Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Ostin Enthrone Darkness Triumphantin ja vaikuttaa tosi kovalta.
 
se on vitun hyvä
 
Koskettimet on aivat vitun mahtavat, aivan kuten bisitkin levyllä, ainakin suurinosa

se on vitun hyvä
 
Koskettimet on aivat vitun mahtavat, aivan kuten bisitkin levyllä, ainakin suurinosa
 
Sehän on ihan kunkku levy, mutta mielestäni kuumemmat synajutut on seuraavalla lätyllä elikkäs Spiritual Black Dimensionsilla... joka ei nyt ehkä ihan biisimateriaalissä ylitä Enthronedia

Sehän on ihan kunkku levy, mutta mielestäni kuumemmat synajutut on seuraavalla lätyllä elikkäs Spiritual Black Dimensionsilla... joka ei nyt ehkä ihan biisimateriaalissä ylitä Enthronedia
 
no tätä en o kuullu niin paljoa, ni vaikea sanoa. pitää varmaan lipastaa kun seuraavaksi vastaan tulee

Onko porukalla kokemuksia uudesta The Invaluable Darkness-DVD:stä? Kannattaako ostaa?

Onko porukalla kokemuksia uudesta The Invaluable Darkness-DVD:stä? Kannattaako ostaa?
 
On, kannattaa. Itse ostin sen 2x DVD version ja täytyypi todeta, että onhan siinä Dimmun biisit aika kattavasti esitettyinä. En ole jaksanut katella niitä keikkabussijuopotteluja, joten niistä ei kokemusta. Keikkataltioinnit on hyvälaatuisia ja miksauskin kohdallaan. Tämmöinen sen World Misanthropynkin olisi pitänyt olla.

Imperiumin arvostelussa taisivat haukkua tuon täysin laimeaksi tapaukseksi (3/10 tjsp). Omaa kokemusta ei ole.

Onko porukalla kokemuksia uudesta The Invaluable Darkness-DVD:stä? Kannattaako ostaa?
 
Ei tuo nyt oikein lähtenyt:
 
Dimmu Borgir
The Invaluable Darkness DVD
Nuclear Blast
3/5
 
Vallan komiasti käynnistyvät Dimmu Borgirin uuden videojulkaisun molemmat levyt ja vielä tässä vaiheessa massiivisella 4.5 tunnin kestolla kerskailevan julkaisun sisältö vaikuttaakin kovalta ja mielenkiintoiselta. Onhan tarjolla kaksi eri täysmittaista keikkaa vuodelta 2007 niin sisä- kuin ulkotiloistakin ja perusbonukset päälle.
 
Ykköslevylle tällätty sisäkeikka ei kuitenkaan onnistu vakuuttamaan oikein millään tasolla. Toisin kuin levyllä, bändi ei näytä eikä kuulosta lavalla lainkaan massiiviselta ja mahtipontiselta. Esiintyminen on vaisua, valoshow onneton ja 5.1 äänet todella latteat. Kuvaustakaan ei pääse kehumaan, sillä silloin kun ei ole kättä tai päätä edessä, valitut kuvakulmat saavat toiminnan näyttämään entistä vaisummalta. Siirtymissä käytetty valvontakameraefektikin on mielenkiintoinen ainoastaan vähän aikaa, samoin keikan sekaan ripoteltu mahdollisuus nauttia pienistä mutta turhista kiertue-elämäspedeilystäpätkistä.
 
Wackenissa kuvattu kakkoskiekon keikka pelastaakin sitten paljon, koska kaikki on lavaa, valoja, yleisöä ja meininkiä myöten sillä tasolla ja suurusluokassa, mitä orkesterilta voi odottaa ja vaatia. Ainoastaan setin kesto ja biisilista häviävät hieman päälevyn vedolle, vaikka yhteneväisyyksiä paljon onkin. Perästä löytyvä kuuden promovideon setti on mallikas ja viihdyttävä levyjen muiden ekstrojen ollessa varsin tyhjänpäiväistä täytettä.
 
Kysyntää julkaisulle epäilemättä on, mutta hieman tässä taalojen nyhtäminen pois tuoksahtaa.
 
Mega / Inferno #61/2008

Tuon(kin) taltioinnin perusteella uskallan avata sanaisen arkkuni: Galder ei kyllä kovin kummonen kepittäjä ole. Aikamoista rupellusta tuntui olevan.
 
Onko näin? Mielestäni hoitanut hommansa ihan tyylillä tähän asti. DVD:tä en ole nähnyt. Saa nähdä ostanko edes ku kommentit näin heikkoja.
Seuraavan studioalbumin ostan sanotaan siitä mitä tahansa, mutta näissä live jutuissa on aina se mahdollisuus, että homma ei toimi vaikka ollaan kuinka pro.
 
Sori, nousuhumala.

