Kitarat: soittaminen ›

Etin ton kisan voittajat ja täytyy sanoa, että ainoat, jotka pääsee edes Howen kanssa samaan sarjaan olivat Rick Graham (johon totesin googlaamisen jälkeen törmänneeni jo useita vuosia sitten) ja Richard Lundmark. Voittajasta on paha sanoa noin lyhyen klipin perusteella tuomiota. Muilta vaan puuttui se härskiys, musikaalisuus ja näkemys joka kaikilla todella kovilla jampoilla on.
 
No ehkä hieman liioittelin, mutta oletkos nähny sen videon jossa Greg Howe pitää tiluklinikkaa venäjällä? Jotkut jutut on Howella hienosti hallussa mutta tuon videon nähtyäni arvostus laski kyllä aika pahasti - Ei huonosti soittanut siinä (no välillä kyllä mokaili hieman) mutta silti todella suppeaa ja pidemmän päälle hieman unettavaa... Pesee silti tietty Holdsworthin ja monet muut helposti :P

No ehkä hieman liioittelin, mutta oletkos nähny sen videon jossa Greg Howe pitää tiluklinikkaa venäjällä? Jotkut jutut on Howella hienosti hallussa mutta tuon videon nähtyäni arvostus laski kyllä aika pahasti - Ei huonosti soittanut siinä (no välillä kyllä mokaili hieman) mutta silti todella suppeaa ja pidemmän päälle hieman unettavaa... Pesee silti tietty Holdsworthin ja monet muut helposti :P
 
Joo, mulla on koko pläjäys koneella. Mun nähdäkseni on niitä jätkiä, joilla on 1500 likkiä takataskussa ja ne satunnaisesti onnistuu (erityisesti improvisoinnista puhun, levylle soittaminen on hiukka eri juttu) rakentamaan kokonaisia lauseita ja ehkä jopa sooloja (esmes Petrucci, Gilbert, Vai ja muutenkin suuri osa rock/hevi-kitaristeista jotka ovat tottuneet vetämään yhden soinnun päälle) - ja sitten on niitä, joilla yksittäisten juttujen määrä on huomattavan paljon rajoittuneempi ja soitto perustuu siihen että niitä osataan soveltaa musikaalisesti mihin tahansa ympäristöön (esmes Govan {vaikka se tuntuu olevan joku luonnonoikku, niitä juttujakin löytyy äärettömiin} Romeo, Howe ja ylipäänsä fuusio- ja jazzsoittajat) ja niiden avulla pystytään soittamaan musiikkia, enempi kuin yksittäisiä juttuja.
 
Ensimmäisen ryhmän kaverit ovat erittäin kiinnostavia klinikoitsijoita, koska juttuja riittää näytettäksi silloinkin kun niillä ei ole varsinaista kontekstiä. Toisen ryhmän henkilöt taasen ovat totta kai ankeita klinikoitsemassa/soittaessaan yksin, päinvastaisesta syystä: näytettäviä "juttuja" ei varsinaisesti ole, erityisesti huonona päivänä, jolloin musiikki ei virtaa aivoista ulos. Kun homma perustuu musiikin kanssa toimimiseen, käy touhu yksin näytettynä äkkiä tylsäksi. Vähän sama juttu kuin joku bluesjamppa pitämässä klinikkaa. Ei siinä nyt niin kauheasti muuta infoa tule kuin se minkä levyiltäkin saa kuuntelemalla soittoa.

Huomio!
 
Kaikki ketkä diggailee Garsedin soitosta kannattaa hommata sellainen levy kuin Mojo: Tapestry. Tuo on vissiin joku Garsedin sivuprojekti tai jotn. Kokoonpanoon kuulu Kofi Baker(jeps, sen Gingerin poika), Ricc Fierabracci ja tietysti itse Brett. Levy on äänitetty (2002) kokonaan livenä, ilman turvaverkkoa, niinkuin cd:n vihkosessa mainitaan. Pari päivää on levy pyörinyt soittimessa. Todella kovan luokan soittoa ja ihan uskomatonta fraseerausta Bretiltä. Juuri tälläistä etsinkin. Suosittelen kaikille!
 
