluun kyllä.

Minulta lohkesi Epiphonen Les Paulista headstock. Headstock ei ole vielä kokonaan irti, mutta pienellä väännöllä sekin varmaan onnistuisi. Onko kenellekään täällä käynyt samoin, ja kuinka paljon korjaaminen on maksanut? Ketä soitinkorjaajaa Helsingissä suosittelisitte?
 
Kotivakuutus korvaa. Ei kannata itse lähteä korjailemaan, koska tuo on nopea ja helppo peruskorjaus ammattilaiselle, mutta amatöörin korjailun jäljiltä saattaa olla mahdoton enää korjata.
 
Eli kielet heti löysälle ja kitara laukkuun, jos on puunsälöjä irronnut niin pakkaa nekin mukaan. Voit kietoa kangasta murtuman ympärille, ettei siitä putoile lisää paloja.
 
Mä olen niin monta itse korjaamalla pilattua kitaraa nähnyt, että nykyisellään olen melkein valmis vetämään turpiin kyselemättä jokaista, joka kertoo kuinka helppo tuollainen on itse korjata, ja kuinka ei kannata lähteä soitinkorjaajalle. Joillekin on helppoa, joillekin ei. Jos se on selittäjälle helppoa, niin on hyvä ja tekee itse.
;-D
 
T:mi Kristian Oesch on hyvä korjaaja. Jos hänellä ei ole aikaa, niin Kitarapaja löytää sopivan korjaajan.

Kallion Peteltä kannattaa kysäistä, pitää Soundtrade nimistä putkaa Keravan ja Sipoon rajalla, pari kilometriä Keravan rautatieasemalta. Korjasi ainakin broidin bändin kitaristin RR:stä katkenneen lavan älyttömän hyvin. Kohtuullisen pedantti sälli muutenkin työnjäljen suhteen, ainakin mitä olen omia kepukoita siellä käyttänyt.
 
http://www.soundtrade.fi/

Kotivakuutus korvaa. Ei kannata itse lähteä korjailemaan, koska tuo on nopea ja helppo peruskorjaus ammattilaiselle, mutta amatöörin korjailun jäljiltä saattaa olla mahdoton enää korjata.
 
Eli kielet heti löysälle ja kitara laukkuun, jos on puunsälöjä irronnut niin pakkaa nekin mukaan. Voit kietoa kangasta murtuman ympärille, ettei siitä putoile lisää paloja.
 
Mä olen niin monta itse korjaamalla pilattua kitaraa nähnyt, että nykyisellään olen melkein valmis vetämään turpiin kyselemättä jokaista, joka kertoo kuinka helppo tuollainen on itse korjata, ja kuinka ei kannata lähteä soitinkorjaajalle. Joillekin on helppoa, joillekin ei. Jos se on selittäjälle helppoa, niin on hyvä ja tekee itse.
;-D
 
T:mi Kristian Oesch on hyvä korjaaja. Jos hänellä ei ole aikaa, niin Kitarapaja löytää sopivan korjaajan.
 
Ehkäpä tässä oli ideana noilla kirjoittajilla se, että kannattaako epin lespaan sijoittaa korjaus summaa, jos se korjauksen hinta nousee kovin korkeaksi? Samaa nimittäin sanoivat sieltä kitarapajasta, kun oman epini vein sinne korjaukseen. Kalliimmat ehdottomasti ammattilaisen käsiin...

Kiitoksia paljon asianmukaisista ohjeista. Tosiaan esimerkiksi tuota maskausta en Epiini tarvitse, ja jos korjaus karkaa yli satasen hintaiseksi saanen sen ujutettua kotivakuutukseni piikkiin.
 
Cheers

Oman lespani ostin tosi halvalla vakuutusyhtiöstä. Siitä oli lapa haljennut pahasti. Korjautin sen ja sain itelleni siitä hyvän kitaran...

Anteeksi, tarkoitus ei ollut tuudittaa ketään siihen luuloon että lavankorjaus olisi jotain minkä alakoululainen tekee silmät kiinni, vaan kyllä siinä täytyy olla malttia ja taju siitä mitä on tekemässä.
 
Tottahan se on että pieleen korjattu lapa on lähes tekemätön paikka jo senkin takia että kertaalleen liimattuun pintaan ei enää uusi liima tartu, ja putsaile sitä sitten jollain neulankärjellä.
 