Onko näin? Mielestäni hoitanut hommansa ihan tyylillä tähän asti jne...
 
Noh, sanotaanko näin että jotenkin tuhnuisen oloista se työskentely, hommansa toki hoitaa mutta... en osaa sanoa. Johtuneeko sitten soundista tai mistä, mutta ei oikein minua vakuuta livenä. Jopa EDT:n piisien hillityt leadit ovat livenä jotakin muuta mitä niiden odottaisi olevan, ei sovi meikäläisen tyylitajuun.

Tulipas katteltua... Olipas osuva arvio infernolta!
Jotenkin tuntuu että bändi kaatuu omaan näppäryyteensä LIVE soitannassa....
Levyillä kun niitä syntikoita on miljoona päällekkäin, ei vain livenä toimi.

Kolleega Korpisen näkemys em. DVD:stä Imperiumissa:
 
DIMMU BORGIR
The Invaluable Darkness
DVD
Nuclear Blast
(5+)
 
Kauas on tultu vuoden 1998 Live & Plugged vol.2:lta, VHS-kasetilta, jonka Dimmu Borgir jakoi Dissectionin kanssa. Muutaman biisivalinnan ja saman jäsenen ohella samaa taitaa olla enää Shagrathin tapa moshata ja nojua mikkitelineeseensä, joskin sen välittämä vaikutelma on vaihtunut puolittain possessoituneesta heilumisesta lamaantuneen näköiseksi rutiiniksi. The Invaluable Darknessia katsoessa herää monesti siihen, että DVD ja etenkin sen pääkeikka näyttävät hieman matalan budjetin tuotannolta. Soundi- ja soittopuoli on kieltämättä kunnossa, mutta kontrasti jäsenistön päällä roikkuvien quasi-futurististen haarniskoiden ja lähes tulkoon karujen lavarakennelmien välillä on turhan jyrkkä. Etenkin tolppien päissä heiluvat leikkitulet lepattavat lavalla todella halvan näköisesti. Tiedä sitten onko jotkut karuuden puolesta tehdyt ratkaisut tehty katu-uskottavuuden nimissä, mutta valitettavasti Dimmu Borgir tuntuu jälleen kerran syyllistyvän perinteiseen "et voi sekä syödä että säästää kakkua" -syntiin.
 
The Invaluable Darknessilta on helppo löytää purnaamisen aihetta. Kokonaisuudessaan bändin live-esiintyminen on melko kuivakkaa; juuri sitä samaa pompöösiä kankeilua mitä bändin keikat oikeastikin valitettavasti ovat. Bändi näyttää ensimmäisen biisin aikana tehtyjen minispurttien jälkeen jähmettyvän paikalleen, ja etenkin Shagrathin "appelsiinit kainaloissa" -kävelytyyli alkaa tietyssä vaiheessa keikkaa kääntyä tahattoman huumorin puolelle. Lisäksi äijä tuntuu aina välillä säästelevän ääntään ja tällöin etenkin välispiikit kuulostavat lähinnä narinalta. Ja kun nyt vauhtiin päästiin, niin kritisoidaan samalla vielä Simen Hestnæsin puhtaita lauluja sen verran, etten yleisesti ottaen pidä miehen tavasta laulaa livenä. Pahimmillaan melodiat nimittäin katoavat Hestnæsin omiin turhanpäiväisiin venyttelyihin, kun taas muutamassa biisissä (esim. Oslon-keikan The Insight And The Catharsisissa) puolestaan laulussa on aivan liikaa kaikua.
 
Mitä biisivalintoihin tulee, ei luonnollisestikaan ole millään tavalla yllättävää, että settilistaa hallitsee tuoreimman In Sorte Diaboli -lätyn ohella bändin läpimurtolevy Enthrone Darkness Triumphant. Valitettavasti useimmat In Sorte Diabolin kohdalla esittämäni argumentit pitävätkin paikkansa myös The Invaluable Darknessilla. Pahimmillaan Dimmu Borgir todella on kahden pennin thrash-riffejä kierrättävä ja ne nopeudella ja sinfonisilla sovituksilla sokerihuurtava bändi, kuten eräs tuttavani In Sorte Diabolista pian sen ilmestymisen jälkeen totesi. Ja pakko kai sanoa, etteivät kaikki Enthrone Darkness Triumphantin biisitkään ole vanhentuneet erityisen arvokkaasti, ainakaan kun tällaisia välttäviä liveversioita kuuntelee. Mourning Palacen taipumista bändin taholta tätä nykyä väsyneeksi nyökyttelyksi tuskin tosin kukaan ihmettelee. Biisivalinnoissa ei sikäli ole purnaamista, mitä nyt Oslon- ja Wackenin-keikkojen settilistojen olisi suonut poikkeavan reilummin toisistaan. Sitä ei tee biisilistojen perusteella myöskään arvosteluversiosta puuttunut kolmoslevy (CD), jolta löytyy ilmeisesti P3-studiolivekeikka kokonaisuudessaan.
 
