Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Enpä oo pitkään aikaan tätä seurannut, paljon mulle oli näköjään vastailtu :D
 
Elkäähän ihmiset ottako nokkiinne, meikäläisellä on vaan jotenki ollut sellanen kuva, että mitä enempi puuta sitä enempi sustainia
 
Paino ei kyl korreloi sustainin kanssa.. :( Nimittäin, oletetaan, että otettais erittäin painava, mutta akustisesti likimain "kuollut" mahonginpalanen ja siit tehtäis kitara...ei toimi..
Jeff Hasselberger (Hoshino-Ibanez suunnittelija) halusi yhteen NAMM-messutilaisuuteen täysmessinkisen Ibanez Artist-kitaran, kun tuohon aikaan (1970-luvun loppua) oli muodissa tää "messinkikausi" juurikin sustainin haussa. Tekivät moisen, yli 40 kiloa painoa, sointi oli ohut, ja ei sitä sustainia yhtään enempää tullut.
Akustisesti hyvin soiva soitinpuu-mahonki voi olla siis myös kevyttä, vaikkakin usein juurikin LP-mallisissa kitaroissa sitä painoa siunaantuu ihan riittävästi täyspuisena, vaikka pyrittäisiinkin välttämään niitä painavimpia lankkuja.

miten muuten jos tekee pulttikaulasen lespan ja ostaa kaulan valmiina nii miten se kaulan upotus jyrsitään ku ainaki mitä thomannin sivuilta noita 360 kuvia katoin nii näyttää ihan ku ois vinoon jyrsitty???? vai pitääks kannen kaarevuutta muuttaa??? tos on viel linkki thomannin sivulle pultti les pauliin http://www.thomann.de/fi/harley_benton_hb-l400cs_gitarre.htm
tosta jos kattoo tota 360 kuvaa nii ymmärtää mitä tarkotan.

Kevennys porauksista sen verran että noissa vanhoissa Les Paul:ssa niitä ei kait ollu.
Ja sitä soundiahan sitä ihannoidaan.Tosin ne vanhat olivat sitä hondurasmahonkia jota
tuskin enää saa.Eli vois nyky mahongeissa olla nuo kevennykset perusteltuja.
Itsellä on myös menossa lespan rakennus.Yritin tossa laskea hieman ominaispainoa
tuolle mun "hondurasmahongille".Toinen palanen=0.49kg/dm3 ja toinen 0,55kg/dm3.
Oottako koskaan tutkineet asiaa?
Itse en ajatellut noita kevennyksiä tehdä.

Paino ei kyl korreloi sustainin kanssa.. :( Nimittäin, oletetaan, että otettais erittäin painava, mutta akustisesti likimain "kuollut" mahonginpalanen ja siit tehtäis kitara...ei toimi..
Jeff Hasselberger (Hoshino-Ibanez suunnittelija) halusi yhteen NAMM-messutilaisuuteen täysmessinkisen Ibanez Artist-kitaran, kun tuohon aikaan (1970-luvun loppua) oli muodissa tää "messinkikausi" juurikin sustainin haussa. Tekivät moisen, yli 40 kiloa painoa, sointi oli ohut, ja ei sitä sustainia yhtään enempää tullut.
Akustisesti hyvin soiva soitinpuu-mahonki voi olla siis myös kevyttä, vaikkakin usein juurikin LP-mallisissa kitaroissa sitä painoa siunaantuu ihan riittävästi täyspuisena, vaikka pyrittäisiinkin välttämään niitä painavimpia lankkuja.
 
En ymmärtääkseni missään vaiheessa maininnut että paino olisi saamani kuvan mukaan se sustainia tuova elementti, vaan se, että siinä on lankku joka on täyttä puuta. Ilmeisesti saamani kuva oli väärä, mutta painoa en missään nimessä ole suoraan yhdistänyt sustainiin missään vaiheessa, pikemminkin päinvastoin.

Mä en lähde sen enempää näihin sustain hömpötyksiin mukaan ,mutta sähkökitarassa sustainin kannalta ratkaiseva tekijä yksinkertaisesti on se kuin kauan kieli soi. Mun mielestä kielen soivaa aikaa ei oikein puuratkaisuilla saa lisää, ellei ole tosiaankin kyse jostain ohuesta muutaman millin kannesta.

sähkökitarassa sustainin kannalta ratkaiseva tekijä yksinkertaisesti on se kuin kauan kieli soi.
 
Juurikin näin. Eli sen kielen pitää jatkaa sitä värähtelyään mahdollisimman pitkään, eikö? Ja tähän sitten vaikuttaa mm. se puulaji, tai oikeammin sen soittimen rakentamiseen käytetyn puun ominaisuudet. Erittäin relevantti tuo tietysti on akustisissa soittimissa, mutta ei sitä voi ollenkaan väheksyä sähkösoittimissakaan. Hyviä "sustainin tappajia" eli sen värähtelyn hillitsijöitä myös ovat mm. liian lähelle kieliä säädetyt mikit, ja niiden magneettikenttä, huonolaatuiset metalliosat ym. Eli sitä totuutta ja lainalaisuutta ei päästä pakoon, että hyvä (kieli)soitin on vaan osiensa summa. Sähkösoittimissa tuohon tulee lisäksi se sähköpuoli.
 
Mun mielestä kielen soivaa aikaa ei oikein puuratkaisuilla saa lisää, ellei ole tosiaankin kyse jostain ohuesta muutaman millin kannesta.
 
