Kitarat: soittaminen ›

Huomenta päivää vaan kaikille.
 
Ihan on tullut tuossa sellainen mieleen, että kumpaakohan olisi kannattava harjoitella enemmän näin alussa? Voipi kuulostaa hieman tyhmältä kysymykseltä, mutta aloin tuossa tänään miettiä asiaa kuitenkin.
 
Eli olen soitellut tässä hieman yli kuukauden (suorastaan valtavan pitkä aika, tiedän).. Ja on tullut opeteltua muutama skaala, kymmenkunta sointua ja yritettyä rämpytellä muutamia biisejä noilla avoimilla soinnuilla. Nopeutta puuttuu vielä aivan hirveästi, mutta siitä se kehittyy.
 
Tuossa sitten pari päivää sitten lueskelin tuosta Drop-D vireestä ja tulin siihen tulokseen, että se varmaan olisi itselle parempi, kun tuota rokkia ja metallia ja sellaista kiinnostaisi eniten soitella. 5 -soinnut on vaan niin helppoja tuolla. (ja on se mukavaa vaihteluakin)
 
Mutta nyt sitten tajusin, että minun pitää opetella noita avoimia sointuja uudelleen, koska ylimmän/alimman/matalimman kielen viere on nyt matalampi kuin normaalisti ja se vaikuttaa ainakin E -pohjaisiin sointuihin ja taisi olla G -sointukin sillä listalla, missä kaikki kielet soi. Monet soinnut ei sitten muutukkaan kun ei sitä matalinta kieltä soiteta useammassa. Ja sitten on vielä barret.. en ole niitä vielä harjoitellut hirveästi kun ei sormissa riitä voima, mutta hiljalleen se sieltä tulee.. Mutta kuinkas nuo barret menee drop-D:ssä?
 
Eli siis palopuheeni pointtihan oli se, että kannattaisiko minun nyt vain unohtaa tuo drop-d ja palata normi-vireeseen.. vai toisin päin vai molempia harjoitella vähän limittäin? Vaikuttaakos se kitaraan hirveästi jos sitä virettä sitten vaihtelee koko ajan? vaikka kyseessä ei ole kuin yksi kieli, mutta kuitenkin.
 
P.S. Harkitsin myös drop-C:tä, mutta se menee jo ehkä hieman hankalaksi noiden avoimien sointujen kannalta. Eli se nyt on kuopattu toistaiseksi.

Jaa-a, ehkä olisi parempi jos suosisit drop-dtä vaan sellaisissa kipaleissa, joissa se on välttämätön. Tuskin kannattaa mihinkään vireeseen täysin jämähtää, ainakaan droppivireeseen, jos aikoo yhtään monipuolisempaa soitella. Ja kyllähän suurin osa rokkikappaleista on ihan normivireessä, droppi on sitten sellaista kikkailua.

5 -soinnut on vaan niin helppoja tuolla. (ja on se mukavaa vaihteluakin)
 
Anteeksi vain, mutta 5-soinnut eivät ole (mukavaa) vaihtelua rock-musiikissa. Heitä sekaan mieluummin b#Gsus214add7,4-sointu, niin kaikilla on hauskinta ever.

Anteeksi vain, mutta 5-soinnut eivät ole (mukavaa) vaihtelua rock-musiikissa. Heitä sekaan mieluummin b#Gsus214add7,4-sointu, niin kaikilla on hauskinta ever.
 
Ah, anteeksi... tarkoitin lähinnä sitä, että tuo Drop-D vire on mukavaa vaihtelua siihen normi-vireeseen verrattuna. Ilmaisin itseni hieman epäselvästi.

Mutta nyt sitten tajusin, että minun pitää opetella noita avoimia sointuja uudelleen, koska ylimmän/alimman/matalimman kielen viere on nyt matalampi kuin normaalisti ja se vaikuttaa ainakin E -pohjaisiin sointuihin ja taisi olla G -sointukin sillä listalla, missä kaikki kielet soi. Monet soinnut ei sitten muutukkaan kun ei sitä matalinta kieltä soiteta useammassa. Ja sitten on vielä barret.. en ole niitä vielä harjoitellut hirveästi kun ei sormissa riitä voima, mutta hiljalleen se sieltä tulee.. Mutta kuinkas nuo barret menee drop-D:ssä?
 
