Miksi se on aina, että räppiä ja jotain amispoppia kyllä halutaan, mutta sitten kun pitäs olla jotain aggressiivista, niin kunnon thrashi ei kelpaa.
Omalta kiekkoajaltani ainoat aggressiot irtos siitä kun kuunteli sitä miljoonatta kertaa Pizza Enricoa tai jotain muuta yhtä viisasta amispoppia. IMO koppimusan pitäs olla juurikin aggressiivista, esim. Pantera, tai joku muu asennjyystö. Tietysti se voi olla vain minussa, mutta en saa kyllä mitään fiilistä Pizza Enricon "Mitä sinä sanoa" - biisistä. Tietysti porukka haluaa kuunnella sitä mistä tykkää, mutta mitä tämä sitten kertoo perus lätkäjätkän tasosta kun moinen uppoaa? Ja tosiaan, mielestäni on syrjintää pakottaa metallimies kuuntelemaan räppiä. Toisin päin ei tulisi kuuloonkaan. Telecaster ja Flying V ovat rumia kitaroita. |
Silloin kun vielä tuota lätkää pelailin, niin sain tietysti aina musiikkivastaavan roolin. No sinne sitten joitain tilanteeseen sopivia omia suosikkibiisejäni aina tungin soittimeen. Eniten taidettiin kuunnella tällästä Pantera-tyylistä vääntöä. Aina yhtä suosittu Metallica viihtyi myös soittimessa, kuten myös Ensiferumin "tonttu-hevi". Sitten tietysti kaikki Megadethit, Testamentit, Iron Maidenit ja Sleijerit taisin siellä kierrättää. Eipä siellä juuri mitään kevyempää kamaa kuunneltu.
Kannattaa myös varautua erinäisiin vasta-argumentteihin, aina siellä jollain on jotain valitettavaa, ainakin jos peli on mennyt huonosti :) "Laughter is loud when he tells nigger jokes
with his mouth full of banana" |
kloppis
Mr. Speed
Lord of the strings
Hiekkaharjun Hendrix