Tossa linkkiä arvosteluun.
http://www.amazon.com/Tapestry-Mojo … usic&qid=1211549504&sr=1-12

Törmäsin tämmöseen videoon (kas kummaa). Brett kertoo lyhyesti mm. oikean käden tekniikastaan ja slidesoitosta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=rqZWL38IDkw
 
Kitaransoitossa Garsed on meikäläisen suurin innoittaja edelleen, kakkosena varmaan Guthrie Govan...

On se kova jätkä, yks kovimmista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=N_TfvFftf4s

Mun mielestä Garsedin soitto kuulostaa edelleen pläräämiseltä. Periaatteessa sooloissa on hienoja juttuja mutta ne ei liity toisiinsa mitenkään.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jvljpRL-ijM&feature=related

Mun mielestä Garsedin soitto kuulostaa edelleen pläräämiseltä. Periaatteessa sooloissa on hienoja juttuja mutta ne ei liity toisiinsa mitenkään.
 
http://www.youtube.com/watch?v=jvljpRL-ijM&feature=related
 
Tuo pätkä jonka linkitit tukee väittämääsi, mutta se on silti yleisellä tasolla väärä ja huono mielipide - toisaalta siksi että se on osittain totta :-)

-------------------

Tuo pätkä jonka linkitit tukee väittämääsi, mutta se on silti yleisellä tasolla väärä ja huono mielipide - toisaalta siksi että se on osittain totta :-)
 
Hahaa :)
 
Tämä Howen video teki ainakin muhun vaikutuksen aikanaan. Varsinkin alussa on tosi hienoja juttuja, mutta sitten mopo karkailee "vähän".
 
http://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0

Tämä Howen video teki ainakin muhun vaikutuksen aikanaan. Varsinkin alussa on tosi hienoja juttuja, mutta sitten mopo karkailee "vähän".
 
http://www.youtube.com/watch?v=edVbz_uXJd0
 
Tuo olikin mulla jo näemmä suosikeissa. Jännästi ankkuroi Greg tuon etusormensa tuohon otelaudalle, ja tuo bendi/vibratomainen slide on veikeä, tuli aikoinaan yritettyä samaa tekniikkaa opetella mutta sitten se unohtui.. pitääkin treenata tota taas. Alussa tosiaan hieno, mutta kokonaisuutenakin parempaa G. Howea kuin mitä keskimäärin olen kuullut (ja siihenhän ne mielipiteet aina pohjaa...)

Brett Garsed kuulosti ehdottomasti parhaalta tuossa ES336-pätkässä. ESP:llä soittaessa sillä on juuri sellainen ärsyttävän monotoninen nintendosoundi. Uskomattoman hieno hybriditekniikka sillä on, ja paljon hyviä juttuja, mutta kuten aiemmatkin kirjoittajat totesivat, punainen lanka tuntuu liian usein puuttuvan ja draaman kaari loistaa poissaolollaan. Vieläpä kun biiseissä on niin perhanan pitkät soolot, niin siinähän olisi aikaa kehitellä ja kasvattaa sooloa vaikka kuinka, mutta heti ensimmäisessä tai viimeistään toisessa choruksessa lähtee just niin nopeasti kuin ylipäätään lähtee.
 
Täytyy kyllä sanoa, että noin yleensäkin mua puuduttaa sellaiset soittajat, jotka ovat päättäneet, että "vedän kaiken tällä tietyllä tyylillä". Frank Gambale vetää kaiken economylla, DiMeola pikkaa kaiken, Holdsworth vetää kaiken legatona ja Garsed vetää lähestulkoon kaiken hybriditekniikalla. Tuo on juuri se nelikko, jonka soitto meikäläistä kaikista vähiten kiinnostaa, koska kaikkien soitto kuulostaa mun mielestäni enemmän tai vähemmän monotoniselta ja tasapaksulta, melkein sama mitä soittavat.
 
