Kitarat: akustinen ›

Niin, kertokaapa mitä näillä malleilla eroa muuta kuin että hd jkverran kalliimpi.
Martinin sivuilta ynnäilin speksejä, kertokaa kokemuksia. Ja vielä, mitä miletä Lakewood kitroista ?

HD:ssä on ne herringbone (sillinruoto) koristeet, ainakin joissain vuosimalleissa eri värinen plekusuoja (D-28 on usein musta, HD-28 puolestaan ruskeahko tortoise) ja kannen tukirimoitusta koverrettu. Jälkimmäisellä toivotaan saavan herkempi kannen värähtely ja sitä kautta parempi soundi. Saattaa olla muitakin eroja mutta nuo ainakin tuli mieleen heti.

Kävin soittamassa Kitarapajalla molempia. Kiinnostaisi ostaa Martinin kitara jossain vaiheessa. Testailin monia Martineita ja parhaiten meikäläisen kätösiin sopi tuona päivänä D-28. Myös HD-28 kokeilin, mutta se ei kyllä toiminut. Soundista siltä istumalta en ehkä olisi erottanut kitaroita ja HD ei tuntunut niin hyvältä. En tiedä oliko yksilöissä vain eroja. Tuolloin olisin ostanut H-28:n, mutta täytyy antaa vielä toinen mahdollisuus tuolle toiselle. Maku- ja raha-asioitahan nämä.

Ja jos oikein viisas olet et osta kumpaakaan.Unplayeble instrumentti
millä olen koskaan soittanut.Olen omistanut Martinin ja jaksoin soittaa
sillä 35s barresointuja.Soittokokemustakaan ei ole kuin 30v.
Soundi oli kylläkin taivaallinen...

Ja jos oikein viisas olet et osta kumpaakaan.Unplayeble instrumentti
millä olen koskaan soittanut.Olen omistanut Martinin ja jaksoin soittaa
sillä 35s barresointuja.Soittokokemustakaan ei ole kuin 30v.
Soundi oli kylläkin taivaallinen...
 
Ilmeisesti säätöjen tekemistä ei kuitenkaan ole tuossa 30 vuoden aikana tullut opiskeltua? Vaikka molemissa on standardi pitkä skaala, niin tarvittaessa HD/D-28 saa kevytsoittoiseksi kuin sähkökitaran, mutta tätä harva haluaa. Olen itse omistanut kanssa Martinin ja minusta se oli ehkä helpposoittoisin soitin jonka tiedän. Hyvin viimeistellyt ja suurehkot nauhat, ohueko kaula ja matala action.

Ilmeisesti säätöjen tekemistä ei kuitenkaan ole tuossa 30 vuoden aikana tullut opiskeltua? Vaikka molemissa on standardi pitkä skaala, niin tarvittaessa HD/D-28 saa kevytsoittoiseksi kuin sähkökitaran, mutta tätä harva haluaa. Olen itse omistanut kanssa Martinin ja minusta se oli ehkä helpposoittoisin soitin jonka tiedän. Hyvin viimeistellyt ja suurehkot nauhat, ohueko kaula ja matala action.
 
Säädöistä sen verran, että itse ihastuin tuohon D-28:iin, koska se oli helpposoittoinen kuin sähkökitara. Ja siinä oli .13-kielet. Menin sitten kotiin ja säätelin omaa Tayloria niin johan rupesi sekin toimimaan paremmin. :) Se on siitä että mitä haluaa. Toiset äidistä ja...

Ilmeisesti säätöjen tekemistä ei kuitenkaan ole tuossa 30 vuoden aikana tullut opiskeltua?.
Ei auttanut säädöt kitarapajalla joita tehtiin,niilläkin on tuo 30v vähintään kokemusta.
10-kielisetistä oli vähän apua,mutta kuka nyt soittelee akustista ohuilla kielillä.
Tässä taas näkee ettei edes ymmärretä mitä helpposoittoinen kitara tarkoittaa.
Ehdottomasti Martinilta kannattaa ostaa lyhytskaalainen kitara tai voihan sitä
kiduttaa itseään ja ostaa pitkäskaalainen.
Martinin asiakaspalvelusta sen verran ettei edes vastanneet,kun haukuin heidän kitaran soitettavuutta.Toiseen viestiin vastasivat kun kehuin kitaran soundia
ja erittäin hyvää intonaatiota mikä onkin totta.
Eräs hyvin tunnettu brittikitaristi kokeili kaikkia Martinin malleja ja totesi olevansa
seriously disappointed.Hän soitteleekin nykyisin Lowdenin akustisilla.
Typerää muutenkin kysellä kahden eri hintaisen kitaran eroja varmasti niitä on
mutta mikä sitten vaikuttaa ostopäätökseen se onkin makuasia.
Naurattaa,kun flattopguitar soittaa Gibsonilla ja kehuu Martinia?

