Kitarat: soittaminen ›

Täyttä tuubaa. Kitara soi silloin hyvin kun se on hyvä ja äänentoistolaitteet on hyviä.
 
Juurikin noin. Me joilla ei ole varaa hyviin kitaroihin, pitää joskus hyvän soundin vuoksi käyttää paksumpia kielisettejä. Oma telecasterini on aivan kuin kuollut lahna .8 setillä ja herää henkiin vasta .11 .12 setillä.
 
Ohessa tosimiesten kannanotto aiheeseen:
http://www.youtube.com/watch?v=JKZucnvQTRY
 
Matti

No mutta ettehän te voi väittää, etteikö se kuulostaisi erilaiselta. Paksua kieltä voi esimerkiksi lyödä kovempaa kuin ohutta, ennen kuin se alkaa värähtelemään niin paljon, että se kuulostaa huonolta.
 
Joo o. Ootko Krice tästä samaa vai eri mieltä? Makuasia sitten, mikä on parempi ja mikä ei.

Joo o. Ootko Krice tästä samaa vai eri mieltä?
 
Olen sitä mieltä, että kitara ei ole lyömäsoitin.

Olen sitä mieltä, että kitara ei ole lyömäsoitin.
 
No niin, hyvä että mielipide-eromme syy tuli selväksi. Miksi sitten mielestäsi jotkut käyttävät paksuja kieliä, jos niistä ei kerran ole mitään hyötyä, ja vain haittaa?

Olen sitä mieltä, että kitara ei ole lyömäsoitin.
 
Kaikin mokomin :) Sitä nyt en kuitenkaan kysynyt.

Miksi sitten mielestäsi jotkut käyttävät paksuja kieliä, jos niistä ei kerran ole mitään hyötyä, ja vain haittaa?
 
Miksi jotkut pelaavat The Simsiä ja Sporea? Ratkaisemattomia filosofisia kysymyksiä.

Miksi jotkut pelaavat The Simsiä ja Sporea? Ratkaisemattomia filosofisia kysymyksiä.
 
Eiköhän tää ollu tässä.

Minä en tajua tätä mentaliteettia. Ei soittaminen ole painoharjoittelua, eikä ole mitään järkeä laittaa paksumpia kieliä jos ne tuntuvat epämiellyttäviltä ja soittaminen takeltelee. Sen vuoksi niitä erivahvuisia kieliä valmistetaan.
 
Mentalileetti on se, että pistetään mahd. paksut kielet ja nostetaan ne mahd. korkealle, niin olet mestari kitaristi vuoden harjoittelulla.
 
Tai sitten ei...

Eiköhän tää ollu tässä.
 
Ei ollu.
 
Jos jollekin ohuet kielet just siinä yhdessä kitarassa on se juttu, niin se ei pois sulje sitä, että jossain toisessa kitarassa, jollekin toiselle, jossain määrin, paksummat kielet toimii paremmin.
 
Jos jollekin paksut kielet just siinä yhdessä kitarassa on se juttu, niin se ei pois sulje sitä, että jossain toisessa kitarassa, jollekin toiselle, jossain määrin, ohuemmat kielet toimii paremmin.

Jos jollekin ohuet kielet just siinä yhdessä kitarassa on se juttu, niin se ei pois sulje sitä, että jossain toisessa kitarassa, jollekin toiselle, jossain määrin, paksummat kielet toimii paremmin.
 
Varmasti voi toimiakin, mutta asiassa on pieniä epäloogisuuksia. Esimerkiksi kun aina sanotaan, että alussa paksut kielet voi tuntua jäykiltä, mutta.. eli miksi käyttää kieliä, jotka tuntuvat jäykiltä ja hankalilta soittaa? Minusta soittimen pitää olla sopiva soittajalle, eikä päinvastoin.

Varmasti voi toimiakin, mutta asiassa on pieniä epäloogisuuksia. Esimerkiksi kun aina sanotaan, että alussa paksut kielet voi tuntua jäykiltä, mutta.. eli miksi käyttää kieliä, jotka tuntuvat jäykiltä ja hankalilta soittaa? Minusta soittimen pitää olla sopiva soittajalle, eikä päinvastoin.
 
Voihan tämän kääntää toisinkin päin. Miksi käyttää kieliä, jotka tuntuvat löysiltä ja epämiellyttäviltä soittaa? Mielestäni oman ESP eclipseni tatsi on normi E-vireessä 11-14-18-28-38-48 setillä varsin kevyt ja helpposoittoinen joskin alapää saisi olla vielä pykälän verran paksumpi. Varsinkaan 24,75" skaalaisella kitaralla (kuten omani) tuo oma settini ei mielestäni ole paksua vielä nähnytkään.
 
..että alussa paksut kielet voi tuntua jäykiltä..
 
Kyllä sitä kitaristit tekevät kymmen kertaa hullumpiakin juttuja haluamansa soundin eteen kuin totuttelevat vähän aikaa pykälän verran paksumpiin kieliin. Saattavat jopa sijoittavat tuhansia ja taas tuhansia rahoja ties minkälaisiin vimpaimiin ja matopurkkeihin olematta silti kuitenkaan koskaan tyytyväisiä ;)

Esimerkiksi kun aina sanotaan, että alussa paksut kielet voi tuntua jäykiltä, mutta.. eli miksi käyttää kieliä, jotka tuntuvat jäykiltä ja hankalilta soittaa?
 
