Yleistä keskustelua musiikista ›

Perustelut mielipiteet on aina rakentavaa kritiikkiä mutta näitä "joo, ihan paska"-tyylisiä kommentteja kuunnellessa ei voi kuin nauraa, sille etteivät kommentoijat uskalla mainita vain etteivät pidä niin tippaakaan.

Kestän kritiikkiä, koska teen musaa työkseni ja tekemäni musiikki joutuu päivittäin arvostelun kohteeksi. Välillä arvostelu on rakentavaa ja analyyttista ja joskus taas päiviä tehty työ kuitataan sanomalla, että se on aivan turha (paska), eikä aiheuta tilaajassa mitään tuntemuksia. "Tee uusi!"...ja se siitä. Pitää muistaa kuitenkin, ettei arvostelu kohdistu suoraan henkilöön, vaan kyseiseen kappaleeseen. Turha ottaa kipeääkään kritiikkiä siksi henkilökohtaisena solvauksena.
 
En osaa oikein enää suhtautua musan tekemiseen kovin "taiteilijamaisesti" ajatellen, että tämä on taideteokseni ja tähän ette koske! Kaikki on muuteltavissa, jos maksava asiakas niin tahtoo = ). Ei parturikaan lähde sooloilemaan kuvitellen, että juuri tietynlainen hiustyyli sopisi asiakkaalle, vaikka toki ehdottaa ja tarjota voi. Eikä se tietenkään tarkoita, ettei työtään koittaisi hoitaa mahdollisimman hyvin. Mutta...duuni duunina. Klo 17 aivot menee off-tilaan.
 
Mutta... jos joku arvostelee omaksi ilokseni maalaamaa tuolia, niin vedän hirveet pultit!!!##%&#% Se on henkilökohtaista arvostelua!

"joo, ihan paska"-tyylisiä kommentteja kuunnellessa ei voi kuin nauraa, sille etteivät kommentoijat uskalla mainita vain etteivät pidä niin tippaakaan.
 
Ööö...mitä?

Tämä on totta. Kritiikkiä saa antaa eikä se häiritse. Enemmän tulee ehkä vaivaannuttua kehuista.
 
Mä olen kanssa aika huono vastaanottamaan kehuja. Paras kommentti mitä olen koskaan saanut oli erään tytön joka oli kuullut erään artistin biisin radiosta. Tuli kysymään soitanko rumpuja siinä. Oli tunnistanut mun soittotyylin. Olin aika otettu.

Kyllähän asiallista kritiikkiä ottaa aina mielellään vastaan, oli se sitten positiivista tai negatiivista. Etenkin biiseistä, koska vuosia yksikseen touhuttuaan ei välttämättä huomaa esim. itsensä toistamista ( jotkut kutsuvat tyyliksi, jotkut jämähtämiseksi).

Aina se on vaikeaa ottaa vastaan. Jopa positiivista kommenttia on vaikea ottaa luontevasti vastaan.
 
Kyllä se on niin, että mitä enemmän kokemusta karttuu ja mitä enemmän löytää omaa tyyliä, sitä vähemmän kannattaa enää kuunnella mitään kritiikkiä. Ei sitä voi jokaisen mielipidettä huomioida, muuttuu helposti tuuliviiriksi eikä saa mitään ideaa kehitettyä loppuun johdonmukaisesti.
 
Yhdellekään kriitikolle ei ole rakennettu patsasta.

Kestän kritiikkiä, koska teen musaa työkseni ja tekemäni musiikki joutuu päivittäin arvostelun kohteeksi. Välillä arvostelu on rakentavaa ja analyyttista ja joskus taas päiviä tehty työ kuitataan sanomalla, että se on aivan turha (paska), eikä aiheuta tilaajassa mitään tuntemuksia. "Tee uusi!"...ja se siitä. Pitää muistaa kuitenkin, ettei arvostelu kohdistu suoraan henkilöön, vaan kyseiseen kappaleeseen. Turha ottaa kipeääkään kritiikkiä siksi henkilökohtaisena solvauksena.
 
En osaa oikein enää suhtautua musan tekemiseen kovin "taiteilijamaisesti" ajatellen, että tämä on taideteokseni ja tähän ette koske! Kaikki on muuteltavissa, jos maksava asiakas niin tahtoo = ). Ei parturikaan lähde sooloilemaan kuvitellen, että juuri tietynlainen hiustyyli sopisi asiakkaalle, vaikka toki ehdottaa ja tarjota voi. Eikä se tietenkään tarkoita, ettei työtään koittaisi hoitaa mahdollisimman hyvin. Mutta...duuni duunina. Klo 17 aivot menee off-tilaan.
 
