Media ja viihde ›

Nykyteinejä ei saa säikäytettyä enää millään eikä ne järkyty enää mistään. Hankala paikka kauhuelokuville, varsinkin noille vanhoille joille nykyteinit vaan nauravat.
 
tässähän ois meillä wanhoilla käyrillä näytön paikka kun seuraavan kerran joudutaan jottain nykykauhupätkää katsomaan teinien kanssa. Leveää haukottelua vaan, aina kun kankaalla/ruudussa putoaa päitä tai joku isoryntäinen teinix sattuu eksymään maalaiskartanon pannuhuoneeseen.

Wall-E
 
Eli siis tämä animaatio pienestä robotista, joka jäi yksin maahan kaiken muun ajattelemiseen kykenevän paetessa avaruuteen. Hirmusen hyvä. Wall-E itse oli todella sympaattinen otus, animaatiojälki oli todella kaunista ja juoni - vaikkakin paikoitellen aika ennalta-arvattava ja kliseinen - oli hauska. Ehdottomasti ainakin neljän tähden elokuva. 2000-luvun animaatioiden parhaimmistoa.

Nykyteinejä ei saa säikäytettyä enää millään eikä ne järkyty enää mistään
 
Muistui mieleen yks opiskeluaikojen koulukaveri, joka paljastui "leffafriikiksi". Kysyttiin, että mitkä on sen top3-leffat, ni se vastas, että "Jurassic Park, Jurassic Park 2 ja Jurassic Park 3". Kun kysyttin, että miksi, ni se vastas, että "koska niissä on parhaat tehosteet". Opin siinä kolmen vuoden aikana tietämään, mitä verenpaineen nousu oikeasti on.

Eilen:
 
Von Trier - Dogville
 
Äärimmäisen tyylikäs ja monta kertaa ahdistavakin kuvaus ihmisluonteesta Dogvillen kylän tragedian kautta. 3h, ei lavasteita ja tapahtumat pelkkää draamaa, mutta pitää otteessaan alusta selkäpiitä hyytävään loppuun. Upeaa.
 
9/10
 
Tänään:
 
Kounen - 99 Francs
 
24,99€ on parhaita kirjoja mitä tiedän. 99 Francs on yllättävän mainio elokuvaversio kirjasta. Kounenin selkeästi mainoksista vaikutteita saanut tyyli, sekä Jean Dujardin kiteyttää päähenkilö Octaven ylimielisen lipevän, mutta silti niin kunnioitettavan olemuksen hienosti. Hyvää huumoria ja upeaa yhteiskuntakritiikkiä.
 
8/10

Kun kysyttin, että miksi, ni se vastas, että "koska niissä on parhaat tehosteet". Opin siinä kolmen vuoden aikana tietämään, mitä verenpaineen nousu oikeasti on.
 
Mutta tottahan hän puhui.

Mutta tottahan hän puhui.
 
Tietenkin, eihän makuasioista voi kiistellä.

Mirrors
Loistavan Haute Tensionin jälkeen kelailin, että Alexandre Aja tulee vielä olemaan pirun kova nimi kauhukentillä. Toistaiseksi mies ei ole onnistunut moisiin nappisuorituksiin enää venymään. P2 oli ok thrilleri, The Hills Have Eyes taas mitään sanomaton kopio alkuperäisestä. Ja nyt on sitten Mirrorsin vuoro josta odotin taas paskan nykykauhuleffan tappajaa.
 
Toisin kuitenkin kävi. Oikeastaan KAIKKI mahdolliset Hollywoodkauhun peruskliseet on ympätty yhteen näyttelijävalintoja myöten. Kiefer Sutherland on hyllytetty kyttä joka saa pestin yövahdiksi. Sitten hän eksyy viereiseen rakennukseen jossa on peilejä ja huomaa, että niissä on jotain erikoista. Sitten hän yrittää uskotella kaikille, että jotain on tapahtunut mutta kukaan ei usko. Hoho.
 
Loppua kohden elokuva meni yhä paskemmaksi ja viimeisen kymmenen minuutin aikana meinasin jo lopettaa koko leffan katsomisen. Olisi tästä varmasti saanut vähemmillä yliluonnollisuuksilla ihan kelpotrillerin aikaiseksi. Tai ainakin peileistä luulisi keksivän vaikka mitä.
 
En lienee ainut jonka mielestä Kieferin näyttelijätaidot on, ööö.. keskinkertaiset.
4/10

Tein tonne Sauna-ketjuun pidemmän jutun mutta menköön tännekin.
Siis listalla Sauna. Arvosana 7/10.
 