Pointtini oli juuri se edellä mainittu, että jos ei vakuutusyhtiötä saa touhuun mukaan niin ammattimaisen korjauksen mielekkyys saattaa olla kyseenalaista näille edullisen hintaluokan kitaroille. Naamavärkkini uudeleenmuotoilu tuskin on tarpeen, ilmaisin itseni vain huolimattomasti.

Tuossa korjauksessa kallista on se maskaus, eli se kun työstetään ja sävytetään liitos sen näköiseksi kuin ei olisi koskaan murtunutkaan.
 
Jos maskaus jätetään tekemättä, korjaus on huomattavasti halvempi. Veikkaan että alle sataseen jää. Kannattaa kysyä korjaajalta erilaisia tapoja suorittaa korjaus, ja erityisesti painottaa että haluaa vain sen verran apua ettei omaa osaamattomuuttaan pilaa kitaraa.
 
Meillähän on noita katkenneita lapoja joskus korjattu ihan keikkabussissa kahden keikan välillä, eli ensin sahataan parista laudanpätkästä kitaran lapakulmaan sopiva puristin, sitten injektioruiskulla ja vaikkapa kuuman höyryn kanssa liimaa murtuman väliin niin syvälle kuin menee, sitten kaula ja lapa siihen puristimeen ja kangas väliin, ja ruuvipuristimilla kiinni. Kostealla rätillä pyyhitään huolellisesti kaikki ulos pursuava liima. Ja seuraavana päivänä kitara on taas käyttökunnossa, maskauksen ehtii hoitaa sitten kotonakin. Noin se sujuu kun sen osaa, mut korjaaja oli kyllä toisenkin kitaran elämässään korjannut.
 
Satanenkin on sitten liikaa, jos kyseessä sattuu olemaan ostoarvoltaan 150€:n epi;-). Tuolloin kannattanee kokeilla itse korjailua... Hyviä neuvoja korjailuun tullut, tekis ite mieli kokeilla--> pitäisköhän pistää epi paskaksi :-)

Satanenkin on sitten liikaa, jos kyseessä sattuu olemaan ostoarvoltaan 150€:n epi;-). Tuolloin kannattanee kokeilla itse korjailua... Hyviä neuvoja korjailuun tullut, tekis ite mieli kokeilla--> pitäisköhän pistää epi paskaksi :-)
 
Onko?
 
En mä tiedä, mä olen ihan reilusti vienyt soitinkorjaajalle vaikka mitä ritsoja ja maksanut kerran jopa lähes satakertaisesti kitaran ostohinnan verran (kyseessä oli japanilainen Gallan-merkkinen ns. "lawsuit"-akustinen, jonka ostin markka-aikaan vitosella, ja johon piti tehdä isompaa remonttia).
 
Mä olen ajatellut aina, että jos lopputulos on hyvä kitara, on samantekevää mikä se lähtökohta on, ja paljonko se maksoi. Jos halpiksesta ottaa edes mielessään sen merkin pois, on helpompi arvostella soitinta kitarana kitaroiden joukossa. Ja kyllä, mä olen soittanut yhden Saksan-rundin ja mm. isomman ulkoilmafestarikeikan Applausella, ja muutaman keikan Marina-merkkisellä stratolla, eikä syy todellakaan ole se, etteikö mulla olis ihan hyviä aitoja Fendereitä ja Gibsoneja. Toki Applausesta ja Marinasta oli hiottu logot pois lavasta, ihan vain ettei tule turhaa keskustelua, se nosti niiden arvon heti 10x ylöspäin.
:-D
 
Taitaa ton Andynkin Flying-V -kitaroista osa olla oikeasti Epiphone Korinoita. Eikä syy varmasti ole hinta, Gibsonin lento-veitä saa nykyään todella halvalla.
;-)
Korinoissa ei oo mitään hävettävää, ei varsinkaan niissä jotka on tehty Tsekinmaassa kunnon puista. Mullakin on yks sellainen tsekkiläinen lento-vee, ja kun kaikki sähköt on vaihdettu, se on todella hyvä kitara jota kyllä kehtaa soittaa keikalla.
 
Mut tietenkin, jos kitara on sellainen, että sen voi koska tahansa hakea kaupasta uuden, niin ei kai siihen korjaukseen sitten niin kannata sijoittaa. Siis että se ei ole tavallista parempi yksilö, tai täynnä hyvää mojoa, tai jotain. kun sen kitaran arvohan ei siitä parane.
 