Kannattanee varmaan ensin tosiaan soitella ihan normaalivireessä, veivailla nuita avosointuja jne. Normaalivireessä vitossoinnutkaan ei oikeastaan ole sen hankalampia kuin droppi-vireissäkään. Jos heti alusta asti soittaa dropilla, voi ongelmaksi tulla sitten se että jumitutaan soittamaan siihen paksuimmille kielille pelkästään vitossointuja.
 
Ja tosiaan, kun esim. nuo vitoset opettelee normivireessä, (Ja muistaa sointujen nimet) niin ihan muutaman sormen lisäyksellä saa vaikkapa G5:sta loihdittua mm. G7:n, G-mollin ja duurin jne.
 
Mutta ilman muuta jos tuntuu niin kannattaa sillä droppi-Deelläkin kikkailla ja soitella. Sehän vain parantaa teorian tuntemusta(? en nyt parempaakaan sanaa keksinyt) kun jotuu vähän uudestaan miettimään niitä sointuja, saman soinnun kun voi ottaa miljoonalla eri tavalla. Tulee sointukäännökset yms tutuiksi, ei niissä aina tarvitse soida kaikki äänet.
 
Droppi-D:ssä voi nuo barret olla vähän hankalampi juttu, ite en osaa niistä mitään oikein sanoa. Kyllä tuollakin vireellä oon nähnyt monenlaisia barreja soitettavan.

Onko sulla viritysmittaria? Jos on niin vaihtele. Mulla on yleensä droppivire skitassa mutta oon oppinut virittään korvalta sen verta hyvin että pystyn koska vain halutessani nostamaan sen paksuimman kielen takasin "normiin". Sointuharjoitukset normissa ja riffit dropissa. Toisaalta mikäli kun et varmaan vielä mitään hirmuteknistä soita, tai en ainakaan suosittele vielä sellaiseen panostamaan niin ne riffit pystyy kyllä soittamaan normillakin. Droppi on hyvä apu ja helpottaa soittamaan monen kvintin vaihtoja nopeasti mutta ehkä alkuun kannattaa pitäytyä siinä perusvireessä niin oppii löytämään sävelet ja sitten voi loput vireet suhteuttaa siihen. Toisaalta tämä ei ole mikään sääntö vaan vain minun suositukseni joten tee kuten lystäät. :)

Kannattaa varmaan soittaa drop-D:llä biisejä jotka menee drop D:stä, ja perusvireellä biisejä jotka menee perusvireestä. Eli toisin sanoen jos jossain kappalessa ei ole mitään tarvetta sille matalalle D-sävelelle, niin perusvire lienee loogisempi vaihtoehto. Jos taas on, niin luonnollisesti droppaat sen E-kielen D:ksi. Logiikan riemukulkua! :-D

Normi vire kelpaa melkein mihin vain. Käytän Drop D vain jos se on välttämätön

Kannattaa varmaan soittaa drop-D:llä biisejä jotka menee drop D:stä, ja perusvireellä biisejä jotka menee perusvireestä. Eli toisin sanoen jos jossain kappalessa ei ole mitään tarvetta sille matalalle D-sävelelle, niin perusvire lienee loogisempi vaihtoehto. Jos taas on, niin luonnollisesti droppaat sen E-kielen D:ksi. Logiikan riemukulkua! :-D
 
Voiko tätä enään yksinkertaisemmin ilmaista?
 
On se elämä välillä niin ihmeellistä :D

Kannattaa varmaan soittaa drop-D:llä biisejä jotka menee drop D:stä, ja perusvireellä biisejä jotka menee perusvireestä. Eli toisin sanoen jos jossain kappalessa ei ole mitään tarvetta sille matalalle D-sävelelle, niin perusvire lienee loogisempi vaihtoehto. Jos taas on, niin luonnollisesti droppaat sen E-kielen D:ksi. Logiikan riemukulkua! :-D
 
Vielä kun normivireestä droppiin (ja takaisin) virittää noin viidessä sekunnissa, niin en näe syytä miksi pitäisi jämähtää pelkkään droppivireeseen.