Esimerkiksi tuossa Greg Howen versiossa Sunnystä on todella paljon monipuolisempaa ja vaihtelevampaa soitantaa, kuin kellään edellä mainituista. Muutenkin diggailen Howen tyylistä enemmän. Vaikka kyllähän Howeltakin usein punainen lanka katoaa, ja soitto menee mauttomaksi pilittämiseksi. Esimerkiksi jos se olisi jättänyt tuosta Sunny-vedosta kaikki tapping-lickit pois, niin veto olisi ollut aivan loistava. Ainakin mun korvaan nimenomaan ne tappingit kuulosti todella "out of stylelta", siis siltä että ne jutut vaan pakotettiin tuohon taustaan, vaikkein ne siihen kovin luontevasti uponneetkaan.
 
All in all, jos mietitään tuossa tokassa kappaleessa mainitsemani nelikon musiikillista estetiikkaa, niin heillä se tuntuisi painottuvan enemmän kysymykseen "mitä?", vaikka "miten?" olisi vähintäänkin yhtä olennaista.
 
Ai niin Brett Garsediahan tää ketju käsitteli. Onko YouTubessa tai netissä jotain pätkää, jossa Garsed vähän tarkemmin selittäisi tuota hybridipikkaus/legato-tekniikkaansa?

Täytyy kyllä sanoa, että noin yleensäkin mua puuduttaa sellaiset soittajat, jotka ovat päättäneet, että "vedän kaiken tällä tietyllä tyylillä". Frank Gambale vetää kaiken economylla, DiMeola pikkaa kaiken, Holdsworth vetää kaiken legatona ja Garsed vetää lähestulkoon kaiken hybriditekniikalla.
 
Tuo nyt oli varmaan tarkoituksella kärjistetysti sanottu, mutta kärjistänpä itsekin ja väitän että hybriditekniikka on ilmaisuvoimaisin oikean käden tekniikka sähkökitaran soitossa. Ainoa mitä Garsedin soitosta yleensä puuttuu on DiMeolamaiset täysin alternatepikatut lickit, legatoa kyllä löytyy enemmän kuin runsaasti.
 
Ootko kuunnellut Big Sky levyn, jolla nuo draamankaaret tulee paljon enemmän esille kuin youtube-videoissa... Itsellä kuuntelussa paljon tuo levy ja draamaa löytyy enemmän kuin mistään muusta kitaralevystä mikä tulee mieleen...
 
Greg Howella on ronskimpi ote kitarasta kuin Garsedilla, mikä olisi toisinaan tarpeen Garsedin soitossa. Siitä huolimatta parempaakaan ei löydy ;-)
 
Ai niin Brett Garsediahan tää ketju käsitteli. Onko YouTubessa tai netissä jotain pätkää, jossa Garsed vähän tarkemmin selittäisi tuota hybridipikkaus/legato-tekniikkaansa?
 
http://www.brettgarsed.com löytyy nykyään joitain treenejä, joissa on merkitty myös oikean käden sormet ja plektrasuunnat.
 
Mutta ei tuossa hybriditekniikassa ole mitään ihmeellistä, itsellänikin alkoi tulla luonnostaan kun vaan hetken harjoitteli. Ennemminkin ihmeellistä on noissa nuottivalinnoissa ja kromaattisten sävelten omaperäisessä käytössä - ainakin meikäläiselle.
 
PS. Brothers on kanssa hieno biisi Big Sky -levyltä. Tässä liveversio tuosta: http://www.youtube.com/watch?v=eATkkqJLsDg

Täytyy edelleen kaikille mainostaa tuota Mojo: Tapestry-levyä. Siinä on mun mielestä kaikki se mikä tekee Garsedista hyvän soittajan ja monet levyn sooloista ovat improvisoituja. Sitten on myös Uncle Moe's Space Ranchin levyt. Mun mielestä ei ole ollenkaan monotonista soittoa ja omasta mielestä ainakin fraseerauksen, mielenkiintoisuuden, saundien ja persoonallisen soiton puolesta pesee nuo kimurantin mainitsemat soittajat, myös Howen. Howe on kova, mutta mun mielestä Brett on paljon mielenkiintoisempi. Käyttäähän Brett slideäkin ja ainakin noilla Moen levyillä sillä on pirun hyvä telen kaulamikkisaundi. Piti vielä lisätä, että IMO (tää pitää kuulemma nykyisin lisätä kaikkialle) Brett on melodisempi soolosoittaja kuin moni muu "fuusio" jamppa. Mut nää mielipiteet on vähän niinku persreikiä, jokaisella on vähintään yksi.
 
