Bassot ›

Jamppa2:
Näinhän se niinku pitäis olla, mutta miksi niin monilla keikoilla ja äänitteillä kitaraoissa on enemmän bassoa ku siinä bassos. Mie en ymmärrä.
 
Joskus on käynyt keikalla niin että miksaaja on vaatinut lisää bassoa (siis bassoon) ja lisää bassoa... Lopuksi sieltä ei tule juurikaan muuta kuin sitä alta 100Hz. Ja saliin kuuluu pelkkä humahdus. Tää tuntuu sis monille olevan se lähtökohta aiheessa 'basso-soundi'.
 
Mutta tätä tää nykypäivän soundi sitten vissiin on.

Tämä on kyllä valitettavan totta. Toisaalta kyllä me basistitkin välillä huidellaan niillä tonteilla minne ei välttämättä ole mitään asiaa.
 
Onneksi tässäkin kohtaa Darwinin pähkäilyt käyvät toteen:
 
vuosien varrella porukkaa oppii tavoille tai jäävät soittohommista rannalle. En minä ainakaan ENÄÄ suostuisi soittamaan kenenkään kanssa, jolla ei peruskuviot ole selvillä, en myöskään ENÄÄ uita niitä superhienojakyllätytötkeikallaihaileejamuutbasistitkadehtii fillejä ihan joka väliin...
 
Varsinkaan kun useimmat tytöt ei edes huomaa niitä fillejä eikä muut basistit jaksa kadehtia. Tai no kai jotkut jaksaa, mutta ei niistä kannata välittää =)

Ja monesti pitää oikein (viitaten tohon ed. viestiini) kuunnella että mitähän se basisti vetelee, kun ei vaan erota.
 
Valaat tykkää. Itämeressä.

Jos soundia vääntävä miksaaja ei ole tuttu, kannattaa soundcheckissa pitäytyä mahdollisimman perusjutuissa. Sillä miksaajallakin kun on ihmisen luonto, niin perusvarma basisti herättää siellä korvien välissä sellaisia fiiliksiä, joiden perusteella hän päättää jättää bassosoundin sellaiseksi, josta jotain selvääkin saa.
 
Ja sama tietty toisinpäin. ;)

vuosien varrella porukkaa oppii tavoille tai jäävät soittohommista rannalle. En minä ainakaan ENÄÄ suostuisi soittamaan kenenkään kanssa, jolla ei peruskuviot ole selvillä, en myöskään ENÄÄ uita niitä superhienojakyllätytötkeikallaihaileejamuutbasistitkadehtii fillejä ihan joka väliin...
 
Hitto, taidan olla pulassa. Meillä kun biisit menee noiden fillien ehdoilla. :)
 
No niin, vakavasti puhuen, olen johannes_T:n kanssa aivan samaa mieltä. Isolla egolla varustettu, perusjutut skipannut soittokaveri on yhtä hauskaa seuraa kuin norovirus.

Jamppa2:
 
Joskus on käynyt keikalla niin että miksaaja on vaatinut lisää bassoa (siis bassoon) ja lisää bassoa... Lopuksi sieltä ei tule juurikaan muuta kuin sitä alta 100Hz. Ja saliin kuuluu pelkkä humahdus. Tää tuntuu sis monille olevan se lähtökohta aiheessa 'basso-soundi'.
 
Mutta tätä tää nykypäivän soundi sitten vissiin on.
 
Paikallisten koulutusmessujen hevanderibändistä ei saanut paskaakaan selkoa tänään. Kitarat muhjua, ylämiddle ja treble tuntui puuttuvan kokonaan, basso ei taas kuulunut ollenkaan, välillä jotain muminaa jne.. Basari saundasi muhkealta, mutta eipä oltu sitä kompressoitu tarpeeksi napakaksi, että selvää olisi saanut. Tykityksissä meni laastiksi.
 
Miksaaja oli kuulemma ensitöinään sanonut paikalle tultuaan, että "Vittu kun taas kiinnostaa tää homma", joten kertonee orientoituneisuudesta jotain. Mielenkiintoista onkin, että viime vuosina siellä on ollut ihan asiallinen meno, mutta tää oli joku eri firma.
 
