Bänditoiminta ›

Oon kitaristi ja bändin ainoo miespuolinen. Sattuuko täällä olemaan muitakin saman typpisiä kokoonpanoja kellään (ei siis tarvi olla myös kitaristi)? Jos laulaja on ainut nainen, eihän se sillo niin tavatonta. Mut kysyn ihan mielenkiinnosta tätä mun, en sillä ettenkö tykkäis.

Et ole ainoa laatuaan. Mä soitin joskus aikoinaan vastaavanlaisessa bändissä melko pitkäänkin, ennenku toiminta sittemmin kylläkin lakkasi.

Mä soittaisin mielelläni moisessa kokoonpanossa.

O/
 
Duona asia on näin. Olis tosin kiva, että basisti ja rumpalikin ois naisia;D

Koulussa, joo. Oon tyttöbändin rumpalina.

No, mulla on vähän toisinpäin. Yleensä kun soittelen kavereiden kanssa (tällä hetkellä ei ole mitään tiettyä kokoonpanoa) olen ainoa tyttö.

Koulussa, joo. Oon tyttöbändin rumpalina.
 
Tuosta voisi olla jo kateellinen. Takarivissä vähä istuksii rummuttelemassa... :)

Olishan tuo toisaalta hienoa olla tyttöbändin ainoa poika, etenkin siellä bäkkärin puolella kun suihkut kutsuu keikan jälkeen... Heti tulee mieleen tuhmia asioita. Todellisuus olisi kuitenkin täysin erilainen. Nalkutusta, kissatappeluita ja muotikeskusteluita. Toimii tai ei toimi. En tiedä.

Olishan tuo toisaalta hienoa olla tyttöbändin ainoa poika, etenkin siellä bäkkärin puolella kun suihkut kutsuu keikan jälkeen... Heti tulee mieleen tuhmia asioita. Todellisuus olisi kuitenkin täysin erilainen. Nalkutusta, kissatappeluita ja muotikeskusteluita. Toimii tai ei toimi. En tiedä.
 
Sulla on ehkä hieman väärä kuva naisista (ja ehkä bändihommistakin). Ne jutut on samanlaisia kuin miespuolisillakin rokkareilla, ehkä jopa hieman roisimpia (ja kaikkein pahimmat läpät oli kuulemma eräällä Seta-poliittisella naisbändillä, kertoi kaveri joka työskenteli siinä rumpalina, sanoi ettei edes pohjanmaan poikien keikkabussissa ollut niin rivoa läppää). Ja sitten kun bändi soittaa, treeneissä tai keikalla, sukupuolella ei ihan oikeasti ole väliä. Et sä tsiigaile bändikaverin persettä sillä tavalla, et ainakaan jos bändi toimii. Sitten välillä tulee ihan oikeana yllätyksenä sellainen harvinainen ajatus: "Hei, tuo on tyttö."
 
Ja miten voisikaan, kun duunit pitää hoitaa.

Ainakaan mun tapauksessa ei ollut mitään kritisoitavaa. Kommunikointi ja musiikin säveltäminen/sovittaminen oli todella rakentavaa ja helppoa. Ja kaiken lisäksi seurustelin basistin kanssa, ei mitn ongelmia.

Ite oon ollu parissa 100% jätkä bändissä. Nyt on tullu huomattuu et tän naisväen kanssa tuun musiikilliesti - ehkä muutenkin - paremmin toimeen. Tytöt on mun kokemusten mukaan avoimempia musiikillisestikkin.

Olishan tuo toisaalta hienoa olla tyttöbändin ainoa poika, etenkin siellä bäkkärin puolella kun suihkut kutsuu keikan jälkeen... Heti tulee mieleen tuhmia asioita. Todellisuus olisi kuitenkin täysin erilainen. Nalkutusta, kissatappeluita ja muotikeskusteluita. Toimii tai ei toimi. En tiedä.
 
Ootko paljon keikkoja heitellyt missä bäkkäreillä on keikan jälkeen suihkuttelua?

Ootko paljon keikkoja heitellyt missä bäkkäreillä on keikan jälkeen suihkuttelua?
 
Jos se on Tampereelta? Siellähän on kaikissa keikkamestoissa saunat. Pakkahuoneella, Klubilla, Yo-talolla... ja Telakalla vasta hyvä sauna onkin.
 
Tavastialla sais kyllä laittaa kymmenen portsaria oven eteen, että sais rauhassa mennä suihkuun. Niitä kaljakaapintyhjentäjiä on ku pipoa, jätä siinä nyt lompakkoa ja puhelinta mihinkään.

Olishan tuo toisaalta hienoa olla tyttöbändin ainoa poika
 
Hmmm. Mites se tyttöbändi enää silloin olisi ?
 
etenkin siellä bäkkärin puolella kun suihkut kutsuu keikan jälkeen
 
En kyllä muista bäkkäreitä (ellei se ole synonyymi baaritiskille) tai mitään suihkuja, kun aikoinaan soitin kolme neitokaisen kanssa. Ottaen huomioon että yksi oli 15-vuotias, toinen naimissa ja kolmannelle jätkät oli "vaan kavereita", niin aikas yksinäistä siellä suihkussa olisi ollut.
 
Nalkutusta, kissatappeluita jne. Noi pikkulintujen mukaan alkoi vasta, kun hankkittuivat meikäläisestä eroon.
Tais mennä muutama kuukausi ja sitten kuivui koko bändi kasaan.