Media ja viihde ›

Burn After Reading (2008)
 
Coenien uusinkaan leffa ei petä. Loistava veijarimainen komedia huippunäyttelijöillä. Selvästi keskivertoa parempi elokuva, muttei kuitenkaan Coenien paras elokuva.
 
4/5
 
Traitor (2008)
 
Ihan mielenkiintoinen ja otteessaan pitävä rikosdraama. Don Cheadle esittää terroristipiireihin solottautunutta agenttia, joka yrittää estää Yhdysvaltojen maaperälle suunnitellut pommi-iskut. Ei vajoa täysin keskinkertaisuuden suohon mutta ei myöskään erotu sieltä mitenkään kauhean selvästi.
 
3/5
 
Tropic Thunder (2008)
 
Lievä pettymys ennakko-odotuksiin nähden, mutta silti selvästi normaalia nykykomediaa hauskempi leffa. Mukana on liuta Hollywoodin kuumimpia supertähtiä, joista etenkin Robert Downey Jr:n ja Tom Cruisen suoritukset ansaitsevat erikoismaininnan.
 
3,5/5
 
Saw V (2008)
 
Jo viidenteen osaansa edennyt Saw-saaga ei enää paranna tasoaan tälläkään tekeleellä. Ihan katsottavaa goremässäilyä ilman mitään järkevää juonta. Ei ollut "ihan" 9€:n arvoinen, mutta eipä tuo nyt ihan umpipaska ollut.
 
2/5

Army of Darkness - Pimeyden Armeija (1992)
 
Tuli ostettua taas tällästä kulttipaskaa kun paikallisen ruokakaupan hyllystä bongasin.
 
Mutta se siitä paska-sanan käytöstä. Elokuvahan on kaikessa huonoudessaan ja typeryydessään yhtä THV:n karnevaalia ja (ainakin allekirjoittaneen kohdalla) hiton mukavaa, hyvää ja maittavaa elokuvaviihdettä (eipäs kuitenkaan verrata niihin Epic- ja Disaster Moviehin, ne on vaan täyttä paskaa)! Eiköhän sekin ole hyvän elokuvan merkki jos se vetää ostamaan ja katsomaan uudelleen vaikka onkin jo nähty. Vammaavat erikoistehosteet ja typerät puujalkavitsit vain loivat sitä mieltälämmittävää tunnelmaa.
 
***1/2
 
Itsekin katsastin tämän vähän aikaa sitten ja samoilla linjoilla. Tosin Trilogian kaksi ensimmäistä osaa parempia. Ainut että olisi saanut olla sitä huumoria enemmän kahdessa ekassa. Enkä tarkoita joitain urpoja one-linereita.
E: Muutenkin Evil Deadit kovin aliarvostettuja niiden nerokkuuteen verraten.
 
Koko trilogialle kouluarvosanoilla 9.

Itsekin katsastin tämän vähän aikaa sitten ja samoilla linjoilla. Tosin Trilogian kaksi ensimmäistä osaa parempia. Ainut että olisi saanut olla sitä huumoria enemmän kahdessa ekassa. Enkä tarkoita joitain urpoja one-linereita.
 
Army of Darkness on kyllä selkeästi trilogian heikoin osa, vaikka silläkin on hetkensä. Onhan tuossa ihan looginen jatkumo toisaalta, että siirrytään osa osalta kauhusplatterista enemmän seikkailukomedian suuntaan.
 
E: Muutenkin Evil Deadit kovin aliarvostettuja niiden nerokkuuteen verraten.
 
Eivät kaksi ekaa ole missään nimessä aliarvostettuja. Eka on valittu ties monessako artikkelissa ja äänestyksessä maailman parhaaksi kauhuleffaksi ja ainahan tuo melkein on täydet viisi tähteä arvosteluissa saanut.