Plussat: komea kuvaus, lavastus ja puvustus. Ville Virtasen ja Kati Outisen roolityöt. Kohtuullinen kesto.
 
Miinukset: sittenkin kovin ohut ja poukkoileva juoni. Säikyttäminen perustuu pelottelulle, ikävä kyllä kokonaistunnelmasta ei muodostu mitenkään painostavaa.
 
Eli kuten toisaalla todettua: hiukan kuin Porsche missä on Nissan Micran kone. Kaikki näyttää oikealta mutta kun ei kiehdo niin ei.

Toisin kuitenkin kävi. Oikeastaan KAIKKI mahdolliset Hollywoodkauhun peruskliseet on ympätty yhteen näyttelijävalintoja myöten. Kiefer Sutherland on hyllytetty kyttä joka saa pestin yövahdiksi. Sitten hän eksyy viereiseen rakennukseen jossa on peilejä ja huomaa, että niissä on jotain erikoista. Sitten hän yrittää uskotella kaikille, että jotain on tapahtunut mutta kukaan ei usko. Hoho.
 
En lienee ainut jonka mielestä Kieferin näyttelijätaidot on, ööö.. keskinkertaiset.
4/10
 
No monipuolinen Kiefer ei ainakaan ole. Voin melkein kuvitella, että tuossa kyseisessä roolissa mies ei ole ihan elementissään... mutta sen sijaan joku Jack Bauerin rooli sopii Kieferille kuin nakutettu ja sen tontin ukkeli hoitaa aika helvetin hyvällä draivilla. Nykyään häntä ei oikein kenään muuna osaa kuvitellakaan, kuin Bauerina.

Hellboy 2:
 
Vittulauta. Tykkäsin kyllä aidosti. Ja melko paljonkin vieläpä. Ehkei itse hellboy konseptina ole kovin lähellä sydäntä, mutta kokonaisuudessaan tämä oli omassa genressään erittäin raikas tuulahdus.
 
Jonkun verran tulee pelattua tietokonetta ja niissä hahmoon voi samaistua niin kovasti - että vastaavaa tunnetta ei usein pysty leffasta löytämään. Tässä sen sijaan tuli monta kertaa oikein hyvä olo, osakseen tuon mielettömän visuaalisuuden ja parin kornin kömmähdyksen ansioista. Jos konsepti ei olisi sarjakuva - elokuva, niin jotenkin olisin pitänyt enemmän. Kaipaan meinaan todella kovasti sellasia aidosti uudenlaisia hahmoja - kuten Abe tai Dr. Krauss. Tai Nuadan sisarukset. Monasti tuli samanlainen fiilis kun pienenä Star Wars leffoja katsellessa. Tietää, että tää on kornia ja puhdasta fiktiota, mutta hitto kun kaikki siitä huolimatta tuntuu mahdolliselta ja täysin uudelta.
 
Helvetin upeaa tykitystä niin soundillisesti, visuaalisesti kuin juonellisesti.
Muutamaan otteeseen tuli haukottua henkeä kun oli niin kaunista katseltavaa. Juonessa ei ihan mielettömästi ollut turhia kohtia ja ne vähäisetkin "must" kohtaukset oli toteutettu hyvällä maulla, säilyttäen sellasen korniuden jolle on helppo naureskella ja todeta "täähän on ihan siisti kohtaus." Loppukaan ei lösähtänyt ihan täysin, vaikka vähän erilaista loppua olisinkin toivonut.
 
5/5

Blood Diamond.
 
Tiukkaa settiä, ja toimi oikein hyvin tälläiseen yltiöherkkään jessustelia-teiniin. DiCaprio alkuun vähän epäilytti, mutta tykkäsin kyllä tässä. Amerikkalaistyyppinen hieman luonnollisesti, mutta näppärästi näytti meininkejä sierra leonesta. Kiinnostais lukee enemmänkin aiheesta.
 
Four stars

Nykyteinejä ei saa säikäytettyä enää millään eikä ne järkyty enää mistään. Hankala paikka kauhuelokuville, varsinkin noille vanhoille joille nykyteinit vaan nauravat.
 
Penskoille vaikka Irreversibleä kehiin, niin hymy hyytyy. Mutta niin: Hollywood on kyllä pilannut "kauhu"elokuvat for good. Jos ennen muinoin kyse oli kauhusta, niin nyt tyydytään vain säikyttelyyn.