Vielä kun normivireestä droppiin (ja takaisin) virittää noin viidessä sekunnissa, niin en näe syytä miksi pitäisi jämähtää pelkkään droppivireeseen.
 
Paitsi jos kitarassa on Floikka.

Drop-D ehottomasti, ei vaan Drop-B. Siinä on ainut oikea vire. Drop-A menee kanssa, mutta tosi harvoin soitan. Tietysti kakkoskeppi Normissa kitaratunteja muuta juttua varten. Paras syy olla monta kitaraa.
 
Edit: Tosi helppoa ainakin Drop-D:stä takaisin normiin eikä se haittaa jos se kotioloissa on vähän sinne päin ja onhan huiluäänet sun muut poppakonstit keksitty, ettei aina tarvitse sitä viritintä kaivaa esiin. Ja jos on floikka kitara niinkuin mulla niin blokkaa sen. Ainut syy olla floikka on ne pikavirittimet, mutta sitten jos pitää lukkoja kiinni niin ei ole ihan niin helppoa floikalla toi vireen vaihto.

normivireestä droppiin (ja takaisin) virittää noin viidessä sekunnissa...
...Paitsi jos kitarassa on Floikka.
 
Sen blokkaamiseen ei nyt mene montaakaan sekuntia. Jos siis haluaa vaihdella eri vireiden välillä, sellaisen kanssa helpoiten.
 
Drop-D:stä on hyvä jatkaa -> avoin G (D-G-D-G-H-D) suuntaan. Perus boogie / rokkijuttujen soitto ei voisi olla helpompaa.

Jos olet vähänkään rock/heavey puolen miehen ei kannatta kuunnella tässäkin ketjussa löytyviä jazzimiesten kommentteja. Paras vire rock/hevi musaan on perus A vire droppi G 6.kielellä millä esim. meshuggah soittaa jos ei seiskaa ole tarjolla.

Jos olet vähänkään rock/heavey puolen miehen ei kannatta kuunnella tässäkin ketjussa löytyviä jazzimiesten kommentteja. Paras vire rock/hevi musaan on perus A vire droppi G 6.kielellä millä esim. meshuggah soittaa jos ei seiskaa ole tarjolla.
 
http://www.terminally-incoherent.co … ontent/uploads/2008/05/facepalm.jpg

kiitoksia vaan kaikille vastanneille. Jatkan vielä siis harjoittelua tuolla normaali vireellä (ja leikin välillä drop-D:llä ^^). Paljon tässä onkin vielä opettelemista. Mutta eteenpäin mennään hitaasti, mutta varmasti.

Muutamassa sekunnissahan tuo vireen vaihto onnistuu, miksi siis moinen haloo. Onhan tuo ihan kätevää jos haluaa vedellä d-vireessä soitettuja biisejä, tosin transponointi voi tuottaa välillä vaikeuksia.

Edit. Ja miksi edes vaivauduin taas? Ihan sama.

Kun soittaa enemmän, uskon että kysymys "jonkin vireen opettelusta" menettää merkityksensä - sitä rupeaa varmasti muistamaan että "nyt tulee D-sointu", ja sen sitten poimii siitä kohdasta mikä sattuu olemaan hyvin hollilla, ja jos on erilaiset vireet niin sitten niillä sormituksilla kun sattuu olemaan käsissä.
 
Esimerkiksi, jos biisissä on D5, ja on soittanut aikaisemmin drop-D vireessä, niin kun on kädessä normivireessä oleva kitara niin kyllä sen sitten ensimmäisen säkeistön kohdalla hoksaa että nyt pitää ottaa oktaavia ylempää, kun ei löydykään sitä matalaa D-säveltä.
 
Ja kaikki tuska, mitä tämä aiheuttaa, se vain kasvattaa taitoa.