Rock, pop, alternative ›

Samoilla linjoilla. Kaikki propsit Carrille, mutta ei miehen soitto kyllä minun makuun ole koskaan ollut. Tästähän tietysti tosiaan saa aika nopsaan tiukkaa palautetta kun laukoo asialle omistautuneiden läsnäollessa.
 
Mäkin pidän Singeriä selvästi toimivampana rumpalina, vaikka monien tapaan Kiss vei minut juuri Carrin kaudella. Joku heitti yllä tosin hyvän kommentin Carrin ontuvista tomikompeista eräissä biiseissä. Itse olen miettinyt ihan samaa. Mies tuntui välillä pitävän rumpuja melodiasoittimena. Myös esimerkikisi haitsun käyttä oli Ericillä melko alkeellista...eikä sillä ei tuntunut olevan ikinä sellaista symbaalivetoista draivia tai groovea päällä. Ja rumpusounditkin Ericillä olivat yleensä livetaltiointien perusteella hieman mitä sattuu.
 
No, tämä oli aika outo vuodatus minulta, joka sentään kaikkien näiden vuosien jälkeenkin on Ericin fani.

Itseltäni löytyy kyseinen lätty vinyylinä. Sitä on kiva hypistellä. Muutenkin keräilen Kissin alkupään tuotantoa vinyylille.
 
Itselläni on vinyylillä ainoastaan Rock and Roll Over ja olen ajatellut, että joskus voisi itsekin yrittää hankkia alkupään vinyylejä.

No, tämä oli aika outo vuodatus minulta, joka sentään kaikkien näiden vuosien jälkeenkin on Ericin fani.
 
Kyllä minäkin olen Ericin fani, Peter Crissin myös. Silti Singer on paras ja aliarvostetuin samalla. Crissiä vieläkin monet pitävät jonain jazz-rumpalina, mitä mies ei tietenkään ole koskaan ollut. Vanha deeku ja nisti, paska rumpali ja täydellinen KISS-dude samalla.

Mäkin pidän Singeriä selvästi toimivampana rumpalina, vaikka monien tapaan Kiss vei minut juuri Carrin kaudella. Joku heitti yllä tosin hyvän kommentin Carrin ontuvista tomikompeista eräissä biiseissä. Itse olen miettinyt ihan samaa. Mies tuntui välillä pitävän rumpuja melodiasoittimena. Myös esimerkikisi haitsun käyttä oli Ericillä melko alkeellista...eikä sillä ei tuntunut olevan ikinä sellaista symbaalivetoista draivia tai groovea päällä. Ja rumpusounditkin Ericillä olivat yleensä livetaltiointien perusteella hieman mitä sattuu.
 
No, tämä oli aika outo vuodatus minulta, joka sentään kaikkien näiden vuosien jälkeenkin on Ericin fani.
 
Nuo Carrin fillit ovat kyllä juurikin jotain mikä äijän soitossa aina tuntui ontuvan. Ja hyvin sanottu tuosta "symbaalivetoisesta draivista", sehän se juuri puuttui! Suhteellisen harvoin Carr sai biisin oikeasti kunnolla lentoon ja kulkemaan.
 
Noista rumpusaundeista tietysti pakko sen verran sanoa, että harmi ettei mies päässyt livenä soittamaan koskaan ns. "kunnon saundeilla", vaan Carrin aikakausi sattui juuri siihen saumaan kun livenäkin pönttöihin väännettiin suhteellisen karmeat saundit.

Crissiä vieläkin monet pitävät jonain jazz-rumpalina, mitä mies ei tietenkään ole koskaan ollut. Vanha deeku ja nisti, paska rumpali ja täydellinen KISS-dude samalla.
 
esim noissa ekan albumin biiseissä on varsin tanakka rock-groove, jollaista ei ihan joka bändiltä synny. ei kai siinä rumpalikaan kovin paska voi olla.

esim noissa ekan albumin biiseissä on varsin tanakka rock-groove, jollaista ei ihan joka bändiltä synny. ei kai siinä rumpalikaan kovin paska voi olla.
 
IMO ei kylläkään kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, keskinkertaista parhaimmillaan. Peter Criss on järkyttävän huono rumpali, ja vaikka mielipide-erot kuuluvat sanavapauteen, on vaikea uskoa toisin väittävän todella edes kuunnelleen kaverin työskentelyä. Alive!:n jälkeen satunnaisia vetoja esim. Love Gun-kiertueelta tosin löytyy, joilla Criss puolustaa paikkaansa --- vähiin silti jäävät.
 
Olo ei ole ollut koskaan niin vaivautunut kuin niillä muutamilla live-keikoilla jotka itse olen päässyt näkemään ja kuulemaan. Moista taputtelua ja suoraan sanoen surullista läpsyttämistä ei yleensä pääse todistamaan kuin ylä-asteen kevätjuhlissa.

Olo ei ole ollut koskaan niin vaivautunut kuin niillä muutamilla live-keikoilla jotka itse olen päässyt näkemään ja kuulemaan. Moista taputtelua ja suoraan sanoen surullista läpsyttämistä ei yleensä pääse todistamaan kuin ylä-asteen kevätjuhlissa.
 