Penskoille vaikka Irreversibleä kehiin, niin hymy hyytyy. Mutta niin: Hollywood on kyllä pilannut "kauhu"elokuvat for good. Jos ennen muinoin kyse oli kauhusta, niin nyt tyydytään vain säikyttelyyn.
 
Mulla hyytyi hymy ainakin. Välillä, mutta hyvä leffahan se oli. Kaikesta huolimatta.
 
Nyt on tullu katsottua Dawn Of The Dead, 70-luvun sekä 2000-luvun versioinnit.
On se kauhu noin elokuvan jalona taiteenlajina jokusen verran muuttunut. Molemmat tuli katsottua hd-na ja tuossa alkuperäisessä kummastutti, että monessa kohtaa tarkennus oli aivan päin prinkkalaa. Ruohomätäs taustalla "tarkka kuin mikä" ja näyttelijät etualalla sellasta perusmössöä. Muuten oli kyllä tuo alkuperäinen oikein hauskaa ja miellyttävää katsottavaa. Joskus varmasti ollut kovastikin jännä. Nyt todellakin jäi tuollaiseksi huvittavaksi zombihuumoriksi. Onhan se pakko myöntää, että Romerolla on ollut hetkensä. Hienoa filmatisointia ja kivoja kuvakulmia. Musiikki ehkä vähän turhan leppoista, pistää vaan miettimään missä mielessä tuo on alunperin tehty? Ainakin kivääriä kantava zombi nauratti aina kun sen näki.
 
Uudelleenfilmatisointi oli taas visuaaliselta puolelta perushyvää hollywoodia. Kivaa katseltavaa, kivaa kuunneltavaa. Hienoja splatterkohtauksia. Kuten sanottu, hollywood on pilannut kauhun. Tuossakin olisi aineksia vaikka mihin, mutta kun pitää hehkutella VITUN KOVILLA ZOMBIMTAPPOREKOILLA ja KUOLLUT ZOMBIVAUVA -tyyppisillä kohtauksilla. Mutta äärimmäisen legendaarista sisältöä tuossa kyllä oli. Esim. "Kill Jay Leno" -kohtaus. Henkilöhahmot jää vähän vaisuiksi ja lopulta on ihan sama kuka niistä oikein selviää kun kaikki oli yhtä yhdentekeviä. Jonkun mielestä tällästä modernia zombihuttua, mutta musta tuossa oli jo hyvää hajua mitä zombileffassa pitää olla. Etenkin alkuperäisessä noin juonnellisesti ollaan menty vähän eteenpäin - tosin vähän mässäilyksi osa noista kohtauksista tahtoo mennä. Tosin jos vähän tarkennetaan, niin eihän näissä ole juonessa mitään muuta samaa kuin ostoskeskus.
 
Molemmat saa sen 3 tähteä. Tosin vähän eri plussilla ja miinuksilla, mutta samaan viihdyttävyyden tasoon tuossa päästään.

Mutta niin: Hollywood on kyllä pilannut "kauhu"elokuvat for good. Jos ennen muinoin kyse oli kauhusta, niin nyt tyydytään vain säikyttelyyn.
 
Peloyttavimmat elokuvat -ketjun kommenteista voisi päätellä, että sen minkä "jalaton ja kädetön" (Mechanizm) Hollywood kauhun suhteen on tunaroinut, sen Lynch onnistuu palauttamaan. Kiinnostavaa siinä mielessä, että Lynch ei tee kauhuelokuvaa. Kauhu perustuu outouteen.

Dawn Of The Dead
 
Muuten oli kyllä tuo alkuperäinen oikein hauskaa ja miellyttävää katsottavaa. Joskus varmasti ollut kovastikin jännä. Nyt todellakin jäi tuollaiseksi huvittavaksi zombihuumoriksi. Onhan se pakko myöntää, että Romerolla on ollut hetkensä. Hienoa filmatisointia ja kivoja kuvakulmia. Musiikki ehkä vähän turhan leppoista, pistää vaan miettimään missä mielessä tuo on alunperin tehty? Ainakin kivääriä kantava zombi nauratti aina kun sen näki.
 
Alkuperäinen Dawnhan sisältää selkeän satiirisen pohjavireen kulutusyhteiskunnasta. Suurin osa Romeron leffoista sisältää jonkin kantaaottavan taustavirityksen ja eiköhän ne humoristiset jutut ole suurelta osin ihan tiedostettuja. Ja Goblinin musathan on ihan parhaat! Rakastan varsinkin sitä pimputusta sen rekkakohtauksen taustalla.

Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull
 
Olen sanaton. Paska juoni, käsittämättömän jäsentymätön ja poukkoileva rakenne, naurettavat tehosteet, huonot vitsit, nolottavat toimintaosuudet. Alku oli ihan kohtuullisen lupaava, mutta sen jälkeen leffa huononi jatkuvasti loppua kohden huipentuen antikliimaksiin, joka innostutti yhtä paljon kuin vaimeasti tuhahtava pieru, joka ei edes haise. 3/10
 
Kuva oli sentään huippuluokkaa, ainoita kertoja että teräväpiirtoon kiinnitti ihan huomiotakin.

Peloyttavimmat elokuvat -ketjun kommenteista voisi päätellä, että sen minkä "jalaton ja kädetön" (Mechanizm) Hollywood kauhun suhteen on tunaroinut, sen Lynch onnistuu palauttamaan. Kiinnostavaa siinä mielessä, että Lynch ei tee kauhuelokuvaa. Kauhu perustuu outouteen.
 
Munsta nykyajan leffoissa kauhun korvaajaksi on hiipinyt sellanen melko syvä ahdistus. Muistan ainakin pari leffaa, jossa sellainen syvä ahdistus ja suru vastaa siihen "kauhun tarpeeseen." Kauhuleffoja ei tosiaankaan ole aikoihin tullut hyviä - Recin ihan loppuminuutteja lukuunottamatta. Väkivallalla ja gorella mässäily on oma lukunsa, mutta sellaset tarinat menettämisestä, sairauksista, mielenterveysongelmista sekä lynch-tasoiset oudot kohtaukset onnistuvat kyllä tyydyttämään minut. Tähän hätään en osaa sanoa hirveän tarkasti, mutta mieleen ensimmäiseksi tulee se Balen esittämä anorektikko. Adrien Brody The Jacketissa jne.
 
Aito jännityskin on sellainen asia mitä ei kovin usein enää tapaa. Viimeisimpiä katsomia on tuo M. Night Shyamaladingdongin Signs. Se onnistuu jotenkin luomaa simppeleillä aineksilla jännitystä. Hollywood jännitys pilataan nimenomaan mässäilyllä, tehosteilla, sillä näennäisellä ja helposti nähtävällä jännityksen kasvattamisella. Minimalistinen tapa luoda jännitystä on aina osunut minuun. Kenenkään ei tarvitse kirkua, kameran ei tarvitse vaihtaa "VITUN HIENOIHIN" kuvakulmiin puolen sekunnin välein. Riittää, että se kamera on siinä hahmossa kiinni ja hahmo -sekä tarina on luotu jo aikaisemmin mielenkiintoiseksi.

Army of Darkness - Pimeyden Armeija (1992)
 
Tuli ostettua taas tällästä kulttipaskaa kun paikallisen ruokakaupan hyllystä bongasin.
 
Mutta se siitä paska-sanan käytöstä. Elokuvahan on kaikessa huonoudessaan ja typeryydessään yhtä THV:n karnevaalia ja (ainakin allekirjoittaneen kohdalla) hiton mukavaa, hyvää ja maittavaa elokuvaviihdettä (eipäs kuitenkaan verrata niihin Epic- ja Disaster Moviehin, ne on vaan täyttä paskaa)! Eiköhän sekin ole hyvän elokuvan merkki jos se vetää ostamaan ja katsomaan uudelleen vaikka onkin jo nähty. Vammaavat erikoistehosteet ja typerät puujalkavitsit vain loivat sitä mieltälämmittävää tunnelmaa.
 
***1/2

Meet Bill 2/5
Elokuva ei jaksanut loppuun saakka alkupuoliskon tarmolla. Elokuvan loputtua jäi vähän heikompi fiilis, mitä olisi luullut.
Oli se kuitenkin "ihan hyvä".
 
The Longest Yard 3/5
Jenkkifutisteema tuli aika yllätyksenä. Ei ollut juuri mitään ennakkotietoja, enkä nimenkään perusteella hoksannut jenkkifutiksesta tietämättömänä.
Stone Clod Steve Austin olisi voinut olla hieman voimakkaampi. Todellisen voimakkuuden sijasta hän joutui tyytymään rasistiseen ja heikkoon neekeriläppään. Goldberg sentään oli vähän vahvempi ja "hyvisten" eli rikollisten puolella.
Adam Sandler ei aivan täysin vakuuttanut roolissaan.