Ylipäänsä miksaushommissa basso joutuu usein livetilanteissa todella turhaan rooliin. Alapäätä hitosti, middlejä ei ollenkaan, jos kyseessä hevipumppu niin ylimpiä kihinöitä. Raivostuttavaa kuunnella pelkkää mutaa ja kilinää. Soitto ei erotu vaikka miten selkeästi koittaisi artikuloida soittimensa kanssa.

Ainaisen "hymy-EQ:n" dumauksen keskellä olisi hyvä myös muistaa mainita, että pahimmat mudat saa nimen omaan sillä middlellä aikaiseksi. Nyrkkisääntönä voisi olla "pysy poissa muiden alueelta". Eli rohkeasti vaan leikkuuta sinne missä se särökitara meuhkaa.
 
Sitä paitsi, vahvistimissa on aivan huikeita virityseroja. Esim. Mesan ja Mark Bassin nupit joita olen testannut, ovat EQ nollilla aika sqoopattuja.

heh. siks kandee hommata niin isot kamat, että voi kyykyttää tarvittaessa muut bändin jäsenet ;D. Onhan se totta, että hevimusassa varsinkin saa kyl tosissaan pähkäillä sitä soundia ja sovituksiaan, mikäli haluaa erottua. Tohon erottuvuuteen ja bassosoundiin vaikuttaa niin moni asia. tatsi, kamat, sovitukset , yhteensoitto jos on bändi yms. Onhan se korvakarkkia kuunnella bändejä, jossa basistilla on hyvä soundi ja erottuu basso instrumenttina eikä kitaran jatkeena. esim.toolin Justin Chancellorilla on makee soundi ja jutut mun makuun..

Sitä paitsi, vahvistimissa on aivan huikeita virityseroja. Esim. Mesan ja Mark Bassin nupit joita olen testannut, ovat EQ nollilla aika sqoopattuja.
 
Näin on, Mark Bassissa ainakin bassonamiskuukkelia saa ruuvata pari pykälää taaksepäin, vaikka middleskuuppi tai filtteri olisivatkin nollassa. Mikäli flättiä asiaa siis mielii saada aikaan.
 
Ja tosiaan middleäkin on monenlaista, tuo "tuhnumiddle" löytyy 100-300 hz väliltä huoneesta ja bassosta riippuen, 500-2k väliltä taas löytyy paljon infoa. Tuolle välille sijoittuu yleensä kitaroiden middleskuuppikin jos sellaista käytetään, jolloin kuopan kohdalla on mainiosti tilaa esim. bassosärölle. Hevikitaroissa saa kyllä olla botnea olemassa, mutta sen pitäisi olla järkevässä suhteessa kitaran yläpäähän.
 
Tärkeintä on yhteisymmärrys kitaristien ja basistin välillä wall of sound -ajatusmaailmasta. :) Siitä se rouheus ja hammas soundiin tulee, että soittimet täydentävät toistensa kaistoja - kitara tulee jonkin verran basson alueelle ja basso kitara, mutta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tuollainen soundimaailma ei anna juuri tilaa sovituksesta poikkeamiselle, mutta ei tarvitsekaan.. Raskas musa kuulostaa hyvältä kun kaikki puhaltaa tiukasti yhteen hiileen ja hallitsee kaaoksen.
 
Jazz ja muu höttö erikseen! :)

Se unohtui mainita, että kiipparistin vasen käsi tappaa talossa ja puutarhassa. Epämääräiselle pädibotnelle ei ole käyttöä, jos bändissä on basisti. Tuo tosin lienee ongelma lähinnä pianotaustaisilla soittajilla.

lisätäkseni jo aikaisemmin todettuun "basson-turhuuteen-metallibändissä"...
 