Wall-E tuli katsottua hetki sitten. Kevyesti paras näkemäni tietokone-animaatio, todellakin yllättävän hyvä. Robottien humaani ääntely ja elehtiminen sulatti kyynikon sydämen ja leffan positiivinen loppuratkaisu sai viimeistään nieleksimään kyyneliä. Lisää tällaisia pätkiä, misantrooppi-Milkokin suosittelee.
 
10/10

Eivät kaksi ekaa ole missään nimessä aliarvostettuja. Eka on valittu ties monessako artikkelissa ja äänestyksessä maailman parhaaksi kauhuleffaksi ja ainahan tuo melkein on täydet viisi tähteä arvosteluissa saanut.
 
No todennäköisesti mutta tuntuu ettei näitä elokuvia tunneta juurikaan yleisesti. Eli lähinnä sellaiset jotka vähän enemmän elokuvia katselevat ja yleisesti kiinnostuneet.

Aika vähän olen ehtinyt leffoja viime ajoin tuijottamaan, mutta viimeisin taisi olla eräässä ennakkonäytöksessä näkemäni ruotsalainen "Låt den rätte komma in", joka oli suomennettu vähän hassusti nimikkeellä "Ystävät hämärän jälkeen". Tässä vielä IMDB-linkki: http://www.imdb.com/title/tt1139797/
 
Ensinnäkin pieni katsaus elokuvan juoneen (SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA, TAI SITTEN EI); eli tarina kertoo 12 vuotiaasta koulukiusatusta Oskar-pojasta, joka tutustuu pihamaallaan Eli-nimiseen tyttöseen, joka jossain vaiheessa osoittautuukin vampyyriksi. Elokuva kertookin mielestäni aika koskettavalla tavalla kahden lapsen välisestä ystävyydestä ollen samalla suhteellisen järkyttäväkin kauhuelokuva.
 
Visuaalisesti Ystävät hämärän jälkeen on suhteellisen realistinen ja maisemat näyttävät luonnollisestikin talviselta kotimaaltamme. Tässä piilee mielestäni yksi elokuvan vahvuuksista, sillä tarinassa yhdistyy oivallisesti satumainen tarina realistiseen kerrontaan ja mieleenpainuviin näyttelijäsuorituksiin. Soppa on samalla mystinen, koskettava, satumainen ja jopa pelottavakin.
 
Tämä oli juuri sellainen elokuva, jota jäi miettimään pitkään sen päätyttyäkin, enkä olisi tehnyt varmaan mitään toisin. En myöskään ihmettele yhtään sen keräämää hehkutusta, sillä onhan kyseessä yksi omaperäisemmistä elokuvista aikoihin ja ehdottomasti vuoden 2008 kirkkainta kärkeä! 10/10 lävähtää helposti.

You don't mess with the Zohan 5/5
Todella hienoa komediaa. Nauroin jopa ääneen.

No todennäköisesti mutta tuntuu ettei näitä elokuvia tunneta juurikaan yleisesti. Eli lähinnä sellaiset jotka vähän enemmän elokuvia katselevat ja yleisesti kiinnostuneet.
 
Mutta eihän Evil Deadeja muut ymmärtäisikään, kuin hieman enemmän elokuvista kiinnostuneet. Vaikea kuvitella, että maikkarin maanantaileffoja diggaava perusjamppa innostuisi näistä.

Mutta eihän Evil Deadeja muut ymmärtäisikään, kuin hieman enemmän elokuvista kiinnostuneet. Vaikea kuvitella, että maikkarin maanantaileffoja diggaava perusjamppa innostuisi näistä.
 
Höpö, ovathan Evil Deadit hyvin toteutettua pienen budjetin kulttikamaa, mutta eivät nyt herranjestas vaadi kuitenkaan mitään elokuvasivistystä/harrastuneisuutta, jotta näistä voisi pitää. Tunnetustihan nämä iskevät parhaiten aina sellaisiin peruskouluikäisiin naskaleihin (kuten myös itse aikoinaan). Ehkä jollain tavalla olen kuitenkin kasvanut tuosta ajasta jo yli, vaikka kyllähän kaksi ensimmäistä osaa ovat edelleenkin hienoja tekeleitä.

