Klassinen ›

olen viime aikoina pohtinut, miksi suomalaiset ilmaisevat kotimaassaan sävellysten nimet väärällä kielellä. mielestäni on lähinnä hieman (tragi)koomista, kun nuori pianisti kertoo harjoittelevansa parhaillaan "Beethovenin Piano Sonata No.8 in C-minor, op.13 'Pathetique'".
 
mikä vika olisi suomenkielisessä muodossa? tai jos halutaan kunnioittaa säveltäjän äidinkieltä, tämähän tulisi ilmaista saksaksi. minusta vaikuttaa lähinnä melko teennäiseltä hienostelulta.
 
konserttiohjelmassa ymmärrän engl.kielisen muodon vielä juuri ja juuri (mahdolliset ulkomaalaiset tai muut kielivammaiset kuulijat), joskin teoksen nimi saisi silti olla Suomessa järjestettävässä konsertissa suomeksi ellei kyseessä ole jokin vierasperäiseksi vakiintunut nimi (esim. Forelli-kvintetto).
 
miksi näin? onko kyseessä omalla kielitaidolla brassailu vai eikä "sonaatti" tai "sinfonia" vaan kuulosta tarpeeksi hienolta?
 
Pääsääntöisesti erisnimet ilmaistaan joko alkukielellä tai kulloinkin käytettävälle kielelle käännettynä. Jos alkukieli on erityisen hankala, kuten venäjä, käännöstä tapaa useammin. Mutta esim. saksan kieliset nimet taas ainakin akateemisessa maailmassa jätetään ennalleen. Yleisnimet, kuten sinfonia, sonaatti, jousikvartetto jne. käännetään aina.

Suomessa järjestettävässä konsertissa suomeksi ellei kyseessä ole jokin vierasperäiseksi vakiintunut nimi (esim. Forelli-kvintetto)
 
forelli on suomea. alkuperäinen nimi on forellenquintett (engl. trout quintet).
 
englannin kielen käyttö on perusteltua jos ollaan tarpeeksi kansainvälisessä kontekstissa (kai noissa konserteissa käy väkeä muistakin maista). teosten ("sinfonia", "sonaatti" jne.) saksankieliset nimet tunnistettaisiin, mutta sävellajeja ja semmosia ei enää niin hyvin (suomalaiset tosin tunnistaa dur ja moll).

Pääsääntöisesti erisnimet ilmaistaan joko alkukielellä tai kulloinkin käytettävälle kielelle käännettynä. Jos alkukieli on erityisen hankala, kuten venäjä, käännöstä tapaa useammin. Mutta esim. saksan kieliset nimet taas ainakin akateemisessa maailmassa jätetään ennalleen. Yleisnimet, kuten sinfonia, sonaatti, jousikvartetto jne. käännetään aina.
 
luonnollisesti teosten erisnimet säilytetään ennallaan. tässäkin joitain poikkeuksia, esim. mendelssohnin hebridit tai vaikkapa debussyn faunin iltapäivä, jotka mielestäni on asiallista suomessa ilmaista suomeksi kun käännös on kuitenkin vakiintunut.
 
viittasin juurikin yleisnimien kääntämiseen sekä sävellajien yms "kääntämiseen", joka ei mielestäni ole tarpeellista. sen verran aina täytyy ulkomaan elävänkin kyetä tulkitsemaan tai sitten vaikka kysymään vierustoverilta, niin kansainvälisessä kontekstissa ei kuitenkaan liikuta vaikkapa vaasan kaupunginorkesterin konsertissa.
 
"forelli" on vierasperäinen sana suomen kielessä. "purotaimen" ei ole. "forelli-kvintetosta" puhuminen on järkevää, sen sijaan "purotaimen-kvintetto" tai "forellenquintett" kuulostaisi tökeröltä.
 
e: asianhan tulisi mennä juuri niinkuin ralliolli ilmaisi tai vaihtoehtoisesti selkeästi alueen valtakielellä. englanninkieliset käännökset suomalaisissa konserttiohjelmissa tuntuvat diivailulta, siellä konservatorion matineassa tuskin yleisön valtakielenä on mikään muu kuin suomi.

vittu kaikki saatana arapiaks

Eiköhän tuollainen kaikenlainen hienostelu ole klassisen musan ja muun "korkeakulttuurin" yleinen piirre. Halutaan erottua tavallisesta rahvaasta ja tuntea, että ollaan hiukan fiinimpiä ja parempia kuin tavalliset ihmiset.
 
Eikä tuossa mielestäni ole mitään pahaa. Ihmiselle on ihan luontaista kuulua johonkin ryhmään ja saada hyväksyntää ryhmän jäseniltä. Välillä toki salaisesti naurattaa kaikenlaiset oman taiteenlajinsa hienostelijat ja puristit. Oli kyse sitten klassisen musiikin harrastajista, kirjailijoista tai hevareista tms.

Eiköhän tuollainen kaikenlainen hienostelu ole klassisen musan ja muun "korkeakulttuurin" yleinen piirre. Halutaan erottua tavallisesta rahvaasta ja tuntea, että ollaan hiukan fiinimpiä ja parempia kuin tavalliset ihmiset.
 
Tä?
En mä hirveän aktiivinen klasarikonserteissa kävijä ole, mutta ne missä oon ollut, käsiohjelmassa piisit on joko originaalikielellä tai suomeksi.
Just niinkuin ainoa järkevä logiikka on.

Tä?
En mä hirveän aktiivinen klasarikonserteissa kävijä ole, mutta ne missä oon ollut, käsiohjelmassa piisit on joko originaalikielellä tai suomeksi.
Just niinkuin ainoa järkevä logiikka on.
 