Mutta... jos joku arvostelee omaksi ilokseni maalaamaa tuolia, niin vedän hirveet pultit!!!##%&#% Se on henkilökohtaista arvostelua!
 
Mä luulen, et ammattilaisen pitääkin kestää kritiikkiä ja olla valmis tekemään juttuja eri tavoin koska häneltä odotetaankin osaamista. Tai jos rikkoo sääntöjä niin siihen on olemassa hyvät perustelut. Ainakin minä luulen suhtautuvani näin jos olisin ammattilainen.
 
Mutta amatöörinä, joka ei juuri tee musaa rahan vuoksi vaan rakkaudesta lajiin, en kuuntele vittuiluja pätkääkään. Tietysti kehut lämmittää, mutteivät nekään merkitse tuon taivaallista siihen tekemiseen, koska pyrin tekemään biisini niin hyvin kuin minun oma "taiteellinen korvani" sanoo ja siinä olen itselleni niin rehellinen kuin vain voin. Haluan aina kyetä olemaan tekemiseni takana 100 %. Tämä johtuu siitä, että en pyri näitä "teoksiani" myymään vaan ainoastaan teen niitä lähinnä itselleni enkä pyrikään mihinkään laajemmille markkinoille. Joskus on kiva kundien kanssa tehdä myös liveversioita näistä, mutta edes se ei ole tärkeää.
 
Jos joku keikan jälkeen tulee soittamaan suutaan, niin yleensä kuittaan sen siten, että perusta bändi ja soita paremmin. Soitamme keikat selvin päin ja treenaamme siten, että suht jouhevasti biisit kulkevat ja ohjelmisto pysyy kasassa. Ei mitään känniörvellyksiä. Niin ei ole mitään hävettävääkään.

Perustelut mielipiteet on aina rakentavaa kritiikkiä mutta näitä "joo, ihan paska"-tyylisiä kommentteja kuunnellessa ei voi kuin nauraa, sille etteivät kommentoijat uskalla mainita vain etteivät pidä niin tippaakaan.
 
Ainahan voi sanoa, että "ihan paska" mutta se vain todistaa, ettei laukoja ole tippaakaan vaivautunut miettimään koko juttua. Siksi ei moista pläjäystä tosiaankaan voi ottaa minkäänlaisena kritiikkinä puoleen tai toiseen. Tai jos joku nöösi pitää meikäläisen setärokkia tosissaan ihan paskana, niin silloin minä tunnen onnistuneeni. Olenpahan herättänyt edes jotain tunteita. Niinkuin joku muukin on täällä todennut, että "ihan kiva" on kaikkein pahinta vittuilua...;-))

No jos mä ajattelen jostain musiikista että se on ihan paskaa, niin en kyllä vaivaudu sitä sen enempää analysoimaan. Jos joku ajattelee samoin mun tekemisistä, niin no can do.

No jos mä ajattelen jostain musiikista että se on ihan paskaa, niin en kyllä vaivaudu sitä sen enempää analysoimaan. Jos joku ajattelee samoin mun tekemisistä, niin no can do.
 
No meillä ei liene sitten paljon puhuttavaa, koska en jaksa tuhlata aikaani infantiileihin ääliöihin. Elämä on liian lyhyt sellaiseen.

Yhdellekään kriitikolle ei ole rakennettu patsasta.
 
...sanoi Jean Sibelius aikoinaan.
 
Sinänsä tää luova työ on aika outoa juuri tuolta kannalta. Meinaan, useimmissa tavallisissa duuneissa riittää, että hoitaa hommansa kunnolla ja parhaan ymmärryksensä mukaan, mutta jos se duuni onkin luomista, niin joka ikisellä pystymetsän Miinalla ja peräkamarin Pavella on oikeus ja joidenkin mielestä jopa velvollisuus alkaa ruotia, miten se olisi pitänyt tehdä.
:-D
 
"Lattia on pyyhittävä oikealta vasempaan, ai siitäkö se on kiinni?" lauloi Maritta Kuula. En mäkään lähde neuvomaan, mikä on oikea tapa lakaista jalkakäytävää, kunhan ei hiekotushiekka suoraan roisku päälle. Sen sijaan asialliset kommentit joissa on oikeaa ymmärrystä takana on hyvä ottaa vastaan ja oppia niistä, tosin se, mitä niistä on opittavissa, pitää jokaisen itse pystyä arvioimaan.
 
Kritiikkiä on syytä oppia käsittelemään, tarkoitti se sitten kritiikin ohittamista tai vastaanottamista, jos mieli tehdä työtään julkisuudessa. Ikävä kyllä kaikki kritiikki ei ole oikeutettua, perusteltua tai edes pyri oikeudenmukaisuuteen. Vielä ikävämpää, jos kriitikko ei kestä sanojensa takana (mielipidettään toki saa muuttaa myöhemmin, koska kritiikki on aina hetkellisen vaikutelman tulos).