Höpö, ovathan Evil Deadit hyvin toteutettua pienen budjetin kulttikamaa, mutta eivät nyt herranjestas vaadi kuitenkaan mitään elokuvasivistystä/harrastuneisuutta, jotta näistä voisi pitää.
 
En minä sitä ihan noin jyrkästi tarkottanut. Muotoillaan vaikka niin, että jos ei Evil Deadeista koskaan kuule, ei todennäköisesti olisikaan leffan "kohderyhmää". Eli kaikki genren ystävät ja potentiaaliset tykkääjät kyllä varmasti leffoihin törmäävät.

En minä sitä ihan noin jyrkästi tarkottanut. Muotoillaan vaikka niin, että jos ei Evil Deadeista koskaan kuule, ei todennäköisesti olisikaan leffan "kohderyhmää". Eli kaikki genren ystävät ja potentiaaliset tykkääjät kyllä varmasti leffoihin törmäävät.
 
Okei, juurikin näin :) Itse asiassa kun asia tuli puheeksi, niin voisinpa kaivaa ykkösosan hyllyni syövereistä pitkästä aikaa ja katsastaa sen.

Swiddu että Evil Dead pelotti pahemman kerran, ku ekan kerran näin.

Little Miss Sunshine 9/10
 
Todella viehättävä elokuva. Näyttelijöiden yhteispeli toimi hienosti ja tarinakin oli omaperäinen. Pätkän lopuksi katsojalle jää hyvä mieli. Näin sitä pitää Hollywood :)

Commando:
Arnold dokumentti. Sisältää melko kuolemattomia heittoja. "I lied."
Kivaa viihdettä, tarpeeksi rento meininki ja tarpeeksi aivoton tarina. Hienoa räiskintää ja veren lennättämistä. Siitä on aikaa kun oon tän viimeksi nähnyt.
4/5
 
Total Recall:
Vähän samantyyppistä spedeilyä kuin Commandossa. Juoni on olemassa, sitä käytetään hyväksi kohtauksia rakennettaessa. Sisältää paljon legendaarisia kohtauksia ja one-linereita. Väkivaltaa hieman vähemmässä kuin Commandossa, mutta naurunpyrskähdyksiä sitäkin enemmän. Visuaalisesti tuo dvd-julkaisu on oikein hyvä. Vastaa jo huonoa 720p-laatua. Hyvin punainen leffa ja sopii fiilikseen. Toisaalta tuota olisi ollut ihan mukava katsoa vähän värikkäämpänä, kun tuo punainen väri on usein sellaista "jäykkää."
Viihdyttävä leffa. Ehkä Arskan parhaita leffoja.
5/5
 
The Last Action Hero:
Nuoruuden lempileffa. Hieno juoni. New York on esitetty synkkänä ja L.A taas värikkäänä. Hyvin selkeät kontrastit tekevät myös juonen dynaamisuudelle ja fiilikselle hyvää. Leffassa on hienoja MASSIIVISIA kohtauksia. Ok hahmoja, joskin lopun Kuolema on kyllä parhaita roolihahmoja vähään aikaan, vakuuttavaa! Överiksi menevää räiskintää ja kivoja one-linereita. Väkivaltaa perheviihteen muodossa - ei tämä metsään mene.
4/5
 
Terminator 2:
AIVAN PERKELEEN HYVÄ! En tiedä, onko tää jotenkin aliarvostettu elokuva, mutta mun mielestä tässä on kyllä hyvä juoni eikä tässä tule se sellainen "ARSKA on äijä" -fiilis. Hienoja hahmoja koko leffa täynnä. Viimeksi nähnyt tämän joskus kersana ja miltei jokaisesta hahmosta oli jäänyt hyvin selkeitä mielikuvia. Pari oikeasti hienoa PUHEkohtausta. Hienot erikoistehosteet ja hienoa actionia. Mie kyllä pidin täysillä tästä.
5/5