2kk sit kävin soittamassa parin vanhankaverin kanssa raskasmetallia ja kolmannen biisin jälkeen rumpali huutaa kitaranvarressa roikkuvalle kaverille: -"laita lisää botnea kun ei kuulu muuta kuin basso alapäässä"

Näin on, Mark Bassissa ainakin bassonamiskuukkelia saa ruuvata pari pykälää taaksepäin, vaikka middleskuuppi tai filtteri olisivatkin nollassa. Mikäli flättiä asiaa siis mielii saada aikaan.
 
Ja tosiaan middleäkin on monenlaista, tuo "tuhnumiddle" löytyy 100-300 hz väliltä huoneesta ja bassosta riippuen, 500-2k väliltä taas löytyy paljon infoa. Tuolle välille sijoittuu yleensä kitaroiden middleskuuppikin jos sellaista käytetään, jolloin kuopan kohdalla on mainiosti tilaa esim. bassosärölle. Hevikitaroissa saa kyllä olla botnea olemassa, mutta sen pitäisi olla järkevässä suhteessa kitaran yläpäähän.
 
Tärkeintä on yhteisymmärrys kitaristien ja basistin välillä wall of sound -ajatusmaailmasta. :) Siitä se rouheus ja hammas soundiin tulee, että soittimet täydentävät toistensa kaistoja - kitara tulee jonkin verran basson alueelle ja basso kitara, mutta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tuollainen soundimaailma ei anna juuri tilaa sovituksesta poikkeamiselle, mutta ei tarvitsekaan.. Raskas musa kuulostaa hyvältä kun kaikki puhaltaa tiukasti yhteen hiileen ja hallitsee kaaoksen.
 
Jazz ja muu höttö erikseen! :)
 
No mä olen ton tuhnumiddlen osalta hieman eri mieltä, onhan se toki aikamoista tuhinaa tuolta alueelta, mutta juuri bänditreeneissä tuli korostettua 300Hz aluetta equsta, eikä erottelevuudessa ollut valittamista. Toki mukana korostettuna oli myös 600Hz, eli omasta nupeksesta high mid, että en tiedä oliko tuo se oleellinen vedenjakaja. Eniveis, asetukset oli basso 0, alamiddle 3, ylämiddle 4 ja treble 0. Kyseessä siis leikkaus/korostus- asteikolliset nupikat, välillä -6/6. Eli 0 on klo 12.
 
Eniveis tuo mainitsemani equasetus yhdistettynä molempiin mikkeihin täysillä ja MultiDriveen tuotti kauan hakusessa olleen saundin. Tuhti, selkeä ja täydensi sopivasti kitaristin saundia. Toimi mielestäni mainiosti.

bize puhuu asiaa.
___ ___ ___
 
Ei niitä namiskoja / moisten arvoja kandee kovin orjallisesti tuijottaa. Soundi ratkaisee, ei se missa numerossa nupikka on. Esim. kuten tossa jo tulikin, ei se nollakohtakaan aina merkkaa sitä että olisi flättinä jne...

Eiköhän se E-kieli ole nykytrendien mukaisesti pistetty sitten vielä D-vireeseen? Tai C..tai A!
Noille taajuuksille kun mennään niin eihän sinne paljoa bassolle tilaa jää välttämäti
 
Riippuu kosolti että yrittääkö vedellä tumppuhumppaa bassolla kun muu porukka soittaa sitä örrimörriä.
 
Saundi haetaan niin että se ei jyrää rumpuja eikä rummut bassoa. Se mitä kitaristit haluaa niillä sirkkeleillään todistella, on sitten heidän oma ongelmansa.

Kyllä se ainakin omasta kokemuksesta oon mennyt aina niin, että rummut tulee niin lujaa, että bassoa täytyyy laittaa lujemmalle. Basso täydentää rumpuja ja saa ne soimaan niin, että yleisökin jaksaa kuunnella.
 
Muuten sanoisin, että jokainen pysyköön omalla tontillaan musatyylistä riippumatta. Joko bändissä on basisti tai sitten kitaristit vääntävät bassot täysille. Nykyisillä 7-kielisillä kitaroilla, sopivalla alavireellä, kitara tulee kuitenkin liian pahasti basistin tontille.
 