Hirveän hyvin mikäli se on positiivista!
 
Täsmälleen näillä sanoilla kyllä jeah! En ole ikinä tähän päivään oppinut vastaanottamaan negatiivista palautetta enkä opi. Omapahan on ongelmani. Työni puolesta joudun antamaan palautetta päivittäin, myös negatiivista. Väitän että olen oppinut antamaan negatiivisen palautteen suhteellisen rakentavasti ja uudelleen nimeten puuttet haasteiksi johtuen omasta vammastani. Eli lienee oppilaitteni etu, että mietin sanojani ainakin kerran!

Hyvin vähän rakentavaa kritiikkiä olen kuullut. Hyvin usein kuuntelija ei ymmärrä yhtään mitään kuulemastaan.
 
Olen mukamas kovakin arvostelemaan.

Kritiikit muistaa mutta kehuja ei!!!!
 
siis mun kohdalla:)

Itselleni biisit ovat vähän kuin omia lapsia (onhan niitä kovalla työllä synnytetty),
ja kritiikki on sama kuin joku tulisi sanomaan sinulle 5v. lapsestasi että
 
"No onhan tuo ihan söpö mut jos lihottaisit sitä ja blondaisit sen nii se näyttäis varmaan paremmalt"
 
Yritän itse kestää kritiikin mahdollisimman hyvin. Kyllä se joskus sattuu. En kyllä yleensä mene hirveästi biiseistäni muuttamaan kritiikin pohjalta, jos pari sälliä bändistä niin pyytää. Maailmassa on 6 miljardia ihmistä, joista pari jätkää voi hyvinkin olla "väärässä". Ei mun biisi voi olla liian pitkä kaikkien mielestä.
 
Hommaa vaikeuttaa vielä sekin, että teen itse biisit loppuun asti (säv/sov/san)
joten kaikkien alueiden arvostelu kolahtaa suoraan minuun.
 
Minä yritön tehdä biisit alusta loppuun itse. Joskus kyllä saatan jakaa ideoitani jos joku sanoo, että "Tästä biisistä puuttuu B-osa, kirjoita sinä se."
 
Yleensä yritän tehdä biisit kokonaan itse, koska en halua arvailla, että kenen "lapsi" tämä biisi nyt on. Jos monta jätkää nussii naista peräjälkeen ja 9 kk myöhemmin pohditaan kenen penska sieltä putkahti. Itse tiedän mitä biisiltä haen ja yritän sellaisen myös tehdä.

En kestä, en positiivista enkä negatiivista.

Täsmälleen näillä sanoilla kyllä jeah! En ole ikinä tähän päivään oppinut vastaanottamaan negatiivista palautetta enkä opi. Omapahan on ongelmani. Työni puolesta joudun antamaan palautetta päivittäin, myös negatiivista. Väitän että olen oppinut antamaan negatiivisen palautteen suhteellisen rakentavasti ja uudelleen nimeten puuttet haasteiksi johtuen omasta vammastani. Eli lienee oppilaitteni etu, että mietin sanojani ainakin kerran!
 
Itse en kykene vastaanottamaan positiivista palautetta. Negatiivinen rakentava kritiikki on parasta.

En kestä, en positiivista enkä negatiivista.
 
Pakko antaa positiivista palautetta tästä kommentistasi.
 
---------------------------
 
Julkista työtä tehdessä tulee joskus lunta tupaan. Ja silloin se on käsiteltävä työhön liittyvänä, ei minuun liittyvänä. Onko esim. biisistä tuleva kritiikki suoraan sen tekijään kohdistuvaa kritiikkiä? Vai onko sävelletty kappale vain objekti, jota kritisoidaan?

Julkista työtä tehdessä tulee joskus lunta tupaan. Ja silloin se on käsiteltävä työhön liittyvänä, ei minuun liittyvänä. Onko esim. biisistä tuleva kritiikki suoraan sen tekijään kohdistuvaa kritiikkiä? Vai onko sävelletty kappale vain objekti, jota kritisoidaan?
 
Niinno, itse olen huono ottamaan kritiikkiä vastaan. Ja se johtunee siitä, että tunnen antaneen palasen "itseäni" jokaiseen biisiin, jonka olen kirjoittanut. Eli jos haukut biisiäni, haukut minua. Eihän tuo järkevä ajattelumalli ole, mutta noin sitä jollain tunnetasolla tulee asioita kelattua. tai jotain.