Ite oon kattellu aika paljon DAVID CRONENBERGin leffoi lähiaikoina. Aika maagisen kova suora:
 
SCANNERS 1981
VIDEODROME 1983
THE DEAD ZONE 1983
THE FLY 1986
 
On se äijä kyllä scifin, kauhun ja toiminnan mestari. Kykeni leffa leffalta vaan parempaa suoritukseeen. Scanners on aika vakaa neljän tähden leffa ja The Fly taas totaalinen täysien pisteiden klassikko. Videodrome putoo noiden välimaastoon ja Dead Zone taas on jo lähempänä täysiä pisteitä.

The Mist (2007)
 
Kingin novelliin perustuva räpellys. Ei oikeastaan niin huono kuin olisi ollut mahdollista, muttei millään tapaa erityisen mieleenjääväkään. Perustylsä jenkki"kauhu". Se iso kävelijä leffan loppupuolella tosin oli ihan siisti, toi vähän mieleen HL2:n Strider-robotit.
 
Leffan loppu pelasti myös aika paljon, mutta aikamoiselta ajanhaaskaukselta Usvan katselu silti tuntui. Ehkä tämä kuitenkin voittaa maalin kuivumisen tuijottelun.
 
6/10

Children of men 1/5

En tiedä pitäisikö tämän olla hyvä elokuva, mutta minusta ei ainakaan ollut. Tässä ehkä saattoi olla ties mitä lie kerrontaa ja nönnönnöö...
Joka tapauksessa liian synkkä ja negatiivinen elokuva minulle. Tuollaisen elokuvan tekijä tulee luultavasti tekemään itsemurhan, jos näkee tulevaisuuden tuollaisena - ei hyvä. Ehkä se saattaa myös yrittää olla herätys ja kukkahattuilua, mutta ei kuitenkaan näin.
Mielummin katson kun raptorit lentää pilvenpiirtäjien takaa, maailma pelastuu ja jenkkiliput nostetaan salkoon.
 
Et oo hirveästi tainnut nähdä viime aikoina huonoja leffoja? Muhun tuollanen synkkä kerronta puree ainakin. Kerrankin tulevaisuuden leffa joka ei sorru turhaan teknoiluun. Juonen kannalta rakentava hahmo kuolee. Juonessa on mielenkiintoa, elokuva on visuaalisesti näyttävä ja leffa on täynnä a-kaartin näyttelijöitä. Katsoppas huviksesi joku tv-leffa ja anna sille pisteet suhteutettuna tän pisteisiin. Mielipiteet on mielipiteitä, mutta tuo on jo huono teilaus. Eihän koko leffasta oo kukkahattuilusta kyse, vaan kyse on tarinan kerronnasta. Ihte taisin antaa kyseiselle leffalle kasin imdb:ssa. Pitänee katsoa uudestaan. Ainakin tuohon visuaaliseen habitukseen olin kovasti ihastunut.

children of men on kyllä minunkin kirjoissani huonoimpia Hollywoodtuotoksia aikoihin. jotenkin siitä puuttui se lanka mitä seurata ja tarinakin oli melkoisen tylsä/hatara.

Jaa, mitähän paskaa sitä on tullut viime aikoina oikein katseltua. No, aloitetaan siitä, että
 
Children of men 1/5
 
on aivan väärä mielipide, tämähän on selvää neljän tähden kamaa. Katsoin elokuvan juuri äsken kolmatta kertaa, eikä se näköjään huonone. Vaikuttava dystopia, hyvä draama ja mukaansatempaava jännäri. Ihan noin teknisenäkin taidonnäytteenä aika huumaava teos. Sun lempileffa on varmaan joku Forrest Gump, jos ihan vakavalla naamalla pystyt antamaan Children of Menille yhden pojon, aivan kuin elokuvalla ei olisi mitään ansioita millään saralla. Vitun hienoja kohtia, esim. tämä väijytys ja lopun kaupunkisota.
 