Kissology III:lta Reunion vetoja kattoessa pahempi fiilis tulee kyllä Acen soolojen kuin Crissin soolojen kanssa. Soitto kuulostaa lähinnä siltä kun oikeakätiselle äijälle annettais epävireinen vasurin kitara ja lisättäis aivan jumalattomasti kaikkia kaikuja ja muita efektejä, että virheet peittyis. Harmi kun näin ei käy.
 
Vaikka Ace onkin lahjakkaampi soittaja muuten kuin Criss, niin ei sekään mikään virtuoosi minusta ole (kuten nyt ei kukaan muukaan KISS-jampoista). Onneksi bändin viehätys piilee jossain aivan muussa kuin teknisessä suorittamisessa.

Vaikka Ace onkin lahjakkaampi soittaja muuten kuin Criss, niin ei sekään mikään virtuoosi minusta ole.
 
Ei ole ei, eikä luultavasti kukaan täysjärkinen sitä väitäkään. Helsingin Psycho Circus-keikka oli Ässältä sellainen pohjanoteeraus että ainakin minulta putosivat suomut silmiltä VIIMEISTÄÄN silloin. Tämäkään ei muuta sitä faktaa että Criss on surkean kömö kannuttaja.

Joo..
 
Criss ei kovin kummoinen rumpali ole koskaan ollut, mutta kyllä se mun mielestä ekoilla levyillä vetää ihan asiallisesti. Livenäkin 70-luvulla ok, ajoittain jopa melko hyvä.
 
Reunionin aikaan ja jälkeen ei oikeen vakuuta, vaikka joskus, ja jollain keikoilla oli ihan kelvollinen.
 
Laulajana olen aina Peteriä digannu.

IMO ei kylläkään kuulosta mitenkään ihmeelliseltä, keskinkertaista parhaimmillaan. Peter Criss on järkyttävän huono rumpali, ja vaikka mielipide-erot kuuluvat sanavapauteen, on vaikea uskoa toisin väittävän todella edes kuunnelleen kaverin työskentelyä. Alive!:n jälkeen satunnaisia vetoja esim. Love Gun-kiertueelta tosin löytyy, joilla Criss puolustaa paikkaansa --- vähiin silti jäävät.
 
Olo ei ole ollut koskaan niin vaivautunut kuin niillä muutamilla live-keikoilla jotka itse olen päässyt näkemään ja kuulemaan. Moista taputtelua ja suoraan sanoen surullista läpsyttämistä ei yleensä pääse todistamaan kuin ylä-asteen kevätjuhlissa.
 
Ei se pointi ole se, kuinka kovia soittajina ne hahmot on, varsinkaan nykyään. Ne on joskus 35 v sitten duunannu sellasta matskua mikä on toiminut siihen aikaan ihan vitusti. Se, kuka nykyään emuloi niitä samoja juttuja parhaiten on täysin sivuasia. Paitsi tietenkin jos pitää nykyistä KISSiä jollain tapaa relevanttina touhuna, mut silloin vois ehkä kelata muutenkin parit hommat uusiks.

Paitsi tietenkin jos pitää nykyistä KISSiä jollain tapaa relevanttina touhuna, mut silloin vois ehkä kelata muutenkin parit hommat uusiks.
 
en vieläkään tajua, miten sama bändi voi aikaan saada niin erilaisia reaktioita. siis esim hesarin kriitikko piti tätä kissin suomen keikkaa tänä vuonna täysin säälittävänä, kun taas aamulehden kriitikko keksi lähinnä kehuttavaa.

en vieläkään tajua, miten sama bändi voi aikaan saada niin erilaisia reaktioita. siis esim hesarin kriitikko piti tätä kissin suomen keikkaa tänä vuonna täysin säälittävänä, kun taas aamulehden kriitikko keksi lähinnä kehuttavaa.
 
Kai se johtuu ihan että minkälaisella pohjalla fanitus on. Onhan noitakin ketkä eivät edes välttämättä tiedä mitään alkuperäisestä kokoonpanosta.

en vieläkään tajua, miten sama bändi voi aikaan saada niin erilaisia reaktioita. siis esim hesarin kriitikko piti tätä kissin suomen keikkaa tänä vuonna täysin säälittävänä, kun taas aamulehden kriitikko keksi lähinnä kehuttavaa.
 
Elämää suuremmilla bändeillä on tällainen vaikutus varsin usein.
 
Vielä kommentti tuonne ylemmäs --- ei olekaan kyse siitä ovatko kovia soittajia, eihän KISS siitä ole tunnettu eikä ole ollut koskaan olevinaankaan. Ottaa vain pannuun hetkittäin esiin nouseva nokkelien pataljoona, jotka tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan yrittävät nostaa (lähinnä) Acen ja Peterin jotenkin jalustalle, täysin väärin perustein.
 
Tässä on muuten yksi osoitus siitä, miten hienosta yhtyeestä on kysymys. Keskustelua ja jopa väittelyä syntyy lähes asiasta kuin asiasta.

en vieläkään tajua, miten sama bändi voi aikaan saada niin erilaisia reaktioita. siis esim hesarin kriitikko piti tätä kissin suomen keikkaa tänä vuonna täysin säälittävänä, kun taas aamulehden kriitikko keksi lähinnä kehuttavaa.
 