10-kielisetistä oli vähän apua,mutta kuka nyt soittelee akustista ohuilla kielillä.
Tässä taas näkee ettei edes ymmärretä mitä helpposoittoinen kitara tarkoittaa.
Ehdottomasti Martinilta kannattaa ostaa lyhytskaalainen kitara tai voihan sitä
kiduttaa itseään ja ostaa pitkäskaalainen.
Naurattaa,kun flattopguitar soittaa Gibsonilla ja kehuu Martinia?
 
Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että soittajan kannattaa ostaa satulaviilat ja oppia säätämään satulaurat, kaularauta ja tallaluu, niin saa sellaiset säädöt kuin itse haluaa. Ei ole mitään fyysistä estettä sille, että akustinen olisi raskaampi soittaa kuin sähkökitara. Yleensä akustisessä käytetään kuitenkin paksumpaa kielisettiä ja korkeampaa actionia, koska halutaan voluumia ja särinät ovat ongelma toisin kuin sähkökitaran kanssa. Periaatteessa akustisen voi säätää ihan yhtä helpposoittoiseksi kuin sähkökitaran, mutta harva sitä edes haluaa.
 
Saa käydä hyvä tuuri jos ulkopuolinen henkilö tekee säädöt ja saat kitaran juuri sellaisena takaisin kuin haluaisit. Ainoa tapa päästä hyvää loppputulokseen olisi olla itse fyysisesti siinä vieressä ja testata kitaraa jokaisen säätötoimenpiteen jälkeen ja pyytää lisää kieliä alemmas ja muutoksia sieltä sun täältä. Tämä ei kuitenkaan ole käytännössä mahdollista ja maksaisi asiakkeelle turhan paljon, koska se veisi enemmän aikaa kuin perussäätöjen tekeminen. Siksi säädöt kannattaisi tehdä itse ja pienissä erissä.
 
Tietenkin jos kitarassa on esim. kaulankulma pielessä, niin sopivaan kieleen korkeuteen ei pysty pääsemään ylempää kaulasta, jos tallaluuta ei yksikertaisesti voi enää laskea. Tämä ei silti pitäisi olla ongelma kuin vanhoissa kitaroissa. Jos uudessa kitarassa on tälläinen vika, niin kyseessä on valmistusvirhe tai vastaava ongelma.
 
Pidän kyllä Martinin kitaroista ja omistaisin mielelläni myös HD-28:sin jos se olisi rahallisesti mahdollista. 25.5" skaalan sijasta ottaisin Gibsonin 24.75" skaalan, joka tuo vähän helppoutta soittamiseen.

Pidän kyllä Martinin kitaroista ja omistaisin mielelläni myös HD-28:sin jos se olisi rahallisesti mahdollista. 25.5" skaalan sijasta ottaisin Gibsonin 24.75" skaalan, joka tuo vähän helppoutta soittamiseen.
Tuossa lopussahan se totuus tulikin ilmi.Kielet on "löysemmällä"lyhyt skaalaisessa
kitarassa.Se antaa tiettyä rentoutta soittamiseen.
Omistani Martini oli DC-16rgte aura jonka kaula ei vaan millään sopinut käteen.
Oma vikahan se oli liikkeessä tuntui hyvältä,mutta pitemmän päälle alkoi
rasittamaan.Kyselin jopa kitaran kaulan profiilin muuttamista,mikä ei ollut
mahdollista Kitarapajan mukaan.
Martinin D28:ssa on ohuempi kaula kuin D16-sarjalaisissa sitäkin on tullut testattua,mutta itse haen tälläkin hetkellä hyvää mikillistä akustista.
Omaan käteen sopiva akustinen kitara taitaa olla maailman vaikein ostettava.

Eräs hyvin tunnettu brittikitaristi kokeili kaikkia Martinin malleja ja totesi olevansa
seriously disappointed.
 
Kuka kitaristi?? Ja kokeili kaikkia (http://www.mguitar.com/guitars/choosing/model.php) malleja??

Ehdottomasti Martinilta kannattaa ostaa lyhytskaalainen kitara tai voihan sitä
kiduttaa itseään ja ostaa pitkäskaalainen.
 
Eräs hyvin tunnettu brittikitaristi kokeili kaikkia Martinin malleja ja totesi olevansa
seriously disappointed.Hän soitteleekin nykyisin Lowdenin akustisilla.
 
Naurattaa,kun flattopguitar soittaa Gibsonilla ja kehuu Martinia?
 