Oikean käden jämäkämpi tatsi on mulle tällä hetkellä tärkeämpi kuin vasurin tatsi, joten siinä jäädään voiton puolelle. Lisäksi ainakin dynaamisella bluesrutulla soittaessa paksut kielet kuulostaa mun mielestä paremmalta, omassa soitossa siis. Kyllä kovat jätkät veivaa löysilläkin vaijereilla (Page ym) mutta ei mun silti tarvitse :)
 
Eli soundi + tatsi paranee mulla, ei ehkä muilla. Lisäksi, mitä väliä on muutaman viikon "alkuhankaluuksilla", kun sen jälkeen kuitenkin tottuu uuteen tatsiin?
 
Edit: Minusta soittimen pitää olla sopiva soittajalle, eikä päinvastoin.
Tietysti kyllä lähtökohtaisesti näin, enkä mä haluaisi kyllä kaikille suositella mitään paksuja kieliä. Mutta minkäs teet, kun ne paksut kielet osoittautuu toimivan omassa jutussa? Ei se nyt oikeasti mitään hankalaa ole, sitäkin vähän liioitellaan.

Varmasti voi toimiakin, mutta asiassa on pieniä epäloogisuuksia. Esimerkiksi kun aina sanotaan, että alussa paksut kielet voi tuntua jäykiltä, mutta.. eli miksi käyttää kieliä, jotka tuntuvat jäykiltä ja hankalilta soittaa? Minusta soittimen pitää olla sopiva soittajalle, eikä päinvastoin.
 
Miksi yleensä aloittaa kitaransoitto, se kun on aluksi kovin jäykkää ja hankalaa?
 
Esimerkiksi ysistä kymppiin vaihtaminen ei kovin pitkää treenijaksoa vaadi, kyllä ne voimat löytyvät. Ainakin itteä alkoi nimittäin soittohommia aloitellessa hyvin äkkiä tympiä ne 9-letkut mitä tuli alkuun ostettua, soittotatsi oli ärsyttävän lerppu kun löysät kielet eivät tahtoneet pysyä kovakouraisessa soitossa mukana. (Eivätkä ne muuten soineetkaan omaan korvaan kunnolla).
 
Toisilla on stydimpi (tai hakkaavampi) tyyli soittaa - silloin tarvitaan stydimmät kielet.

Käytän 12 settiä, koska se tuntuu parhaalta niin vasemmassa kuin oikeassakin kädessä. Koskaan ei ole ollut mitään ongelmaa kielten/sormien kanssa. Kaiken lisäksi pidän saundista, niin kliinillä kuin säröllä. Mukavan jynkky.
 
Varsinkin nyt, kun olen treenaillut komppijuttuja metallin puolelta, on tullut havaittua että paksummat kielet vaikuttaa tatsiin. Ja tatsihan puolestaan vaikuttaa saundiin. Minun tapauksessa positiivisesti. Tosin treeniähän se vaatii, mutta niinhän kaikki, eikä minulla ole mikään kiire mihinkään.
 
Ja soitan siis pääasiassa E-vireestä. Matalimmillaan aniharvoin drop-D.

Eli yhteenvetona ketjun aloitusviestissä esitettyyn kysymykseen voisi vastata, että liian paksuista kielistä voi olla haittaa, mutta myös hyötyä.
 
Joo. Ja muistuttaisin vielä, että tässähän oli kyseessä akustinen kitara vs. sähkölankku. Pelkästään kielten paksuuden perusteella ei voi tehdä johtopäätöksiä soittimen tatsin "keveydestä" tai "raskaudesta", koska siihen vaikuttaa trimmaus melkeinpä enemmän.

Itellä oli Ernie ballin 9-46 (hybrid slinky) ja vaihoin 10-52 (skinny top heavy bottom) koska tossa hybrid slinkeyssä oli liian löysän kuulonen alapää.

Olen sitä mieltä, että kitara ei ole lyömäsoitin.
 
Toisilla on sellaiset soundit, että sen huomaa, lyökö vai hiveleekö sitä kitaraa...
 
Eipä silti, siistejä juttuja sulla on useasti ollut noissa sooloskaboissa.

Itsehän käytän toisessa kitarassani E vireessä 12 kielisettiä ja toisessa kitarassa puolestaan 10-52 ja kitara on puolestaan Drob C vireessä, eikä edes tunnu liian löysältä. Ainut asia mikä minua vetää siihen 12 kielisettiin on niitten mahtava tuntuma ja semmonen eräänlainen mättöfiilis. Niitä tulee hakattua oikein olan takaa. Kun taas 10 setillä tulee ihan päinvastainen fiilis soittaa, kevyesti.
 
Vastauksena siis topikkiin paksut kielet ei ole haitaksi. Maku/saundi/fiilis kysymys minun mielestäni.

Niinku Kela sanoo: "Kielten paksuushan korreloi soittajan uskottavuuteen"
Itse vaihdoin G:n lepsooni 10-60, jotka tuntuivat alussa aivan helvetin jäykilta. Varsinkin 4-6 kielet. Mutta aikani soitellessa(muutama päivää) alko homma jo toimia, eli mielestäni kyseessä on totuttelukysymys. On sitä eniten tullut soiteltua 10-52 -kielillä, jotka loistavat kanssa. En kyllä osaa sanoa, kummalla setillä tykkään enempi soittaa.