Media ja viihde ›

No joo, totta tuokin. Mutta mun mielestä koko ajatus sellistä, kuolemaantuomituista ja sit se helvetin iso äijä sen voimansa kanssa, se on ahdistavaa, ja leffaan on luotu ihan loistava ilmapiiri.
 
Tähän asti joo. Eka ihmeparantuminen tehty. Toistaiseksi leffa on ollut mainio; hyvä tunnelma, mainio miljöö, erinomaisesti jännitteitä roolihahmojen välillä, sivujuoniakin. Toivottavasti tää ei nyt mene ihan sekasotkuksi jos tulee noita yliluonnollisia juttuja mukaan.

Tulihan se katottua kuitenkin. Edelleen loistava leffa.

On se kyllä vieläkin erittäin hyvä leffa, vaikka on jo ties monesko kerta kun olen nähnyt.
 
Ja tuo pituus ei kyllä itseäni häiritse, tykkään pidemmistä elokuvista, mutta vain siinä tapauksessa, että se pystyy pitämään otteessaan koko pätkän ajan. Ja jos todellakin ajattelet mielessäsi, että "Toivottavasti tämä elokuva ei ikinä lopu.".

Eiku, tulee tänään kolmoselta. Suositellaanpas.
 
Kannattaa samalla suositella sen ohjaaja/käsikirjottaja Darabontin muitakin leffoja.

Vihreä maili = jeesustarina uusissa kuorissa. Tuliko kenellekään muulle mieleen tämä aspekti?

On se vaan aina niin surullinen...itkin taas :'(
Ihana elokuva kyllä.

Loistava leffa ja Tom Hanks on kyllä äijä.

Jep, muita kuin The Mistiä. Se oli aika pettymys.
 
The Mist oli ihan hirveä. Se yllättävä loppuratkaisu tekee elokuvasta kylläkin melko poikkeuksellisen omassa genressään, mutta toisaalta koko skenaarion naurettava epäuskottavuus vetää koko hoidon pohjamutiin niin, että rapa vain roiskuu.
 
Mutta draamoissa Darabont on enemmän kotonaan. The Shawshank Redemption ja The Green Mile ovat toki hyvinkin sentimentaalisia elokuvia loppujenlopuksi, mutta aina ne vain viehättävät katselukerrasta toiseen. Tällainen junttikin vallan herkistyy.

The Shawshank Redemption ja The Green Mile ovat toki hyvinkin sentimentaalisia elokuvia loppujenlopuksi, mutta aina ne vain viehättävät katselukerrasta toiseen. Tällainen junttikin vallan herkistyy.
 
Mikäs sentimentaalisuudessa sitten mättää? Vai onko kaikki sentimentaalisuus paskaa siirappia?

OT. muistaakseni yhden Slayerin biisin alussa on sämple tästä elokuvasta, sen naisen huuto. Enkö olekin oikeassa. Hienoa kiitös.

The Mist oli ihan hirveä. Se yllättävä loppuratkaisu tekee elokuvasta kylläkin melko poikkeuksellisen omassa genressään, mutta toisaalta koko skenaarion naurettava epäuskottavuus vetää koko hoidon pohjamutiin niin, että rapa vain roiskuu.
 
The Mist oli kyllä iham paska. Tajuttoman törkeät erikoistehosteet, huono dialogi ja surkeat näyttelijät... Kun koko elokuvan pituuden tuommoista huonoutta katsonut, alkoi loppuratkaisu oikeasti naurattamaan.
 
The Green Milesta tykkään taas suuresti. Kerran aikaisemmin nähnyt. Kovolle meni tällä kertaa, ei jaksanut alkaa noin pitkälle valvomaan.

Mikäs sentimentaalisuudessa sitten mättää? Vai onko kaikki sentimentaalisuus paskaa siirappia?
 
Ei tietenkään kaikki. Mutta se raja aidosta koskettavuudesta imelään siirappiin on helposti ylitettävissä, Green Mile ja Shawshank pysyvät vielä ruodussa. Vaikka hyvä elokuva onkin, niin joku Forrest Gumppihan on taasen silkkaa zemeckis/hanks/oscarinkalastelu/omenapiirakka -meininkiä. Jos ääripäähän mennään, niin suuremman vaikutuksen tekee Mike Leighin arkinen ja kouriintuntuva All or Nothing, siinähän ihmisetkin ovat pääosin rumia ja ylipainoisia (realistisia) :) Etenkin kohtaus jossa Timothy Spallin esittämä Phil tilittää kyyneleet silmissä ja räkää ryystäen vaimolleen tuntojaan ja elämäntilannettaan ("I feel like an old tree that ain't got no water.") on aidosti liikuttava ja jopa repivä.
 
Onhan tässä Green Milessäkin sellaisia asetelmiltaan jotenkin niin selkeitä juttuja, joilla haetaan juuri tietynlaista emotionaalista reaktiota katsojilta, esim. tämä Michael Jeterin näyttelemä sympaattinen hullu, Del, ja hänen hiirensä plus sitten vittumaisen Percyn tekemät tempaukset.

Onhan tämä pariin kertaan nähty. Vähän menee loppupuolella yli ne nyyhkyttämiskohdat, mutta muuten ihan pätevä elokuva. Ja Percy on niin mulkku, että se on epäuskottavaa.

Digiboxiin minäkin talletin. Menee yksinäisen joulun viihdykkeeksi, varmaan punaviiniä vaan kaverina. Toim.huom: yksinäinen joulu on oma valintani.

Hyvä fiilis ja tyylikkäät näyttelijäsuoritukset. Koko leffan pilasi kuitenkin yltiötyperä pappakohtaus lopussa.

Hieno leffa kaiken kaikkiaan.

Kaikin paras kohtaus oli Eduard DeLacroixin teloitus.

Se yllättävä loppuratkaisu tekee elokuvasta kylläkin melko poikkeuksellisen omassa genressään, mutta toisaalta koko skenaarion naurettava epäuskottavuus vetää koko hoidon pohjamutiin niin, että rapa vain roiskuu.
 
No vittu joo. Luin jostain etukäteen, että loppuratkaisu on kaikkien aikojen julmin elokuvan historiassa, muttamutta... Se oli niin typerä, että julmuus katosi sen myötä vallan.
 
Vihreä maili on kylläkin hyvä ja Shawshank ehkä paras.

Todella hyvä elokuvahan tuo on, harmittaa kun en tullut katsoneeksi.