Lyriikka ›

Mies saapuu pitkään käytävään
ja kävelee sen niin,
et` laitaan toisen ääripään
ei suustaan jäisi kii`
hän katsos, kova puhumaan, on, ja tietää sen,
myös rouvat kaikki naapurin, käy ohi kiittäen,
 
mies päässä tämän käytävän,
jää lasitiskin taa,
odottaa ja myhäilee, kuin kuolin tuskissaan,
nyt avaisiko luukun neiti virkailija, pliis,
kun tarkoitus on tulollaan ja asiaakin siis..
 
anteeksi, neiti virkailija, tarkoitan siis "miss",
ois mulla vähän asiaa, mut neiti sanoo"this"
ja näyttää lasi-ikkunasta kyltin tapaista.
"en ole juuri paikalla, vaan ruokatunnilla"
 
Mies nyökkää, sanan ymmärtää, ja lauseen lukea,
on tullut pitkän matkan, siksi ottaa tukea,
lasitiskin kaiteesta ja huokaa hermoillen,
"no ehkä vielä odotan" hän miettii hikoillen
 
neiti lasitiskin takaa, vastaa puheluun,
puhuu kieltä vierasta, ja siihen unohtuu,
mies hyvin kasvatettuna, ei kehtaa keskeyttää,
mutt hermot odotuksen pian syövät itsestään
 
anteeksi, neiti virkailija, tarkoitan siis "miss"
"Kuunteletko hetken", mutta neiti sanoo "this"
hän näyttää lasi-ikkunasta kellotaulua,
ja viittoo kyltin suuntaan, "olen ruokatunnilla"
 
Herrasmies, tuo professuuri, oottaa aikansa,
puhuisi jos kehtaisi, vaan oma vaivansa,
ei anna päivän valoon tulla miehen siveän,
hän vaikenee ja vaikeroiden peittää ikävän..
 
kysymyksen, hiljaisuuteen, sellaista se on,
hän vaikka kuinka monta kertaa ääneen luennon,
on pitänyt myös sanoista ja sellaisistakin,
jotka jo on unohdettu, lukemattakin..
 
"anteeksi herra", "juuri te", "te lasin takana"
"on ruokatunti päättynyt, siis mikä asia?"
Nyt professuuri kääntyy puoleen naisen, näin se on-
"ei-vaivaa mikään "issue" olen täysin tarpeeton.."
 
(Olisin vain kysynyt..missä on "toilet"..)