Mieleni tekisi sanoa The Invaluable Darknessia periaatteessa kelvolliseksi tuotokseksi. Loistavaksi en usko tämän DVD:n kohoavan kuin aivan fanaattisimpien Dimmu-fanien keskuudessa - niin väsynyt ja tylsä Oslossa heitetty pääkeikka on. Onneksi loput keikkapätkät, kuten Lontoon-keikalta napatut Vredesbyrd ja Puritania sytyttävät paremmin. Yleisökin taitaa olla Lontoossa paremmin mukana kuin kotikentällä vedetyllä keikalla. Kakkos-DVD:ltä löytyvä Wacken-keikka tuntuisi lisäksi kokonaisuudessaan vauhdikkaammalta ja nautinnollisemmalta, ja löytyypä siltä myös yksi omista Dimmu-suosikeistani, Kings Of The Carnival Creation. Muutoin kakkoslevy on kultalevyjen jakotilaisuuksineen, videogallerioineen ja P3-studiolivevetoineen mielestäni b-tason materiaalia, joskaan ei yhtään ykköslevyn pääkeikkaa saati "behind the scenes" -matskua vähäpätöisempää sellaista. Takahuoneissa ja keikkabusseissa kuvatut pätkät ovat tosin melkoista myötähäpeää herättävää hihittelyä. Niitä katsellessa fiilis on vähän samanlainen kuin olisit firman pikkujouluissa selvin päin. Siinä vaiheessa kun osaston "sanaseppo" ja "stand-up-koomikko" varastavat mikrofonin, on jo myöhäistä karata paikalta. Järkyttävin pätkä taitaa olla yli kaksi minuuttia kestävä Hellhammerin hysteriakohtaus, jossa mies ei saa hihittelyltään sanaa suustaan. Vai tätä se onkin se "invaluable darkness"...
 
Antti Korpinen, 04.11.2008 / http://www.imperiumi.net/alb_2.php?id=8288

Kolleega Korpisen näkemys em. DVD:stä Imperiumissa:
 
Kiitti.
 
Oli kyl hyvä arvostelu, jopa naurahdin loppupään "firman pikkujoulu" jutulle. Vaikka eihän näin vakavalle asialle saa nauraa.

Näyttäisi että Mustis ja Vortex on lähteny sitte Dimmusta. Mene ja tiedä. Aika kiinnostavaa kyllä. Mielestäni kaksi varsin oleellista muusikkoa tässä bändissä.
 
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … ?mode=Article&newsitemID=126166

Peltsi88: Näyttäisi että Mustis ja Vortex on lähteny sitte Dimmusta. Mene ja tiedä. Aika kiinnostavaa kyllä. Mielestäni kaksi varsin oleellista muusikkoa tässä bändissä.
 
http://www.roadrunnerrecords.com/bl … ?mode=Article&newsitemID=126166
 
Voi paska. Vortexin vokaalit oli yksi Dimmun ehdottomasti parhaita puolia :/

Sääi, Mustis oli aivan loistava pianisti ja Vortexin laulut todellakin olivat sitä Dimmua.
 
Itse omistan kaikki Dimmun albumit, joista parhaiksi sanoisin Enthronen ja Death Cultin. Parhaimmat laulut ovat Hybrid Stigmata, Mouring Palace, Blood Hunger Doctrine, Serpentine, POTGA ja Entrance.

Jokohan se ois aika tämänkin bändin laittaa pilit pussiin. Melko surkuhupaisaan suuntaan 2000-luvun edetessä meininki on mennyt. Puritanical oli vielä hyvä levy ja Deathcultkin kuunneltava, mutta tuorein surkea ja livenä bändi oli aivan onneton. Ysäri Dimmulla on aina paikka sydämmesssäni.

Randomizer: Jokohan se ois aika tämänkin bändin laittaa pilit pussiin. Melko surkuhupaisaan suuntaan 2000-luvun edetessä meininki on mennyt. Puritanical oli vielä hyvä levy ja Deathcultkin kuunneltava, mutta tuorein surkea ja livenä bändi oli aivan onneton. Ysäri Dimmulla on aina paikka sydämmesssäni.
 
Aika samoilla linjoilla oon sun kanssa. PEM:n jälkeen ei oikein hyvää tavaraa ole tullut. DCA:lla oli pari hyvää biisiä ja tää uusin oli kova pettymys.

Nyt täytyy todeta, että parhaita uutisia aikoihin. Vortexin määkiminen aiheutti itselläni naaman nykimistä aikoinaan, vaikka siihen ajan myötä tottuikin (kumma juttu miten homma toimikaan Borknagarissa niin hyvin).