En oikein jaksa vänkätä, mutta oletteko oikeasti edes yrittäneet tutustua Garsedin levytyksiin?
 
Suositeltavia biisejä, jos jostain löydätte:
 
Uncle Moe's Space Ranch - Colliding Chimps
Uncle Moe's Space Ranch - Minx
Mojo - Circle
 
Esimerkki Moen tokalta levyltä (ainoa minkä löysin)
 
http://uk.youtube.com/watch?v=v3M0rld1ZUc

Itse diggailen melkeinpä eniten kuin Quid Pro Quosta. Exempt ei ole myöskään hassumpi. Tykkään myös Big Skyn demoista, niissä on enempi tilua ja särmää kuin lopullisessa versiossa. Rock Fusion -video putosi aikanaan ihan kybällä.
 
Vielä semmoinen lisäys, että Garsed tuntui soittavan aiemmin enempi legatoa kuin tuota hybridijuttua.

Tuo nyt oli varmaan tarkoituksella kärjistetysti sanottu, mutta kärjistänpä itsekin ja väitän että hybriditekniikka on ilmaisuvoimaisin oikean käden tekniikka sähkökitaran soitossa. Ainoa mitä Garsedin soitosta yleensä puuttuu on DiMeolamaiset täysin alternatepikatut lickit, legatoa kyllä löytyy enemmän kuin runsaasti.
 
Ootko kuunnellut Big Sky levyn, jolla nuo draamankaaret tulee paljon enemmän esille kuin youtube-videoissa... Itsellä kuuntelussa paljon tuo levy ja draamaa löytyy enemmän kuin mistään muusta kitaralevystä mikä tulee mieleen...
 
Greg Howella on ronskimpi ote kitarasta kuin Garsedilla, mikä olisi toisinaan tarpeen Garsedin soitossa. Siitä huolimatta parempaakaan ei löydy ;-)
 
Olihan se vähän kärjistetty, mutta eikös se ainakin noissa YouTube-pätkissä, joita tähän ketjuun on laitettu, vedäkin lähestulkoon kaiken sillä hybridi/legato-tekniikallaan? Mä sillä monotonisuudella tarkoitin lähinnä sitä, että kun vedetään kaikki jutut samalla tekniikalla, se tekee soitosta ainakin mun korvaan vähän yksipuolista, kun soundi pysyy aika samanlaisena koko ajan.
 
Täytyy kyllä todeta, että mä olen muodostanut mielipiteeni Garsedista pelkästään YouTube-matskun tiimoilta, ja voisinkin jossain vaiheessa hommata tuon "Big Sky" -levyn, jos se kerran on okeasti musikaalisempaa kamaa. Tosiaan, ei Howekaan mikään suurten kokonaisuuksien ja tilan käytön mestari ole, eikä säveltäjänä yhtään sen mielenkiintoisempi kuin kukaan muukaan näistä tässä ketjussa mainituista fuusiokitaristeista. Nimenomaan siitä diggailen Howen soitossa, että sillä on aikalailla ronskimpi tatsi, kuin Grasedilla/Holdswrothilla/Gambalella jne.
 
http://www.brettgarsed.com löytyy nykyään joitain treenejä, joissa on merkitty myös oikean käden sormet ja plektrasuunnat.
 
Mutta ei tuossa hybriditekniikassa ole mitään ihmeellistä, itsellänikin alkoi tulla luonnostaan kun vaan hetken harjoitteli. Ennemminkin ihmeellistä on noissa nuottivalinnoissa ja kromaattisten sävelten omaperäisessä käytössä - ainakin meikäläiselle.
 
Täytyykin käydä katsomassa. Niin uskonkin, että itse hybridipikkaus voisi luonnistua nopeastikin. Lähinnä sitä sen legato-tekniikkaa ihmettelen, että se siis soittaa kaiken hammer-oneilla, eikä käytä olenkaan pull-offeja? Toi Brothers-veto oli ainakin mulle tähän mennessä parasta Garsedia, mitä oon kuullut.