Ei muuten parane mikkejä vaihtamallakaan. Ainoastaan käyttöarvo nousee, mut jos ajatellaan vain rahaa, niin ne mikit ikäänkuin menee hukkaan. Tätä ei moni ymmärrä. Mut kyllä ne mikit silti kannattaa vaihtaa.
 
Käyttö- ja tunnearvoa kun ei mitata rahassa.

Omä olen soittanut yhden Saksan-rundin ja mm. isomman ulkoilmafestarikeikan Applausella
 
Perhana, muillakin on näköjään ollut Applauseja! Pakko antaa applauseja!
Millanen oli?

Perhana, muillakin on näköjään ollut Applauseja! Pakko antaa applauseja!
Millanen oli?
 
Puut oli ok, nauhat piti itse hioa. Mikit ei kuulemma olleet tasapainoiset hiljaisella soittotatsilla, mutta mulla on varmaan jotain "luonnonkompressiota" käsissä. Mä sain siitä aina ihan tasaisen soundin.
:-D

Puut oli ok, nauhat piti itse hioa. Mikit ei kuulemma olleet tasapainoiset hiljaisella soittotatsilla, mutta mulla on varmaan jotain "luonnonkompressiota" käsissä. Mä sain siitä aina ihan tasaisen soundin.
:-D
 
Eihän noissa wanhoissa japseissa muuta yleensä ollut, ku hieman sanomista virikoneissa, satulassa ja joissain tapauksis sähköpuolella. Ja niissäkin tyyliin "mitä halvempi sitä köhmömpi" eli mallisarjojen alkupään kepeissä enemmän. Toki jotkut merkit sitte teki "vaan" sitä halpis-kamaa, ja ne sitten on luku sinänsä.. DIA:lla oli aikas keksintöjä muistini mukaan niissä halvoissa kitaroissa ja bassoissa..

Puut oli ok, nauhat piti itse hioa. Mikit ei kuulemma olleet tasapainoiset hiljaisella soittotatsilla, mutta mulla on varmaan jotain "luonnonkompressiota" käsissä. Mä sain siitä aina ihan tasaisen soundin.
:-D
 
Mulla oli (ja on se vieläkin jossain) Applause, joka oli vaneria. Soi ihan mukavasti silti, ja piti vireen. Kaula oli kans hyvä.
Tuossa jo hieman modattuna:
http://www.youtube.com/watch?v=7LLHWkSyH98
 
Pahoittelut aiheen vierestä.

Onko?....Käyttö- ja tunnearvoa kun ei mitata rahassa.
 
Eipä varmaan aina ole liikaa ja todellakaan en kannatta kertakäyttö kulttuuria!! Mutta jos epi mikä mulla(maksoi markoissa 3500), on aika ritsa(ja ne sen omat mikit on kyllä paskaakin paskemmat!!). Enkä siihen lähtisi enää sataa euroa hukkaamaan, vaikkakin olen sen aikanaan korjauttanut kitarapajassa pikku tapaturman jälkeen(tais Kivi olla tapaturman aikaan lähimailla?). En usko että nuo 150€:n yksilöt ovat kovinkaan hyviä. Enkä kyseisiä pelejä lähtisi ostelemaan, ainakaan keikka/bändikäyttöön--> ihan toimiviksi "koristeiksi" oon kyllä todennut(kaverilla on tuollainen, joka soittaa sillä ehkä kerran kuussa).
 
Halpa ei kyllä aina huonoa ja lavan teksti ei kyllä mulle merkkaa kaikkea. Uusin kitarani on palacaster, maksoin kitarapajasta 400€ ja on kyllä arvoaan parempi vermes ja sen korjaukseen olisin kyllä valmis laittamaan rahnua ihan reilusti.
 
Ja mulla oli muuten aikanaan marinan strato ja ainakin se yksilö oli kyllä ihan täyspaska:-).

DIA:lla oli aikas keksintöjä muistini mukaan niissä halvoissa kitaroissa ja bassoissa..
 
DIAn lippulaiva oli sellainen vinosuunnikkaan muotoinen "space-muotoiltu" Dia Jaguar. Mulla on niitä kaksi, tosin toinen paloina. aika hyvin on säilyttänyt arvonsa, nimittäin ostin toisen niistä vuonna 1978 ja se maksoi 120 markkaa, toisen ostin vuonna 1999 ja sekin maksoi 120 markkaa.
:-D
 
Hyvä kitara, muuten. Tosin mikit meni molemmista heti vaihtoon.