Eri mieltä. Jos haluaa omakohtasesti kokeilla, niin menee vaikka sinne saunapuuvarastoon, ja ryhtyy niit leppä- tai koivuhalkoja kopistelemaan, joku soi, joku ei. Ne, jotka soivat, eivät sitä kielen värähtelyä kylläkään vaimenna luontaista enempää, ovat siis potentiaalisia soitinpuita... ;) Mitä tulee noihin muutaman millin viilukansiin jotka on suoraa toisen puun päälle asennettu, niin merkitys soinnillisesti niillä on olematon, onpa vaan ulkonäköseikka, ja mahdollistaa ei-niin-hyvien (siis ulkonäöllisesti, ei soinnillisesti) puiden käytön siellä aluspuina. Voi käyttää rakennuspuina esim. kapeampia soiroja, koota kannen vaikka 3-4 osasta tai käyttää ihan kuvioimatonta puuta, eikä tarvitse sovittaa syyrakenteen mukaan, soittimen ulkonäön kärsimättä lainkaan.
Puuratkaisuista vielä, että saattaapa soitinpuuna hyvä olla vaikka joku 70-80 -lukujen vaneerirunkokin (plywood) jos se on akustisesti "herkkää". Juu, sellasiakin on, hyvin soivia vaneribodyja. =) Taas joku 90-luvun pehmeästä puulajista sahattu, vaikkakin siis täyspuinen, body voi olla niinkin akustisesti "kuollut", että se demppaa kunnolla kielten värähtelyt. Jos soittaa sellasta musiikkia, johon moinen soundi sopii, niin tietenkin sellasessa se on varsin omiaan, mutta sitä huippusustainia on turha sieltä hakea millään poppakonsteilla, kun ei siihen ole rakenteellisia mahdollisuuksia.

tahan ketjuun ei oo ny aikoihin tullu viesteja mutta en ny uutta ketjua viittiny alottaa. eli miten ne saa jyyrjittya ne reunalistan paikat kasiylajyrsimella etta pitaako teha ennen kannen kaarevoittamista???

tahan ketjuun ei oo ny aikoihin tullu viesteja mutta en ny uutta ketjua viittiny alottaa. eli miten ne saa jyyrjittya ne reunalistan paikat kasiylajyrsimella etta pitaako teha ennen kannen kaarevoittamista???
 
Saman asian kanssa painiskelin näköjään 5v.sitten.
Ite tein kaarevuuden aika pitkälle valmiiksi ennen kun laakeriterällä tein listauran.
Mutta hankalaa oli saada yläjyrsin pysymään suorassa ja jouduinkin talttahommiin joissakin kohdin.
Kyllä mä nyt tekisin uran ennen kaarevuuden tekoa, sitten vaan tarkkana kaarevuuden teossa, että jää kannen reunoihin tasaisen korkea ura reunalistalle.
Varsinkin , kun yläjyrsimestä on kyse, niin näin tekisin. Kommenttia lisää!

No ilman muuta ura viimeisenä, kun kansi on valmis. Itse olen tehnyt uran aina siten, että tunaan yläjyrsimen kiinni pöytään, terän ympärille teen puusta "ohjaistason" jonka pinnasta terä tulee sen 5mm ylöspäin, ja ura ajetaan kitaran runkoa kädessä pitäen ja terää vasten pyöritellen. Syntyy varsin helposti.

Tällä tavalla tehtynä on siinä reunalistan alapinta koko ajan samalla tasolla ja näin ollen reunalista vastaavasti korkeampi. Mikäli jyrsii pyöristyksen jälkeen, jää samaisessa kohdassa vaahteraa näkyviin. Näin on kyllä alkuperäisissä LP:ssa.
 
Juu Gibbonilta löytyy Lespoja molemmilla tavoilla tehtynä, mutta samanlevyisen reunalistan alta vilahtava vaahtera on kuitenkin se ns. oikea '50-luvun tapa tehdä tuo soololoven reunalista.
 
Itse tykkäilin tehdä tuon reunalistan uran vasta viimeisenä kannen muotoilun jälkeen, että kannen reunasta tulee varmasti terävä, ja toisaalta, ettei kantta muotoillessa reunan kunnosta tartte olla niin huolissaan.

Minä tein uran ensin muotoilemattomaan kanteen ja laakeriterällä syvensin uran riittävän alas. Siis mahonkiin asti, poislukien kaulaliitoksen kohdan. Sitten tavan jyrsinterällä pöytäjyrsimenä otin ensimmäisen 1 cm siivun pois kannen reunasta. Näin sain hyvän alun kannen muotoilulle ja kannen reuna jäi varmasti teräväksi, eikä se ollut kannen muotoilussa varottavana.

Sitten tavan jyrsinterällä pöytäjyrsimenä otin ensimmäisen 1 cm siivun pois kannen reunasta. Näin sain hyvän alun kannen muotoilulle ja kannen reuna jäi varmasti teräväksi, eikä se ollut kannen muotoilussa varottavana.
 
Jeppis, itte oon tehny samalla lailla, ja tuon jälkeen sitten vasta tekemään viistettä kaulakulmalle runkoon ja sen jälkeen kannen tekoon.
Mutta kun kannen reunaan alkaa tekemään sitä varsinaista reunaa syvempää "kuoppaa" on tuo reuna semisti tulilinjalla. Mutta toki, miehestähän sekin on kiinni. Itte kö on tämmönen poropeukalo ni aina sattuu ja tapahtuu.

Mutta kun kannen reunaan alkaa tekemään sitä varsinaista reunaa syvempää "kuoppaa" on tuo reuna semisti tulilinjalla. Mutta toki, miehestähän sekin on kiinni. Itte kö on tämmönen poropeukalo ni aina sattuu ja tapahtuu.
 
Veriuran kaivamisessä viuluhöylä on silkkaa mahtavuutta. Loimupuuta työstettäessä mielellään sahalaitateräisenä versiona. Jälkeä syntyy äkkiä ja kontrolli pysyy aika helposti siihen mitä on tekemässä.