Lähinnä sitä sen legato-tekniikkaa ihmettelen, että se siis soittaa kaiken hammer-oneilla, eikä käytä olenkaan pull-offeja?
 
Kyllä se pull-offejakin käyttää, mutta tuppaa välillä soittamaan sen hieman erilailla kuin yleensä, eli esim. pull off nauhalta 17 nauhalle 15 siten että normaalin keskisormen "nauhanyhtäisyn" lisäksi iskee etusormen 15 nauhalle sensijaan että se (kuten yleensä) vain olisi paikallaan valmiina 15 nauhalla. Pieni kosmeettinen ero...

Kyllä se pull-offejakin käyttää, mutta tuppaa soittamaan sen hieman erilailla kuin yleensä, eli esim. pull off nauhalta 17 nauhalle 15 siten että normaalin keskisormen "nauhanyhtäisyn" lisäksi iskee etusormen 15 nauhalle sensijaan että se (kuten yleensä) vain olisi paikallaan valmiina 15 nauhalla. Pieni kosmeettinen ero...
 
Okei, tää selvensi kovasti.
 
Niin sellainen vielä mikä tuli mieleen, kun selitin diggailevani enemmän Howen soitosta kuin noista neljästä muusta fuusiohirmusta. Yksi syy on myös se, että Howe hyödyntää paljon enemmän bendejä, vibratoa, slideja sun muita tapoja, joilla yksittäisiä nuotteja voidaan käsitellä, ja jotka tekevät kitarasta niin ilmaisuvoimaisen instrumentin kuin se mun mielestäni on.
 
No mutta, minäpä tutustun siihen "Big Sky"-levyyn, ja tulen sitten kertomaan jos mielipiteeni Garsedista muuttui. :-)

Niin sellainen vielä mikä tuli mieleen, kun selitin diggailevani enemmän Howen soitosta kuin noista neljästä muusta fuusiohirmusta. Yksi syy on myös se, että Howe hyödyntää paljon enemmän bendejä, vibratoa, slideja sun muita tapoja, joilla yksittäisiä nuotteja voidaan käsitellä, ja jotka tekevät kitarasta niin ilmaisuvoimaisen instrumentin kuin se mun mielestäni on.
 
Totta myös, että Garsed harvemmin käyttää kovin liioiteltua vibratoa, muutenkin soittaa enemmän vanhojen pappojen tyyliin kuin Howe, eli hillitymmin.
 
Mutta osittain siksi biisit kestää kuuntelua ja niissä on tonneittain tunnelmaa (rentoutumishetkeen Big Sky luureihin riittävän lujaa ja sitten tunnelmavalaistuksessa sohvalle köllöttelemään) Hienoa unelmointimusiikkia siis.
 
No mutta, minäpä tutustun siihen "Big Sky"-levyyn, ja tulen sitten kertomaan jos mielipiteeni Garsedista muuttui. :-)
 
Hyvä! Huomasin juuri että mun suosikki Brett-biisi "Friend or Foe" ei ole vielä ollenkaan Youtubessa. Löytyy myöskin Big Sky -levyltä.
 
Edit asiaan suoranaisesti liittymättä (ei viitsinyt uutta postausta...): Brett Garsedin Myspace -sivulta löytyy soittimesta biisi jonka nimi on "melodic song" - aika helmi!

Kyllä se pull-offejakin käyttää, mutta tuppaa välillä soittamaan sen hieman erilailla kuin yleensä, eli esim. pull off nauhalta 17 nauhalle 15 siten että normaalin keskisormen "nauhanyhtäisyn" lisäksi iskee etusormen 15 nauhalle sensijaan että se (kuten yleensä) vain olisi paikallaan valmiina 15 nauhalla. Pieni kosmeettinen ero...
 
Joo, siis eiks vedä legatot samaan tapaan ku Holdsworth, että iskee ne mieluummin kuin vetää ns. pull-offin? Eli kaikki on ns. hammer-oneja?
 
EDIT: mites se Mojo? Eikö kukaan mun lisäks ole tutustunut?