Ja aiheeseen:
 
Mimic ***
Guillermo Del Toron ensimmäisessä jenkkielokuvassa Manhattanin viemäreihin ja metrotunneleihin on pesiytynyt Mothmania ja Resident Evil 4:n Novistadoreja muistuttavia siivekkäitä hybridipaskiaisia ja kohta on kaikki vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun. Del Torolle ominaiseen tapaan elokuva on melko tunnelmallinen ja ötökät ovat jees, mutta kässäri sortuu lopussa sen verran kliseisiin ja konservatiivisiin ratkaisuihin, että voi voi. Keskitasoa parempi ja tunnelmallisempi ötökkäkauhuilu, mutta pienellä säädöllä loppu olisi voinut olla miljoona kertaa parempi.
 
Zero Day ****
Suht vittumainen ja tällä hetkellä äärimmäisen ajankohtainen elokuva kouluammuskeluista. Zero Day on ahdistavan dokumentaarisella otteella kuvattu pätkä kahdesta teinipojasta, jotka videopäiväkirjaa pitämällä valottavat suunnitelmiaan katsojalle. Elokuvan lopussa itse ammuskelu näytetään koulun valvontakameroiden kautta ja kyyti on melko hyytävää. En välttämättä viitsisi/jaksaisi katsoa toistamiseen ainakaan ihan heti, mutta kyllä tällaiselle aina paikkansa on. Elokuva on pelottavan realistinen ja äärimmäisen hyvin toteutettu, monesti jopa luulee katsovansa ihan ns. aitoa kamaa eikä suinkaan fiktiivistä teosta. Hyvin provosoiva, selittelemätön ja tunteita herättävä kokonaisuus.
 
Men in Black ****
Hyvällä sykkeellä etenevä, aidosti hauska ja viihdyttävä scifikomedia vuosien takaa, joka kumma kyllä toimii edelleen ainakin meikäläiselle. Yrmy Tommy Lee Jones ja leukoja loksuttava Will Smith ovat toki kliseinen, mutta kaikenkaikkiaan hyvin yhteen pelaava parivaljakko. Ja onhan tässä useita läppiä ja kohtauksia, jotka aiheuttavat hörähdyksiä vaikka nekin on jo moneen kertaan nähnyt, esim. Will Smith suorittamassa kokeen kirjallista osuutta. Lopun massiivinen ja oivaltava kamera-ajo on maininnan arvoinen.
 
Men in Black II **1/2
Ei kyllä lähelläkään ykkösosaa. Meininki on vedetty astetta överimmäksi, on edeltäjäänsä enemmän jos jonkinlaista lonkeromonsteria ja pikkuvipeltäjää, mutta vähän valjuksi uudelleenlämmittelyksi tämä jäi. Frank-koira on tosin melkoinen valopilkku.
 
Welcome to the Dollhouse ****
Todd Solondz on toisinaan aika häijy tyyppi. Tällä kertaa Heather Matarazzon mainiosti näyttelemä 12-vuotias nörttimäinen Dawn joutuu tulilinjalle, eikä ole helppoa olla syrjäytynyt nuori. Jatkuvan koulukiusaamisen ja oman seksuaalisen heräämisen ristipaineessa oleva Dawn etsii hyväksyntää ja romantiikkaakin, vaikka kaikki tuntuvat pelkästään hyljeksivän ja ylenkatsovan häntä. Happinessin monumentaaliseen hilpeyteen tämä pienimuotoisempi ja teemoiltaan suppeampi Welcome to the Dollhouse ei yllä, mutta murrosikäisen maailmankuvan tarkkasilmäinen havainnointi osoittaa Solondzin ilmiömäisen kyvyn. Solondz asettaa hahmonsa mitä nöyryyttävimpiin tilanteisiin ja tarkkailee rajujakin aiheita mustan huumorin kautta, mutta silti hänen teoksistaan on löydettävissä lämpöä, inhimillisyyttä ja aitoa välittämistä ja ymmärtämistä. Hienoja elokuvia.