Mielestäni ei mitenkään ehdottomasti kannata hankkia lyhytskaalaista. Riippuu mieltymyksistä ja käyttötarkoituksesta mikä kitara kannattaa ostaa. Esim. mielestäni plektralla soitettaessa lyhytskaala on miinusta, ei saundaa yhtä hyvältä.
 
Mua naurattaa tuo sun kommenttisi jostain tunnetusta brittikitaristista. Varmasti vastakkaisia esimerkkejä on tarjota yhtä monta.
 
Eikä Gibson ja Martin ole toisiaan absoluuttisesti poissulkevia vaihtoehtoja, vai onko?

Kuka kitaristi?? Ja kokeili kaikkia (http://www.mguitar.com/guitars/choosing/model.php) malleja??
En saatana rupea kaivamaan sitä nimeä Guitar Playereista joita on huone väärällään.
Soittaa muistaakseni Lowden 32 soololovisella mallilla.
Siitä vaan googlettamaan.Perhana jos on aikaa niin kaivan sen nimen esiin
rupes jo vituttaan...huono nimimuisti.

Soittaa muistaakseni Lowden 32 soololovisella mallilla.
 
Richard Thompson? Lowdenin voisi kyllä lisätä Gibsonin ja Martinin lisäksi GAS-listalle.

Lowdenin voisi kyllä lisätä Gibsonin ja Martinin lisäksi GAS-listalle.
 
Hävettää myöntää, että koitin joskus Lowdenin kitaraa pajalla ja soundasi paremmalta kuin mikään koittamani kitara, mutta en silti olisi ostanut sitä. Miksi? Koska kitaran ulkonäöstä tulee mieleen joku suippuhattu päässä kelttimusaa soittava ylämaannasukki. Rumia ovat perkeleet.

Koska kitaran ulkonäöstä tulee mieleen joku suippuhattu päässä kelttimusaa soittava ylämaannasukki. Rumia ovat perkeleet.
 
Loistava analyysi - heh, heh...
 
Tätä lisää.

http://www.woodbrass.com/images/woodbrass/J885ANNH1.JPG
 
Omasta mielestäni Gibsonin J-185 on visuaalisesti kaikkein kaunein akustinen kitara. Kitaran kopan muoto on silmääni täydellinen, jos joku voi olla kitarana täydellinen muodoltaan. Ilmeisesti muodosta tulee mieleen kaunis ja hedelmällinen nainen ja sitäkautta se on ohjelmoitu geeneihin hyvänä muotona. Lisäksi kitarassa on hillittyä charmia, eikä turhia kromeluureja. Blondi, tietenkin ykkösvaihtoehto. Meni muuten kitarapajalla mun vanha J-185 kaupaksi alta viikossa, joten ei ollut huono kitara jonkun toisenkaan mielestä.

Oma vuoden 1986 D-28 on suhteellisen nuoresta iästään huolimatta kovia kokenut, mutta hyvin kuosinsa säilyttänyt. HD:n koverretut rimat kannessa hieman arveluttavat, onkohan yhtä jämäkkä ja kestävä kuin D-28?
Kun säädätte/vaihdatte tallaluuta, niin suosittelen useamman kappaleen ja eri materiaalien vertailua. Omassa Martinissani oli hyvinkin suuria soundillisia eroja eri tallapalojen kanssa. Hidasta hommaahan se testaaminen on, mutta maksaa vaivan pitkässä juoksussa.

HD:n koverretut rimat kannessa hieman arveluttavat, onkohan yhtä jämäkkä ja kestävä kuin D-28?
 
Kyllä sen pitäisi olla ihan yhtä kestävä, mutta eihän tuollaiset kitarat hirveän paljon ylimääräistä rasitusta kestä. Normaali soittaminen, reissut, paksut kielet jne. pitäisi toimia samoin. HD-28:n valmistus on hieman kalliimpaa kuin D-28 siitä hintaero suurimmakseen. Monet sanovat, että HD-28 on kuin hyvin sisäänajettu D-28. Eli, sama soundi lähtee molemmista, mutta HD-28:a ei tarvitse niin paljoa sisäänajaa.
 
Kun säädätte/vaihdatte tallaluuta, niin suosittelen useamman kappaleen ja eri materiaalien vertailua. Omassa Martinissani oli hyvinkin suuria soundillisia eroja eri tallapalojen kanssa. Hidasta hommaahan se testaaminen on, mutta maksaa vaivan pitkässä juoksussa.
 
Totta ja jos tallapala on vähänkin liian löysä tai alapinta epätasainen niin soundi kärsii. Omasta mielestäni paras soundi lähtee stewmac.com saatavista vintage bone tallapaloista, joita ei ole valkaistu. Keinomateriaaleista tehdyissä on aina jotenkin "vajaampi" soundi, vaikkei välttämättä huonompi, riippuu mitä on hakemassa.