Se, miten kitaristi ja kosketinsoittaja jakavat harmoniat, on sitten heidän asiansa. Hevissä yleensä kitaristi ottaa matalammalta ja kosketinsoittaja korkeammmalta. Muissa tyyleissä saatta mennä toisinpäin.
 
Viime kädessä basisti on se, joka päättä soinnun, kaikki muu on vain lisäsäveliä.

Kyllä se ainakin omasta kokemuksesta oon mennyt aina niin, että rummut tulee niin lujaa, että bassoa täytyyy laittaa lujemmalle.
 
No mulla taas on sellanen kokemus, että basso kuuluu vaikka olisi hiljaisemmallakin, vaikka rumpali jytkisikin vieressä. Ongelmia on ollut lähinnä siinä, että kitaristilla on kitara niin kovalla, ettei omasta vahvarista meinaa edes tehot riittää. Ja rummuista ei tällöin ole kuulunut kuin virveli, jos sitäkään.
 
Suurin virhe edellisellä kokoonpanolla äänimaiseman suhteen tuli ehkä siinä, että kitaristin kitara oli vedetty PA:n kautta, kun ei ollut hänellä omaa vahvistinta. No PA-kaappeja oli sitten neljä, kaikki eri puolilla kämppää, joten miten yhdellä 15" ja 8" ämyrillä yhdestä pisteestä saattoikaan edes pärjätä kitaralle, joka kaiken lisäksi oli kovalla.

No PA-kaappeja oli sitten neljä, kaikki eri puolilla kämppää, joten miten yhdellä 15" ja 8" ämyrillä yhdestä pisteestä saattoikaan edes pärjätä kitaralle, joka kaiken lisäksi oli kovalla.
 
Isonpi ja hyvenpi vahvistinläjä alle ;)
 
Ongelmia tulee yleensä kun kitaristilla/kitaristeilla on niin jäätävän kaamea sirkelisärösaundi joka ei erotu muutakuin laittamalla kaikki muu hiljaiselle ja soittamalla rumpuja sudeilla. Tällöin hevimetakasta lähtee muna.

Ainaisen "hymy-EQ:n" dumauksen keskellä olisi hyvä myös muistaa mainita, että pahimmat mudat saa nimen omaan sillä middlellä aikaiseksi. Nyrkkisääntönä voisi olla "pysy poissa muiden alueelta". Eli rohkeasti vaan leikkuuta sinne missä se särökitara meuhkaa.
 
Tää on muuten harvinaisen totta. Sen sijaan, että tuijottelee sitä EQ:ta ja yrittää sitä kautta löytää ne kultaiset taajuudet niin sietäisi ennemminkin käyttää korviaan ja kuunnella, että mitä sieltä vahvistimesta tulee ulos. Jos soundi on muhjua niin sama se, mitä siellä EQ:ssa on, ei se sen autuaammaksi tee.
 
Tosta hymynaama EQ:sta vielä sellainen jännä anekdootti, että kun yhden bändin kanssa tehtiin pikkurundia Dark Tranquillityn lämppärinä niin DT:n (nykyisin ex) basistilla oli Fafnerissaan TÄYSIN leikattu keskialue pois ja basso & treble numiskat kaakossa. Tottakai naureskelin skeptisesti itsekseni heti kun näin moiset asetukset, että nyt tulee kyl kuraa bassosoundia, mutta itseasiassa joka keikkamestassa DT:llä oli ihan helvetin hyvä ja hyvin erottuva bassosoundi vailla tietoakaan muhjusta. Ei se hymynaamakaan mikään absoluuttinen paha ole.

Tää on muuten harvinaisen totta. Sen sijaan, että tuijottelee sitä EQ:ta ja yrittää sitä kautta löytää ne kultaiset taajuudet niin sietäisi ennemminkin käyttää korviaan ja kuunnella, että mitä sieltä vahvistimesta tulee ulos... ... ...Ei se hymynaamakaan mikään absoluuttinen paha ole.
 
Juurikin näin.