Eiköhän Loosahin tarkoitus ollut vain vähän provosoida itselleen tuntemattoman musiikin kuuntelijoita, kuten muusikoiden.netissä on tapana :-D.
 
Siinä on kyllä aina jotain vähän kosmista kun muuten suomeksi kirjoitetun tekstin seasta hyppää silmille englanniksi kirjoitettu nimi, joskus kohtasin eräässä kirjoituksessa yhdessä teoksen nimessä useita eri kieliä, mutta klasaribiisien nimien kirjoittamiseen liittyvä vakavampi ongelma on se, että harva nettikauppa osaa niitä kirjoittaa: yrittäkääpä vaikka CDON:sta etsiä klasarilevytyksiä - levyn sisältämät biisit täytyy etsiä erikseen googlen kautta. Ottaisivatkohan ne minut muutamaksi kuukaudeksi töihin kirjoittelemaan nuo nimet oikein.

Eiköhän Loosahin tarkoitus ollut vain vähän provosoida itselleen tuntemattoman musiikin kuuntelijoita, kuten muusikoiden.netissä on tapana :-D.
 
No ehkä siinä oli pientä provoa mukana... = ). Olis pitäny laittaa pari hymiötä pehmentämään. heh.

luonnollisesti teosten erisnimet säilytetään ennallaan. tässäkin joitain poikkeuksia, esim. mendelssohnin hebridit tai vaikkapa debussyn faunin iltapäivä, jotka mielestäni on asiallista suomessa ilmaista suomeksi kun käännös on kuitenkin vakiintunut.
 

 
Tuokin on varmaan osittain provosointia, mutta jos erisnimet säilytetään ennallaan, niin pitäisiköhän ne myös edelleen aloittaa suurella alkukirjaimella? Vai päättlemmekö, että sekin on turhaa hienostelua?

Tuokin on varmaan osittain provosointia, mutta jos erisnimet säilytetään ennallaan, niin pitäisiköhän ne myös edelleen aloittaa suurella alkukirjaimella? Vai päättlemmekö, että sekin on turhaa hienostelua?
 
isokirjainnappi ei toimi. :)

olen viime aikoina pohtinut, miksi suomalaiset ilmaisevat kotimaassaan sävellysten nimet väärällä kielellä.
 
Käsiohjelmia muutaman vuoden verran klasarikonsertteihin tehneenä voin ainakin omalta osaltani sanoa kannattavani alkuperäistä nimeä.
 
En mä mitään Brouwereita ala suomentamaan tms. Nimet ovat usein hyviä sellaisenaan eikä ne kaipaa mitään suomennosta. Kyse ei ole mistään brassailusta vaan siitä että biisin nimi on sellaisenaan ihan hyvä. Piste.
 
Säveltäjän nimi, vuosiluvut ja teos ja mahdolliset osat. Tietenkin jos on vaikka barokkisarjoja, niin jokaisessa on sama kieli niissä. "Prelude" näyttää hölmöltä jos kuusi riviä alempana, toisen sarjan kohdalla lukee "Preludi".
 
Virolainen Heiki Mätlik lähetti aikanaan käsiohjelmansa mulle kolmella kielellä sekoitettuna. Siinähän oli saksasta ja englannista ja suomen sekoituksesta kiva kääntää. Alkuperäiset nimet yritin laittaa ja mielestäni ihan kelvollisesti onnistuin.
 
Jos kavereiden kesken puhutaan niin eiköhän se riitä että sanoo että "soitan Barrioksen la katedraalia" tms. Tai "soitan Bachin 996:sen allemandea". Kaikki tajuaa mistä on kyse, eikä siitä sen enempää tartte selittää. Jos lähtee opusnumeroita siihen ymppäämään niin aika köyhää on. Mutta kukin tyylillään.:)

En itse ainakaan ole tuommoiseen hienosteluun törmännyt, jos suomeksi selitetään niin sonaatit ym. käännettävät termit ovat suomeksi ja muut nimet sitten alkuperäiskielellä. Vähän niinkuin kuninkaitten nimet: jos vastine löytyy niin käytetään sitä, muuten pidättäydytään originaalissa. Nuottimerkinnät toki jätetään ennalleen.
 
Jos joskus saan aikaan jotain sävellyksiä, niin en niitä kyllä englanniksi jaksaisi julkaista. Ranskaksi voisi olla ihan jees. Populaarimusiikin maailmassahan tuolla leikitään: Sonic Youth on julkaissut mm. esperanton- ja japaninkieliset levyt, Venetian Snares kaksi unkarinkielistä. Siis jos kansista ja biisinimistä puhutaan.

miksi näin? onko kyseessä omalla kielitaidolla brassailu vai eikä "sonaatti" tai "sinfonia" vaan kuulosta tarpeeksi hienolta?
 
Tuohon on tullut törmättyä erityisesti musiikkiopiston konserttiohjelmissa ja muussa harrastelussa, eihän tuota ammattimaisesti järjestettyjen konserttien ohjelmissa niin esiinny (kai?).
 
En ole ajatellut, että kyseessä olisi hienosteluyritys vaan ihan vaan sivistymättömyyttä tai laiskuutta - kirjoitetaan nimet juuri siinä muodossa, kuin ne nuotissa lukee. Ja nuottihan on julkaistu ties missä milloinkin. Samasta syystä näkyy hyvin usein käytettävän venäjänkielisistä nimistä englannin mukaista translitteraatiota eikä suomalaista (Stravinsky vs. Stravinsky, Moussorgsky, Mussogrsky vs. Musorgski).