Ero johtunee siitä, että toinen kriitikoista ei mitä ilmeisimmin ollut nähnyt Kissiä aiemmin. Kissin keikoissahan on kyse paljon muustakin, kuin musiikista. Ulkomusiikilliset avut (pommit, verensyljennät, tulensyöksennät, yms.) ovat keskeisessä asemassa. Mutta tehosteissa on se ongelma, että ne menettävät tehoaan sen myötä, mitä enemmän niitä käytetään.
 
On luultavaa, että jokainen Kiss-diggari, joka näkee bändin ekaa kertaa, on myytyä miestä. Onhan se hieno yhdistelmä spektaakkelia, ja loistavia biisejä.
Mutta tosiasia on myös se, että Kissin show on aina enemmän tai vähemmän samanlainen. Ja sellaisenaan se väkisinkin jättää kerta kerran jälkeen laimeamman vaikutelman (paitsi tietysti hardcore-faneille). Tulee sellainen olo, että tämä on jo nähty.
 
Olen nähnyt Kissin kolmasti. Eka kerta räjäytti tajunnan. Kolmannella kerralla hohto oli jo himmennyt, vaikka biisit ja show olivat miltei samat kuin aiemmin. Eivät ne välttämättä yhtään sen huonommin soittaneet, ei vaan (subjektiivisesti katsottuna) ollut samaa hohtoa.
 
Tämän vuoksi päätin olla menemättä kesän keikoille, ja luettuani hesarin arvostelun, oletan ratkaisun olleen oikean.

Tämän vuoksi päätin olla menemättä kesän keikoille, ja luettuani hesarin arvostelun, oletan ratkaisun olleen oikean.
 
Ihailen luonteesi lujuutta, päätös oli ehdottomasti oikea. Itsellekin jäi aika lailla huono maku, paitsi tietysti meet & greetistä. Itse keikat olivat maksimissaan kohtalainen elämys...valitettavasti.

Ottaa vain pannuun hetkittäin esiin nouseva nokkelien pataljoona, jotka tietämättömyyttään tai ajattelemattomuuttaan yrittävät nostaa (lähinnä) Acen ja Peterin jotenkin jalustalle, täysin väärin perustein.
 
Jos siihen nostamiseen joku peruste ylipäätään on olemassa, se ei ole soittotaito. Ja onneks rock-musa varsinkin on sellasta matskua missä pääsee mahtaviin lopputuloksiin todella vähäisellä "soittotaidolla", mitä vittua se sit ikinä onkaan. Hyödytön instrumenttionania vois olla parempi termi.

Ihailen luonteesi lujuutta, päätös oli ehdottomasti oikea. Itsellekin jäi aika lailla huono maku, paitsi tietysti meet & greetistä. Itse keikat olivat maksimissaan kohtalainen elämys...valitettavasti.
 
Olin ensikertalaisena katsomassa, 27.5. Päivää odotin enemmän kuin 18-vuotissynttäreitä.
 
Pimeä, täysi halli, sitten se huudatus " ALL RIGHT HELSINKI"
 
Aivan uskomatonta, aivan uskomaton fiilis koko illan. Alive! melkein kokonaan, se show, Genen kieli, Paulin rietas liikehdintä. Hienoa jos mikä.
 
Pari viikkoa siitä, sain livelevyn kätösiin samalta illalta. Soittimeen. Deuce kuulosti hienolta, sitten Strutter, jossa Paukan ääni kuulostaa pahalta. Koko levy, aivan hirveä. Latistaa hienot muistot illasta.
 
Tai se on realismi, mikä lyö päälle. Livenä, paikalla ollessa toimi kuin tauti. AInakin ensikertalaiselle. Sitten, kun on pelkkä kiekko soimassa, tunne on outo. Oliko se oikeasti näin huono? Pakko kai uskoa, että oli. En halua ajatella koko asiaa.

Paul Stanleyn One Live KISS -DVD on juuri tehokatselussa/kuuntelussa meikäläisellä. Käykäähän hakemassa/tilaamassa omanne. Tästä ei DVD parane!!

Jos siihen nostamiseen joku peruste ylipäätään on olemassa, se ei ole soittotaito. Ja onneks rock-musa varsinkin on sellasta matskua missä pääsee mahtaviin lopputuloksiin todella vähäisellä "soittotaidolla", mitä vittua se sit ikinä onkaan. Hyödytön instrumenttionania vois olla parempi termi.
 
Aivan oikein! Pitää olla tyyliä ja asennetta. Kelatkaa nyt Acea,Keith Richardsia ja vaikka Pete Townshendia. Eihän ne oo mitään verrattuna Satrianiin+muihin tekniikka-ihmeisiin MUTTA ne osaa tehdä biisejä ja soittaa tyylillä mitä kaikki muut yrittää kopioida. Ja ei, mun ei ole tarkoitus mollata noita virtuooseja mutta mun mielestä biisit ratkaisee, ei vikkelät sormet.